Sammakkopäivä

~töiden jälkeen~

 

 

 

Nämä kuvat ovat tosiaan tavallisen tiistaisen työpäivän päätteksi työpaikaltani. Tai sen pihalta toki. Pari vuotta sitten neuvolatoimintamme siirrettin vanhan puutarhakoulun ympäristöön ja täällä on vieläkin omat puutarhurinsa ja pitkät rivit mitä ihmeellisempiä istutuksia. Ihan oiva paikka kävellä pieni lenksu töiden jälkeen. Tai lounaalla.

Ilma on ollut sateinen. Raikas. Helppo hengittää. Vihreä. Tajusin juuri, että vähän sammakkomainen. Ja heti perään, etten ole vielä nähnyt sammakoita.

Joka vuosi pääsiäisen jälkeen; joka kerta lentokentältä myöhään illalla kotiin ajaessani on kotikatu ollut enemmän tai vähemmän täynnä sammakoita. Auton valoissa, kiiltävällä asvaltilla. Aina juuri Suomesta pääsiäisenä palattuani. Aina vähän epätodellinen olo. Ihan kuin olisi siirtynyt johonkin sammakkomaailmaan. 

Kai ne taas kohta tulevat. Näiden kosteiden päivien jälkeen. 

Hiukset ovat kosteudesta karvaiset, mutta on niissä myös uutta vaaleampaa kesäväriä; Inochista Suomen reissulla saatua (hiuspostausta tulossa pikapuolin!). Vihreä mekko on Objectin ja pitkä neuletakki talvella Gina Tricot'n alesta suunnilleen kympillä pehmeän ruskean värinsä tähden ostettu. 

 

 

Hyvää, raikasta & pehmeää keväistä keskiviikkoa. ❤

 

 

 

 

11 vastausta artikkeliin “Sammakkopäivä

  1. Aika ihana, hauska toi sammakkojuttu.Vainovat sammakot.Ja sitten toi karvaiset hiuksetkin.:) Kuinka hiukset ovat karvaiset, pörröiset? Kurkkaan fitness päiväkirjaa ….perjantaina alkoi? Mielenkiinnolla odotan.Moi!

    Tykkää

  2. Hei, onko teillä siellä neuvola- ja kouluterveydenhuollossa lounastauko omaa aikaa (vai saako syödä työajalla)?

    Tykkää

  3. Voi että sun postaukset aina piristää mua 🙂 vähän kuin sun neuleohjeet; rauhallisia, esteettisiä, kauniita ja lempeitä&lämpimiä! Hyvää kevään jatkoa! 🙂 ❤

    Tykkää

  4. Moni kommentti sen jo sanoikin: Ihania kuvia! Blogisi ja nämä kuvasi ovat pelastaneet monta tahmeaa päivää ja ankeaa yötä. Kiitokset 🙂 Pidä pintasi! Tyylisi säilyy varmasti kyllä, koska olet ihana oma itsesi.

    Tykkää

  5. Sä kun oot tommonen tuottelias neuloja, niin tekisitkö sellaisen postauksen…

    Rakastan neuloa, ees taas, aloitan aina uutta innolla, mutta sitten jossain vaiheessa iskee epäusko ja epätoivo. Miks mä teen tällaista, tää on ihan tyhmä, tää on liian pieni / suuri, olis pitänyt tehdä sitä ja tätä… Sitten puretaan, ja joskus ärsyttää niin paljon, että olen heittänyt puolivalmiin työn roskiin 😦

    Niin, sä kun saat noita neuleita ihan valmiiksi asti, niin esittelisitkö sun suosikkineuleita. Sellaisia, jotka ovat onnistuneita ja jotka ovat päässeet ihan käyttöön asti. Mikä niissä on hyvää ja onnistunutta? Ja esittelisitkö myös sellaisia neuleita, jotka eivät ole päässeet käyttöön – mikä niissä on vikana, mitä voisit jälkikäteen sanoa, että olisi voinut tehdä toisin. Mikä merkitys on langan laadulla ja materiaalilla?

    Voisin (ja ehkä moni muukin) ottaa vähän oppia, jos osaisit pukea sanoiksi sekä kuviksi sellaisia juttuja, jotka kannattaa ottaa huomioon jo ennen kuin on purkamiskierteessä 🙂

    Tykkää

    1. Komppaan postausehdotusta!

      Itse saan käsitöitä kyllä valmiiksi, ja jotkut niistä ovat olleet erityisen mieluisia ja kovassa käytössä. Mutta sitten on myös hyllyllinen niitä, joita ei vain tule käytettyä. Se onkin mysteeri, miksi joistakin tulee lempijuttuja. Teininä neuloin persikan värisen puseron, joka oli muodoton lötkö, eikä muutenkaan kummoinen, mutta silti se oli aina päällä kotona iltaisin.

      Mitä sinä Johanna teet, jos neule ”epäonnistuu”? Yhtä puuvillalankaa olen purkanut ja yrittäyt neuloa uudestaan ja uudestaan, mutta mihinkään se ei oikein taipunut. Lopulta virkkasin siitä kaksinkertaisella langalla koreja Molla Millsin Virkkurin ohjeen mukaan. Sainpas ihanan värisen langan käytettyä! Mutta oikeastaan vain puuvilla soveltuu tällaiseen uusiokäyttöön, ja ehkä joku napakka villalanka, mutta esim. mohairin purkaminen taitaa olla suorastaan mahdotonta.

      Tykkää

Jätä kommentti