Yksi syyskuinen ajatus

ja yksi työasu

 

hyvin casuaali dagens pitkän työpäivän päätteksi: huvi Malene Birger / jakku Soaked in Luxury / housut Ralph Lauren / kengät Vagabond

Yksi ajatus vaan, joka sopii kai hyvin syyskuuhun. Yksi ajatus, joka on ihan fakta ja itsestäänselvyys, mutta jonka kerran itse (vähän kurjassa tilanteessa) luettuani piristyin kovasti:

Kaikilla menee joskus huonosti ja pieleen. Isosti.

Saan aina silloin tällöin tosi koskettavia sähköposteja siitä, miten mun blogini on auttanut vaikeissakin elämäntilanteissa. Päivittäin, pieninä annoksina tai ehkä ihan puolivahingossa jonkun satunnaisen blogista poimitun pikkuseikan sysäämänä. Joku on pääsyt eteenpäin.

Ne postit ja viestit ovat ihan mieletön motivaattori tähän bloggaushommaan. Ne antavat tälle ihan oikeasti merkitystä.

Sain tänään yhden tällaisen postin ja päätin, että nyt kirjoitan sanasen. Siitä, että meidän pitää muistaa, että kaikilla menee joskus huonosti ja pieleen. Isosti. Ei kukaan ole ainoa. Silläkin, joka vaikuttaa kaikkein menestyneimmältä (ja etenkin sillä – menestyshän ei koskaan tule ilman uhrauksia ja vastoinkäymisiä). Mullakin, tietty. Esimerkiksi työjutut eivät ulkomaalaiselle tytölle ole aina olleet ihan yksinkertaisia norjalaisissa pikkukaupungeissa, joissa kaikki tuntevat kaikki. Yhtenä esimerkkinä. 

Ja kyllä mullakin on niitä öitä, kun herään vähän ahdistuneena miettimään mitä merkitystä millään on ja epäilen tulevani hulluksi jollen pian saa taas unen päästä kiinni (siis tiedättehän mistä puhun? Onhan jollain muullakin ollut tollasia? ;D).

Kaikilla on. Jotain. Ja jos joskus pidän jotain ihmistä täydellisen onnistuneena ja menestyneenä niin totean kyllä pian, etten haluaisi olla sellainen. Se tuntuisi aika tylsältä. Elävätkö sellaiset ihmiset lainkaan? Minne kaikki tunteet olisivat kadonneet matkan varrella?

Elämään kuuluu kaikenlaiset alamäet ja pohjaraapaisut. Se, että tuntee itsensä joskus myös epäonnistuneeksi. Niistä hetkistä on suunta pakko olla ylöspäin. Pakko olla valmis tekemään töitä, sillä valmishan tämä maailma ei ole eikä kukaan muu meidän elämäämme tee. Ahkeralla ja reippaalla asenteella pärjää aika pitkälle, ja sillä että on valmis kohtaamaan ihmisiä ja asioita positiivisesti. Eikö? 🙂 

Tuntui vain siltä, että halusin sanoa. Että kaikilla menee joskus pieleen ja se kuuluu asiaan. Ei kukaan ole ainoa epäonnistuja eikä yksin. Joskus on jopa hyvä ihan naivisti sysätä ne ikävät asiat sivuun poissa silmistä, poissa mielestä –asenteella. Keskittyä niihin asioihin, joissa olet hyvä. Ja joskus varmasti vähän madaltaa aitaa ja miettiä riittäisikö vähempi, voisiko elämä olla hyvä ihan vaan näin, ilman eteenpäin menoa just nyt.

Hienoa torstaita!