…kronlogisessa järjestyksessä:
Torstai ja perjantai kului tehdessä tarjouksia Dreamhouse kolmosesta. Joku älyvapaa ryökäle tarjosi jatkuvasti yli mun. Viimeinen tarjous tipahti perjantai-iltapäivällä, jolloin molemmat vetäydittiin viikonlopun mittaiselle jäähylle -stressitaso kivasti koholla.
Perjantaina odottelin kovasti jo miehenkin kotiinpaluuta viikon työreissulta, enkä vähiten kesäflunssan takia. Illalla oli pakko myöntää, että todellinen flunssa kurkku/pää/overalt -kipuineen oli iskenyt.
Edellisestä maininnasta johtuen perjantain ja lauantain välinen yö meni minimaalisilla yöunilla kurkkukipua ja tukkoista nenää kärsiessä. Paljon odotettu lauantaiaamu saapui sateisena, mutta tervetulleena klo 6.30. Olli halusi katsomaan lastenohjelmia. Ja ruokaa mamma! Ollilla on nälkä.
Miksen voisi vaan soittaa jollekin ja kysyä, et ottasitko noita lapsia vähän? Että nyt en oo kyllä nukkunut yhtään, mulla pää ihan tukossa ja kuumetta ja meinaan pyörtyä jokaisella ylösnousulla. Mulla ois tossa vauva ja kolmevuotias, ottaisitko edes toisen pariksi tunniksi? Syöminenkin vois auttaa, mutta ruokahalu on täys nolla.
Ei paljon helpottanut, kun mies soitti ja kertoi, että kotoisella pikkulentokentällä on joku vartioiden lakko eikä kotiinpaluu tänään taidakaan onnistua.
”Okei.”
”Mitä haluat tuliaisiksi? Täällä on ihan sairaasti kauppoja.”
”En yhtään mitään, oisit nyt vaan tullut kotiin.”
Puhelin soi pian uudestaan. Jee, varmaan parempia uutisia lentokenttälakosta.
Ei kun mies vain soitti kertoakseen, että mies, joka tarjoaa meitä vastaan talosta, on töissä öljyhommissa. Nordsjøn tarkoittaa rahaa. Raha tarkoittaa ei-stoppia-tarjouskisassa.
Se taas tarkoittaa sitä, että me ollaan kohta yhtä talopettymystä rikkaampia.
Väsyttää, jäi prinsessahäätkin näkemättä. En edes muistanut.
Mies tuli joskus yöllä kotiin. Ihan kiinni minuun. Kyllä tää taas tästä.
kalastajanvaimo.com 
Hei!
Onneksi nyt on mies kotona ja toivottavasti flunssa hellittää pian. Tiedän niiiiin ton tunteen, kun ois joku jolle just edes hetkeks vois vaikka edes toisen lapsen antaa kaitsettavaks…Mut ei. Jaksamista sinne!
TykkääTykkää
Ihailen sua ja sitä, että jaksat pitkiä aikoja yksin kahden lapsen kanssa. Se ei varmasti oo helppoa. Voimia Johanna!
TykkääTykkää
Toivottavasti saisit vähän levättyä 🙂
TykkääTykkää
Voi, ottaisin heti lapset hoitoon, jos asuisit lähellä:) Onneksi sait miehesi kotiin!!!Jossain se teidän OMA talo odottaa… ette vain tiedä sitä vielä, usko pois:)
TykkääTykkää
Jaksuja, pikaista paranemista ja onnea tarjouskilpaan… Jos tuo talo ei ollut teidän, niin jossakin se ihan varmasti on!! ? Nyt mies lastenhoitoon ja itse menet lepäilemään!!
TykkääTykkää
Viimeinen lause oli jotenkin ihana, siihen tunteeseen voin samastua itsekin joskus aivan täysin ❤ Rankan päivän ja alakuloisten ajatusten päätteeksi kaikki on silti hyvin, kun on se toinen siinä vieressä, lähellä ja lapset nukkuvat rauhassa.Haleja ja paranemisia!!!
TykkääTykkää
Tiedän tuon tunteen, on tuoreessa muistissa vielä parin viikon takainen, kun mulle tuli yllättäen synnytyksen jälkeisiä vaivoja, kotona pikkuvauva ja kaksi isompaa lasta ja mies töissä 12h päiviä. Kyllä olisi tullut hoitoapu tarpeeseen, mutta kaikki sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä. Siinä sitä sitten vaan itkettiin ja yritettiin selviytyä, onneksi kuitenkin nyt on kaikki hyvin. Ja onneksi mies kuitenkin oli iltaisin muutaman tunnin kotona, sulla on paljon rankempaa. Pikaista paranemista!
TykkääTykkää
One of those days… 😦
Joskus on tosiaan päiviä, jolloin mikään ei tunnu menevän putkeen ja mitään ei jaksaisi. Kipeenä vielä vähemmän. MUTTA se hyvä puoli niissäkin päivissä on, että nekin loppuu aikanaan ja kun niistä on jotenkin selvitty, tuntuu ne hyvät asiat, ja ihan perusarkikin, taas paljon paremmalta. Synkkiä sävyjä vasten kirkkaatkin värit tuntuvat taas värikkäämmiltä! 🙂
Pikaista paranemista ja voimahali!
.erin. *tarjoilemassa teetä ja sympatiaa*
TykkääTykkää
Voi sinua, koita jaksaa. ❤ Tiedän tunteen, että vaikka kuinka oma lapsi (lapset) on maailman rakkain ja tärkein, niin joskus sitä vain on NIIN väsynyt ja uupunut…
Toivottavasti saat levättyä nyt kun miehesi tuli kotiin. Tsemppiä! 🙂
TykkääTykkää
Jaksamista! Onneksi sait miehen kotiin, jospa pääset levähtämään hetkeksi.
TykkääTykkää
Voi eiiiii…onneksi sun mies tuli kuin tulikin kotiin. Mää tunnen sua kohtaan ihan hirmuista sympatiaa ja ottaisin sun lapset hoitoon heti tänne mein ”hullunmyllyyn”. Tiedän niin hyvin nuo tunteet ja vaikeudet ja sen onnen ja helpotuksen tunteen, kun mies vihdoin saapuu kotiin.
Miksi tunnen sympatiaa sua kohtaa – yksinkertaisesti siksi, että mun mieheni tekee pitkiä työmatkoja Eurooppaan ja olen täällä kahden pojan 6v (kamalan kamala uhma) ja 3v (kamalan kamala uhma) kanssa kolmestaan…7 vk oli viime talvena pisin ja meinasin kyllä oikeesti monta kertaa sinä aikana heittää hanskat tiskiin. Meilläkään ei ole hoitopaikkoja liialti. Mutta kuitenkin jostain sielun syövereistä kumpusi viimeiset voiman rippeet ja jaksoin nuo karmaisevan pitkät viikot täällä!!!
Lähetän täältä voimia sinulle valtavasti…nyt huilaat kunnolla ja keräät voimia – olet sen ansainnut!!!
On niin ihana lukea blogiasi, kun olet niin aito ja rehellinen!!! Kiitos Johanna sinulle!!! Annat kirjoituksilla voimia varmasti monelle lukijallesi:)
Haleja
TykkääTykkää
Pikaisia paranemisia sinulle ja onnea tarjouskilpaan! Se on varmasti uuvuttavaa, elää epävarmuudessa että saatteko taloa vai ettekö 😦 Mutta pidän peukkuja!
Ja sympatiseeraan myös tuossa lastenhoitoasiassa!
TykkääTykkää
Voi sinua, tosi isot halit sinne!Olisin varmasti vain vetistellyt siellä sinun tiolnateessasi, tuli niin taas mieleen viime vuosi, kun vietin suurimman osan kuukaudesta yksin todella huonosti nukkuvan vauvan kanssa, lentäjänä työskentelevä mies oli kotona joskus vain 5 päivää/yötä kuussa, ja koska asumme Italiassa, ei sukua ollut lähellä auttamassa (myöskään miehen) ja kaiken kukkuraksi olimme muuttaneet 70km päähän Roomasta, joten myös kaveriapu oli kortilla… Kerran jouduin soittamaan miehen kesken työreissun kotiin, onneksi löytyi sopiva lentokapteeni tuuraamaan häntä, huono nukkuminen ja epävarmuus omasta pärjäämisestä olivat nimittäin saaneet aikaan unettomuuskierteen ja kun en saanut nukutuksi 42 tuntiin, tuli mies onneksi kipin kapin kotiin ja saatoin huokaista helpotuksesta. Ja siitä se lähtikin helpttumaan, kun tajusin, että kyllä sitä vaan yllättäen pärjääkin, oli tilanne mikä tahansa…On ihan tajuttoman rankkaa olla yksin vastuussa lapsista, ja itselläni niin kuin sinullakin vielä tuo perheen asuminen toisessa maassa tekee vauva-ajasta tavallistakin rankempaa. Jos sulla on kuka tahansa kaveri tai miehen sukulainen lähellä, niin pyydä ihmeessä lastenhoitoapua, sulla on siihen oikeus!
TykkääTykkää
Jaksamisia sinulle kovasti ❤ olen seuraillut blogiasi jonkin aikaa ja täysin koukussa. Olet hurjan kaunis niin sisältä kuin ulkoakin. Kaikkea hyvää sinulle ja toivon unelmakodin vielä löytyvän. Uskon siis siihen 🙂
TykkääTykkää
Auts, toi on niiiin viiltävän tuttua tuo, että lapsia ei saa hoitoon silloin kun sitä hoitoa tarvitsis. Unta vailla ja sairaana.
Pikaista paranemista.
TykkääTykkää
Hei olet ihana ja upea nainen! Näin blogin perusteella ainakin! Löysin tänne hetki sitten ja jäin koukkuun. 🙂
Voih, toivon sulle pikaista paranemista! Me äidit olemme ihan superihmisiä, mutta joskus pitäisi saada hengähtää. Onneksi miehesi on nyt kotona.
Olisiko sinulla antaa matkustusvinkkejä Etelä-Norjasta? Me ollaan tulossa autoreissulle sinne, mukana 8kk lapsi. Tykkään kaikesta kauniista ja idyllisestä sekä tietysti luonnosta. Näitä kaikkia taitaa niiltä seuduilta löytyä pilvin pimein? 🙂
Millä kameralla muuten otat kuvasi? Tosi laadukkaan näköisiä. 🙂
TykkääTykkää
Voi että, kuulostaapa ikävältä kaikkineen. Toivottavasti öljypohatta tajuaa että haluaakin toisen talon ja flunssakin varmasti laantuu jossain vaiheessa, ainakin nyt on saatu se kalastaja takaisin reissusta. Tunnistan kyllä niin tuon mielialan ja olotilan: kun on vähänkin sairas, puhumattakaan kunnon taudista, tuntuu kaikki tosi kurjalta ja ikävältä.
Voimia ja paranemisia sinne!
TykkääTykkää
Voih, äärettömästi paranemisia sinne!!!! Flunssa todellakin vie voimat ja silloin ihan pienetkin arkiset asiat tuntuvat tosi suurilta. Tiedätkö – katso Danielin puhe Victorialle nettivideona, se piristää varmasti!!!<3 Varma onnen ja kostean silmäkulman tuoja!
TykkääTykkää
Tiedän niin tuon tunteen. Sen kun haluaisi itsekin välillä sairaslomaa, nukkua ja kasata itsensä.
Tsemppiä sinulle, onneksi sait kultasi kotiin!
Ja hittoon tuollaiset öljysheikit viemästä tavallisilta perheiltä dreamhouset!
Voimia!
TykkääTykkää
Joskus elämä tuntuu vain potkivan epämiellyttävällä tavalla- eikä ne potkut silloin ole niitä onnenpotkuja, valitettavasti.
Väsymys tuntuu joskus lähes lamauttavalta- tiedän, ja unta kaipaisi kellon ympäri… Vaikka osa tulevaisuuden näkymistä ehkä ovatkin toivottomia eikä olokaan ole se kaikkein terävin, riittävä määrä rakkautta ehkä selvittää kaiken? Onneksi sait siis miehesi kotiin! Huilahda hetkinen…
TykkääTykkää
KIITOS KAIKKI ❤ Te ootte niin kultaisia….
Ja nimenomaan, kys. öljysheikki ei edes oo itse muuttamassa taloon, haluis vaan ostaa sen pikku projektiksi mitä sais rempata ja laittaa…. Mur.
TykkääTykkää
Jesta mikä superäiti oot Johanna:) Onneksi nyt sait apujoukot kotiin.
Harmi toi sheikkipohatta.. Raivostuttavaa.
TykkääTykkää
Tuommoiset päivät on ihan hyviä joskus, muistuttaa kuinka onnnekasta on että on mies ja kuinka ihana on olla terveenä ja jaksaa kaikkia askareita kotona lasten kanssa. Ainakin uskoisin näin 🙂
Voimia sulle sinne, toivottavasti tervehdyt pian 🙂
TykkääTykkää
Pikaista paranemista ja toivottavasti saat huilata vähän, kun siippa on kotona. Varmasti rankkaa pyörittää arkea yksin vieraassa maassa vailla tukiverkostoa. Toivon sinulle vähän leppoisempia päiviä ja vaikka ukkokullan kesälomaa! 🙂
TykkääTykkää
Jaksamista ja paranehan pian!
TykkääTykkää
Paranemisia!
Se, että lasten isovanhemmat asuvat vieressä on kyllä maailman korvaamattomin apu. Mikään ei ole niin ihanaa, kun voi soittaa aamulla äidille, että helppiä…Muistan hyvin vielä tilanteen, kun vanhemmat asuivat tuhansien kilometrien päässä. Etenkin sen, kun mä olin kauheassa kuumeessa ja taju aivan kankaalla. Mies luonnollisesti työmatkalla. Petasin itseni sohvalle ja latasin lapselle dvd:n ja nuokuin siinä rajamailla vieressä.
Ja myös tuon talokaupan onnistumisen odottamisen tuskan muistan. Jälkeen päin olen tyytyväinen jokaiseen mönkään menneeseen kohteeseen, koska nää tönöt missä me ollaan asuttu on taatusti ollut tarkoitettuja meille!
TykkääTykkää
I feel u. ❤
TykkääTykkää
Voimia sinne!
Kuulostaa niin tutulta. Joskus vaan kaikki tuntuu kaatuvan päälle. onneksi ihmisellä on ihan uskomaton taito unohtaa nuo rankat päivät. Toivottavasti flunssa helpottaa pian otettaan… ja öljysheikki 😉
Tsemppiä huomiseen, jos kilpaa vielä jatkatte. Täällä peukutetaan teidän puolesta, niinku tiedät!
TykkääTykkää
Paranemisia Johanna!Tiedän tuon tunteen kun ei ketään ole lähellä, kun sen pienen hetken tarvitsisi lapsenvahtia. Onneksi meillä ei vielä ole ollut montaa kertaa tarvetta, mutta nyt elokuussa kun päiväkoti alkaa niin…. sitä odotellessa. Toivottavasti itse pysytään terveinä, eikä mies joutuisi matkustelemaan yhtä paljon kuin ennen.
Toivotaan parasta talon kanssa!
TykkääTykkää
Jaksuja, itellä mies tosi paljon töissä, kotona suurin piirtein käy nukkumassa ja harrastuksissaan. Välillä kuukaudenkin ympäri viikot ja viikonloput töissä. Jo yhden pienen lapsen kanssa on jaksamista. Itellä reuma, joten kipeenä ollessa hoitaminen vielä rankempaa. Omassa blogissa laskenkin aina päiviä, milloin mies sitten pääsee vapaille.
TykkääTykkää
Kyllä se siitä :)! Hyvää kannattaa aina vähän odottaakin ;)!
T:T
TykkääTykkää
Se on kyllä vaativaa, jos joutuu hoitamaan lasta/lapsia kipeenä. 😦 Eikö sinulla ole siellä lähellä ketään kaveria, kuka voisi katsoa edes jompaa kumpaa jos satut olemaan sairaanaa?
Paranemisia!!!
TykkääTykkää
Miten sinulla ne ystävät siellä, voitko yhtään pyytää heiltä apua, varsinkin noinkin ikävässä tilanteessa kun sairastuu? Entä miehesi vanhemmat, asuvatko hekin ikävästi kauempana?
Kysyy valtavasti voimia ja positiivisuutta jaksaa ajoittain aivan yksin..
TykkääTykkää
Kuulostaapa tylsältä…
Teillä on hirvittävän huono onni tässä talon hankinnassa.
Eikö sulla olis jotain ystävää tai miehen sukulaista joka vois joskus tulla sua helppimään?
Mua ainakin usein auttaa sekin kun joku ystävistä jolla on pieniä lapsia itselläkin tulee käymään ja silloin toinen voi aina kymmeneks minuutiks mennä istuskelemaan vaikka pihalle…
Täälläpäin on aika tavallista että miehet kotiutuvat töistä vasta sitten kun lapset on jo nukkumassa tai ovat töissä toisessa maassa viikot ja tulevat vasta viikonlopuksi kotiin (näin sattuu olemaan lähes jokaisella tässä meidän lähimmässä ystäväpiirissä että mies on vain viikonloppuna tai joka toisena kotona. Niin äidit ovat tottuneet helppimään toisiaan pienillä jutuilla ja naapurustokin pitää huolta omalla tavallaan:)
Toivottavasti paranet pian on inhottavaa olla kipeenä kun on kaksi pientä hoidettavana…(mun mies oli myös viikkoja poissa kotoa työmatkoilla kun tytöt olivat ihan pieniä ja tytöillä on vain vuosi ikäeroa, enpä just muista tuosta ajasta yhtään mitään…)
TykkääTykkää
Pikaista paranemista ja parempaa tätä viikkoa!
TykkääTykkää
Voih, sympatiat on siellä todella sun puolella=(Yksin on muutenkin rankkaa, saati sairaana!Itselläni ei hurjan montaa kertaa vuodessa ole noita ”yksinhuoltaja” jaksoja, mutta kerran kuussa 1 viikko kerrallaan ja ei ole kyllä herkkua.
Täällä ei ole myöskään apuja arkeen, olishan se luxusta.Mummit on ja pappakin, mutta jää ihan kahvitteluasteelle heidän vierailut, toiseen mummolaan on matkaa 40km ja toiseen 80km.
Koeta jaksaa, onneksi sait nyt miehen lähelle=)Lataa akkuja ja ole vaan lähellä, kun voit.Jaksamista ja yritä parantua.
TykkääTykkää
Jeps, tunnistan tunteen, erinäisiä kertoja apua tarvinneena. Ja kyllä sitä apuakin saa kun pyytää ja/tai maksaa. Ihmiset haluavat (yleensä) auttaa.Älä kärsi turhaa, jooko?
TykkääTykkää
Hei,
Täällä uusi lukija jättää oman puumerkkinsä. Aivan mahtava blogi – miten mie en oo tätä ennen löytänyt!!!Tuli mieleen, että sinunhan kannattaisi kirjoittaa kolumneja erilaisiin lifestyle-lehtiin, kun kirjoitus on hyvin hallinnassa. Ja sit lisäksi jotain laajempia raportteja – osaat vielä kuvatakin.
Aurinkoa elämään!
Voi hyvin,
Sanna
TykkääTykkää