Nei takk! Kan ikke nå!

”Mamma, hva gjør du?”

”Mamma vähän siivoaa.”

”Mamma… hvorfor det?”

”No koska nyt on perjantai ja perjantai-iltana on kiva olla koselig.”

”Mamma, hva er perjantai-ilta?”

”Se on sellanen kun on vapaata päiväkodista ja töistä ja kaikki on yhdessä kotona.”

”Okei mamma.”

”Haluisko Olli auttaa vähän mammaa?”

”Nei takk! Kan ikke nå!” 

Tää ylläoleva liina on mummun kirjailema, sinikirjaillun ostin juuri kirpparilta. Ei varmaan tarvi sanoa, et tykkään noista pistokirjailuista -etenkin kesäkodissa! Ihanasti mökkitunnelmaa… mummon mökkitunnelmaa… 🙂

Sit tulis pari realitykuvaa sarjassamme näitä te ETTE näe 😉

Kyllä… ruokapöydällä. Aina.

Aina onnelliset ja tyytyväiset lapsukaiset ja raittiin reippaat vanhemmat, eli loppuun after cleanning -tunnelmia… Mamman ja pappan ilta alkaa nyt :))

Perjantai-iltaa interaktiiviset nettiystävät! ❤

66 vastausta artikkeliin “Nei takk! Kan ikke nå!

  1. Meillä on se kellertävämmän sävyinen, ei siis sitä harmaan-violettiin taittuvaa. Tajusitko? 😛 Multa on joskus pakko kysyä monta kertaa jos näyttää siltä ettei vastausta kuulu ;D Eli saa ja pitää vaivata 😀

    Tykkää

  2. Totta, kielen opettaminen on aika hankalaa kun itse on ainoa lähde… Ja kun lapset ovat 1- ja 4-vuotiaat; ei niille oikein muuten voi opettaa kuin puhumalla/lukemalla/filmeillä jne tai koko elämä olisi yhtä koulua 😉

    Tykkää

  3. Totta, täydelliseen kaksikielisyyteen me ei tulla varmasti koskaan pääsemään 😀 Harva kaksikielinen varmaan pääseekään -etenkin jos asuu maassa, jossa kuulee vain jompaa kumpaa kieltä.. Olen ihan samaa mieltä sun kanssa VeraA, oikeastaan ihan kaikesta.
    Ja loistavaa että täällä on näin mielenkiintoista keskustelua, saa todellakin kirjoittaa ihan niin monta kommenttia kuin haluaa jos pysyy näin kivalla sävyllä! 🙂

    Tykkää

  4. Asiaa puhut VeraA..hyva kirjoitus!
    Taysin samaa mielta olen minakin sinun kanssasi.
    Johanna, olet kylla mahtavan positiivinen ihminen eli kaunis myos sisalta !

    Tykkää

  5. Olen täällä Tromssassa tutustunut kahteen kaksikieliseen oman ikäiseeni ihmiseen. He puhuvat ihanasti suomea itäsuomalaisittain ja ihan täydellisesti. Kumpikaan ei ole koskaan asunut Suomessa. He ovat sanoneet, että jotkut asiat, kuten tietyt tunteen voi ilmaista vain suomeksi. Eli kyllä on mahdollista, että kahdesta kielestä voi tulla yhtä vahvat ja tärkeät, vaikkei koskaan olisi asunut toisessa maassa. Mulla on myös kolme aina norjassa asunutta serkkua ja he puhuvat kaikki hyvin suomea. Heillä tosin on pieni korostus, koska tulevat Bergenistä. Tsemppiä vain Johanna suomen puhumiseen lapsille, ihan varmasti oppivat hyvin!

    Tykkää

  6. Yritän nyt kuitenkin olla täyttämättä tätä kommenttilaatikkoa itsekseni… 🙂 Varsinkaan kun en ole kielitieteilijä, vaikka kielten ja kirjallisuuden opintoihin niin yleinen kielitiede että fonetiikka pakollisina sivuaineina kuuluivatkin ;D
    Kuitenkin unohdin kertoa, että minulla on pelkästään läheisissä ystäväperheissä kaksi esimerkkiä ”vähemmistökieltä” puhuvista äideistä, jotka vastaavat/puhuvat lapsilleen satunnaisesti myös miehensä kielellä eli tässä tapauksessa italiaksi, joka on siis myös ympäröivän kulttuurin valtakieli. Kummassakin perheessä kaksi lasta, ja täytyy sanoa, että kuullessani lasten puhuvan, en huomaa mitään eroa suomea ja toisen perheen tapauksessa englantia puhuviin yksikielisiin samanikäisin lapsiin verrattuna.
    Suurimmaksi osaksi nämä äidit pyrkivät puhumaan omaa äidinkieltään, he ovat aina lukeneet lapsille paljon äidinkielellään jne. mutta olen useamman kerran kuullut heidän puhuvan lapsilleen myös italiaa. Aika usein muuten silloin, kun tarkoitus on komentaa, jostain syystä valtakieli näyttää toimivan siinä vähemmistökieltä paremmin 😉 En osaa sanoa, onko lasten L-1 kieli lopulta italia vai äidin äidinkieli, mutta ainakaan vähemmistökielen oppimiseen satunnaiset valtakielellä sanotut lauseet ja komennot eivät näytä vaikuttavan silloin, kun sitä vähemmistökieltä muuten yritetään pitää aktiivisesti yllä.
    Tämä tuli vain mieleen noista kommenteista, joiden mukaan Ollin suomen kieli on tuhoontuomittu, kun Johanna sattuu joskus käyttämään norjankielisiä sanoja 😀

    Tykkää

  7. Hei Vera, voisitko laittaa tähän mainitsemasi Suomi-koulujen nettisivun? Olisi mielenkiintoista lukea lisää.
    Kiitos 🙂

    Tykkää

  8. Älyttömän mielenkiintosta keskustelua! Ja tosiaan olen monesta kaksikielisestä perheestä kuullut, että se molempien kielien tehokas käyttäminen saataa alkaa vasta 4-vuootiaana tai myöhemmin. Thaimaalaisen ystäväni poika ei kolmivuotiaaksi suostunut sanomaan sanaakaan thaiksi (isä suomalinen, yhteinen kieli englanti) ennenkuin he tekivät kuukauden matkan äidin perheen luokse. Nykyään puhuu sekä thaita että suomeksi täydellisesti ja englantiakin hyvin. Oma pikkusen vajaa puolivuotiaamme sanoo sanoja lähinnä englanniksi ja muutaman myös suomeksi. Toki olemme sillä tavalla onnellisessa asemassa, että asumme suomessa,minä puhun suomea, mies englantia ja kotikieli on englanti. Mies ei juuri ymmärrä suomea eli uskon kielien kehittyvän aika tasaisesti. Jos asuisimme Irlannissa, olisi tilanne varmasti melko samanlainen kuin Johannan perheessä.

    Tykkää

  9. Kiitos! 🙂 Minulla on malesialainen mies ja asumme myöskin Malesiassa, vielä meillä ei ole lapsia mutta toivottavasti jo kohta.. Siksi mielenkiintoinen aihe tämä kaksikielisyys 🙂

    Tykkää

  10. Hei Sara, vähän asian vierestä, mutta saanko kysyä, mitä miehesi tekee Suomessa työkseen? Minun mieheni on malesialainen eikä myöskään ymmärrä suomea, ja olen vain joskus ajatellut kuinka vaikea varmasti olisi hakea töitä Suomesta ilman kielen osaamista.. Asumme Malesiassa ja meillä kotikieli englanti myöskin.

    Tykkää

  11. Juu, kyllähän lapsen ”kaksikielisyydestä” tuli englannin osalta vaan ”auttavaa”, eli vaikka se meikäläiseltä ihan hyvin sujuukin, niin ei se tod. ole äidinkielen tasoista x) Kiitos tästä valaisevasta vastauksesta 😀

    Tykkää

  12. Tuli nyt kommentti todella myohaan mutta laitan kuitenkin 🙂
    Tuosta ”lasta on hyva vaatia vastaamaan suomeksi, vaikka sitten silla etta ei ole ymmartavinaan jos puhe ei ole suomea ” – ajattelusta: nain minakin kuvittelin tekevani ennen oman lapsen puhumaanoppimista…. puhun lapselle 100% suomea, myos seurassa jossa kukaan muu ei sita ymmarra. puhumme miehen kanssa eri kielia lapselle, ja kun han oli yksivuotias muutimme kolmanteen maahan jossa han meni tarhaan talla kolmannella kielella.
    Taytyy siis sanoa etta en osaa kuvitella niin kivisydamista vanhempaa joka sanoo ”sano se aidin/isankielella niin saat” kun taapero kayttaa tarhassa oppimaansa uutta sanaa maitoa pyytaakseen, varsinkin kun pyyto siihen asti on ollut huitomosta ja huutamista puheen sijaan. miten siina vaiheessa kun sanoja on vaikka 5 ja niista 4 on ”vaarankielisia” mutta helpottavat lapsen kanssa kommunikointia valtavasti voisi olla reagoimatta niihin? jos lapsi sanoo vaikka pissa, maito, ulos, ja tutti vieraalla kielella, niin kuka pystyy huudattamaan lastaan siihen asti etta se oppii sanomaan ne suomeksi (paivia, viikkoja, kuukausia) sen sijaan etta ”antaisi periksi” ja vastaisi lapsen vieraskieliseen puheeseen?
    nykyaan kun sanoja on enemman pyydan usein etta lapsi toistaa asiansa ”niin kuin aiti sanoo” joilloin han kylla vaihtaa kaikki osaamansa sanat lauseessa suomeksi. toivon etta paljolla lukemisella, toistamisella, laulamisella ja suomikoulun muskarissa kaymisella sanat lisaantyvat entisestaan, joskin olen hyvaksynyt etta hanen suomestaan tuskin tulee natiivinkaltaista mikali emme enaa muuta suomeen pidemmaksi aikaa.

    Tykkää

  13. Ei se nyt ihan noin ole että oppivat. Olin just norjassa puoliks suomalaisessa perheessä au pairina ja sielä oli 6vuotias tyttö jolle oli suomalainen äitiki puhunu aina vaan norjaa ja nyt vasta myöhemmin tajus et hei, eipä lapsi osaakkaan suomea ja hankki sen vuoksi suomalaisen au pairin että tyttö edes vähän oppisi suomea. Ei onnistu enää 6vuotiaan yhtäkkiä oppia suomea jos ei kotona kukaan puhu vaikka kuinka ois mahdollisuus. vanhemmat oli myös päättäny että koska lapsi ei suomea osaa ku pari sanaa ei ne muuta koskaan suomeen just kielitaidottomuuden takia, ja kenenköhän vika tämäki loppujen lopuksi oli.

    Tykkää

Jätä kommentti