Du er så fin

…og jeg er så glad i deg.

Sinä olet niin kaunis ja minä rakastan sinua niin kovasti.

Og du er så god og jeg er så glad i deg.

Ja sinä olet niin hyvä ja minä rakastan sinua niin kovasti.

 

Ompulla mummun tekemä villahuppari, Ainolla Name It -villapuku ja Ruskovillan silkkimyssy.

Muistan joskus parikymppisenä lukeneeni Elisabeth Rehnin haastattelun. Sellaisen, jossa viiden (vai neljän?) lapsen äiti Rehn sanoi äitiyden olevan ehdottomasti tärkein roolinsa, ehdottomasti suurin elämän etapeista. Ja muistan suunpieleni kääntyneen vinoon hymyyn, että Jeah right. Kaikkea ne hullut äidit keksii sanoa. Etteikö muka Elisabeth Rehnillä suurempia saavutuksia elämässä olisi, hah.

Nykyään en vois olla enempää samaa mieltä.

 

…Aino sylissä, vaippaan ropisee (iso) kakka, täytyy mennä.

Ha en fin onsdag, glad i dere også! –Kivaa keskivikkoa, tärkeitä olette tekin! 🙂

 

Ps. Ei niin että mulla mitään elisabethrehnmäisiä saavutuksia olisikaan mut kuitekin 😛 —piti sanomani kun kakka keskeytti 😛

Piti myös sanoa, että meilla on ollut varsinainen leipomotehdas täällä viime päivät. Pullaa, pitsaa, you name it. Mutta kuka siivoaa, kun väsynyt mamma ja kolmivuotias poika leipoo? Vinkki; pappa on työmatkalla. Vastaus: no one. En haluu edes mennä katsoaan, miltä siellä nayttää :’D

98 vastausta artikkeliin “Du er så fin

  1. Muistan ajatelleeni hyvin samalla tavalla ennen 🙂 Hurjempaa matkaa kuin äitiys ei ainakanaan omalle kohdalle sattunut ja lapsilta saama ehdoton rakkaus vasta hurjaa onkin ja aina yhtä yllättävää:)

    Tykkää

  2. Niinpä!! Muistan miten serkkuni sai nelikymppisenä ekan lapsen pitkän ura-, matkustelu- ja bailausputken jälkeen ja hän sanoi mulle, että mikset oo ikinä sanonut miten ihanaa tää on. Vastasin, että et ois kuitenkaan uskonut.. Hiljaa hän totesi, en varmaan olisikaan… Niin se vaan on!

    Tykkää

  3. Näin se menee. Ja turha väittää, ettei äitiys muuta tai vaihda arvojärjestystä.
    Mullakin himpunverran haasteellisempi päivä menossa (tai oikeastaan jo kolmas tai neljäs, huuhh), mutta pitää tosiaan muistaa olla vain ja ainoastaan kiitollinen. Siivotaan sitten ensiviikolla, jos olis vaikka enemmän aikaa 😀

    Tykkää

  4. Olet oikeassa. Ja vaikka välillä on tosi karseeta lasten kanssa taistella (mun siis jo isompia, 9v-15v) niin juuri parhaillaan mietin jälleen kerran ihan sairasloman kera että miten tän elämäni voisin järjestää niin, että voin olla kotona 1) aamulla laittamassa lapset kouluun, 2) päivällä ottamassa heitä kotiin ja 3) illalla laittamassa heitä nukkumaan. Eli mitä työtä voisin tehdä niin etten joutuisi olla poissa kotoa.. Lapset on vain hetken lapsia, kai sitä sit ehtii huiskia poissa kotoa kun ne lapsetkaan ei enää oo kotona..

    Tykkää


  5. Eipä mulla oikein muuta lisättävää… 🙂
    Kivaa keskiviikkoa teillekin ja voimia taas hetken yksinhuoltajuuteen! ❤

    Tykkää

  6. Muistan kun noin viisi vuotta sitten luin eräästä eläkeläisten lehdestä (neuvolassa kai tuli luettua) kuinka eräs entinen kovan luokan naisjohtaja (suomalainen) joka oli jo eläkkeellä harmitteli että kun lapset olivat lapsia niin tuli tehtyä töitä vaan ja jätettyä lapset päiväkotien, koulujen ja kotiapulaisten hoiviin, nyt kun hän on eläkkeellä lapset ovat hänelle tuntemattomia ja tuskin vaivautuvat syntymäpäivänä soittamaan ja onnea toivottamaan..mieskin oli jo aikaa sitten kuollut….hänellä ei ole ketään jonka kanssa jakaa eläkeläispäivät. Työpaikka jolle hän omisti elämänsä ei hänestä enää piittaa, muut samanikäiset viettävät aikaa omien lasten ja lastenlastensa kanssa…niin että sitä saa mitä tilaa…laspet suovat hänelle saman minkä hän soi heille aikanaan…

    Tykkää

  7. Mä olen kyllä tullut siihen tulokseen, että mun osalta hienointa maailmassa/saavutus on ja tulee olemaan joku muu asia kuin lapset. Niin se vaan on, että kaikkia ei lasten hankkiminen houkuta. Eikä ole pakko jos ei halua. Kaksi ihanaa kummipoikaani ovat toki mulle tärkeitä. 🙂

    Tykkää

  8. aivan totta joka asia…oon kuullut sanottavan, että monia asioita elämässä saattaa joskus katua ja olisi halunnut tehdä toisin, mutta omien lasten kanssa vietettyä aikaa ei tule koskaan katumaan… itse saan tästä voimaa kotiäitinä olemiseen, ja mietin että jos en olisi lasteni kanssa niin paljon kuin nyt olen, niin saattaisin joskus jopa katua sitä etten olisi ollut tarpeeksi läsnä..kerran ne on vaan pieniä, ja vuodet kuluu, ja sitten ei ole enää pieniä lämpöisiä varpaita saman peiton alla lämmittämässä… =)

    Tykkää

  9. Oikein tänne asti hehkuu ton hetkinen olotila…mitä nyt Aino laitto pisteen i:n päälle ;D.
    Omiaan rakastaa niin uskomattoman paljon ettei sanat oikiastaan riitä kertomaan. Silti vaikka kuinka meillä ainakin tehdään välillä niin hölömöjä hommia,ettei tiedä miten ois.
    Tiina kommentiin ajattelin vain mainita, että on se kyllä paljon helpompaa elämässä, jos lapsia ei halua.
    Lapset tuo niin paljon positiivisia asioita, mutta samalla niin paljon huolta ja murhetta. Ennen lapsia ei tienny kuinka helpolla sillon pääsi. Ymmärrän Tiinan valinnan ja kunnioitan sitä, mutta itse en voisi elää ilman omia lapsia. Jos omia ei ois suotu, niin luulen, että oisin hakenut adobtio mahdollisuutta tai sijaisvanhemmuutta. Ja Tiina sähän oot aivan ihanteellinen kummi! Sulla on aikaa huomioida hyvin kummipojat!

    Tykkää

  10. Totta vie, ei lasten kanssa aina helppoa ole, mutta voi se silti kivaa, ainutlaatuista ja ihanaa olla! 😀 Itse ainakin olen taitava siirtämään kaikkia hommia, jotka tuottavat minkäänlaista rasitetta ;D

    Tykkää

  11. Kuulostaa ihanalta suunnitelmalta, toivotaan että onnistuu ❤ Toiset tietty onnistuu yhdistelemään vaikka mitä, minä en ;D

    Tykkää

  12. eläkeläisten lehdesta 😀 Mmm, kuulostipa tosi surulliselta kohtalolta. Mulla tuskin on pelkoa moisesta uraelämästä hahaa. Hyvä niin ilmeisesti. Tosi ikävää kun nuorena luulee tekevänsa oikein ja sitten vanhempana joutuu katumaan… siis kyllähän monilla ura ja perhe toimii, mutta kys. naisella ei tainnut ollenkaan onnistua ja vanhana katuminen ja harmittelu on varmaan ihan kamalaa. voi voi.

    Tykkää

  13. Tuli tuosta otsikosta mieleen laulu jota laulettiin esikoisen vauvamuskarissa: ”du är så fin och jag tycker om dej, ingen är så fin som du i hela världen…” Niin totta, äiteys on suurin saavutukseni ❤

    Tykkää

  14. 😀 Go Tiina!! Ei oo helppoa sulla täällä meidän hullujen äitien keskellä ;))
    Ei tietenkään ja nykyään taitaa enemmänkin olla paineet ja ymmätämättömyys lapsettomuuden valinneiden yllä, perhe on ”pop” ja lasten ”hankkiminen” itsestäänselvää. Että koita kestaä 😉 Kummipojat ovat myös ihania ❤

    Tykkää

  15. Niin… en kestä ajatella, että noi kasvaa eikä mulla enää kohta oo pikkuisia lapsia :’) Kai ne kaikki iät ja ajat on sitten kuitenkin kivoja. Kuten olisi saattanut olla vaikka tuo yllämainittu lapsettomuuskin.
    Mutta ei, katumaan en tule yhtään lasten kanssa viettämääni hetkeä!

    Tykkää

  16. Pitää vielä lisätä, että siis ajallisesti huomioida. Onhan varmasti kaikilla nykyään kaikenlaista menoa oli sitten lapsia tai ei, mutta on erilaista nähdä kummilapsia kolmen pienen lapsen kans kuin ilman. Harmittaa omien kummilapsien puolesta, kun ei pysty niin paljon olla heidän kanssa kuin haluais. Mutta yritys on kovaa 😉

    Tykkää

  17. Niin no, ei lapset elämää helpota! ;D Ne tuo vaan niitä tunnekirjoja ja elämyksiä, joita sitten lapsettomat hankkii muualta. Luulisin. Lapsettomuudesta kun en mitään tiedä… Mutta omiani kyllä rakastan juurikin niin paljon, ettei sanat riitä ❤

    Tykkää

  18. Vielä piti sanoman,… Mulle on useampaan kertaan hoettu, että lapsista välittää niin pajon, että oikein kipiää ottaa..Se on kyllä niin totta!

    Tykkää

  19. Juu täällä on ilmeisesti sama laulu 🙂 Me lauletaan tota sellasessa seurakunnan Baby sang -jutussa hehee.

    Tykkää

  20. Tein tänään Får i Kålia ekaa kertaa:) Kiitti vinkistä. Oli tosi hyvää:) Vähän jo mietin kun sitä keittelin ja tuoksu ei ollut mitenkään hurmaava, että mitäköhän tästä tulee. Mutta niin kuin sanoit. Huippuruokaa ja huomenna toiv. vielä parempaa:) Syksyä sinne etelään:) T. norjan lapin nainen

    Tykkää

  21. Voi että alkoi hymyilyttää tämän postauksen luettuani:) Vaikkei minulla lapsia olekaan, uskoisin jollain tavalla ajattelevani samoin. Oma perhe, kuulu siihen sitten lapsia tai ei, on loppujen lopuksi se, joka merkitsee. Ainakin kohdallani koen, että se on se joka säilyy matkan varrella, vankkana ja turvallisena.
    P.s. upeat värit Ompun paidassa!
    P.p.s. haluisin niin kovin päästä osingolle sun herkkujen pariin! nimimerkki jumpasta tullut ja ihan kaamea nälkä!;)

    Tykkää

  22. ”?og jeg er så glad i deg.” tarkoittaako tämä todella: ”ja minä rakastan sinua niin kovasti” ? Mä käänsin sen päässäni näin:”ja olen niin iloinen tänään”(=och jag är så glad idag)

    Tykkää

  23. Oi sä saat kaiken kuulostamaan hyvältä ja niin hyvältä!Mulla vähän huono päivä oikeestaan päiviä ja niin tuntuu että on vain hoitamista ja hoitamista.Mutta onhan ne ihania ja mun aikaansaannoksia ja nautin kun huomaan että lapsilla hauskaa ja ne nauraa!Ehkä taas huomaan sen paremmin!
    ja kiva kuulla että voisit päästä zumba ohjaajaksi!

    Tykkää

  24. itsehän en ole vielä äiti (oon 18 vuotias :D) mutta isosiskollani on kaks maailman suloista lasta joita rakastan niin paljon etten mitään muuta tässä maailmassa! ne on ihanimpia uutisia kun kuulee et ne tulee viikonlopuksi meille ❤ mutta kuitenkin pointti oli se että mitenköhän höpsähdän sit OMIEN lapsien kanssa… :–D

    Tykkää

  25. Hei, ihana postaus. Teillä on ollut ihana leivontapäivä, siivotkaa sitten kun jaksatte tai vaikka huomenna!

    Tykkää

  26. Ihania kuvia pienistä! Ja kyllä äitiys on yksi elämän tärkeimpiä asioita. Muut asiat tulee sitten perässä.
    Ihana kuulla, että käytät tuota jeg er glad i deg -yhdistelmää, sillä mun miehen mielestä elsker on ällöä. Kiusaankin sitä aina välillä siitä, että on vaan keksinyt jonkun sanonnan omasta päästään, eikä se oikeasti tarkoita mitään rakkausasioita. 😉

    Tykkää

  27. Heti alkuunsa, tällä kommentilla en mitenkään halua pahoittaa Johannan tai kenenkään muun kommentoineen mieltä. Ymmärrän hyvin, että oma onnea ei halua mitenkään peitellä. Itse vastaavassa tilanteessa varmasti kiljuisin sitä pitkin kyliä. Itsellä on vaan nyt niin eri näkökulma tähän asiaan ja ihan keskustelevassa hengessä kirjoitan.
    Näin lapsettomuudesta vuosia kärsineen silmin ja kaikki mahdolliset hoidot läpikäyneenä tällaiset postaukset on aina ihan uskomattoman raskaita. Itse sitä yrittää joka päivä perustella itselleen, että hyvä on näinkin ja että osaa varmasti olla onnellinen ilman lapsia. Ja vaikka adoptiota harkitaan, niin ei siihenkään prosessiin ryhtyminen nykyään takaa mitenkään sitä, että lapsen joskus saa. Sitten tulee vastaan näitä ”äityiys on parasta mitä on” ja ”elämän paras saavutus” -kommentteja. Siinä periaatteessa lytätään koko oma elämä ja sen tarkoitus. Eihän tässä itse ole sitten saanut yhtään mitään aikaan eikä ymmärrä elämästä yhtään mitään. Toisaalta, kuka sitä pystyy vertaamaan toisen onnellisuutta toisen vastaavaan.
    Summa summarum, mä olen vain ihan äärettömän kateellinen. 🙂

    Tykkää

  28. Hahaa se ei todella tuoksu kovin hyvälle 😛 Vinkkinä vielä; kattilan pohjan voi voidella ihan voilla, niin ei varmasti pala pitkän keittoprosessin aikana!

    Tykkää

  29. Niin 🙂 Perhe nimenomaan; voi sitä rakastaa jotain muutakin kuin omia biologisia lapsiaan; vaikka söpiksiä pikku koiriakin 😉
    Hah, jumpan jälkeinen nälkä on parasta, silloinhan sitä vasta kunnolla ruoasta nauttii!

    Tykkää

  30. Juu! 😀 ”Glad i deg” voidaan suomentaa rakastamiseksi, pitämiseksi tai sitten ihan vaan että toinen on tärkeä. Ihan suoran käännös voisi olla ”iloinen sinusta”, että olen iloinen kun minulla on sinut. Mutta kai sitä eniten käytetään rakastamista korvaavana, ”elsker deg”:n sijaan.

    Tykkää

  31. 😀 Hahaa onhan ne ihania 😉 Hoitamistahan se on, mutta ajattele kenen hoitamista ❤
    Juu zumbakurssi on parin viikon paästä ja aika pahasti täytyy mennä pieleen, jollen läpäise! 😉

    Tykkää

  32. Hih me käytetään oikeasti aina ”glad i deg”:ta, harvoin elskeria. Kyllä se tarkoittaa (hih) ja mun mielestä siinä on enemmänkin merkitystä kuin pelkässa ”elskessä” 🙂

    Tykkää

  33. Nii-i, itse just tässä elän sitä vaihetta, ettei ole enää vauvoja eikä taaperoita… Vähän on haikea olotila, mutta se on ihanaa, ettei ole enää niitä tiettyjä vauva-ajan ongelmia ja murheita.
    Nyt eletään ihanaa pikkulapsi- ja varhaisteiniaikaa ?
    Joskus nuorempana olin kans vahvasti sitä mieltä, että en halua lapsia! Mutta niin vaan mieli muuttui matkan varrella. Tosin ystäväni oli aina kuvitellut minut ”kauhanvarteen kolme pientä lasta jaloissa pyörimässä” 😀 Aika hassua, että just niin on käynytkin 😉
    Ihania kuvia taas 🙂 ?

    Tykkää

  34. Moi Naana, kiitos kivasti kirjoitetusta kommentista, johon mun on älyttömän vaikea vastata. Haluaisin sanoa, että ymmärrän täysin miksi kirjoitat näin ja mitä tarkoitat. Se kuulostaa kuitenkin tyhmältä, koska en todellakaan tiedä miltä tuntuu kärsiä lapsettomuudesta ja lukea/kuulla toisten lapsiasioista. Sen ymmärrän, että tällaiset kommentit/kirjoitukset satuttavat ja lyttäävät ja vaikka mitä varmasti ihan kunnolla. Mutta viestistäsi olin lukevinani, että myös sinä ymmärrät näihin joskus törmääväsi. Ja tiedät, etteivät muut voi lakata olemasta onnellisia lapsistaan toisten (lapsettomien) vuoksi.
    Olen tosi pahoillani, tosi pahoillani aiheuttamastani mielipahasta ja tiedän, että tää on todella kipeä aihe. Ainakin voin toivoa sulle vielä tulevaisuudessa jotain, jota rakastat oikein kovasti. Jollei omia biologisia lapsia, niin vaikkapa perhettä muussa muodossa.
    Enkä missään nimessä halua sanoa, etteiko lapsettomat ymmärtäisi elämästä tms.(kovaa kouluahan sinäkin olet käynyt/käyt), lähinnä itsestä nuorempana lapset tuntuivat ihan mitättömältä saavutukselta 😉
    Oi voi Naana, toivon teille paljon paljon onnea jatkoon, miten kävikin ❤
    Saako sanoa, että nauti omasta rauhasta, harrastuksista ja vapaa-ajasta! 🙂
    Kiitos kommentista ja näkökulmasta ❤

    Tykkää

  35. jotenkin tuntuu hassulta sanoa, että lapset ois jotain elämän saavutuksia yms. koska eihän lasten saamista voi verrata esim. uramenestymiseen tms.. jos lapset ois omia saavutuksia, niin silloinhan kaikilla haluavilla olisi omia lapsia.. itse vaan kun ajattelen, että ne on lahjaksi ja lainaksi meille annettu, kelle on annettu..
    voimia kaikille teille, jotka kärsitte niinkin vaikeasta asiasta kun lapsettomuus, toisille se on varmasti todella vaikeaa ja joku voi selvitä vähemmällä.. mutta, kaikesta huolimatta kaikella on tarkoituksensa..niin uskon ainakin minä.

    Tykkää

Jätä kommentti Kati Peruuta vastaus