Siis joidenkin asioiden ei mun mielestä vain pitäisi olla luvallista tapahtua.
Superhektisen työpäivän jälkeen supernälkäisenä ei missään nimessä saisi olla mahdollista pudottaa vadelmamehua lattialle. Just silloin kun vihdoin on saanut lämpimän ruoan pöytään ja lautaselle. Kun on tarkoitus vain hakea pikkasen ruokajuomaa jääkaapista. Siis ihan törkeän nälkäisenä ja väsyneenä. Ja vielä täysi pullo hyvä kallis kotitekoinen luomuvadelmamehu.
Eikä varmaan saisi olla mahdollista olla näin laiska. Tahmea keittiön lattia kaipailee perusteellista pesua ja koko muu kämppä on irrallisia tavaroita tulvillaan. Ja mulla on vaan jalat pöydällä 🙂 Siivouspäivä on huomenna, ingen stress 🙂
Tosin veikkaan tän suurpiirteisyyden juuri olevan se ominaisuus, joka pitää minut jotenkin järjissäni. Sen laiskuuden, joka ei vaadi tekemään asioita heti, vaan sitten kun huvittaa. Huomenna, huomenna. Olenkohan varmasti suomalainen? Kohta se mun kultaseni soittaa työmatkaltaan ja ihmettelee mitä ihmettä täällä on tapahtunut. Ja oonko varmasti imuroinut kaikki sirpaleet. Ja onko lattia pesty. Juu juu honey, ingen stress 🙂
🙂
kalastajanvaimo.com 
ihanaa!! voi ens kerralla kun itelle käy noin en alakaan koko maailmalle kiukuten siivoomaan, vaan suljen huoneen oven ja kävelen pois 😀 miksi itselleen on joskus niin vaikea antaa lupaa edes hetkelliseen hellittämiseen?
TykkääTykkää
Oon seurannut jo hetken blogiasi ja nyt on pakko ilmoittautua.. Et ikinä arvaakaan kuinka piristit päivääni jutullasi. 🙂 Hauskaa syksyä sinulle!
TykkääTykkää
Hehe, kylä mun oli se ikävä kyllä pakko heti pyyhkiä pois ettei kaikki värjäännyt vadelman väriseksi ja imuroida ettei pikkuset saa lasinsiruja, mutta tahmeaksihan tuo lattia jäi ja sitä en ajatllut pestä ennen huomista… 🙂
Mut oikein hyvältä kuulostaa toi sun suunnitelma, paras palata paikalle vasta sitten kun huvittaa, jos vain mahdollista 😀
TykkääTykkää
❤
Samoin 🙂
TykkääTykkää
Juu täällä kanssa olisi samassa tilanteessa ingen stress 😀 Tosin välillä tulee mitetittyä, että olisi ehkä ihana olla kanssa sellainen tehokas siivoilija kenen koti on aina tiptop. Yritän kyllä tasaisin väliajoin ollakkin, mutta helpompaa sitä on elää tätä elämää ilman nipottamatta jokaisesta pölyhiukkasesta väärässä paikassa. Sitäpaitsi ainakin meillä tuo yksi 1v7kk kyllä taiseen tahtiin vetää siististi järjestetyt tavarat lattialle. Hulluksihan siinä tulisi, jos niistäkin menisi pasmat sekaisin 🙂
TykkääTykkää
Oijoi, voi parkaa ❤ Vähän samanlainen päivä kuin miulla oli eilen – kaikki meni pieleen, kun jo valmiiksi mieli oli kettuuntunut! Mutta, kuten aina ennenkin – kyllä se siitä :))
TykkääTykkää
Hih, vahingosta tulikin hauskan värikäs vadelmainen postaus! Muistanpa seuraavalla kerralla: kipaisen hakemaan kameran luutturätin sijasta 😉
TykkääTykkää
Hahaa! Oot niin ihanan pöhkö ❤
TykkääTykkää
Tää sai hymyn huulilleni 🙂 Ja toi muiston omasta vastaavasta kokemuksesta, jossa suurpiirteisenä ihmisenä huitasin kannullisen punaviinimarjamehua sukulaisteni uudelle parketille. Ei siinä auttanu kuin todeta, että ”ohhoh” ja alkaa siivoamaan 🙂
TykkääTykkää
Apua, päivän kohokohtia näin syksyn tullen on kalastajan vaimon postaukset, mutta ei kai se haittaa 🙂 Taas niin ihania kuvia ja juttuja! Kiitos Johanna näistä päivän kohokohdista. Ps. täälläkin pientä epäjärjestystä havaittavissa vaikkei muksuja tässä taloudessa olekaan ja mieskin viikot toisella paikkakunnalla töissä..
TykkääTykkää
iteki olis ehdottomasti mielellään ingen stress-tyyppinen ihminen, kun tuntuu että sellaiset on paljon rennompia, mutta kun mua rupes jo ahdistaa kun luin ton sun blogin alun ja rupesin miettimään, että ite oisin varmaan ollu aivan paniikissa tossa vaiheessa 😀 enkä kyllä sais untakaan ennen kuin tietäisin että kaikki mehun viimeisetki pisarat on putsattu.
ps. olen uusi lukija ja pakko kertoa että tykkään tosi paljon tavastasi kirjoittaa ja myös tyylistäsi 🙂
TykkääTykkää
Siis mulle on käynyt monesti just noin: kova nälkä, sitten saa lautaset kaikille eteen ja ÄÄÄHH…just kun on saamassa ekan haukun ruuasta niin jotain uupuu ja pläts! Koko keittiö jossain möniässä….noh, kylmän rauhallisesti ENSIN ruoka suuhun ja sitten jos jaksaa niin siivous (tätä ennen voi kyllä laittaa jalat pöydälle ja juoda kahvin) 🙂
TykkääTykkää
aivan loistavaa, itsekin olen ”huomenna, huomenna” -persoona, juttu sai hymyn huulille!! hetken olen blogiasi seuraillut ja tykkään tosi paljon!! ihania kuvia, inspiroivia vaateideoita, KIITOS 🙂
TykkääTykkää
Kumma kun aina juuri sellaisissa tilanteissa kun olisi kiire johonkin (esim. kiire saada ruokaa kurnivaan vatsaan ;D) niin tapahtuu kaikki maailman sattumukset, jolloin on viimeistään myönnettävä että eipä auta vaikka olisi kiire, joskus joku laittaa vähän mutkia matkaan 🙂
Mutta kylläpä vaan on herkullisen näköistä vadelmamehua, nams! Oikein iski jano 🙂 Mahtavaa viikkoa sinne!
TykkääTykkää
Heh…sori että naureskelen täällä. Pitkästä aikaa ehdin taas lukemaan blogiasi ja yleensä muidenkin kirjoituksia. Sellaista haipakkaa ollut viime viikkoina mm. pikkuneidin 2- v synttäreiden johdosta. Täällä kanssa odottaa vielä synttärikemujen jälkisiivoukset, mutta turhahan niistä on stressata. Sai hyvän vahvistuksen sille. Kiitos! 🙂 Mies juuri meni tuosta ohi ja ihmetteli, että mitä mä hymyilen koneen äärellä.
TykkääTykkää
Hehee, täytyisikin oppia paremmin olemaan stressaamatta tietyistä asioista! Ihana postaus, monesti meilläkin sattunut vastaavanlaista kiireen ja kiukun keskellä.
Tänään en ottanut paniikkia, esikoinen (2v) oli ruokailemassa tuolissaan ja pissasi housuun, tuoliin, lattialle… Oi ja voi, ruokailu jatkui rauhassa loppuun ja siivottiin vasta lopuksi! 😀
TykkääTykkää
Hahah, voi mahtavuutta :D… Noh, saitpahan ainakin hauskan blogipostauksen aiheesta!
TykkääTykkää
Hei, ei mitään hätää ! Itselläni on samanlainen ajattelutapa, asioista ei kannata ottaa turhaa stressiä kun voi vaan kulkea virran mukana 🙂 ei aina ole pakko jos ei halua.
TykkääTykkää
Hih. Lempilauluni onkin Peppi Pitkätossun Mors lilla lathund:” Mors lilla lathund sa: Du må tro, jag jobbar bra, fastän vet du vad, inte just idag, jag gör det helst en annan dag.”
Mutta lasinsiruista saan stressiä. Pelkään aina, että niitä on kuitenkin lentänyt jonnekin, ja ne päätyvät lasten jalkoihin tai suuhun. 😉
TykkääTykkää
Kiitoksia Johanna ihanasta ja elämänmakuisesta blogista! Olen reilut puoli vuotta ollut tähän blogiin ihan koukussa, mutta en ole aikaisemmin ”uskaltanut” kommentoida. :)Tykkään blogissasi etenkin siitä, että kauniiden asioiden lisäksi osaat kuvata myös arjen hassuja sattumuksia ja nauraa itsellesi! Ps. Mulla on käynyt vastaavanlainen juttu ketsuppipullon kanssa.. 😀
TykkääTykkää
Taa on kylla varmasti monen kotiaidin pelastus postaus! Sun koti nayttaa aina niin kivalle ja lapset puhtaille ja mukavasti puetuille ja sina huipulle! niin rento ja samalla hieno mutta niin tavallinen ja ihana!(ei ihme etta saa kateelliset pahan puhujat liikkeelle). Minun lahipiirissani tuntuu olevan valilla vain taydellisia kotirouvia ja aina hirvea kiire kiilottamaan paikkoja ja kokkaamaan,lapset ei koskaan huuda ja tappele…apua meinaan tulla heidan kanssaan hulluksi koska ei se ole oikeaa elamaa! ihanaa kun loytyy muitakin ”ingen stress” ihmisia! KIITOS TASTA, puhtaat&lajitellut pyykit koreissaan voi vieda huomennakin kaappeihin ylakertaan!
ps:mulle kavi sama punaviinin kanssa,valitettavasti roiskui myos valkoiselle sohvalle ja verhoille…oli pakko heti siivota!
TykkääTykkää
Eiii, toivottavasti mehu ei valunut tuonne kaappien alle, kuten ekassa kuvassa näyttää, mistä sitä ei saa kovin helpolla pois…
Ihailen sun asennetta, että osaat ottaa tuollaiset asiat rennosti 🙂
TykkääTykkää
Vau..tai siis oh. Olipa vaan kerrankin jotenkin niin erilaisia kuvia sinun blogissasi – että noin voi tapahtua jopa teilläkin;) No mutta..toivottavasti saat puhtaaksi!
TykkääTykkää
🙂
tämä ole melkein yhtä hyvä kun se kun kuulin työkaverista joka oli onnistunut avamaan punajuuripurkin niin, että se jotenkin lipesi otteesta ja sitä punajuurimehua oli paisti seinillä, keittiönkalusteilla ja lattialla, myös KATOSSA!
TykkääTykkää
Ihana postaus! Olen lukenut blogiasi jo melkein pari vuotta ja pidän siitä kovasti. Itselleni kävi kerran niin, kun otin avattua pittipurkkia jääkaapista, se meinasi pudota, mutta just nappasin sen kiinni (vähän turhan voimakkaasti) ja tadaa, piltit katossa! Ajattelin, että no, syötän lapset ensin ja sit se vähän niin kuin unohtui sinne ja kun sitä viimein aloin putsaamaan, se oli jämähtänyt kiinni. Nyt meillä on katossa läntit jääkaapin edessä ja aina se vaan huvittaa kun ne näkee. Ne on niitä hauskoja muistoja ja elämänjälkiä kun lapset on pieniä. 🙂 Ingen stress!!
TykkääTykkää
Meidänkin koti on kun eilen myrskyn jäljiltä. Pyöräytin käyntiin totaalisen syys-siivouksen ja ihan varma en vielä ole kannattiko. Onneksi on aikaa järjestellä kunnolla, kun äitini tulee vasta viikonloppuna lapsenvahdiksi 🙂
TykkääTykkää
Onpa herkullisen väristä mehua!
Olisin tosin kysynyt, että mitä tuo teidän lattia on? Aika kivasti sopii valkoisen sisustuksen kanssa. Näyttää ihan harvinaisemmalta vaahtera-parketilta. Onko se sitä vai pyökki-parkettia?
TykkääTykkää
Sääli hyvän, herkullisen mehun.
TykkääTykkää
Ihanat nuo kaksi pientä sohvatyynyä, mistä olet ne hankkinut?
TykkääTykkää
Toinen ärsyttävin juttu on se, kun on juuuuri saanut ruuan muutoin valmiiksi, ja sitten päättää kaataa pastasta/spagetista vedet pois ilman sihvilää, siis pitämällä vain kattilan kantta sillä lailla ”raollaan”. Ja sitten se kansi lipsahtaa, ja koko pasta on lavuaarissa…
käynyt useammin kuin kerran, argh!! onneksi pasta valmistuu nopeasti.
TykkääTykkää
Kokeilkaa Mazic Eraiseria (sfifferin, ovat punaisessa laatikossa 3 kpl), sillä saa pinttynyttäkin likaa pois! Olen kokeillut Suomalaista vastinetta ihmesientä, Wildedan sientä mutta tehokkain on ehdottomasti Mazic Eraiser! Vannon kyseisen tuotteen nimiin, lapsiperheessä kun esim. lelut jättävät jälkiä seiniin tai just joku pinttynyt lika niin tolla lähtee!
TykkääTykkää
Hih, vähän meinas naurattaa (ei mehun kaatuminen, vaan tää postaus yleensä)! 🙂 Ja tuollaiset ”katastrofit” ei sais olla ollenkaan luvallisia, jos multa kysytään. Oon itse tarkka ihminen, ja suurpiirteisyys ois joskus tosi toivottava ominaisuus… ❤
Muistan kun pienenä tyttönä mulla oli uudet valkoiset housut, jotka laitoin aamulla jalkaan. Noh, kuinkas kävikään, kaakaomuki kaatui tietenkin niille housuille kaikessa tohinassa. Ne oli sitten entiset housut..
TykkääTykkää
Voi ei! Toi on tuskaa, mä tiedän… Pudotin kokonaisen viinitelineen kirjahyllyn päältä muutama viikko sitten ja oli kyllä aikamoinen show sen jälkeen 😀
Mukavaa loppuviikkoa toivottelee New England Rose blogista Valkeat Unelmat
TykkääTykkää
Hahaa oon samanlainen, ingen stress!
TykkääTykkää
Minä tiputin yksi päivä ketsuppipullon lattialle, ja se otti ja halkesi sieltä alakulmasta. Siivosin pahimmat roippeet, mutta edelleen köökistä voi bongata ketsuppiroiskeita sieltä sun täältä 🙂
TykkääTykkää
Eikä, tää oli ihana! 🙂
Kaikki kämmit tapahtuu kyllä aina just silloin kun ei tarttis…
TykkääTykkää
Olen lueskellut blogiasi muutaman kuukauden, ja pidän siitä paljon. Tämä oli kuitenkin ehkä paras kirjoitus, koska oli kiva nähdä, ettei teillä ole aina ihan siistiä. 🙂 Nimittäin olen miettinyt, miten ehdit käydä töissä, valokuvata, pitää blogia, hoitaa lapset ja kodin, laittaa ruokaa, sisustaa kotia, tällätä itseäsi, neuloa, vetää jumppia jne. Itselläni on kaksi pientä lasta ja tuntuu, että vaikka kaikki aika menee heidän kanssa oloon, pyykin pesuun, ruuan laittoon, siivoukseen yms. niin kaikki on sekaisin koko ajan ja mehut kaatuilee, varpaat tarttuu lattiaan ja murusia on joka puolella. Mulle on tullut stressi, kun olet niin ehtiväinen ja arki tuntuu olevan sulla hallinnassa, toisin kuin mulla aina sillon tällön… 🙂 Helpottavaa kuulla, että teilläkin joskus mehu kaatuu ja tavarat on sekaisin. 🙂
Kiitos kivasta blogista ja mukavaa syksyä sinulle ja perheellesi!
TykkääTykkää
Tää on ihan tammi parkettia, mutta sen käsittelyn nimi oli ”antiikkiharjaus”, mistä varmasti johtuu erilaisempi ulkonäkö.. 🙂
TykkääTykkää
Pikku sohvatyynyt on muutens ostettu meidän ekoilla treffeillä Kööpenhaminasta… ❤ En muista sen tarkemmin 🙂 Ne on merkkiä ”zanz”.
TykkääTykkää
Loysin juuri sun blogin ja tykkasin tosi paljon lukea sun elamasta siella 🙂 Ma kirjoittelen itsekkin blogia ulkomailta, Saudi-Arabiasta elamasta Saudin vaimona.
Taalla toi sun asenne ”ehtii huomennakin” on arkipaivaa, mika sopii erittain hyvin mun luonteelle!Oon kans aina ihmetelly et oonko muka suomalainen ollenkaan tossa mielessa!
TykkääTykkää
hmm, Not nice mutta oli kummiskin aikaa nälkäisenä ottaa kamera esille?
TykkääTykkää
Hyvä asenne!
Meillä useiden kotieläinten taki on jatkuvasti oksua, ulosteita jne mukavia asioita ruoasta nyt puhumattakaan lattialla. Aamulla, illalla ja töistä tullessa varsinkin.
Matot rullalla, joka paikassa leluja, karvoja, jopa puhtaissa pyykeissä, sellaisia tiukoiksi palleroiksi tiivistyneitä, jotka lähtevät vain yksitellen repomällä irti.
Kerran nuorimmainen teki eteiseen vanhan lankkulattian rakoon tarpeensa. Ne menivätkin sitten suoraan rakenteisiin asti ja kymmenen tolukerroksen jälkeenkin vielä haisee.
Mietin joskus, millaista olisi ns. normaali arki ihan vaan ihmisten kesken, jotak oppivat korjaamaan jälkensä ja kasvavat aikuisiksi. Luojan kiitos ei ole lapsia tämän kaaoksen päälle.
TykkääTykkää
Toi ingen stress on kyllæ niin norjalainen sanonta. Arsytti kun pari viikkoa sitten vihdoin paasin laakarille taman rask.ajan diabeteksen takia ja hermona siella selitin kuin pain honkia kaikki asiat on niin laakari vaan: ”ingen stress”. Voi vee ois tehnyt mieli vaantaa se nainen solmuun.
Ai sa olet niin norjalaistunut, etta ”huomenna ajatus” jo onnistuu. Multa ei. Mutta paljon saat aikaan jos oikeesti tuollainen ihminen olet:)
Juu vattumehut ei sais tossa tilanteessa tippua laittialle. Eika myøskaan eilen kun pinna tiukalla maalasimme makkaria niin mieheni astui pesuvatiin jossa oli maalinpesuainetta.. argh! Vesi meni listojen valiin jne. Sita ei olis tarvinnut tapahtua.. ainakaan siina kohtaan:) ps. Aino ihan pelokkaana sohvan takana.. aippa tais sanoa muutaman voimasanan:)
TykkääTykkää
Värikäs postaus 🙂
Mitä väsympi ja kiireempi, sitä enempi hässäkkää.
Olen ollut tämän viikon flunssassa ja jopa aamiaisen aikaansaaminen on ollut voimien takana.
Yhtenä aamuna kahvipuruja laskiessani ajattelin ihan erikseen, että nyt nyt tarkkana! en jaksais sotkua just tänään! Ja tietty sillon törkkäsin koko kahvipurkin pitkin pöytiä ja lattioita. Just silloin, kun väsyneenä erikseen v_a_r_o_i_n.
Hammasta purren ja kyyneleitä pyyhkien kaikessa väsyssä ja häsässä imurin kimppuun. Viisvee katseli vierestä tyynenä leipäänsä nautiskellen, että huh!huh! mammaa.
Pyrkimys aina relaamiseen, ehtiihän tosiaan huomennakin.
TykkääTykkää
Ihana Johanna, just hyvä näin!
TykkääTykkää
Olen kanssasi aika samanlainen, mañana mañana. Toinen meistä taasen ei ole luonteeltaan niin boheemi. Meidän eroavaisuudet on myös nähtävissä meidän vaatekaapeissa. Toinen viikkaa vaattensa pahvilevyn kanssa, jotta vaatepinot olisivat identtiset. Minä taasen, en ole niin tarkka 🙂
TykkääTykkää
Eiiih! Tuo vadelmamehusotku näyttää herkulliselta, mutta tiedän kyllä tunteen, kun tulee ”turhaa sotkua”. Kiva, että sinulla on asenne kohdallaan. Itsekin sitä opettelen, vaikei se aina ole helppoa. Olen aika kova siisteysnipottaja…:(
TykkääTykkää
Voi ei, eikai teillä mee hieno parketti tosta ihan piloille? 😦
TykkääTykkää
amen! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos, kiitos, kiitos tästä postauksesta! Kävin lukemassa sen eilen aamulla ja sen jälkeen kaadoin mustikkasmoothien käytävälle ja tiputin meikkivoiteen vessanpönttöön (kyllä, juuri sellaisen kalliin Joe Blascon meikkivoiteen). Normaalisti koko päiväni olisi ollut pilalla, mutta koska olin juuri lukenut postauksesi en voinut olla hymyilemättä asialle 🙂 Loppu päivästä tulikin lopulta oikein mukava ja sen kruunasi avomiehen tuoma kimppu ruusuja.
TykkääTykkää