HMMM…
Ulkomailla asuvalta kysytään kai aina, että no miten me suomalaiset erotaan niistä muista. Että millasia me oikeasti olemme. Mulle tää kysymys on ikävä kyllä aika turhaan esitetty, sillä aika kauan saa maapallolta etsiä samanlaisempaa kansaa meille suomalaisille kuin norjalaiset. Et ei mulla oikein oo mitään vastattavaa. Mutta -kaikissa asioissa on kai yksi mutta 😉 ulkomaanmenoon tottuneen silmään kyllä jokunen kliseinen suomalaispiirre aina pistää. Tämä olkoon siis mun vastaukseni.
Enkä muuten sano edes suomalaisten hiljaisuutta. Siis hiljaisuutta äänenvoimakkuuden tasolla. Aika pienellä äänellä täällä puhutaan, mutta ei mitenkään tavattoman vahän. Ennemmin voisin sanoa vaatimattomuuden, joka on hieman jopa avoimuuden esteenä. Norjalaiseen aina sydämellisesti hymyilevään vastaantulijaan tottuneena hämmästelee joskus maahan tuijottelevia totisia suomalaisia. Että onko tuolla joku hullusti.
Sanon hiljaisuutta ennemmin myös melankolisuuden. Radiossa soitettavat suomalaiskappaleet ovat järjestään niin surumielisiä, että tekee mieli ihan nauraa. Joko sanoitus, sovitus tai sävellys ovat vähintäänkin jollakin tapaa surullisia. Ikäänkuin musiikki ei voisi olla kaunista olematta surullista. Muilta pohjoismaisilta lähes kokonaan puuttuvan melankolisuuden täytyykin olla joku vanha slaavilainen jäänne, jota meidän kai pitäisi osata enemmän käyttää voimavarana. Onhan se meissä. Melankolisuus elämässä on vähän niinkuin ikävöiminen parisuhteessa; ilman sitä voisi unohtaa miltä tuntuu eläminen. Ihan kuin parisuhteessa voisi unohtaa miltä rakastaminen tuntuu.
Itseasiassa mieluummin olisin melankolisen sielukas venäläinen kuin kepeän iloinen ruotsalainen. Tai hei, jos on pakko valita niin olisin suomalainen, joka kaiken järjen mukaan voi vapaasti yhdistellä näistä täydelisen mixin! 😉
Tällä kertaa Suomessa mun silmään on pistänyt ravitsemus. Kaikkialla puhutaan luomusta, lighteista ja superfoodista. Siitä, miten pitäisi syödä oikein on yhtäkkiä tullut ydinfysiikkaa, jota ei tavallinen tallaaja tajuakaan lukematta lukuisia artikkeleja naistenlehdistä. Kauppojen hyllyt venyvät ja paukkuvat uusien terveellisten (???) vaihtoehtojen alla ja silti esimerkiksi diabetes on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Täällä on yksinkertaisesti liikaa vaihtoehtoja. Liikaa kaikenmaailman ihmeellisiä lisäainevalmisteita. Prismaan voisi uusavuttomille kirjoittaa heti sisäänkäynnin päälle että ”Osta vihanneksia, hedelmiä, lihaa, kalaa ja sellaisia tavallisia juttuja. Sipsejä ja karkkeja kohtuudella ja harvemmin. Tee itse niin tiedät mitä syöt.”. Tai että ”Älkää asioiko superhypermarketeissa, et tarvitse puoliakaan meidän tavaroista.”. (Ja että light-jugurtit on paholaisesta.)
Mutta täytyyhän kaikesta puhua. Mitä monimutkaisemmin, sitä fiksumpaa . Suomalaiset ovat merkittävän tiedostavaa kansaa. Kaikesta täytyy olla perillä tai muutenhan on vaarana leimautua juntiksi (=suomalaiseten pahin painajainen? ;)). Suomalaisilla on maailmalla tunnettu teknologia ja pisa-koululaiset, me ollaan fiksuja. Ja siitähän ei tingitä. Vai kuinkakohan moni haluaisi tulla luonnehdituksi ”ystävälliseksi ja avuliaaksi” mieluummin kuin ”osaavaksi ja päteväksi”? Kukaan ei halua tyytyä small talkissa huokaisemaan, jotta onpa ilmoja pidellyt ja onnellisesti hymyilemään sinistä taivasta kohden. Pitää osata sanoa jotain älykästä. Kaikki pitää olla tehokasta ja maksimaalisesti oikein. Vähemmästäkin stressaantuu. Hymy, nauru tai edes pieni hassuttelukaan ei muuten tee ihmisestä heikkoa ja tyhmää. Ja joskus tieto todella lisää tuskaa.
Jos loppuun saisi toiveen heittää, olisi se loppu tälle yhteiskuntaluokkaerojen kasvulle. Tai onhan niitä aina hyvätuloisia ja huonotuloisia, mutta jottei se tarvisi mennä siihen, että köyhät haukkuvat herroja ja rikkaat katsovat huonompiaan pitkin nenänvarttaan -tämä nousee jotenkin pintaan Norjaan verrattuna, vaikkei sielläkään varsinaisesti mikään kommunismi ole valloillaan. Kukas poilitikko tällasta nyt lupaa, äänestän sitä sit? 😉
Terkuin eräs henkeen ja vereen suomalainen, ehkä vaan astetta yksinkertaisempi sellainen 🙂 Kivaa viikonjatkoa ❤
Ps. Zumba sitten onkin ihan samanlaista :))) Kävin täällä Suomessa yhdellä zumbatunnilla ja juu… ainoana viittailin kun ohjaaja kysyi onko mukana uusia zumbailijoita… Niin tohkeissani olin kun pääsin täällä zumbailemaan, että luulin ohjaajan kysyneen kuka oli eka kertaa hänen tunnillaan. Ei vissiin ihan sitä tarkoittanut, mutta mitä pienistä 😀
kalastajanvaimo.com 
Hei, kommentoin ensimmäistä kertaa, tähän mennessä olen pitänyt blogiasi hauskana ja kepeänä luettavana (pelkästään positiivisessa mielessä) mutta tämä kirjoitus liikutti todella! Ehkä siksi että olen itsekin asunut ulkomailla, tunnistin todella mitä sanoit suomalaisista, ja slaavilaisuus tulisi nähdä nimenomaan kulttuurin rikkautena ja riemuna, ei masentavana venäläisyytenä kuten hyvin vahvasti Kaakkois-Suomessa tehdään. Ja miten kauniisti sanottu että täytyy ikävöidä jotta muistaa miltä rakastaminen tuntuu, mieheni työskentelee ulkomailla! Terkkuja kaikelle muulle kuin kuin yksinkertaiselle suomalaiselle!
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus 🙂
Samoja juttuja itselläkin ulkosuomalaisena mielessä. Hyvin usein ihmiset kysyvät multa samoja kysymyksiä mutta en oikein ole edes ajatellut asioita….Niin harvoin muistan edes että olen ulkomaalainen täällä tai että en asukaan Suomessa….:D
TykkääTykkää
Minäkin asun Norjassa ja olen tehnyt aivan samanlaisia havaintoja suomalaisten ja norjalaisten eroista.
Suomessa kaikki on niin tehokasta ja paukutellaan henkseleitä hienolla koulusysteemillä – joka siis tuottaa lapsukaisia, jotka osaavat vastata oikein kokeissa. Kun koulu loppuu, käy huonosti ja seurauksena on tuhoton määrä ”systeemin ulkopuolelle” jääneitä nuoria, työttömiä, pahoinvoivia ihmisiä ja syrjäytyneitä nuoria aikuisia. Samaa ilmiötä ei ole Norjassa.
Ja mitä tulee ruokaan, on aivan totta että Suomessa light-tuotteiden vouhotus on aivan uskomattomalla tasolla. Norjassa täysmaidossa on rasvaa 3,9 %, kevytmajoneesissa muistaakseni yli 40 % ja ruokakermassa 17 %. Rasvatonta maitoa kyllä löytyy, mutta ei kevyempää majoneesia tai ruokakermaa. Silti porukka voi hyvin eikä paisu kuin pullataikina.
Avuliaisuus, sitä suomalaisissa ei juurikaan taida olla. Suomessa kun tuntuu olevan sellainen perinne, että voittaja on se, joka tarvitsee muita ihmisiä kaikkein vähiten – siis ei pyydä apua, vaan selviää aina yksin. Tai turvautuu Suureen ja Anonyymiin Systeemiin. Norjassa ihmiset oikeasti tarjoaa apuaan, ihan pienissa arkisissa asioissa. Siihen on meikäläiselläkin ollut todella opettelemista – että ihan uskaltaa ottaa vastaan apua ilman, että joku luulee minua heikoksi luuseriksi!
Sekin on täällä ihanaa, että lapset ja perhe-elämä on jotenkin inhimillisempää. Lapset ovat mukana urheilutapahtumissa, retkillä, ravintoloissa ja milloin missäkin. Sosiaalisissa menoissa. Suomessa lapset ovat kuin kiviriippa vanhempiensa jaloissa. Ja perhe-elämää todella arvostetaan – perheet viettävät yhdessä huimasti enemmän aikaa kuin Suomessa. Edelleen, Suomessa ihmiset ovat vieraantuneet toisistaan. Ja luonnosta. On kummallista, miksi suomalaiset enää kokevat olevansa luonnonläheistä kansaa, koska eihän siellä kukaan edes nauti luonnosta – ja jos nauttii, se on harvinainen tapaus! Täällä ihmiset ovat ulkoilmaihmisiä ja aktiivisia sellaisia. Luonnossa oleminen ei ole vain jotakin huuhaata kansallisessa identiteetissä.
Ei ollut tarkoitus haukkua suomalaisia, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisinä asioina mieleen. 🙂 On Suomessakin paljon hyvää, esim. suomalainen design.
TykkääTykkää
Yksi ärsyttävimmistä piirteistä, joita olen huomannut nimenomaan meissä finskeissä on se, että mistään ei saa olla ylpeä ja onnellinen. Heti kun ilmoittaa esimerkiksi lapsensa kirjoittaneen kuusi laudaturia tai itse saaneensa ylennyksen, niin heti on jonkun kateellisen mielestä hirveän iso ego ja haisee omakehu. Jestas.
Se kel onni on, se onnen kätkeköön, ja paskat sanon minä….
TykkääTykkää
Minä olen kyllä eri mieltä tuosta luonnonläheisyydestä. Kyllä suomalaiset ovat aina olleet esimerkiksi kovia mökkeilemään. Ehkä se luonnosta nauttiminen on täällä vain sellaista rauhallisempaa ja rennompaa, ei niin aktiivista ja liikunnallista. Suomalaiset ovat muuten niin kovia suorittamaan, että luonto toimii henkireikänä. Luontoon ei mennä suorittamaan ulkoliikuntaa vaan ollaan hiljaisuudessa. Yleensä luonnonläheiset suomalaiset eivät myöskään pidä hiljaisista hiihtoharrastuksistaan kovin suurta meteliä.
TykkääTykkää
Puhuit täyttä asiaa. Ja kiva kun nostit mainitsemisia juttuja esille vaikka niitä sinulta usein kysellään. On hassua miksi me suomalaiset emme osaa rentoutua aidolla tavalla, ja nauttia perheestä sekä perinteisistä asioista.
Oletkos seurannut lääkäri Antti Heikkilän blogia? (http://www.anttiheikkila.com) Hän yrittää takoa jonkinlaista järkeä meidän suomalaisten päähän niin ravinnon kuin muidenkin asioiden suhteen.
TykkääTykkää
Olen täysin samaa mieltä NinaR:n kanssa! Itse olen saksalainen ja kyllä on pahoja katseita sadellut kun on kehunut kuinka hyvin joku asia elämässä on mennyt. Minusta se on hivenen surullista, ettei ihmiselle suoda onnellisuutta tai vaikka suotaiskin niin sitä ei saa näyttää.
Muuten kyllä rakastan Suomea yli kaiken ja esim. koulujärjestelmä on niin sata kerta parempi kuin Saksassa!
Mutta sais se kevät jo tännekin pikkuhiljaa saapua…:)
TykkääTykkää
Minustakin tuo ”pätevyyteen pyrkiminen” ja sellainen paljastumisen pelko on ihan suomalaisten juttu. Kyllä sen on pakko juontua jostain (esi)historiasta, liekö mennyt geeneihin saakka, se sellainen häpeä. Siitä saan usein itseni kiinni, ja yritän kouluttautua siitä irti 😀 Häpeän häpeääni, tai jotain semmosta..
TykkääTykkää
vai slaavilaista melankolisuutta, heh. Mulla oli aikoinaan venäläinen au pair tyttö joka oli meidän perheen kanssa suomalaisissa maalaishäissä. Hän kommentoi, että olipa HELVETIN tylsät häät, että Venäjällä hautajaisissakin on paljon parempi meininki ja olin kyllä ihan samaa mieltä hänen kanssaan…
TykkääTykkää
Kivoja mietteitä, olen aika lailla samaa mieltä! Ja Viikingin vaimon ajatukset allekirjoitan täysin!
Hah, hauska tuo zumbajuttu 🙂
TykkääTykkää
ASIAA!!! Hyvin olet asian ajatellut 🙂
TykkääTykkää
Olen pitänyt blogistasi siitä asti, kun sen löysin täältä Indiedaysista muiden joukosta! Tykkäsin varsinkin tästä postauksesta, kun Suomesta poismuutto on käsillä alkukesästä, muutamme Saksaan, pienet kaksosemme, mies ja minä. Tykkään siitä, kuinka positiivisesti kirjoitat elämästäsi (ei niistä mälsistä päivistä tarvikaan kirjoittaa ;)) siellä Norjassa. Tulen jotenkin entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä miksen sitten minäkin viihtyisi, tai meidän perhe, Suomenrajojen ulkopuolella. Sama elämä, mutta vähän eri paikassa. Suomen ja suomalaisuuden varmasti kokee todella toisella tapaa, kun ensin on asuttu hieman poissa.
TykkääTykkää
Todella hyvä juttu, kiitos tästä ajatuksia herättävästä postauksesta! Asun pysyvästi ulkomailla, ja joka kesä käyn Suomessa, joskus vietän jopa koko kesän siellä. Jotenkin sitä on alkanut näkemään Suomen jonkinlaisena onnelana, mutta tiedän, että se on vain ulkosuomalaisen kaipuuta kaikkeen positiiviseen mitä Suomeen liittyy. Luonto, sukulaiset, suomalaiset perinteet, ruoka jne.
Olen myös tullut huomaamaan tämän suomalaisten ihmeellisen terveysvouhotuksen, se on mennyt jotenkin kiihkeäksi ja intohimoiseksi, enkä ole ihan perillä siitä, mitä sillä loppujen lopuksi haetaan. Siihen liittyy myös toisten syyllistäminen ja kyttääminen, ainakin sen kuvan saa kun lukee suomalaisia lehtiä.
Muutenkin suomalaisia lehtiä lukiessa saa varmasti itsensä ahdistumaan, kaikki uutisointi on negatiivissävyttiestä, liittyi se uutinen sitten ihan mihin tahansa. Ihmisille on kai syntynyt kuva, että omaa elämä on vain negatiivisia asioita täynnä eikä oikein mikään asia ole omissa käsissä (asuntolaina, työn menettämisen pelko, kasvattaako lapset ”oikein” jne.). Ihmiset ovat kadottaneet kyvyn elää tässä päivässä, eletään vähän kuin jossakin pelkotilassa. Jotenkin tuntuu, että suomalainen systeemi on kova ihmiselle, ja jotenkin on kadonnut kaikki inhimillisyys ja armo.
TykkääTykkää
Hyviä mietteitä ja varmasti aivan totta! Juuri tällaista ravistelua kansanluonteesta me tarvitsemme. Suomalaiset taitaa olla aika kontrollifriikkiä kansaa, kun aina pitää suorittaa, olla parhaita ja syödin prikulleen oikein luomua ja superfoodia. Voitaiskos me vaan ottaa iisisti ja onnellisia, niin asiat sujuisivat varmasti paljon paremmin kuin jatkuvalla suorittamisella?
TykkääTykkää
Hei
Tätä oli mielenkiintoista lukea. Hymyilemisestä, valoisuudesta ja avuliaisuudesta tuli heti mieleeni viime syksy, kun palasin kolmen vuoden äitiys- ja hoitovapaalta työelämään. Sain opettajanhuoneessa (töissä lukiossa opena ja opona) kuulla kollegalta, että olen liian kiltti. Että ei sillä tavalla TARVITSE käyttäytyä (olin siis tarjonnut apuani opiskelijalle, jolla oli ongelma opintojen suhteen). Jäin miettimään, että miksiköhän sellainen ihan perusavuliaisuus ja tavallinen valoisuus on niin aliarvostettua meikäläisittäin?
TykkääTykkää
Hmm. Itse valtiotieteiijänä jäin hieman ihmettelemään viimeistä kappaletta. Tuo yhteiskuntaluokka-asia. Vai tarkoititko vain tuloeroja? Alkuunkin tais sulla jo mennä käsitteet väärin? Ei ehkä kannata julistaa asioita kovin suurina totuuksina, jossei niistä oikein mitään tiedä tai ymmärrä. Tekee hieman hassun vaikuteman.
Lyhyesti.
Ensinnäkin Suomi ei ole millään mittarilla perinteinen luokkayhteiskunta. Jos siitä haluat varman esimerkin, niin suuntaa katse vaikka Brittien saarille. Siellä hoitaja ja lääkäri ei edes päivää toisilleen vapaa-ajalla sano, koska he elävät ihan eri maailmoissaan ja luokissaan.
Toiseksi. Jos tarkoititkin tuloeroja, niin tuloerot, vaikkakin ovat viime vuosina kasvaneet Suomessa, ovat kuitekin täällä maailman pienimpiä. Se sun Norjakin kiilaa lujaa ohi!
Ja lopuksi. Noihin nenänvarsi ja herrojenhaukkumisiin en viitsi ottaa edes kantaa. Annan vain ohjeen, ettei kannata yeistää niin herkästi. Toripuheet kannattaa kyseenalaistaa aina.
Ihan ystäväisesti kehottaisin sun keskittyvän enemän käsitöihin ja perheenemännän puuhiin. Tuo yhteiskuntapoitiikka kun vaikuttaisi olevan sule turhan vieras bogiaihe.
TykkääTykkää
Jos joku laittaa nikikseen ’DI:n vaimo’, niin jo siinä näkyy selkeästi se, miten me luokittelemme ihmisiä. Outoa, jos et muka sitä ole itse huomannut.
Itse olen huomannut tätä ihan liikaakin, etenkin siellä sairaalassa. Sairaanhoitajat ja lääkärit vielä jotenkin voivat olla tekemisissä toistensa kanssa, mutta auta armias jos lähihoitaja tai siivooja erehtyy liikaa tutustumaan esimerkiksi lääkäriin. Entisenä sairaalahuoltajana (18-kesäisenä olin niin sosiaalinen, että lääkäreillä meni sormi kahvipöydässä suuhun, kun siivooja sanoo heille jotain) ja nykyisenä sairaanhoitajana tämän näkee hyvin selvästi.
Ihmiset arvostelevat toisiaan sen mukaan, mitä he tekevät ja millaisesta taustasta ovat kotoisin. Lukiolaiset pitävät ammattikoululaisia alempi arvoisina, yliopistolaiset ammattikorkeakoululaisia (etenkin DI:t AMK-tasoisia insinöörejä), sairaanhoitajat lähihoitajia jnejnejne.
Ja loppuun on pakko mainita että yleistän, mutta yleistys on yksi vaikutuksen keinoista ja olisi hyvin, hyvin vaikea sanoa koskaan mitään, jos ei koskaan yleistäisi mitään.
TykkääTykkää
Nyt on kyllä pakko kommentoida, vaikka yleensä en blogeja kommentoikaan (anteeksi vaan 🙂
DI:n vaimo erittäin hyvin summasi sen, mitä Kalastajan vaimo varmaan tarkoitti sillä, että täällä pitää olla niin helkkarin pätevä ja asiantunteva kommentoidakseen yhtään mitään. Näin johtamistieteilijänä, historioitsijana, filosofian maisterina, humanististen tieteiden kandina ja uimamaisterina pidän tässä esitettyjä huomioita erittäin hyvinä ja itselleni jopa avartavina.
Ja vaikka yhteiskunnan eriarvoisuus on täällä verrattuna moneen muuhun paikkaan aika pientä, niin tuskinpa kukaan pystyy kieltämään sitä, etteikö se olisi koko ajan kasvussa. Tämä pätemisen kulttuuri, jossa vaiennetaan kaikki ”maallikkoäänet”, koska tilastot/vertailut/tutkimukset sanoo, ettei ihmisten arkikokemukset voi olla totta, ei mitenkään ilmapiiriä paranna.
Kiitos ihanan positiivisesta blogista, jota on ilo lukea. Minä tykkään myös näistä syvällisemmistäkin postauksista 😉 Perheenemäntäkin saa (ja pitääkin) havainnoida ja analysoida ympäröivää maailmaa käsitöiden ohella…
TykkääTykkää
Kirjoitit hyvin, olen aivan samaa mieltä. Myös yhteiskuntaluokista. Lisäksi kirjoitit maltillisesti ja kohteliaasti, et arvostellen vaan ymmärtäen.
TykkääTykkää
Hei muija, kotio puoskaroimaan. Tiskit on tiskaamatta.. tais ny mennä ittelläs yläaste ja yliopisto sekasin, mutta ootsä vaan niin söpö tärkeilevänä ❤
Ps. Anteeksi vaan K.V. tuo emännän ilkeilevä postaus, se jäi eilen toiseksi kun ratkottiin kilpaa sudokuja.
TykkääTykkää
Tosiaan tässä vielä muutama päivä aikaa katsella Areenalta ihmiskoetta: parempituloiset testailevat viikon verran suomen pienituloisimpien tuloilla elämistä. Ei se ihan niin näppärästi käy.
http://areena.yle.fi/video/1300741226154
TykkääTykkää
Oumai. Johanna törkkäsit muurahaispesään ja hyvä niin!
Tunnistan itsestäni TÄYSIN ton luokkayhteiskunta ajattelun ja en voi sanoa olevani mitenkään ylpeä siitä.
Mun mies kutsuu mua kiusallaan porvariksi ja se on niin totta. Ja toi junttiuden pelko tässä kansakunnassa on niin totta. Oon nykyisisissä jatko-opiskeluissa huomannut myös sen, että pitää olla niin über teoriatietoinen vaikka
tosiasiassa elää hyvin kaukana ihmisten sosiokulttuurisesta todellisuudesta ja vaadittaisiin enemmänkin sitä paljon puhuttua hiljaista tietoa.
Melankolisuus, vaatimattomuus, karskilla yleistyksellä, totta! Ite oon yrittänyt puhua maalaisjärkeä tuohon ruokailuun, tai lähinnä noiden paholaisen keksintöjen makeutusaineiden ja light-tuotteiden + miljoonien lisäaineiden välttämisestä, mutta oon saanut vähättelyä osakseni asiasta. Luin viime kesänä yhden keittokirjan http://wsoy.fi/yk/products/show/80934 joka valaisti mut.
Kiiitos (^_^)
TykkääTykkää
Tulkitsin tekstisi lopun yksinkertaisesti niin, että olet huolestunut et ehkä niinkään pelkästä tuloerojen kasvusta vaan siitä, miten osalla kansalaisista menee aina vain paremmin ja osalla taas aina vain huonommin. Tämähän on totisinta totta, valitettavasti. Asia surettaa ainakin itseäni valtavasti. (Hih, pakko sanoa loppuun, että toivoisin DI:n vaimon opettelevan kirjoittamaan hieman paremmin, jos niin kovin mielellään neuvojaan jakelee…)
TykkääTykkää
Komppaan!
Uimamaisteri :D:D
TykkääTykkää
Usein blogiasi lukeva, mutta äärimmäisen harvoin kommentoivakin päätti avata sanaisen arkkunsa ja kiittää erittäin hyvästä, pohdiskelevasta kirjoituksesta. Laittoi oikein mietityttämään ja hetken mietittyäni olen kyllä valmis allekirjoittamaan sen, mitä kirjoitit. 🙂
TykkääTykkää
Mä olen aina halunnut olla uimamaisteri, se olisi niin hienoa 😀 Mutta siis komppaan, täysin samaa mieltä!
TykkääTykkää
Hih, mua nauratti kun italialainen poikaystäväni seurasi tätä suomalaista ruokakulttuuria ja kommentoi ”siis te haluatte maitoa ja jogurttia, jossa ei ole rasvaa, te syötte voita joka ei ole voita, teidän ruoassa ei ole suolaa… MUTTA te syötte sit karkkia, suklaata ja sipsiä täydentääksenne sen rasvan ja sokerin saannin?”
Suomessa on myös tapana kommentoida ruokaa joka aterialla ”ohhoh, tulipas taas syötyä epäterveellisesti” TAI ”no nyt ainakin syötiin terveellisesti”…ehkä tällainen liian tiedostava asenne luo sitä stressiä siitä ruoasta..?
Tuohon metsä/ulkoilma keskusteluun lisätäkseni. Mun mielestä tämä ”suomalainen luonto keskeisyys” on sitä että kaipaamme omaa tilaa olla rauhassa. Momeen muuhun kansallisuuteen verraten me osaamme nauttia siitä että mökillä vaan ollaan, eikä tarvitse tehdäkään mitään erityistä. (verraten esim italialaisiin: mökkeily on kivaa, VAIN jos pääsee vähintään kerran päivässä ihmisten ilmoille….)
Onko ulkona liikkuminen ja luontokeskeisyys kilpailun aiheita, että kuka tekee eniten, useiten ja parhaiten?
Ja sitä voi myöskin miettiä että miksi joku ei osaa ja halua olla rauhassa itsekseen myös siellä luonnossa, kun siitäkin tulee suorittamista. Jos ei ole sinut itsensä kanssa, eikä uskalla vaan olla, niin parempihan se on kiireessä suhata ja harrastaa ettei tarttekkaa miettiä et mitä siellä pinnan alla piilee 🙂
TykkääTykkää
Viisas ja kaunis kirjoitus. Kiitos!
TykkääTykkää
Hehe 🙂 Hauska kirjoitus, vaikken yleensä kansallisten strereotyyppien päälle välitäkään 🙂
Laulujen sanojen melankolisuus osui ja upposi! Vuosia sitten automatkalla käänsimme indonesialaiselle vieraallemme radiosta tulevien laulujen sanoja: ”olen niiiiin onneton, ei autossani ole edes nastoja talvella” tai jopa hilpeän kuuloinen suomenruotsalaisrallatus: ” kesä on lyhyt ja siitäkin suurin osa sataa :D”…kyllä oli nauramista kun käännettiin sanoja englanniksi 😀 Silloin vasta tajusi tuon…
Ja voisin nyt heitellä oman tittelin turvin toisena valtiotieteiden maisterina DI:n vaimolle (ja näin samalla oikeuttaa oman argumentointi ja pätevyyteni), että kyllä Suomessakin on yhteiskuntaluokkia. Niistä puhuminen on vain ollut tabu, tieteenkin piirissä. Toki yhteiskuntaluokat ovat erilaisia historiallisesti ja kulttuurisesti kuin esimerkiksi Briteissä…mutta luokat silti ovat olemassa. Eikä ero typisty pelkkään varallisuuteen tai tuloeroihin. Yhteiskuntatieteissä onkin uusi ”luokkabuumi” – luokkatutkimuksia tipahtelee kuin sieniä sateella, etenkin sosiologiassa. Suosittelen lämpimästi kaikille niihin tutustumista, jos siis on luokkaeroista kiinnostunut.
Kiitos hauskasta ja kauniista blogista. Ja tottahan toki yhteiskunnallisista asioista saa puhua ilman tutkintoa tai titteliä! Mitä demokratiaa se muuten olisi, tai keskustelua. Huh ja hih 🙂
TykkääTykkää
Tämä on aivan totta, viisaasti kirjotettu 🙂
TykkääTykkää
Näin filosofian maisterina ja tulevana tohtorina sanoisin DI:n vaimolle, että kannattaa tustustua kirjaan nimeltä ”Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa” (Järvinen ja Kolbe 2008, http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/1803).
TykkääTykkää
Pakko vielä kommentoida, vaikkei tämä nyt ihan paras foorumi yhteiskuntapoliittiselle keskustelulle olekaan. Olen pahoillani, etten ole bloginkirjoittajan kanssa samaa mieltä. Se tässä nyt tuntuu eniten muita lukijoita hiertävän. Kannattaa kuitenkin perehtyä asiaan oikeasti, jos se kiinnostaa. Politiikka on mainio harrastus!
Niin, ja ehkä näkemyksiä erottaa myös se, että olen aatteiltani ja arvoiltani oikealla. Kirjoittajan demarihenkisyys ei siten myöskään näissä teksteissä kolahda , tämän jo mainitsemani ammattitasoisen keskustelutason puutteen lisäksi.
TykkääTykkää
Hyvähän se vaan on, että herättää keskustelua ja ajatuksia. Blogisi on tonttisi, joten jatkossakin samaan malliin vaan, oli siitä sitten joku ihan mitä mieltä hyvänsä.
Olen samaa mieltä kanssasi kovin monesta kirjoittamastasi huomiosta, mutta erityisesti Suomalaisten avuliaisuudesta ja hymyilystä kadulla. Väkisinkin luulen vastaantulijan hymyn tarkoittavan, että naamassani, vaatteissani tms on jotakin vialla/hassusti, vaikka sehän voi vaan olla ihan ystävällisesti hymyilevä ihminen ilman sen kummempia. Tai ainakin uskon näin olevan, sillä niin monta kertaa olen nurkan takana heti tarkastanut, eikä ole unhtunut ripsarit toisesta silmästä tai ollut takki ”juopon napilla”.. heh
Kiitos ihanasta blogistasi ja kauniista kuvistasi, sekä mukavaa kevään odotusta!
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus. Siinä tosiaan kiteytyi monta suomlaisuuteen liittvää ominaisuutta ja haastetta. Asiat näkee usein selkeämmin kun on poissa.
TykkääTykkää
Hei, ruvettiin sattumalta katsomaan Yle Areenasta mainiota elokuvaa (Kotikatsomo: Maata meren alla) ja on kyllä niin osuva leffa nyt sun kirjoitukseen että! 🙂
TykkääTykkää
Hih, taisi se zumbaohjaaja kattoo, että hieman on luonnonlahjakas tyyppi 😀
TykkääTykkää
Tosi hyvä postaus, antoi paljon ajattelemisen aihetta:) Sä sitten kyllä osaat kiteyttää kaikki jotenkin niin täydelliseksi paketiksi usein näissä teksteissä. Kommentoin harvoin, mutta luen aina!
TykkääTykkää
Heisan DIn vaimo, mun on aivan pakko vastata vaikken oikeesti ehtiskään 😉
Mietin vaan että oisit mahdollisesti saattanut välttyä koko kommentin kirjoittamiselta, jos olisin kyllin selkeästi muistuttanut vertaavani näkemyksiäni Norjaan. Siellähän nää ”luokkaerot” (ei tuloerot vaan ihan siis ne ns. luokat) ovat Suomeakin pienemmät ja siksi Suomen tilanne pisti harmillisesti silmään. Että ois parempi jos mentäis Norjan suntaan kuin mainitsemaasi Brittisuuntaan. Norjassa kun toimii oikein loistavasti vaikkapa tuo mainitsemasi sh-dr -kombo. Ja sh-lh ja vähän vaikka mikä.
Ja huomaan, et sun mielestä ois ihanaa laittaa minutkin lokeroon, eikö? 😉 Peheenemäntä- ja käsityöluokkaan 😉
En missään nimessä väitä tietäväni juurikaan mitään yhteiskuntapolitiikasta, enkä muuten tienyt olevani demarikaan kuten tossa alla valistit ;), kunhan kaivoin pari juttua, joissa mielestäni naapurimaat eroavat toisistaan. Lupaan ja vannon, ettei täällä politiikkaa tulla käsittelemään jatkossakaan, huh.
TykkääTykkää
😀 Hauskimpia kommentteja aikoihin… 😛
TykkääTykkää
😀
That’s ok… Te vaikutatte ihanasti tasapainoiselta parilta ;))
TykkääTykkää
Minua häiritsi lähinnä se, että puhuit melko rumasti kirjoittajasta ja nostit itsesi hänen yläpuolelleen. Ei se mitään jos et ole samaa mieltä luokka- tai tuloeroista, mutta koita käyttäytyä. Terv. valtiotieteiden maisteri.
TykkääTykkää
😀
TykkääTykkää
Joo nimenomaan… noi ruokalujutut…. ihan samaa joskus miettinyt ja varmaan vaikuttaa ruokailusta nauttiville eteläeurooppalaisille tosi oudolta… 😀
TykkääTykkää
Kävin pitkästä aikaa lukasemas mitä tänne kuuluu. Hyvää näyttää kuuluvan.
Kun minä asuin hetken itärajan takana niin suomalaisen tunnisti heti pukeutumis- ja kävelytyylistä. Vaikka näki vain ohimenevän kaverin sekunnin ajan, niin heti tajusin, että tuossa mennöö oma. Me erotaan myös monista muista kansoista siinä, että suostutaan syömään vapaaehtoisesti (jopa maksetaan siitä!) salmiakkia ja lakritsia!
Musiikimaku on todellakin melankolinen. Myönnän, että koen jotkut Lähi-idän joiut melodioltaan hyvinkin kotoisiksi. Ehkä olemmekin turkkilaisten kanssa sukulaiskansa.
Luonteenpiirteistä suomalaisuutta edustaa ehdoton rehellisyys ja luotettavuus. Ainakin näin luullaan ja toivottavasti tämä luulo vain vahvistuu. (Ehkäpä emme olekaan turkkilaisten kanssa sukulaiskanssaa.)
Kyllä suomalaisella nöyryydelläkin voi pitkälle päästä, vaikka monet pitävätkin sitä kansainvälisen uran esteenä. Kyllä se on lopulta vahvuus. Tosin vähän enemmän sitä sangviinisuutta sais meissä suomalaisissa olla.
TykkääTykkää
Tuosta terveyshysteriasta vielä sen verran, että onko suomalaisilta kadonnut kyky tehdä ruokaa kotona perusraaka-aineista, koska kaupan hyllyt ovat pullollaan eineksiä ja kaikkia pitkälle jalostettu elintarvikkeita ja kevyt sitä kevyt tätä. Mitä on esim. kolmen juuston kerma ja 5 % ruokakerma? Ihmettelen myös sitä kaupan lihaleikkelehyllyä, jossa on sata metriä vakuumiin pakattuja lekkeleitä lisäaineilla höystettynä. No, on siellä varmasti hyviäkin joukossa, jos jaksaa etsiä. Kermasta vielä sen verran, että sopii hyvin kesäiseen mansikkakakkuun
Einekset ovat meidän ruokavaliossa harvinaisia, enpä muista milloin olisin eineksiä ostanut. Kartan myös lisäaineita elintarvikkeissa, joten pyrin tekemään ruuan aina mahd. käsittelemättömistä aineksista, mielellään ostan luomua. Luomu herättää Suomessa monenlaisia tunteita. Luomuruuan kannattajaa pidetään snobbailijana, ja ihmisenä joka maksaa kalliin hinnan huijauksesta. Täällä muualla maailmalla se on arkipäivää ja luomua on hyvin saatavilla, on jopa siihen erikoistuneita kauppoja. Lihaa vähemmän kasviksia runsaasti, ja kasvikset ovat siitä helppo ruoka, että kypsyvät nopeasti arkiruokapöytäänkin.
TykkääTykkää
”Norjalaiseen aina sydämellisesti hymyilevään vastaantulijaan tottuneena” hei, päteekö tää Norjaan omaa kotiseutuasi laajemminkin? Itse reissaan välillä työmatkoilla Oslossa ja ainakin niillä visiiteillä katukuva & ihmiset ovat hyvin samanmoisia kuin Helsingissä. Ja ehkä alastanikin johtuen, ei kuitenkaan teknologia ;), fiksuus on myös siellä siinä korkeimmassa kurssissa. Melankolisuuden allekirjoitan täysin ja musta se on ihana piirre, varsinkin rapakon yli suuntaavien työreissujen jälkeen todella nautin siitä ettei tartte aina olla niin ”pirtsakka” 😉
TykkääTykkää
Ensinnäkin teekkarin vaimolle, kiitos lukuvinkistä. Olen tosin mainitsemasi kirjan jo lukenut, ja tuossa se kirjahyllystä pilkottaa, niinkuin työelämän tutkijalla kuuluukin! Ja siitä pointtina. On mukavaa, että Suomessa vallitsee ns. mahdollisuuksien tasa-arvo. Ihmiset siirtyvät luokista tosiin, ja niiden erot ja rajat on siten heikot. Noin 80% lapsista päätyy eri luokkaan, kuin missä vanhemmat oli. Se siitä tiukasta luokkayhteiskunnasta siis!
Ja mitä Norjaan tulee. Johanna, seurustelin noin 5 vuotta sitten 1,5 vuoden ajan Oslolaisen yritysjuristin kanssa. Kyllä kuule ne meidän piiri aika omat oli;) Tilanne etelä-Norjalaisessa pikkukupungissa on varmasti hieman eri. Ihan sen perusteella ei kannata tehdä tulkintoja teikäläisestä luokkayhteiskunnan tilasta.
TykkääTykkää
Sekös on nykyään rumaa, kun tiedetään asioista enemmän jossain suhteessa? Onpas ahdas määrittely. Ja tiedollisesti ja pätevyydellä -aivan syystä- nostan itseni kirjoittajan yäpuolelle tässä asiassa. Tottakai!
TykkääTykkää
DI:n vaimolle sen verran, että on omituista, kun ei työelämän tutkija ja valtiotieteilijä osaa kirjoittaa omalla äidinkielellään edes yksinkertaisimpia juttuja oikein. Nappaa silmään ”Oslolainen”, ”etelä-Norjalainen” ; syövät tekstisi tenhoa, sitä vaan. Ja sen lisäksi olen aivan pöyristynyt siitä, miten tituleeraat itsesi johonkin toisten yläpuolelle, koska ilmeisesti katsot edustavasi ”tiedemaailmaa” (tai jotain vastaavaa). Newsflash: Kannattaa todellakin oppia ajattelemaan hieman laajemmin ja olemaan nöyrä. Ei sun koulutusarvollasi ole loppujen lopuksi yhtään mitään väliä, jos aurinko ei huomenna paista. Sun tekstistä näkyi kyllä suomalainen asenne aika räikeesti enkä olis minäkään kommentoinut mitään ellei olisi jotenkin tullut huvittunut olo siitä, miten julistaudut ”tiedeihmiseksi” ja kehotat esimerkiksi nyt Johannaa pitäytymään perheenäidin juttuaiheissa, mutta sitten sun oma teksti kuhisee virheitä ja aihekin on vähän tympeä ja edustaa jotain paremmat ihmiset – huonommat ihmiset -jaottelua.
TykkääTykkää
Valitettavasti me suomalaiset valitamme ihan kaikesta, mutta olemme liian laiskoja tekemään mitään asioiden eteen muuttaaksemme niitä ja jos joku viitsi tehdä, häntä kadehditaan ihan älyttömästi. Siksi suomalainen ei kestä koulutettua, menestyvää, hyväkroppaista naapuria, sillä mikään ei näistä ole tullut ilmaiseksi.
Ulkomailla avartuu ja ilostuu! Eikä siinä ole mitään pahaa.
TykkääTykkää