Tänään oli jumpat peruttu ja sali suljettu muistokulkueen vuoksi. Päivän lehdessä kehotettiin kaupunkilaisia osallistumaan kukkamarssiin enkä itseasiassa tiedä olenko nähnyt koskaan niin paljon väkeä keskustassa. Tai no kansallispäivänä ehkä. Ja niin taisi eilinen Oslon kulkuekin olla niin täynnä ihmisiä, ettei kulkue lopultansa meinanut mahtua kulkemaan ollenkaan.
Ihmiset ovat uskomattoman taitavia pitämään toisistaan huolta. Kaikkialla on tehty selväksi, että suru on kaikkien yhteinen suru ja että tästä voi vain vahvistua. Valtakunnan suurimmat tv-kanavat ovat olleet suljettuna muulta ohjelmalta viimeiset vuorokaudet ja niin kuninkaalliset kuin muut valtionmiehetkin pääministeri etunenässään ovat osallistuneet. Itkeneet julkisesti tv:ssä, vierailleet sairaalassa, uhrien ja omaisten luona. Erityisesti pääministeri Jens Stoltenberg on ollut ainutlaatuisen empaattinen, varmasti ikimuistoisen läheinen.
Tunteille on annettu tilaa ja aikaa, puhuttu uhreista. Laulettu. Itse murhamies on saanut yllättävän (ja mahtavan) vähän tilaa mediassa. Radiosta kuulin sivukorvalla keskustelun, jossa pohdittiin ja spekuloitiin tulevan tuomion kestolla ja sopivuudella. Suoraan sanottuna mun mielestä riittävää tuomiota ja rangaistusta ei tällaisessa tapauksessa voi edes saavuttaa (pohjoismaissa). Kaveri on elossa, tulee asumaan, syömään ja harrastamaan -ja ehkä jopa kouluttautumaan ilmaiseksi ja todennäköisesti vielä kuvittelemaan olevansa jotain erikoista. Vankilassa ehkä, mutta kuitenkin. ”Silmä silmästä” ois mun mielestä ainoa oikea rangaistus -eikä sitäkään koskaan voi saavuttaa verrattuna tuhoon ja menetykseen, joka on jo tapahtunut. Tai itseasiassa mikä minä olen mitään sanomaan. Eloonjääneet ja ei-eloonjääneiden omaiset saisivat mun mun mielestä kaikkein oikeudenmukaisimmillaan päättää sopivan rangaistuksen (mutta toivon, että he päätyisivät kivitykseen).
Sori mun oli vaan pakko sanoa. Odotin koko ajan että se radio-ohjelman konservatiivinen ja varovainen ekspertti ois sanonut jotain kunnollista. Eikä vaan arvuutellut kuinka monta vuotta tästä rapsahtaa.
Mutta ei täällä puhuta siitä. Ei kostosta eikä katkeruudesta eikä ”silmä silmästä”. Täällä puhutaan siitä, mikä on hyvää.
(Ps. Ja silti olen ihan pohjimmiltani tyytyväinen tähän meidän oikeusjärjestelmään. Vaikeita juttuja.)
Kevyempiin aiheisiin eli päivän asuun^ 😉 Melkein lupaan, että aihe on täällä muutenkin loppuunkäsitelty. Huh. Olen tässä viime päivien menoa tarkaillessani ollut (muidenkin kohdalla) jälleen huomaavinani, että avautuminen auttaa! Kyllä.
Palaillaan seuraavaksi kivemmissa merkeissä ❤
kalastajanvaimo.com 
Riikka, en ole eri mieltä kanssasi, sananvapaus on toki ja tärkeä onkin, ja nytkin sai aikaan varsin hyvää keskustelua!
Tarkoitin kommentillani lähinnä sitä, että julkisesti kirjoittavan täytyy myös vastata sanoistaan. Toki saa kirjoittaa mitä ajattelee, jos myös ottaa palautteen vastaan asiallisesti ja pahoittelee jälkeenpäin, JOS katsoo ilmaisseensa asiat ehkä liian jyrkästi. Näinhän kalastajanvaimo teki.
Minusta on myös rohkeaa kirjoittaa tällainen provosoiva kirjoitus – toimii harkittunakin, vaikka tässä tapauksessa taisi olla melko harkitsematon avautuminen.
TykkääTykkää
Hei Reeta Karoliina, etkö juuri tuossa ylempänä ilmoittanut pitäväsi taukoa tämän blogin lukemisesta? Mene jo :D:D:D:D::DD
TykkääTykkää
”Kuolemanrangaistus on ainoa vaihtoehto, pitkän kidutuksen ja kärsimyksen jälkeen”.
Inhimillisiä ajatuksia ja tunteitahan nuo ovat ja itsekin toivon tekijälle poikkeuksellisen kurjaa loppuelämää, mutta jos joku TOSISSAAN olisi valmis moisen rangaistuksen Pohjoismaissa sallimaan niin tekee mieli kehottaa muuttamaan Somaliaan tai muuhun yhtä alkeelliseen ja sairaaseen yhteiskuntaan ja miettimään asioita uusiksi. Onko murhaaja todella yhteiskunnalle niin tärkeä ja arvokas että sen pitäisi luopua kaikesta sivistyksestä, Ihmisoikeuksista, kansainvälisistä velvoitteista ym. vain pystyäkseen kostaa? Sehän olisi alentumista tekijän tasolle ja askel kohti tämän ajatus- ja arvomaailmaa.
TykkääTykkää
Näin alkuun tahdon sanoa sen verran, että olen itse nuori tyttö ja seuraillut blogiasi nyt vähän aikaa. Tätä ei voi lukea jos itsellään on huono päivä – fiiliksestä tulee vieläkin huonompi, kun vahingossakin tulee verrattua elämäänsä sinun elämääsi. Tämänhetkinen elämäntilanteesi vaikuttaa sellaiselta, mitä itse tavoittelen ja pidän korkeassa arvossa. Kadehdittavaa, mutta ihanaa!
Mahtavaa, että kirjoitit oikeasti sen, mitä mieltä olet, ajattelematta ”mitäköhän lukijat nyt ajattelevat” tai ”menetänköhän lukijoita tämän seurauksena” = aivan sama! Monet ovat olleet erittäin närkästyneitä suorapuheisuudestasi ja silmä silmästä -puheistasi. Unohda heidät, ja jatka samaan malliin, kaikkia ei voi yksinkertaisesti miellyttää ja jos jotakuta ei kiinnosta, hänen on ehkä turha blogisi lukemista jatkaa.
Itse olen sitä mieltä, että jos kyseinen tappajamies nyt päästettäisiin hengestään, hän pääsisi liian helpolla. Hänen ei tarvitsisi kärsiä tekojensa seurauksia kuin se pieni hetki. Pahin mahdollinen rangaistus minusta olisi se, että hän joutuisi elämään tilassa, jossa kukaan ei kykenisi vahingoittamaan häntä, ei edes hän itse. Suljetussa sellissä ilman mitään virikkeitä oleminen olisi sisäisesti tappavampaa kuin kivittäminen tai ammutuksi tuleminen.
Ja niin sinä vain lopetit postauksesi noihin mielettömän ihaniin päivän asu -kuviin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksi minulla on tänään ollut hyvä päivä, muuten vaipuisin nyt jonkinlaiseen maaniseen kateuden tilaan! Arvostan niin paljon ihmisiä, joilla on rohkeutta ja jaksamista pitää blogia, taitoa pitää se mielenkiintoisena – ja lisänä vielä sisäistä (ja sinun tapauksessa roppakaupalla ulkoistakin) kauneutta, jollaista itse vain toivoo omistavansa. (:
TykkääTykkää
Mun nähdäkseni hän ei pidä itseään kristittynä. Näin hän ainakin ”kirjassaan” totesi, josta joitain pätkiä luin yhtä artikkelia lukiessani.
TykkääTykkää
Eiköhän pohjoismaisten vankiloiden oloja voitaisi aika laajasti ”heikentää” ilman että loukattaisiin ihmisoikeuksia? Asia on todella vaika ja monimutkainen, kuten kaikkien meidän kommenteistakin näkyy. Breivik on median mukaan olettanut ( ja jopa toivonut?) henkensä lähtevän niin kiinniottotilanteessa kuin oikeustalollakin. Omasta mielestäni kuullostaa siis siltä, että odotti kuolevansa iskujensa yhteydessä, jolloin ei joutuisi vastaamaan teoistaan. Suurin rangaistus olisikin siis se että miehelle valkenisi tekonsa seuraukset, ja joutuisi elämään asian kanssa lopun ikäänsä… joskin täytyy myöntää että oman oikeustajuni mukaan tuo loppuelämä tulisi viettää telkien takana ja nykyistä ankeammissa oloissa.
Kunnioitan kovasti norjalaisten hienoa suhtautumista asiaan! Vihan ilmapiiriin leviäminen olisi vain yksi sulka Breivikin hattuun. Ihmiset ovat kuitenkin vain ihmisiä ja odotus siitä että tälläisen teon jälkeen pitäisi tuntea vain lähimmäisenrakkautta ja sympatiaa itse iskujen tekijää kohtaan tuntuu pikkuisen tekopyhältä.
Ajatuksia herättävä postaus ja ennen kaikkea kommenttiboksi 🙂
TykkääTykkää
Minä ainakin sanoin ääneen, että ladon taa vaan ja kuula kalloon. Kyllä, kamalalla tavalla sanottu, enkä ikinä siis IKINÄ toivo sitä kenellekään joka ei ihan totta sitä jo ansaitse.
Mitä virkaa tuollaisella järkyttävällä murhamiehellä on? Miksi hän voi tehdä tuollaisen teon ja silti hänen elämäänsä ylläpidetään, siihen menee rahaa, aikaa ja resursseja. Ei vaan tunnu kohtuulliselta. Ei tuollaista ihmistä vaan tarvita täällä. Minusta siinä kohtaa jos riistää toiselta hengen menee oma oikeus omaan henkeen ja elämään.
Mutta olen minäkin ihan tyytyväinen silti oikeusjärjestelmään. Antaahan se kaikille samat oikeudet, on tasa-arvoinen ja estää viattomia kärsimästä liian kovia tuomioita.
TykkääTykkää
Itse olin tuon tapahtuman aikaan Kåfjordissa, Pohjois-Norjassa, festareilla. Sieltä pieneltä alueelta oli kai nelisenkymmentä nuorta lähtenyt tuonne leirille, ja kamalan moni sai huonoja uutisia… oli omia lapsia, naapureita, sukulaisia, tuttuja…
Ihmiset oli järkyttyneitä, itkivät, festarien pääkonsertit typistettiin parin tunnin muistokonserttiin.
Mutta tuo mitä sanoit tuli hyvin sielläkin esille: juontajat sanoivat että me emme anna pahan voittaa, me ollaan yhdessä, seisotaan toistemme tukena, pidetään toisistamme huolta. Se vahva yhteenkuuluvuus ja toisista huolenpitäminen korostui kaikessa, ja tavallaan sen kaiken keskellä tuli tuvallinen olo.
Suomessa valitettavasti ei näin ollut niiden koulusurmien aikaan, jotain opittavaa meillä olisi norjalaisista.
Tuohon mielipuoleen murhaajaan en edes ota kantaa, koska epäilen että sellaista tekstiä ei monikaan haluaisi lukea.
TykkääTykkää