-joita on ikävä
(kuvissa mulla on ChillN ehkä kaikkein lempparein reissun kesävaatteista, niin cool :))
Me kävelimme joka päivä aamulenkin.
Ja iltalenkin. Auringonlaskussa, pehmeän lämpimässä tuulessa. Vedessä, veden rajassa ja joskus vähän hiekallakin. Kuunneltiin aaltojen kuohuja ja annettiin tuulen heiluttaa hiuksia. Lämpimän meriveden kastella jalkaterät ja housunlahkeet.
Joskus kullan kanssa kaksin, joskus koko porukka. Ja kulkukoirat seurasivat. En oikein muista ajattelinko mitään. Mulla oli vaan rauhallinen olo. Ei tarvinut sanoa mitään, eikä edes ajatella.
Mulla oikeasti ikävä noita iltoja. sitä uskomattoman rauhallista ja pysähtynyttä tunnelmaa.
Mutta mitä olisi elämä ilman ikävää? Mitä jos mikään kokemus, ihminen tai tunne ei olisi ollut niin kaunis että sitä ikävöisi? Mitä jos ei uskaltaisi tehdä mitään ikävän pelossa, lähteä mihinkään, jättää ketään? Ihan niinkuin ikävöinti tarkoittaisi jonkin asian menettämistä. Se tarkoittaa ennemminkin jonkin kokemista. Ja ehkä jonkin taaksejääneen kokemista vielä vahvemmin kuin ennen. Ja ehkä jopa syytä palata entiseen. Tehdä joku asia paremmin.
Miksi ikävän pitäisi olla negatiivinen tunne? Ikävä saattaa tarkoittaa sitä että omistat jonkin tärkeän kokemuksen. Että sulla on joku tärkeä ihminen. Se on toisaalta unelma, haave. Eteenpäin vievä voima. Vielä vahvempi voima kuin haave yksin.
Tai no, ehkä se onkin vähän negatiivinen tunne; ikävä saa kurkun kuristumaan ja mahan kääntymään. Mutta se on silti elämän negatiivisista tunteista kaunein. Siihen sisältyy aina jotain kaunista. Jotain mikä on koskettanut. Ja sille voi hymyillä takaisin vaikka se saisikin itkemään.
Rauhallista maanataita ja viikon alkua. ❤
kalastajanvaimo.com 
Eiköhän tuo kysymys liene tarkoitettu bloggaajalle, ei jollekulle lukijalle (pääteltävissä sanasta ”miehesi”).
TykkääTykkää
hei oisko pian videopostausta tulossa, ois ihan huippua! 🙂 näkeekö sinun vanhoja videoita vielä jostakin?
TykkääTykkää
Kiitti toiveesta, pidän mielessä 😉 vanhoille videoille ei oo mitään yhteistä paikkaa…
TykkääTykkää
Eiköhän tuo kysymys liene tarkoitettu bloggaajalle, ei jollekulle lukijalle (pääteltävissä sanasta ”miehesi”).
]Saa kai valpas lukijakin vastata, jos huomaa, että kommentoija on ihan harhateillä.;) Kuvassa miehen jalat ovat aivan selvästi kaiteella. Tuskin Johannan mies edes laittaisi paljaita varpaitaan pöydälle, kyllä ihan sivistyneeltä ihmiseltä vaikuttaa. 🙂
TykkääTykkää
Joo, saa aina vastailla ja vinkkailla mun puolesta kun usein nää vastaukset tulee vähän hitaasti! :)) Kiitosta siitä kaikille reippaille ja avuliaille 🙂
TykkääTykkää
Hei ja kiitos kivasta blogistasi, jota olen lukenut jo pitempään ja usein täältä saa inspistä tai ainakin hyvää mieltä! 🙂
Sellainen ehdotus touli mieleen, että oletko harkinnut, että keskustelualueella et hyväksyisi kaikkia kommentteja? Lukijana ainakin harmittaa nämä tarkoituksellisen ilkeämieliset kommentoijat, jotka eivät tuo mitään uutta keskusteluun. Ja tällä en tarkoita sitä, että bloggaajan kanssa ei saisi olla eri mieltä tai joskus jotain arvostellakin rakentavasti. Näistä tarkoituksellisen ilkeämielisistä kommenteista hyvin kyllä tunnistaa, että tarkoituksena on ainoastaan tuottaa pahaa mieltä. Ja en viittaa nyt juuri tähän postaukseen, vaan yleisesti.
Luulen, että iso osa lukijoistakin voisi olla tästä muutoksesta iloinen
Kivaa alkanutta kevättä!.
TykkääTykkää
Tiedän, ja olen kyllä miettinyt asiaa. Voisin sitä ehkä kokeilla, mutta vähän kammoksuttaa että tuleeko siitä lisähommaa, että tarvii aina erikseen käydä hyväksymässä kaikki kommentit… Ei kai, voiisn ainakin kokeilla joskus! Ymmärrän, että joku ihan pikku juttukin saattaa jäädä harmittamaan kun fiilis muuten on tosi kiva -ja vähän niinkuin pilata sen hyvän olon… Eli ihan asiallinen ehdotus! Mietin! 🙂
TykkääTykkää
Tuo edellinen oli hyvä idea. Vastaavasti mua kyllä harmittaa sellaisetkin kommentit, joissa vain aiheesta riippumatta aina ”ihanaa, kaunis kaunis ihana Johanna”. Ei sekään oikein tuo mitään keskusteluun.. Kivointa on asiallinen ajatustenvaihto, joka sallii erilaiset mielipiteet. Eihän voi olettaakaan, että tämänkään blogin lukijat – aika sekalainen seurakunta todennäköisesti – ajattelisi aina kaikista asioista samoin. Se vasta tylsää olisikin.
TykkääTykkää
Tuo edellinen oli hyvä idea. Vastaavasti mua kyllä harmittaa sellaisetkin kommentit, joissa vain aiheesta riippumatta aina ”ihanaa, kaunis kaunis ihana Johanna”. Ei sekään oikein tuo mitään keskusteluun.. Kivointa on asiallinen ajatustenvaihto, joka sallii erilaiset mielipiteet. Eihän voi olettaakaan, että tämänkään blogin lukijat – aika sekalainen seurakunta todennäköisesti – ajattelisi aina kaikista asioista samoin. Se vasta tylsää olisikin.
TykkääTykkää
Välttääkseen noi haitat blogeja kandee seurata lukematta kommentteja.
TykkääTykkää
Joo se on yks hyvä vaihtoehto! 🙂 Kommenttiboksissa on pakko varautua törmäämään sellaisiinkin juttuihin joita ei itse harrasta… Mut rikkaus se on sekin 😉
TykkääTykkää
Voi mikä matkakuume on iskenyt näitä lomakuvianne katsoessa! Kiitos ihanista tunnelmapaloista!!
T:Eija
TykkääTykkää
Moikka!
Mä olen sun uusi seuraaja. 🙂 Etsin sun blogin, kun olin aikaa sitten kuullut jostain Kalastajan vaimon olevan suosittu blogi. En oikein seuraa mitään blogeja, mutta sun blogiin olen jäänyt ihan koukkuun ja luen nyt vanhoja postauksia! 😉 Onneksi niitä riittää. 🙂 Sinun blogi on ihanan positiivinen ja kaunis. Aivan ihania vaatteita, kuvia ja sisustuksia ja vinkkejä. Ja olet niin kaunis. Pidän erittäin paljon blogistasi huokuvasta positiivisesta elämäntyylistä ja siitä, että blogi ei kerro aktiivisesti suoritetusta elämästä, vaan nautitusta ja kuitenkin puuhakkaasta elosta. Se on hyvä esimerkki. Itse tuntuu, että vähän menee välillä humussa vain eikä ole hetkessä tarpeeksi tyytyväinen…
Ja oli hyvin kirjoitettua tekstiä ikävästä. Meillä on menetetty lähiviikkoina yllättäen niin koira kun hevonen ja ystävän hevonen. Ja ikävä on näin erittäin ajankohtainen aihe. Vaikka se meillä onkin hyvin surullista kun liittyy menetys. Mutta eihän sitä ikävää olisi, jos ei olisi ollut jotain niin rakasta ja tärkeää, mitä kaipaa. Elämästä jäisi niin paljon hyvää ja kaunista kokematta jos pelkäisi kiintymistä sen seuraustunteiden kanssa. Onneksi jää kauniit muistot. Ja vaikkei eläimet nyt sama ole kuin ihmiset, mutta kuitenkin, tärkeitähän nekin ovat ja tuli ikävästä niin mieleen.
Ihanaa viikonloppua! 🙂
t. Elena, kohta 23v.
TykkääTykkää
Elena, kyllä eläimet voi olla ja monelle onkin ihan sama kuin ihmiset. Niitä ikävöi ja kaipaa yhtä lailla, enemmänkin..
TykkääTykkää