Ei tahdo. Ei suostu.

Lähteä pois Suomesta.

En hauku enää koskaan edes light-jugurtteja jos saan jäädä. Lupaan. Sitäpaitsi on niitä pahuksia siellä pahuksen Norjassakin JA SILTI siellä ei oo Ingman-Arlan maailmankaikkeuden parasta Ihana mansikka-raparperi-jugurttia. Ilman Ihanaa en ehkä jaksa edes lähteä töihin. En muutes jaksa.

Olen muutes äitin ja isin hoivissa taantunut alle kymmenvuotiaan tasolle, huomaatteko?

Siis suunnilleen tällasen:

Heloy! Eka pyörä.

Juu on sitä kuulkaas ennenkin kalastettu.

Jostain koulun kevätjuhlista ihan varmaan. Miten pystyin olla noin möksyn näköinen vaikka mulla oli noin paljon enemmän kukkia tukassa!?

Ja taas on koulun kevätjuhlissa mun tukkaan panostettu.

Taitaa olla Tanu ❤ Koira siis.

Sit yksi tuoreempi taantuma-kuva elokuulta 2010. Sopii varmaan maanantaiaautunnelmiin? 🙂 Ei muuta kuin hyvää maanantaita ja viikon alkua!

 

58 vastausta artikkeliin “Ei tahdo. Ei suostu.

  1. Voi Johanna, kyllä se ikävä siitä taas hellittää 🙂 ❤ Ajattele hyviä puolia: sulla kuitenkin on maailman ihanin ja rakastavin perhe, tärkeät ja rakkaat juuret Suomessa ja silti myös upea elämä Norjassa. Kaikki ei saa kokea kahden maan kulttuuria ja elämää 🙂 Ja sitä paitsi vaikka ikävöiminen on syvältä, niin toisaalta se riemu ja onni minkä tuntee, kun näkee taas rakkaat ihmiset (joko Suomessa tai Norjassa) on niin mahtavaa, ettei siitä halua luopua, eiks vaan? Joten tsemppiä! :)) Toivottavasti postailet taas pian!

    Tykkää

  2. En ole katunut… tai ei sitä niin voi ajatella 🙂 Kun kaikki on hyvin. Kaikkea voi ainakin kokeilla, tsemppiä ❤

    Tykkää

  3. Joo, lähinnä ihmisiä kaipailen, eli se kotikoti-juttu 😉 Ja muuten vaan tuntuu haikealta, ettei kaikki se itselle tuttu voi olla osa jokapäiväistä elämää nytkin. Omille lapsillekin.

    Tykkää

  4. Ihania nää tietävät ”kyllähän johanna tekee sitä/tätä” kommentit 😛
    Isoilla korvilla ei muuten maria kuule yhtään pieniä paremmin 😉

    Tykkää

Jätä kommentti kalastajanvaimo Peruuta vastaus