Omia pikku ajatuksia

Älä ole hapan, jos naapurilla on  kiiltävä uusi audi ja sulla -89 fiat. Mieti, että sun auto on paljon kivemman värinen ja persoonallinen, se on sun. Siinä on sentään sitä jotain!

Vaikka sun kaverilla ois korkeat ikkunat, vanha huvila ja vimpon päälle täydellinen sisustus, ei se oo maailman ainoa kaunis koti. Sulla on sun oma rakas koti ja sun omat rakkaat jutut siellä ja siitä saa vähintään yhtä ihanan pienellä siivouksella. Sitä paitsi koskaan et tiedä mitä niiden seinien sisällä tapahtuu iltaisin. Olet todennäköisesti itse paljon onnellisempi omassa kodissasi. Jos vain haluat.

Älä suotta kadehdi uraputkessa kiitävää ystävätärtä, vaikka sillä oiskin aina hieno jakkupuku ja sun työ olis samassa talossa siivoojana. Se on sen valinta, se on tehnyt ihan kamalasti hommia. Mieti vaikka, että sun ei tarvi koskaan istua toimistolla iltamyöhään eikä stressata samalla tavalla. Sulla on kiva leppoisa työ, jossa voit viihtyä ja sulla on ehkä enemmän vapaa-aikaa, johon voit panostaa.

Jos löydät netistä blogin, joka saa ärsyyntymään, tuntemaan myötähäpeää tai kateutta, vältä palaamista. Et nimittäin tarvitse elämääsi mitään ylimääräistä negatiivisia tunteita aiheuttavaa. Et todellakaan tarvitse yhtä ihmistä ja sen yhtä pikkuruista blogia.

Tarvitset asioita, joista sulle tulee hyvä olo.

Luulen, että kiitolliset ihmiset ovat niitä onnellisimpia. Ne, jotka osaavat olla kiitollisia ja onnellisia pienimmistäkin jutuista. Ne saavat varmaan elämästä eniten irti. Ne, jotka osaavat nauttia siitä mitä niillä on, eikä kadehtia muiden juttuja. Keskittää energiansa asioihin, joista saa lisää positiivista energiaa. Ja ennenkaikkea ne, joilla on kyky nähdä se oma fiat naapurin audia coolimpana 😉

 

 Kiitos IHANASTA ystävänpäiväpaketista, just näitä mam… aino toivoikin! 😉

Saa lisätä omia pikku ajatuksia aiheesta 🙂

Kivaa tiistai-iltaa!

198 vastausta artikkeliin “Omia pikku ajatuksia

  1. Luulen, että onnellisimpia ovat he, joiden ei tarvitse vakuutella itselleen oman onnen riittävyyttä naapurin onneen verrattuna. Ja ehkä myös he, joilla ei ole sitä fiatiakaan ja jotka ovat autuaan tietämättömiä naapurin autonmerkistä 😉

    Tykkää

  2. No lähdetään siitä, että vaha Fiiu ON coolimpi kuin joku tylsä Audi 😀
    Mutta noin muuten ihmiset kuluttaa kauhiasti energiaa ihan turhaan kadehtimiseen ja muiden elämien vertailun itseensä. Jokaisella on ne omat taakat kannettavana, vaikutti elämä ulospäin miten täydelliseltä tahansa. Ja ylipäänsä jos sen kaiken kateuteen ja pahansuopuuten käyttämänsä energian käyttäisi OMAAN onnellisuuteensa, niin kuinkahan onnellista kansaa suomalaiset mahtaisivat oikein olla 😉

    Tykkää

  3. Mä oon onnellinen siitä, ettei tää postaus aiheuttanut minussa mitään katkeruuden tunnetta tai muuta negatiivista. 🙂 Kun kommentteja lukee, niin se on näköjään aika saavutus!
    Tosi asiassa, en ymmärrä miten näin yksinkertaisen postauksen saa väännettyä siten, että tässä nyt ollaan lukijaa aliarvoimassa tai neuvomassa. Sen tiedän, ettei kaikki ole kateellisia, mutta miksi sitten tulla tänne kerta toisensa jälkeen provosoitumaan? Itkeä voi ihan kotonakin. Vaikka olisi ruma talokin.

    Tykkää

  4. Huuuh täällä on aivan ihania kommentteja, paljon fiksumpia kuin mun höpinäni ;D Hyvä niin, niitähän juuri toivoin, omien pikku ajatuksieni lisäksi teidän omia ajatuksia. Eikä näiden hei oo tarkoitus kenellekään mitään ”opettaa”, älkää nyt hyvänen aika sillä lailla lukeko jos yhden kerran kirjoittelen omia ajatuksiani ja asenteitani…
    Elovena ja Sanna tossa yllä jätti just hyvät kommentit ja Nelliina tietty kanssa iki-ihanan; siitä lähdetään!! ;D
    Te ootte ihan parhaita!!!! 😀

    Tykkää

  5. Hassua, miten jotkut kokee, että kun Johanna kirjoittaa omia ajatuksiaan, niin se on ylhäältä alaspäin neuvomista. Ei kai kukaan voi neuvoa toisia olemaan onnellinen? Sehän on absurdi ajatus. Minusta Johannasta välittyy kuva pyyteettömästä ja aidosta ihmisestä, jonka ajatuksista kukaties moni saa ajattelimisen aihetta. Merkityksellistä hänen tekstinsä ainakin tuntuu olevan, kun se herättää näin paljon kommentointia ja tunteitakin. Myös minussa.

    Tykkää

  6. Mietin jo edellisen postauksen kommentteja vilkuillessani, että jotkut ihmiset sitten löytävät joka asiasta jotain negatiivista huomautettavaa, ja ja miten esimerkiksi blogin kirjoittajaan luodaan vaatimuksia siitä, mitä hän saa julkaista ja mitä ei. Esim. minua huvitti se, että joku loukkaantui siitä, että postauksessa esiteltiin kalastusta. En keksi montaakaan eettisempää tapaa hankkia ravintoa, mutta sieltäkin se epäkorrektius oli joidenkin ongittava (heh, ongittava)… Ja nämä ilkeät kommentoijat eivät lopeta, eivät sitten millään. Tämä on kuitenkin vain blogi, ei uutiset, ei poliittinen julkaisu, miksi blogin pitäjästä yritetään väkisin kaivaa esiin syvä pahuus? 🙂 Yksi ”väärä” sanavalinta ja ristiinnaulitseminen on valmis. Jos kyseessä ei tällaisia kommentteja kirjoittavilla ole kateus (jopa sellaiseen, mitä esimerkiksi blogin pitäjällä ei välttämättä edes ole :)), niin mikä näitä ihmisiä vaivaa? Tarve olla ilkeä, tehdä itsensä jotenkin paremmaksi ihmiseksi sillä, että saa lietsottua riitaa, asiasta kuin asiasta… Mielestäni olet ihan tavallinen, tuntuu hullulta, että joku kuvittelee sinun pitävän itseäsi jotenkin muiden yläpuolella olevana.

    Tykkää

  7. Kiitos kivoista ajatuksista!
    Luin näitä kommentteja ja ajatuksia läpi ja ajattelin, että olipas paljon kivoja juttuja.
    Miksi aina sanotaan, että me suomalaiset ollaan kateellisia ja ujoja tms? Jos näitä kommentteja lukee niin kyllä mun mielestä ainakin suurin osa naisista on positiiviisia ja reiluja ja osaavat antaa hyvääkin palautetta niin muille kuin itselleenkin. Aina joukkoon mahtuu eriäviä mielipiteitäkin, mut mulle se on ainakin ihan yks ja sama 🙂 Hyvä me! Alkuperäisen kirjoituksen lisäksi siis tuli hyvä mieli myös monien muiden hyvistä sanoista, kiitos!

    Tykkää

  8. Maja kirjoitti:
    4.1.2011 16.45
    Niin, miksi sitä niin voisikaan kutsua, kun kuvaa itseään, ostoksiaan ja elämän kaikkea kauneutta mitä blogeissa yleensäkään halutaan esitellä ? varmaankin narsismiksi. Haetaan hyväksyntää ja ihailua. Ja ihailua voi saada, kun itsellä on jotain tavoittelemisen arvoista mitä muilla ei ole. Sitä mitä rahalla saa, ja kuitenkin, sitä mitä ei aina rahalla saa. Julkinen päiväkirja on ennemminkin julkinen kuvakirja; tällaisen kuvan haluan itsestäni ja elämästäni lukijoille antaa. Voisinhan itsekin silittää pienen sisälläni elävän narsistin päätä ja alkaa pitää blogia ja esitellä siellä itseäni ja elämääni kuvina. Aina kun olen kauniina Gantin neuleessani ja Audilla ajellessani töihin, merkkilaukku pelkääjän paikalla kököttäen ? tässä menen töihin, tämä on elämääni. Ja tietenkin jättää kuvan ottamatta silloin kun olen raivokohtauksen vallassa kotona, hiukset hapsuina omissa verkkareissani. Kertoisin tavallisesta elämästäni, jossa on sitä luksusta mitä kauneudeksi blogeissa kutsutaan. Välillä toki heittäytyisin hassuksi ja ottaisin vähän enemmän rempallaan olevia kuvia ? koska kylmän materialistisen elämäni vastapainoksi olisi hyvä esitellä välillä myös sitä aitoa, lämmintä ja tavallista ihmistä. Sillä enhän minä egobuustatakseni blogia pitäisi, vaan esitelläkseni vain elämäni sisältöä, kauneutta ja aitoutta. Oho, näinkö tuossa lauseiden välissä on-yhtä-kuin -merkin? Oikeasti; kauniiden ja kivojen juttujen jakamista vai jalustalle nostamista?
    Olen tätä miettinytkin. Miksi minä kirjoittaisin blogia? Pönkittäisin egoani, itsetuntoani ja statustani kerätessäni sanatonta ja sanallista ihailua. Ja ai sitä ei-ihailuakin? Mitä, minäkö, miten muka? Senpä takia en itse olekaan kirjoittamassa blogia. Jos lähtökohtanani olisi esitellä kauniita asioita ja saada niistä vain kaunista palautetta, yhtälöhän on jo täällä nähdyn perusteella ihan mahdoton. Kyse onkin siitä, kestäisinkö myös kritiikin. Mielestäni kritisointi kun ei ole aina kateutta eikä suora ja kriittinen kommentointi käyttäytymishäiriön oire. Pitää kuitenkin kokoajan muistaa missä kanavassa viestitään. Naiivius on tässä yhteydessä narsismin oiva kaveri.
    Olisi löydettävä tasapaino, ettei hyppisi liian lujaa tavallisten tallaajien varpaille joilta ihailua sataa, mutta samalla pitää ihailun lippua korkealla. Sitä tasapainoa en taida alkaa edes etsiä, enkä siitä mitään tiedä niin kauan kun en bloggaja ole. 😉

    Tykkää

  9. Mua ei kiinnosta hevonkukkua kenenkään adit tai fiiatit, mutta toi sun mies oih… Täytyykö lähteä Norjaan, et tommosen saa? 😉

    Tykkää

  10. Wau, mitkä sukkikset Ainolla on. Ihanat! mistä niitä saa (siis saakohan Suomesta) ?? Ja nuo villapökät, ihanat nekin 🙂 Mukavaa loppuviikkoa ja aurinkoista kevään odotusta 🙂

    Tykkää

  11. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa! Joihinkin kommentteihin ainakin tämä pätee. Blogia voi pitää monesta syystä: esimerkiksi siksi, että sukulaiset ja ystävät voivat seurata Suomesta kuulumisia. Toisaalta myös blogia voi lukea monesta syystä. Mielestäni sellaiset on mukavia, joissa on positiivinen asenne ja kauniita kuvia. Kuten tässä.

    Tykkää

  12. No blogiahan voi toki pitaa vain ystaville ja sukulaisille jos haluaa. Jos blogi on ”Suomen suosituimmassa tyyli- ja muotiportaalissa” niin silloin varmaan haetaan suurempaa ja erilaista ja eri lahtokohdista blogia lukevaa lukijakuntaa. Ihan vain huomautuksena.

    Tykkää

  13. Kyllä kai blogia voi pitää muunkin syyn takia kuin vain saadakseen ihailua ja hyväksyntää. Ja vaikka se olisikin jonkun bloggarin syy, niin mitäpä siitä, koska kyllä kai ihmiset keskimäärin haluavat tulla hyväksytyksi, kuulua joukkoon. Ihan täällä tavallisessa, blogien ulkopuolisessa elämässäkin. Kyllä itse voisin alkaa pitää blogia vain siksi, että voisin keskustella itseäni kiinnostavista aiheista muiden samanhenkisten kanssa, saada jopa uusia tuttavuuksia sitä kautta. Mutta olen siihen liian laiska, siksi tyydyn vain lukemaan. Narsismi on liian kielteisesti leimautunut ilmaisu, vaikka sitäkin on monen asteista ja on toisaalta myös hyvin positiivinen asia.
    Kriittinen ja/tai rakentava palaute ei tosiaan ole aina pelkästään kateutta, mutta kyllähän jotakin palautteen esittäjistä kertoo jo se, miten ne palautteet muotoillaan. Jos on tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin, niin silloin kannattaa jo mennä itseensä. Ja kaikkia ei kerta kaikkiaan voi miellyttää, vaikka kirjoittaisi mistä aiheesta ja millä tavalla tahansa, se pitäisi myös ärsyyntyjien muistaa. Vai miten ratkaistaan ristiriita siitä, että ne tavallisen elämän kommelluksien tai varjopuolien kuvauksetkin nähdään vain yrityksenä tasapainottaa (muka) pääsääntöisesti kylmää materiaa. Tekipä blogin kirjoittaja sitten niin tai näin, niin jostakin joku keksii kuitenkin jotakin kritisoitavaa: joko elämä on liian siloiteltua tai liian karua. Tai liian tavallista.

    Tykkää

  14. ”netistä löytyy jokaisen norjalaisen tulotiedot, joten käykääpä kurkkaamassa.”
    Siis anteeksi mitä? Eiköhän tää ala mennä taas jo hiukan asiattoman kommentoinnin puolelle? Miksi ihmeessä sun piti tällainen kommentti tänne lisätä? Taidetaan mennä hiukan jopa sairaan stalkkauksen puolelle, jos tosiaan pitää täysin tuntemattoman henkilön tulotietoja käydä tirkistelemässä.

    Tykkää

  15. Reader: Kirjoitin MONESTA ja annoin yhden esimerkin. Tiedän kyllä, että Johannan blogi on suosittu. Miksi ei olisi??!

    Tykkää

  16. Kateudesta viela etta eiko se ole myos tietylla tavalla voimavara? Ponnistella eteenpain ja saavuttaa asioita (kylla minakin kun kerran tuokin). Kunhan ei vaan anna sen liikaa syoda sisinta jolloin se ei enaa ole voimavara vaan voimanvieja… Itse ainakin koitan valjastaa kateuden pistokset motivaation lahteeksi.

    Tykkää

  17. Kiva postaus, mutta mä kuolen, mä vaan kuolen näihin sun kommenteihin :O Laitan äkkiä silmät vaan kiinni ja unohdan kaiken lukemani!

    Tykkää

  18. Mulle tuli hirmuisen hyvä mieli tästä postauksesta, mutta nää kommentit on iha järkkyä luettavaa. Kateus on vaan naisten perussairaus ja mua niin säälittää. Joillain vaan on pakkomielle nillittää ihan kaikesta, mikä on mun mielestä surullista koska en usko sellasten ihmisten olevan oikeesti tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä. Mun mielestä on ihanaa nähdä, kuinka onnelliselta sä näytät ja kuulostat näiden postausten perusteella.
    Mä en ehkä ihan kuulu tän blogin keskivertolukijoihin noin iän ja elämäntilanteen kannalta. Olen tosi nuori vielä ja mä olen niin päättänyt, ettei minusta tule tuollaista pikkusieluista aikuista, joka ei pysty olemaan onnellinen muiden puolesta. Mua oikeestaan alkoi ahdistaa ihan hulluna nää kommentit, tosin ole eka kerta täällä sun blogissa. Mä en vaan ymmärrä! Jotkut haukkuu sua narsistiksi, kun esittelet elämääsi täällä blogissa. Silti nää samaty valittajat hengailee täällä lukemassa sun postauksia päivät pitkät ja takertuu pikkuasioihin jatkuvasti. How sad is that.
    Kaikkea hyvää sulle Johanna ja pidä lippu korkeella. Tämäkin kommentti varmaan jonkun mielestä on pelkkää perseennuolemista, mutta ei mulla ole tarvetta sellaiselle. Sun blogista vaan huokuu sellanen rauha ja onni tänne mulle asti. Sun elämä on hirveen kaukana mun omasta ja vaikka rakastankin omaa elämääni just tällaisena, ihailen sun tapaa elää ja olla.

    Tykkää

  19. Lisaan viela sen verran, etta en lukenut kaikkia muita kommentteja, en itse asiassa yhtakaan ennen omaa kommenttiani, enka lukenut ketjua lapi vielakaan, joten mun kommentti kateuden voimavarasta on taysin irrallinen. Noin yleisesti kannatan positiivisuutta, ja kiitollista elamaa, oman elaman rakastamista, siita nauttimista ja taidan itsekin olla aika yltiopositiivinen valilla, suorastaan itseani aivopeseva hetkittain…

    Tykkää

  20. Blogisi on energisoivin blogi ikinä!!! Ihana positiivinen postaus.
    Joku viisas on joskus sanonut: ”Kateus on sielun home”.

    Tykkää

  21. Tämä samainen kommentti sanasta sanaan on luettu joskus aiemminkin….heheheeeeee.
    Musta tämä oli hyvä postaus,ajattelen samoin. Mulla on hyvä elämä; hieno mies, hieno lapsi, hieno koulutus jonka eteen olen tehnyt ja teen paljon töitä, mukava koti ja ihana perhe ja mahtavat ystävät. Mulla on kaikki hyvin. Olen myös saanut osakseni silloin tällöin negatiivisia asenteita, koska ilmaisen tyytyväisyyteni omaan elämääni avoimesti. Toki tilanne olisi erilanen, jos jotakin kamalaa tapahtuisi. Mutta nyt meillä ja minulla on hyvä ja se saa näkyäkin!

    Tykkää

  22. Mä en ymmärrä tätä negatiivisuuden ilmapiiriä! Mitä te aikuiset naiset ajattelette, kun jätätte noin ala-arvoisia kommentteja? Mihin pyritte tällä törkeällä roskalla, jota tänne jätätte? Rakentava palaute on asia erikseen.
    Ja jos todella niin paljon ärsyttää, että raivo on purettava toista alentavina kommentteina, niin MIKSI LUETTE?
    Elämässä kannattaa keskittyä niihin asioihin, jotka tuo positiivista energiaa ja selvästikään näille ”nillittäjille” tämä blogi ei sitä tuo, niin kannattaisiko heidän sitten siirtyä sinne, mistä sitä positiivista energiaa irtoisi? Jotta voisivat itsekin sitä säteillä eteenpäin ja jättää vaikka kivaa palautetta (tai vaan olla jättämättä sitä negatiivista roskaa)!
    Kiitos taas Johanna, blogistasi saa aina positiivista energiaa, mutta valitettavasti kommentti-osiosta saa vain negatiivista, joten yleensä en edes lue kommentteja. En halua rikkoa sitä positiivisuuden ilmapiiriä.

    Tykkää

  23. Kateus naisten perussairaus? En voi tajuta tuota miten monet naiset ovat niin kärkkäitä haukkumaan muita naisia! Joku haukkuu Johannan postausta syystä tai toisesta (oli se minunkin mielestä vähän naiivi, mutta toisaalta totta ja jokainen ihminen jossain vaiheessa hoksaa noita samoja juttuja, jos hoksaa. Itse paasasin noista joskus parikymppisenä ärsyttävyyteen asti..!). Ja sitten toinen haukkuu tätä Johannan haukkujaa ja piiri pieni pyörii?
    Jokainen lukee näitä tekstejä omalla tavallaan ja jos on eri mieltä, voi sen sanoa, mutta useimmilla karkaa siinä vaiheessa vähän näppis käsistä. Kateudesta se ei suinkaan aina johdu, vaikka joskus tietenkin siitäkin. Monet lukevat näitä negatiivisempia kommenttejakin aivan yhtä tiukalla silmällä kuin negatiivisten kommenttien kirjoittajat Johannan postausta, oletteko ikinä huomanneet? 😉
    Ja ei me naiset olla sen kateellisempia kuin miehet. Jotkut ihmiset enemmän ja jotkut ei ollenkaan. Sama pätee suomalaisiin. Miksi esim. suomalainen nainen haukkuu niin innokkaasti toista suomalaista naista?
    Sanoisin vielä, että syy Johannan blogin suosioon on varmaankin juuri se, että niin monet ihmiset elää aivan samanlaista perustyytyväistä ja hyvää elämää; käy töissä, hoitaa miehensä kanssa lapsia ja kotia, harrastaa, ostaa vaatteita, meikkaa, sisustaa jne. Ei se sen kummempaa ole ja väitän, että valtaosa voisi omasta elämästään kirjoittaa aivan samanlaisia juttuja ja ottaa samanlaisia kuvia ja samalla luoda vahingossa illuusiota, että se oma olisikin niin täydellistä!
    Itsekin teen juuri etänä töitä, aurinko paistaa, kauniissa kupissa kahvia, päällä nätti villapaita, lapsi mummolassa hoidossa, miehen kanssa illalla tiedossa kiva ilta, joten olen oikein hyvällä tuulella. Tästä hetkestä saisi oikein kauniin tuokiokuvan ja kivan postauksen. 🙂 Ja juuri nämä arkiset hetket ja kauniit väläykset päivästä on tämän Johannan blogin suola!

    Tykkää

  24. Ja lisää roskaa! Siis nämä jotka eivät millään voi hyväksyä sitä että kun huutokuorona on 150 ’jeesjeesjeesjees’-naista että joukossa olisi edes yhden yhtä ’maybe, then again’ – saati ’NO’ -mielipidettä!!
    ROSKAA on nimenomaan ja yksistään se ettei voi hyväksyä niiden lukijoiden mielipidettä jotka ovat aivan hyväkäytöksisesti koettaneet saada ääntään kuuluville ettei Johannan ehkä kannattaisi suhtautua aivan näin alentavasti lukijoihinsa joiden määrästä hän myös itse asiassa saa palkaa joten tämä blogi ei todellakaan ole sama asia kuin kenen tahansa päiväkirja.
    Kummaa diktatuurin yritystä, MISSÄ on kielletty niitä lukijoita kommentoimasta jotka eivät jaa joka hetki samoja ajatuksia kirjoittajan kanssa? Tämä kirjoituksen loppukaneettina ON:
    Saa lisätä omia pikku ajatuksia aiheesta
    Miksi täällä niin moni vierailija kuvittelee omaavansa vallan toisen ihmisen blogissa tulla kertomaan miten joku ei saa olla eri mieltä kuin blogisti?

    Tykkää

  25. Jonna tätä en tajua vieläkään… ”ei kannattaisi suhtautua näin alentavasti lukijoihinsa”…? Miten, millä perusteella suhtaudun lukijoihin alentavasti? Kuka sen määrittää? Sinäkö? Jos mun omasta mielestäni en missään nimesä suhtaudu lukijoihin alentavasti… onko sillä väliä? Miksi juuri tämä teksti sai minut suhtautumaan lukijoihin alentavasti?

    Tykkää

  26. Kun kirjoittaa julkisia tekstejä niin on selvää, että jokainen lukija tulkitsee niitä omista lähtökohdistaan ja jokaisella on siihen oikeus. Jos jonkun mielestä tämä postaus oli alentuvasti kirjoitettu, on se aivan yhtä relevantti tulkinta kuin se mitä kirjoittaja ajatteli tekstiä kirjoittaessaan. Sinun ei kuitenkaan tarvitse välittää siitä vaan se nyt vain on sitä jokapäiväistä ihmisten välistä viestintää, jossa sanoma ei mene perille ja vika on silloin sanojassa tai kuulijassa tai molemmissa. Ei se ole sen kummempaa.
    Katsopa huvikseen vaikkapa Hesarin kolumnistien tekstejä ja niiden keskusteluja. Etenkin sarkasmi menee monilta lukijoilta ohi ja varmasti monet vastaavasti lukevat tällaisia tekstejä, joissa kirjoitellaan yleispäteviä elämänviisauksia, joinakin ohjeina. Ja jos lukevat tekstisi siitä näkökulmasta, että ajattelevat sinun ohjeistavan lukijoita ”miten elää yhtä onnellisesti kuin minä”, toki se vaikuttaa vähän alentavalta.
    Sama juttu se on kaikilla, jotka kirjoittavat tai tekevät jotakin julkista (kirjoja, musiikkia, elokuvia) – aina on vaara, että joku tulkitsee ne täysin päinvastaisesti kuin tekijä tarkoittaa eikä sille mahda mitään eikä siitä kannata tehdä liian suurta ongelmaa itselleen! 🙂
    Sinun blogisi on kuitenkin Suomen suositumpia blogeja ainakin blogilistalla, joten on selvä, että tällä ”julkisuudella” on myös kääntöpuolensa, vaikket olekaan mikään julkkis.

    Tykkää

  27. Minä en saa tuollaista alentavaa mielikuvaa irti tuosta tekstistä, en sitten millään. Myönnä jo, että olet ymmärtänyt lukemasi väärin.
    Jos mua ei joku blogi miellytä, unohdan sen kertaheitolla. Ei kaikkia vaan voi miellyttää, vaikka mitä kirjottaisi. Tuossakaan Johannan kirjoituksessa ei ollut mitään mistä vetää herneet nenään, mutta teit sen kuitenkin.
    Mä en henk.koht. saa siitä kertakaikkiaan mitään irti, että lähden arvostelemaan toisen tyyliä kirjoittaa. Tätä blogia tullaan lukemaan Johannan kirjoitusten takia, ei sinun. Siksi täällä on näitä jeesjeesjees-naisia, koska tänne yleensä kommentoi ne, jotka pitävät Johannan tyylistä. Ne jotka eivät pidä, eivät ole täällä.

    Tykkää

  28. Etkös juuri nyt itse vain opeta?? Ymmärrän toki tekstisi tarkoituksen, mutta kun ihminen on onnellinen, se ei automaattisesti tarkoita että kyseinen ylentää itsensä asemaan jossa voi muita neuvoa. Toisaalta, jos ihminen tarvitsee koulutuksia saadakseen pätevän aseman, eikö elämä ole juuri sitä? Koulua. Viisaus/asema syntyy harvoin yksinomaan koulun penkillä, se tulee elämänkoulusta. Ja jos ihminen voi/saa valittaa, näyttää pahan olon, kertoa että kaikki ei ole hyvin, miksi ihmeessä toinen täysin luonteva tunne: ilo, onnellisuus pitää peittää jotta kateellisten silmiin ei satu? Sitä ei pidä peittää, vaan elää ja nauttia siitä, ja jakaa se. Koska jonain päivänä tilanne on kuitenkin toinen. Ei turhaan sanota, että onnea ja surua annetaan elämässä tasaveroisesti. Mutta jos ihminen elää aina negatiivisen ja katkeran elämän muodossa, ei sellainen edes ymmärrä kun onnea saa. Sellainen ei sitä huomaa. Ja katkeroituu lisää. Mutta ihminen joka potkitaan monta kertaa katuun, ja joka sieltä kuitenkin aina nousee, oppii nöyrtymään ja nauttimaan aidosti ja olemaan kiitollinen elämästä. Eriasia ovat sitten he, joilla ei enää välttämättä voimia nousuun riitä. Sitäkö te todella esim. Johannalle haluatte? Todella?! Ja koska kerran olen opastava ja ylennän nyt itsenikin muiden yläpuolelle, niin heitänpä vielä yhden opettavaisen provon: sääli on sairasta, kateus pitää ansaita. Joten Johanna, kulje lippu salossa omaa tietäsi, ja tiedä että vahvojen ihmisten purtta kateelliset aina keikuttavat, mutta se ei niin pienestä kaadu. Siihen tarvitaan todellinen tragedia. Ja toivottavasti siltä vältytään ja aurinko paistaa perheellesi pitkään, yöllä kuu ja tähdet valaiskoon tietänne XO XO ❤

    Tykkää

  29. ”Mä en henk.koht. saa siitä kertakaikkiaan mitään irti, että lähden arvostelemaan toisen tyyliä kirjoittaa”.
    No nyt pyrskähti kahvit näppikselle!! 😀 Mitä muuta nämä sun kirjoitukset koko ajan on kuin muiden kirjoitusten arvostelua. You’re priceless!!!!! 😀

    Tykkää

  30. Muutama lause tekstistä ja sen tulkinnasta – yleisellä tasolla (vaikka Jade tuossa yllä kiteytti minunkin ajatuksiani):
    Teksti ei koskaan välity lukijalle ”sellaisenaan”. Tekstin vastaanotto on aina sen tulkintaa. Teksti paljastaa kirjoittajasta sellaisia asenteita ja arvoja, joita tämä ei itse kuvittele paljastavansa – tai ei ehkä tiedä olevan olemassakaan. Myös tekstin tulkintatapa paljastaa tulkitsijasta asioita.
    Ne, jotka esimerkiksi kirjoittavat blogeissa paljonkin elämästään, varmasti joutuvat helposti aina joskus tulilinjalle. Mitä tietoisempi on, sen paremmin pystyy rajaamaan ja ylipäätään kirjoittamaan tekstinsä sellaisiksi, että kommenteissa ei ala roiskua.
    Sikäli sanoisin, että näissä kommenteissa ilmennyt tapa leimata vähän eri mieltä olevat kateellisiksi, on melko yksioikoinen tapa ”analysoida” toisenlaisia mielipiteitä, mutta kieltämättä helppo ja yleinen. MInusta kommenteissa on lopultakin aika vähän ”soraääniä” myönteisten äänien seassa.
    Valoisaa kevättä!

    Tykkää

  31. Sulla on näköjään ihan yleisesti tapana ymmärtää kaikki kirjoitettu väärin.
    Kommentoin tässä tietenkin sun tapaa kommentoida toisen blogia. En tulisi sun blogiin haukkumaan sun tyyliä kirjoittaa. Jos en pidä siitä, lähden pois.
    Mutta ehkä sä saat hyvän mielen tästä.

    Tykkää

  32. Hei Johanna, en aio edes lukea edeltäviä kommentteja, kun voin (valitettavasti) kuvitella mitä sieltä seasta löytyy; totean vain että olen ihan samaa mieltä kanssasi, etenkin kuvia edeltävä viimeinen kappale on niin totta 🙂 Itse yritän elää niin, etten tuijota sitä, mitä muilla on enemmän kuin minulla, vaan keskityn niihin asioihin, jotka tekevät omasta elämästäni rikkaan, kuten onnellinen avioliitto, poikani ja ystävät. Rahaa on riittävästi, jotta ruoka riittää ja katto pysyy pään päällä, työ on enimmäkseen mielenkiintoista, ja olemme kaikki terveitä. Kaikki päivät eivät ole ihania ja täynnä onnen tunteita, muttei niin voi, eikä pidä ollakaan. En voi käsittää, miten jonkun muun haukkuminen voi tuoda jotain ”iloa” joillekin ihmisille, ja usein mietin että sanoisivatko ilkeiden kommenttien kirjoittajat samat asiat ”päin naamaa”, epäilenpä etteivät, tai ainakaan suurin osa ei sanoisi. Toki joukossa on fiksustikin kirjoitettuja ”sora-ääni-kommentteja”, ja ne varmasti joukkoon mahtuvatkin, mutta loppujen motiiveja voi vain ihmetellä.
    Kiitos siis tästä kirjoituksesta 🙂
    T. Eija
    PS. Niin kauniita kuvia tässä postauksessa!

    Tykkää

  33. Niiin osuva ja uppova teksti
    ja kolahti.
    Tässä hiukan kärjistetysti esim.
    Ei musta tartte olla kateellinen jos jollakin on hienompi auto
    ehkä siihen on paljon velkaa ja muuta kivaa ei ole…
    Tai jos jollakin on huikaiseva ura
    mutta sitten ei ole aikaa esim. muulle. elämälle..
    Jos lapset ei ole puettu merkkivaatteisiin
    ne vaatteet jää pieniksi pian ja maksoivat maltaita…
    Joku on niin kaunis ja kaikki täydellistä
    jossakin voi silti mättää
    emmehän tiedä kuin kauniin ulkokuoren…
    On rahaa
    mutta terveyttä ei saa silti ostettua…
    Mä en jaksa kadehtia siltikään muita.
    Mulle tärkeintä on se että itsellä
    on katto pään päällä
    terveyttä lähimmäisillä
    rahaa ruokaan
    ja onnellinen olo>3
    Jamssi

    Tykkää

  34. Tosi hyvä kirjoitus kateudesta! Itse olen pohtinut samoja kysymyksiä viime aikoina. Kateus on suomalaisilla kummallinen peruspiirre. Itse olen asunut 7 vuotta poissa Suomesta ja ulkomailta käsin, etäisyyttä Suomeen ottamalla olen huomannut miten kummallista kateutta Suomessa esiintyy. Yksinkertaisesti ei voida olla iloisia toisten menestyksestä tai onnesta. Siihenhän viittaavat jo perisuomalaiset sanonnatkin ”Kell onni on, se onnen kätkeköön” jne. Mistähän kummasta tämä suomalainen kateus juontaa juurensa? Tämän postauksen vastaukset olisivat hyvää materiaalia esim. sosiologille, joka tutkisi suomalaista kateus-kulttuuria.

    Tykkää

  35. Mua nyt kylla ihmetyttaa mista tama ajatus kateudesta jonain suomalaisena kansallispiirteena kumpuaa. Olen itse asunut poissa Suomesta kymmenisen vuotta, kahdessa hyvin erilaisessa maassa, ja meininki on kaikkien ihmisten peruspaheiden ja -hyveiden suhteen mielestani ollut kaikkialla ihan samanlaista. Ilmenemismuodot saattavat hieman vaihdella eri kulttuurien valilla, mutta oma kokemukseni on etta kateuden maara, ihan kuin kaikkien muidenkin perustunteiden, on kaikkialla aika vakio. Ei missaan muualla ole mitaan onnen maata, jossa kaikki aina haluavat toisilleen vain hyvaa ja iloitsevat toisten menestyksesta. Ja taman blogin keskusteluosiossa kylla sita positiivista palautetta annetaan suhteessa negatiiviseen TODELLA paljon enemman, ja taallakin on mielestani ihan asialliseti yritetty valottaa miten se saattaa johtua muustakin kuin kateudesta. Kaikkia ei vaan aina voi miellyttaa, eika se kai ole tarkoituskaan. Siina mielessa en pitaisi tata mitenkaan erityisen hyvana tutkimusmateriaalina suomalaisen kateuden osalta.

    Tykkää

  36. Juu, annetaan kaikkien kukkien kukkia! Mutta itse haluaisin kuitenkin nähdä lähinnä niitä aurinkoisia ja iloisia kukkia 🙂
    Uskoisinpa, että kateellisuus on lähinnä naisille lajityypillinen ominaisuus eli kyseessä on ns. ”kateellinen akka” -syndrooma, jolloin omaa alemmuuden tunnetta ja epävarmuutta kompensoidaan tällä ns. ”kriittisellä argumentaatiolla”. Käsittääkseni tämän blogin (niin kuin kait kaikkien muidenkin?) tarkoitus on pahan mielen karkoitus ja jos blogi toimii toiseen suuntaan eli herättää lähinnä agressiivisia ja negatiivisia tunteita, niin ehkä on syytä suunnata se huomio jonnekin muualle – kohteisiin, joista saa mielihyvää ja iloa.
    Minusta on ainakin huomattavasti mukavampaa antaa positiivista palautetta ja eriävä mielipidekin on lupa ilmaista, mutta voihan sitä kukin itse tykönänsä miettiä, miten sen pukee sanoiksi. Eikös? Voi vaikka yrittää niinkin vaikeaa tehtävää, kuin toisen asemaan asettumista. Tämä empatiakin tuntuu tänä päivänä olevan katoava luonnonvara. Kunhan vaan tuijotellaan omaan napaan, muista viis. Tai siltä ainakin tuntuu.
    Eli en tosiaan ole sitä mieltä, että pitäisi aina vain kehua, mutta en kyllä tiedä mitä haittaa siitä on kenellekään ikinä ollut, että on saanut kehuja tai positiivista palautetta. Itse saan siitä sekä antajana, että saajana hyvää mieltä, toisin kuin negatiivisesta palautteesta, joka vielä esitetään tökerösti tai suorastaan loukkaavasti…

    Tykkää

  37. Kommentoidaan nyt vielä joukon jatkoksi. Mielestäni sulla on käsissäsi avaimet onneen, jollaiseen ei muunkaltaisella elämänkatsomuksella ole mitään mahdollisuuksia päästä. Olen itse keskustellut näistä asioista paljon ystäväpiirissä, ja hämmästyttävällä tavalla ne, jotka tämän kirjoituksen viestiä eivät ole sisäistäneet, tuppaavat olemaan niitä samoja tyyppejä joilla on aina asiat huonosti ja koko ulosanti on käytännössä valitusta… Itse olen onnellinen, että olen ymmärtänyt nämä asiat jo vuosia sitten, ja osannut priorisoida asioita elämässä niin, että saan päivittäin kokea onnen tunteita 🙂
    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

    Tykkää

  38. oi, ajattelin, että jo 192 ennen minua ovat huokaisseet, että onpa ihana,
    mutta että no kyllä minäkin vielä kirjoitan ”ihana”, kun tää teksti tuntui vaan niin ihanalta ja oivaltavalta. pieneltä ja niin isolta yhtä aikaa.
    en osannut ajatellakaan, että kommenttilootassa on tällainen myrsky.
    en hurahda siihen ja sen käsittämättömyyteen enempää,
    sanon vain sen, mitä tulinkin sanomaan:
    ihana.

    Tykkää

  39. en voi uskoa tätä kommenttien tulvaa! Itse nuoreen ikääni nähden paljon elämässä kärsineenä en loukkaantunut millään lailla postauksesta. Olen sairastanut vakavan masennuksen, tehnyt melkein itsemurhan, minulla on vakavia sairauksia, ihmissuhteet ovat menneet kaikki pieleen ja työ- ja raha-asiat ovat pielessä. mutta silti olen ihan tyytyväinen elämääni, sillä uskon että asiat voivat muuttua jonain päivänä. ja jos eivät muutu, niin sitten pitää vain oppia elämään ongelmien kanssa. tämä postaus piristi mieltäni kummasti:)

    Tykkää

  40. Huhuh….miks edes miettiä tuota negatiivista kommentteja,että joku edes vaivautuu!!kuinka voi ajatella mitään noin nurinkurista,sulla on aina aivan ihastuttavan positiivinen tunnelma postauksissa,siks olen ihan TÄH????haloo!!!mä ainakin,olin ihastunut tuohon elämänviisauteen,olet jo oivaltanut elämässä sen tärkeyden,mitä ei rahalla saa!!tulen aina hyvälle mielelle kun käyn blogissasi ja se kai on tarkoitus?Jonnalle sellaiset terkut,kyllä sinullekin varmasti löytyy blogi joka toimii sinulle….ajattelet selvästi asioista eritavalla kuin me 150 jeesjees-naista??Johannalle suurkiitos,olet huipputyyppi,ole kiltti ja jatka samaan malliin!!!

    Tykkää

  41. hhmm oon nyt lueskellu tähän asti sun blokia takaperin heheh ja tähän jää koukkuun 🙂 kauniita maisemia, olen jostain syystä aina halunnut käydä norjassa. ensiksi tanskassa koska sielä on legoland (vievät voiton!) mutta meinasin samointein kuolla kateudesta kardemumman kylästä !!!! ehdoton suosikki oli pentuna kolmen rosvon tarinat =) en ymmärrä miten ihmiset jaksaa päivästä toiseen tulla vinkumaan tänne, itse mietin koko lueskelu ajan samoja sanoja mitä itse kirjottelit. sulla on kivoja vaatteita, nätti nassu ja sievä koti mut pysyn lestissäni; asustelen suomen kamaralla vantaalla kerrostalon alimmassa kerroksessa. hyvää loppu kesää, pian pääsetkin ansaitulle kesälomalle 8)
    terveisin uusin lukijasi !

    Tykkää

Jätä kommentti Maj Peruuta vastaus