Opettavaista touhua

Silloin tällöin sitä törmää kommentteihin, oletuksiin, viittauksiin tai suoriin toteamuksiin siitä, miten bloggaja kuvittelee olevansa muita (ts. lukijoita) parempi. Pitää omaa elämäänsä tai ulkonäköään esittelemisen arvoisesti muita parempina. Mun on jo niin monta kertaa tehnyt mieli sanoa, että ei se niin ole, mutten ole oikein keksinyt mitään jatkoa  lausunnolleni 😉 Bloggaamisesta on vaan (ja syystä!) tullut suosittu harrastus -ja osittain ihan varmasti siksi, että omia juttujaan on kiva jakaa muiden kanssa. Ilman sen kummempaa ylemmyydentuntoa.

Asia on suoraan sanottuna ihan päinvastoin. Blogin lukijakunnan kasvun myötä en suinkaan ole varmistunut omasta erinomaisuudestani, vaan miettynyt yhä useammin kenelle kirjoitan. Minkälaiset ihmiset tätä lukevat, ketkä kommentoivat. Miettinyt, kuinka mielenkiintoisia ihmisiä (eikä vähiten kommenttien perusteella!) luijakunnasta löytyy. Miettinyt, kuinka monella muulla teistä oikeasti olisi enemmän sanottavaa (ja näytettävää) vaikka blogin muodossa -ja sitten punastelen mielessäni kun mietin, et nyt ne kaikki joutuu vaan lukemaan pienen mun tavallista pientä blogiani :))

Ja sit mietin, että ainakin voin yrittää tehdä tätä mahdollisimman hyvin. 

Dagens työpäivä… tunika Day Birger & Mikkelsen / hame H&M / huivi päässä Beck Söndergaard

Luulen, että monelle muullekin bloggaaminen on aika opettavainen kokemus. Tulee huomaanneksi ainakin sen, että asiat ja ihmiset ovat hyvin harvoin mustavalkoisia. Että usein itselle ihan vieras ajattelutapa voi olla ihan yhtä hyvä. Että maailmassa vaan on miljoonia ja miljoonia ihan erilaisia ihmisiä, joista yhtäkään on vaikea tuomita yhtään huonommaksi tyypiksi vain siksi, että tämä tekee asioita ihan eri tavalla kuin itse. Toivoo vain loppujen lopuksi osaavansa olla tarpeeksi avarakatseinen. (Oppii sitä nöyryyttä, uskokaa pois! ;))

Ja juuri tähän bloggaamisesta onkin tullut aikamoinen väylä; kaikenlaisten ihmisten ajatuksiin ja tapoihin kurkistamiseen, tuntemattomaan tutustumiseen. Eikä vain tutustumiseen, vaan myös osallistumiseen, interaktiivisuuteen. Suurelle osalle ihmisistä on hyvin luontaista haluta jakaa ja esitellä omia juttujaan ja toivoa vuorovaikutusta. Kuten oikeassa elämässä, esittelee bloggaaja juttuja toivoen kannustusta ja -kuten oikeassa elämässäkin, yllättyminen negatiivisesta palautteesta on ihan luonnollista. Sitä kun usein saattaa kuvitella kirjoittavansa vain sille ”omalle joukolleen” ja alitajuisesti unohtaa, että tätäpä pääseekin lukemaan kaikki nekin, joita ei siinä oikean elämän kaveriporukassa olisikaan.

Mutta kuvittelenko vain, vai onko bloggaamisesta tullut jo kunnolla tunnettu -ja hyväksytympi ilmiö? Onko pahimmat myrskyt ja kuohut tasoittuneet – Onko muoti- ja tyylibloggaajiin totuttu ja ärsytys taantunut? Ovatko blogeissa pyörivät ihmiset omaksuneet nettiketin, aletaanko netissä käyttäytyä paremmin?

Vai kuvittelenko? 😉

Hienoa loppuviikkoa joka tapauksessa Teille; Hyvin käyttäytyvät naiset. Tänne on luvattu sadetta… Moikka 😉