Oops I did it

-Ripsenpidennykset!

 Jepsis. Joku vuosi sitten hymähdin aika välinpitämättömänä etten tarvitse (? kuka tarvitsee? 😉 ) ripsenpidennyksiä. Jos asia jossain puheeksi tuli. Ei mulla oikein ollut aiheeseen mitään suhdetta enkä sillä päätäni ole vaivanut. Ei oo ollut mun juttu.

Syytetään nyt sit vaikka taas siskoa tästä kaikesta ;)) Meidän lenkkeillessämme pari vikkoa sitten Preikestolenille maisemia ihastelemaan –muistatteko?– sai pieni ajatusprosessi alkunsa. Unohdin nimittäin niinkin tärkeän jutun lenkltä kuin ripsivärin. Eh. Miten tän nyt selittäisi järkevästi. Tiedän, ei ollenkaan kaikille olisi tullut edes mieleen laittaa ripsaria lenkkipolulle, mutta kun. No, siellä mahtavissa maisemissa ihaillessani siskon (pidennettyjä) räpsyttimiä aloin jotenkin miettimään että siinä olisi helppo ja hieno vaihtoehto. Ne ripsenpidennykset. Ei tarvisi muistaa eikä tuhertaa maskaraa.

Niinpä niin. Kovasti luonnollisia räpsyttimiä pyytelin ja sain; voi olla että menen vielä muutaman lisäkarvan niihin laittamaan kun nyt hommaan on lähdetty. Mutta ei kyllä ainakaan yhtään kaduta; mielettömän hienot eikä juuri muuta meikkiä tarvitse -eikä näissä kuvissa muuta meikkiä kuin vähän aurinkopuuteria olekaan. Ja huulikiiltoa. Mut ei mitään silmämeikkiä. Laiskan meikkaajan iso apu!

Niin ja sit mun piti kertomani mitä olen viime päivinä touhuillut:

Nämä askartelut vievät aina niin mennessään, ettei oikein malttaisi lopettaa edes nukkumaanmenoa varten. Miehen vanhoista farkuista on tulossa Ollin huoneeseen matto (lastenhuonepostauksetkin siis alkavat lähestyä ;))) ja harmaasta langasta mulle sellanen oikein kunnon pitkä villatakki talven varalle. Vielä on aloitettu Ainolle yksi vaaleanpunainen Skappel -neule (muistatteko?? :)) ja yhdet langat ovat postissa matkalla… Joskus se inspis oikein iskee kunnolla 😀 Eikä oikeastaan mitenkään harvinaista tämä syksyinen ajankohta; nythän noita on ihana näperrellä koti-iltoina.

Kivaa keskiviikkoa sitten kamut ❤