Dietti

Multa aina silloin tällöin kysellään ruokavalioon liittyvistä jutuista ja syömisistä. Ei varmaan yhtä paljon kuin ”ihan nuorten tyttöjen” blogeissa, mutta joskus kuitenkin. Osittain ihan tietoisestikin kirjoittelen kuitenkin aika vähän aiheesta ja etenkin ruokapäiväkirjan pito tai ”päivän annosten” ja banaanien kuvailu tuntuu mulle hiukan vieraalta -sorry 🙂

Suoraansanottuna mun mielestä ruoka ja syöminen yhdistetään etenkin mediassa ihan liikaa laihduttamiseen ja meihin naisiin kohdistuu jo ihan tarpeeksi paineita ilman että joka suunnalta (lue: vielä munkin blogistani) tulee neuvoja miten pitäisi syödä. Millaisella dietillä pitäisi olla ja millainen kroppa ois tarpeeksi yhteiskuntakelpoinen. Ja tietenkin miten sen unelmakropan saavuttaa syömällä. Mikä on fy fy -ruokaa ja mikä avain onneen.  

Mepä aloitettiin aamu tänään paistamalla lettuja. Kun ei ollut leipää ja molemmat puurokattilat olivat astianpesukoneessa. Niin me paistettiin lettuja. Ei munakasta eikä mitään muutakaan protskupitoista, vaan kunnon hiilaripommi. Hillolla. Mmmmmm 😛

Mun syömisessä varmaa on se, ettei mikään ole kiellettyä. Se mitä tekee mieli, sitä saa syödä 😉

Ja toinen mikä on varmaa on päiväkahvit. Kuppi kahvia kermalla jonkun superherkun kanssa. Enkä nyt puhu superfoodista. Superherkku = pulla tai kakun pala tai munkkipossu tai piirakka tai ihan kauheassa hätätilassa kuiva keksi (tapahtuu lähinnä työpaikalla) ;D

Dagens neulosmekko Minus /  leggarit Pieces

Olen hoikka -tiedän. Mitään en kuitenkaan tee ”pitääkseni itseni laihana” enkä todellakaan edes ymmärrä, miksi hoikkuus on niin avostettua; monen mielestä lähestulkoon ainoa oikea tapa olla hyvännäköinen. Mun mielestä ei. Kauneus ei ole kiloista kiinni ja mun silmään ihan yhtä kaunis voi olla poikamaisen laiha nainen kuin rehevän runsaskin; se tärkein hehku kun tulee sisältä. Kaikki eivät ole samanlaisia; what makes you different makes you beutiful.

Tänään pomittiin oman maan ekat retiisit, mmmm ❤

Kuulen myös aina silloin tällöin, miten naiset ”mieluummin ovat pikkasen pyöreita, mutta iloisia kuin salaattia puputtavia kiukkuisia nälkäänäkeviä laiheliineja”.  Olen periaatteessa ihan samaa mieltä 😉 En minäkään nälkää näkisi enkä mitään puputtaisi, mistä kiukkuiseksi tulee. Ihan oikein 😀  Ruoasta ja elämästä tulee nauttia!

Toisaalta satun olemaan tyyppiä, joka tekee kaikkea muuta mieluummin kuin syö hehe. Keksin aina niin paljon muuta tekemistä, että syöminen saattaa vähän unohtua. Mut sellanen ihminen vähän on. Ei meitä ole tehty istumaan sohvalla (tietokoneen ja blogin ääressä ;)) ja vastaanottamaan ravintoa parin tunnin välein. Aikoja sitten on metsästetty ja syöty tarkasti silloin kun ruoka on saatu kiinni -ei välttämättä ihan joka päivä. Ja vielä viisikymmentä vuotta sitten ruokaa oli paljon vähemmän tarjolla. Ei nykyistä ylituotantoa, pitkälle jalostettuja valmisruokia ja törkeää roskiinheittoa. Niin ja -ihmiset olivat poikkeuksetta aika hoikkia. Sellaisia, joita tänä päivänä melkein ihmetellään. Ruokaa ja esimerkiksi ruokaluaikoja ja syömisen sosiaalista merkitystä voitaisiin myös arvostaa enemmän.

AND…

Ensimmäinen ja viimeinen kuva weherartit.com

Eli ruokailun osilta toivotan kaikille oikein rentoa, stressitöntä ja maukasta kesää, nautitaan mauista! 😀