Ennen
…Kun soivat kiukaan urut
unohtuu murheet, surut…
Tai jotain sellaista muistan kerran saunan ovesta lukeneeni. Tänä lauantaina vanha sanonta piti kyllä taas niin hyvin paikkansa, kun ehdin hyvän ystävän iltapäivävierailun jälkeen vähän väsyneenä miettimään haikeita. Sitä, miten vähän ystaviä ehtii arkisin tapaamaan. Sitä, miten hankalaa aikuisiällä yleensä on solmia ystävyyssuhteita. Ja onko siihen vielä pakko lisätä vieraan maan ja vieraan kielen tuomat haasteet?
Mut sit te ymmärrätte miksi pikkasen haikeat mietteet kääntyivät löylyjen jälkeen ihan huomaamatta hymyyn:
Jälkeen
Miten asioita voikin katsella niin eri kantilta kunnon löylyjen jälkeen? 🙂
❤
kalastajanvaimo.com 
Voin yhtyä ajatuksiisi uusista ystävistä aikuisiällä ja vieraassa maassa. Itse olen asunut useassa maassa ja sen verran lyhyen aikaa (alle vuoden), etten ole edes ”viitsinyt” sen kummemmin etsiä ketään juttuseuraksi.
Nyt sitten takana on jo kaksi vuotta täällä Norjassa myös ja alkaa tuntua, että nyt se kaveri olis ihan kiva! 😀
TykkääTykkää
”Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut”
Tuo sama teksti lukee meidän rantasaunan eteisen naulakossa 🙂
TykkääTykkää