Minä. Alice.

dagens

Mun ei pitäis olla tässä vieläkään. Ja taas olen 🙂 Tai siis mulla ois about tuhat tärkeämpää asiaa järjestettävänä ennen nukkumaanmenoa. Eli noin tunnin aikana jos yritäisin päästä ajoissa nukkumaan. Kuinka monta sekunttia jää per asia? Joku neljä? Hmm. Ei paha.

Mut helpompaa on ehkä kuitenkin laittaa toi tärkeysjärjestys uusiksi. Voin yhtä hyvin päättää, että bloggaaminen on asioista tärkein, koska se tuottaa hyvää mieltä ja rauhoittaa. No niin. Ongelma ratkaistu.

Ymmärrätte että mulla on joskus vähän Alice-olo. En muunmuassa oikein ymmärrä koska minusta on tullut niin aikuinen, että pystyn yksin pyörittämään kokonaista taloa ja ihan oikeaa työtä ja vielä kahta pientä, mutta oikeaa ihmistäkin. Ja oikeastaan tuhatta muutakin asiaa, mut ne nyt ei ookaan aina ihan kontrolissa.

Kuten nyt vaikka se, että me lennämme huomenaamulla, eikä mulla oo aavistustakaan missä varausnumerot sun muut matkadokumentit ovat. Säkällä muistan kai lähtöajan oikein.

Apua. Täytyy kai alkaa hoitamaan niitä tärkeämpiä pikkujuttuja. Silittää paita. Etsiä iPadin laturi. Ei kai tässä muu auta. Mut oli kiva jutella! See ya 🙂

paita Polo Ralph Lauren / neuletakki Massimo Dutti / fakut Levi’s

31 vastausta artikkeliin “Minä. Alice.

    1. Heippis, paita on Monkin ja huvi Line of Oslon -molemmat vanhoja kylläkin ettei varmaan kaupasta löydy enää 😦

      Tykkää

  1. Voi ihana tuo Ralph Laurenin paita, mistä olet sen hankkinut? sun blogi on ihan mun lemppari, siitä tulee aina niin hyvälle mielelle! 🙂 

    Tykkää

    1. Kiitti, ostin sen Barcelonan reissulla tammikuussa puoleen hintaan alesta… tosi kaunis! JA KIITOS ❤

      Tykkää

  2. Luin vanhaa blogiasi satunnaisesti. Ja edelleen tykkään konstailemattomasta ja mutkattomasta tyylistäsi teksteissä ja kuvissa. Edelleen tulee kotoisa ja turvallinen olo blogisi lukemisesta. En ole niin paljon harrastanut blogeja, että minua haittaisi nämä netin koukerot ja sivuston muuttuminen tms. Asiat tärkeysjärjestykseen lukijoillakin, pah! Tärkeintä, että sinä vielä löydyt täältä, ja saamme jatkaa lukemistamme. Kyllä sinä saatkin olla aidosti ylpeä itsestäsi ja suosiostasi, ja kun luot tätä arjen pyörityksen lomassa, olet huippu. Ja varmasti sinusta huokuu meille ripaus lämpöä ja hyväntuulisuutta joka kerta, kun luemme. 😀 ”En ole kateellinen, mutta kuitenkin..” -kommentit ovat juuri sitä miltä näyttää.. Miksi meidän pitäisi pahoittaa bloggaajan mieli sillä, että otamme oikeudeksemme arvostella hänen blogikäyttäytymistään. Meillä ei ole siihen mitään oikeutta, koska jos me tykkäämme tästä blogista, luemme ja nautimme siitä, piste. Ei sinun tarvitse alistua kenenkään sanomisista tekemään yhtään enempää tänne kuin minkä voit, jaksat, ehdit.. Tämä on taidetta, vähän kuin sadun maailma, johon meillä on mahdollisuus uppoutua, ja sinä annat sen mahdollisuuden meille. 🙂 Minusta blogeissa tärkein tarkoitus on juuri tuo ”sadun maailmaan uppoutuminen”, vähän kuin kirjaa lukiessa, ajantaju katoaa ja saa itselleen kenties inspiraatiota, luovan hetken ja rauhoittavan olon. Miten se menikään, ne joilla ei ole omaa elämää, ammentavat sitä muilta…:D Joissain kommenteissa sen huomaa negatiivissävytteisesti rivien välistä, ”kun mulla ei ole oikein elämää, sinä saat siitä nyt osasi :(” Tsemppiä! 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos…. kauniisti sanottu ja oikeastaan tosi hyvinkin. En varmaan itse olisi osanut noin hyvin sanoiksi pukea. Kyllähän täällä välillä saa kaikenlaista kuulla, mitä oikeassa elämässä ei joutuisi kestämään, mutta… pakko ottaa se niin, että tähän hommaan on ryhdytty, niin… 😉 Tää sun kuvailema kuitenkin just niin oikea ja hieno -ja hyödyllinen, tuottava tapa lukea blogeja, hienosti sanottu!

      Tykkää

  3. Aivan ihana blogi, kiitos siitä! Muistatko mahdollisesti, että mikä malli sulla on vuittonin laukusta? Oli vilaukselta muistaakseni jossain Barcelona postauksista 🙂 

    Tykkää

  4. Hei,
    En ole vielä koskaan kommentoinut blogiisi, mutta nyt halusin sen tehdä. Olen lukenut blogiasi jo ennen tänne Me Naisiin siirtymistä. Pidin blogistasi silloin ja pidän yhä.
    Itse olen sinua vanhempi ja omat muksut ovat jo isoja. Toinen jo täysi-ikäinen ja toinenkin hyvää vauhtia aikuistumassa. Omat vapaa-ajan hetket eivät ole enää ihan yhtä hektisiä ja kaoottisia, mutta muistan ne vielä hyvin. Näin jälkikäteen ajateltuna mietin miten siitä rumbasta selvisin… 😉 Ja kuitenkin vain kahden lapsen työssäkäyvä äiti, jolla aviomies apuna..
    Kuten Oivahelmi sanoi, sinusta tosiaan huokuu lämpö ja hyväntuulisuus. Seuraan muutamia positiivisia blogeja ja tämä on yksi niistä. Pidän tyylistäsi ja raikkaudestasi. Jatka samaan malliin!
    Tervetuloa Suomeen!
    T. Sari
     
     

    Tykkää

    1. Kiitos. kiva kuulla 🙂 Ihanasti sanotte näitä juttuja… Ja kiva että saan välitettyä jotain hyvää sinne vaikka paljon tällaisia pinnallisia juttuja ja ”minua itseäni” täällä onkin! Maailmaan tarvitaan mun mielestä aina vähän lisää lämpöä ja söpöyttä 😉

      Tykkää

  5. oivahelmi
    13.03.2013 klo 11:33

    Luin vanhaa blogiasi satunnaisesti. Ja edelleen tykkään konstailemattomasta ja mutkattomasta tyylistäsi teksteissä ja kuvissa. Edelleen tulee kotoisa ja turvallinen olo blogisi lukemisesta. En ole niin paljon harrastanut blogeja, että minua haittaisi nämä netin koukerot ja sivuston muuttuminen tms. Asiat tärkeysjärjestykseen lukijoillakin, pah! Tärkeintä, että sinä vielä löydyt täältä, ja saamme jatkaa lukemistamme. Kyllä sinä saatkin olla aidosti ylpeä itsestäsi ja suosiostasi, ja kun luot tätä arjen pyörityksen lomassa, olet huippu. Ja varmasti sinusta huokuu meille ripaus lämpöä ja hyväntuulisuutta joka kerta, kun luemme. 😀 ”En ole kateellinen, mutta kuitenkin..” -kommentit ovat juuri sitä miltä näyttää.. Miksi meidän pitäisi pahoittaa bloggaajan mieli sillä, että otamme oikeudeksemme arvostella hänen blogikäyttäytymistään. Meillä ei ole siihen mitään oikeutta, koska jos me tykkäämme tästä blogista, luemme ja nautimme siitä, piste. Ei sinun tarvitse alistua kenenkään sanomisista tekemään yhtään enempää tänne kuin minkä voit, jaksat, ehdit.. Tämä on taidetta, vähän kuin sadun maailma, johon meillä on mahdollisuus uppoutua, ja sinä annat sen mahdollisuuden meille. 🙂 Minusta blogeissa tärkein tarkoitus on juuri tuo ”sadun maailmaan uppoutuminen”, vähän kuin kirjaa lukiessa, ajantaju katoaa ja saa itselleen kenties inspiraatiota, luovan hetken ja rauhoittavan olon. Miten se menikään, ne joilla ei ole omaa elämää, ammentavat sitä muilta…:D Joissain kommenteissa sen huomaa negatiivissävytteisesti rivien välistä, ”kun mulla ei ole oikein elämää, sinä saat siitä nyt osasi :(” Tsemppiä! 🙂

     
    Itse luen mielelläni juuri tälläisia blogeja kuin tämä Johannan blogi, jossa blogin kirjoittaja vastaa lämpimästi ja kauniisti negatiivisiinkin kommentteihin 🙂
    Joskus olen eksynyt blogeihin, joissa blogin kirjoittaja vastaa todella rumasti ja kylmästi ikävästi kommentoineelle lukijalleen. Siihen yhtyvät usein myös blogin kirjoittajan kaverit ja blogifanittajat jolloin yhden, negatiivisen ja usein täysin asiattomankin kommentin kirjoittaneen, onnettoman ihmisen, kommentti kivitetään murskaksi paljon pahemmin sanoin kuin negatiivisen kommentin jättänyt on konsanaan käyttänyt. Se ei ole kaunista luettavaa.
    Yhdyn täysin Oivahelmen kauniiseen kommenttiin ”blogeissa tärkein tarkoitus on juuri tuo ”sadun maailmaan uppoutuminen”, vähän kuin kirjaa lukiessa, ajantaju katoaa ja saa itselleen kenties inspiraatiota, luovan hetken ja rauhoittavan olon.” Tämä jos mikä blogi on sellainen 🙂
    Mukavaa lomamatkaa Johanna 🙂
    Aava

    Tykkää

    1. No mut siis te ootte vaan niin fiksuja lukijoita! 😉 Oikeesti. Toivoisin et moni muukin osaisi lukea blogeja just tolla asenteella, siitä saa itselleenkin paljon. Ja jättää lukematta ne, jotka aiheuttavat ärsytystä oli syy mikä tahansa. Ei tääkään blogi ole ”minä” vaan irtiotto arjesta mullekin, sellanen esteettinen ja mukava paikka. 
      Tuhannet kiitokset ❤ Ihan parasta palautetta 🙂 

      Tykkää

  6. Ihan tiedoksi vain että tästä sun blogista on tullut mun ykkössuosikkini! Olet aina niin positiivinen ja rehellinen teksteissäsi etkä vaikuta ollenkaan turhamaiselta, mitä arvostan suuresti. Kuvat on aina upeita ja harmonisia. …Ja taisit rantautua onnellisesti Suomeen, bongasin sut nimittäin Forumissa tänään! 😉  

    Tykkää

  7. Komppaan edellistä kommentoijaa – kivan positiivinen tyyli eikä turhan turhamainen / pröystäilevä niinkuin monet tyyliin ”mulla on täydellinen elämä jota esittelen netissä”. Innostuin nyt kommentoimaan kun itsellä on vähän alle kolmekymppisenä sama tunne että miten musta tulikaan näin aikuinen: muhun luotetaan vaativassa esimiestason duunissa, mulle on annettu asuntolaina ja voin lomailla oman tahtoni mukaan maailmalla.. veroilmoituksesta nyt puhumattakaan!

    Tykkää

    1. 😀 Niinpä 😀 Että se olen minä joka päättää nyt… mistä lähtien mun päätökset ovat olleet niitä oikeita tai edes tarpeeksi hyviä 😉 No niin meistä kaikista vaan tulee aikuisia…. kenestä mitenkin ;)))

      Tykkää

  8. Ihan samanlaisia ajatuksia mullakin joskus, missä ihmeen välissä musta tuli sellainen aikuinen, jona muista omaa äitiäni pitäneeni joskus silloin 30v sitten.. Joskus sitä oikein havahtuu miettimään, ja jatkaa sitten taas jotain arkipäivän kuviota 🙂
    Hyvää matkaa, minne sitten menettekin! T. Eija

    Tykkää

  9. Mullakin tulee välillä arjen keskellä (vaikka jääkaappia avatessa) yhtäkkiä ihan outo fiilis: tämä on koti on mun, minä olen se joka määrää ja pidän huolta noista lapsista. Ihan outoa. Minusta ei enää pidetä huolta, enkä asu kenenkään toisen kodissa, vaan minä olen nyt se pääjehu. Enkä tarkoita puolisoiden toisistaan huolta pitämistä (sitä kyllä on) vaan nimenomaan tällaista vanhemman ja lapsen- suhdetta.
    Ja siis tosiaan olen 31-vee, yli 5 vuotta ollut jo äitinä ja minulla on maailman ihanin mies, jonka kanssa olemme täysin tasa-arvoisessa parisuhteessa.
    Mutta välillä se tunne vaan tulee, kun ei voi uskoa olevansa täysin aikuinen…
    Abe

    Tykkää

    1. I know 😉 Kaikki on tullut jotenkin niin vaivihkaa…. Välillä siihen oikein havahtuu, mut ei sitä oikein ehdi jäädä miettimään. Pakko jatkaa vaan parhaansa mukaan 😉

      Tykkää

  10. Aiheeseen liittymätön kommentti. Oletko siis sairaanhoitaja vai terveydenhoitaja? Jäin miettimään että voiko norjassa työskennellä sairaanhoitajana neuvolassa?
    Ja vielä mainittakoon että aivan ihana blogi. Tulee niin hyvä mieli kun tätä lueskelee 🙂

    Tykkää

Jätä kommentti