Pari ajatusta

aiheesta mommy makeover

pellavahousut ja -jakku H&M / paita Vila /snood Samsøe & Samsøe

Heisan nuput ❤ Minusta alkaa kehkeytymään aika prof. sammakkokuvaaja 🙂 Ja pellavavaatteet ovat kovassa käytössä; vaikka sitten villahuivin kera. Paljaat varpaat ja villhuivi; kesävaatekausi on niin lyhyt että siitä on pakko alkaa nauttimaan!

Yhdestä jutusta, joka on ollut mielessä voisin sanoa sanasen nyt vastapainoksi kaikille arvonnoille ja mainoksille ja muille pinnallisuuksille, joita viime aikoina on ollut. No, vastapinoksi ja vastapainoksi; eipä tätäkään aihetta voi kovin syvälliseksi väittää, mut tuleepahan ainakin pari ajatusta. Mommy makeover.

Katselin nimittäin just ruotsalaisen dokkarin (ihan tavallisista) naisista, joiden mielestä oli ihan ok, että raskauksien ja synnytysten jälkeisen kropan korjausleikkauksiin lohkaistaan rahat perheen yhteiseltä tililtä. Kyse oli siis ihan tavallisista perheistä, joilla varmasti olisi ollut muitakin vastaavankokoisia rahareikiä ja joiden perheessä keskeistä ei muuten ollut äidin ulkonäkö, ihan tavallisia perheitä. Eikä se nyt mitään, mulla ei edeleenkään ole paljon sanottavaa kauneusleikkauksista puolesta tai vastaan, mutta dokkarissa esiteltiin myös astetta pidemmälle vietyä menoa USA:sta, mikä sai karvat pikkasen pystyyn. Tiesittekö, että synnyttäneiden naisten vanhemille lapsille suunnattuja kirjoja on tehty aiheesta mommy makeover? Kirjoissa kerrotaan piirroskuvin miten äiti synnytyken jälkeen lähtee luonnollisestikin vielä kerran sairaalaan ja saa piikin ja sairaalavaatteet ja tulee tosi kauniina ja onnellisena kotiin. Oikein kimaltelee kuin prinsessa ja perhoset lentelee ympärillä. Kirjan päähenkilönä oli sellainen about 5 -vuotias tyttö, joille kirja siis oli ilmeisesti suunnattu.

OMG.

Mietin vaan että kuinka ulkonäkökeskeiskeistä maailmaa pienille tytöille oikein on pakko tuputtaa oikein opetuskirjallisuuden muodossa. Ja mietin vaan, että miksi maailmassa edes vaivaudutaan tekemään tollaisia kirjoja. Ja pienenä lohtuna kävi mielessä myös se, että luojan kiitos sitä tapahtuu vain USA:ssa.

Toistaiseksi. Hmm. Mun mielestä olisi kivempaa olla äiti maailmassa, jossa ihaillaan luonnollista ja omannäköistä ihmistä. 

Tai siis yleensäkin nainen. Tai mies. Ihminen. Ihan omanlaisensa ja -näköisensä ja pikkusen neuroottinen roikkuvasta mahamakkarasta ❤ Täydelllistä vartaloa ei synny koskaan vaikka kuinka korjailisi, mutta oikeinkin täydellisen kokonaisuuden saattaa saada aikaiseksi hyväksymällä omat erikoisuutensa 🙂

28 vastausta artikkeliin “Pari ajatusta

  1. Toisaalta tuollainen kirja voisi olla hyvä, jos pitää selittää vanhemmalle lapselle, että miksi äiti tulee sairaasta naama kääreessä tai tissit sidottuina… Siis jos aikoo tehdä jonkun toimenpiteen joka tapauksessa? Ja että äitikin SAA olla prinsessa, eikä tarvitse tyytyä olemaan verkkareissa nyhjäävä suohirviö, jos ei siltä tunnu 🙂   

    Tykkää

  2. Vierailija
    24.05.2013 klo 07:43

    Toisaalta tuollainen kirja voisi olla hyvä, jos pitää selittää vanhemmalle lapselle, että miksi äiti tulee sairaasta naama kääreessä tai tissit sidottuina… Siis jos aikoo tehdä jonkun toimenpiteen joka tapauksessa? Ja että äitikin SAA olla prinsessa, eikä tarvitse tyytyä olemaan verkkareissa nyhjäävä suohirviö, jos ei siltä tunnu 🙂   

    kun tää on just jännä. Ei siihen lapselle selittämiseen mitään kirjoja tarvita, ja ihan oikeasti sinne leikkelyn ja verkkarisuohirviön väliin mahtuu paaaaaaaljon väliin. 
     

    Tykkää

  3. Niitten lasten tekemisen jälkeen en oo enää kokenut niin suurta tarvetta olla koko ajan rajaamassa silmiä, kun on tuntunut siltä että on tärkeämpääkin tekemistä. Toki olen edelleen sitä mieltä että itsestään pitää pitää huolta ja on ihana välillä vähän laittaa itseään ja ylipäätään näyttää nätiltä. Mutta että nätti voi olla vähemmälläkin vaivalla 🙂 /Tiina

    Tykkää

  4. No huhhuh! Miten ihmeessä se sairaalamatka liittyy siihen mamin prinsessanaoloon? On kyllä välillä aivan sairasta menoa tuolla rapakon takana (muutenkin, taas tuli eilen sellainen asedokumentti että huh). Itsellä meni vatsanahka täysin muodottomaksi kolmen lapsen jäljiltä (tai oikeastaan kyllä jo sen ensimmäisen), mutta prinsessana kekkaloin kuitenkin, paremmassa kunnossa kuin ennen lapsia. Pitää vaan pärjätä ilman napapaitaa ja bikinejä, se on aika helppoa. Todella vastuutonta opettaa lapsille että onnellisuutta voi hakea jostain sairaalasta, ei se ihan niin mene!

    Tykkää

  5. Kyllä itse on tullut hivenen armollisemmaksi lasten saamisen jälkeen. Arvostus on ihan muissa jutuissa kuin ulkonäköseikoissa. Ei silti, en mä kyllä ihan minkä näköisenä tahansa ihmisten ilmoille lähde:) Mutta pukeutumisella voi kuitenkin peittää ja korostaa just niitä hyviä ominaisuuksia ilman että tarvii mennä kirurkin tms. pakeille… Mutta onhan se paljon nopeempaa ja ”helpompaa” kun ruveta lenkkeilemään ja pitämään itsestään oikeesti huolta. Jokainen on vastuussa itsestään ja tekemisistään ihan omalle itselle ja tekee omat päätöksensä. Jos ei elämässä muuta tietä ole onneen kuin ulkonäön kautta niin ei voi sanoo kun voi voi.
    Mutta Ameriikka on ihmeitä pullollaan ja valitettavasti osa niistä ihmeistä on jo rantautunut meillekin tai kovaa vauhtia tulossa. -Kati-
     

    Tykkää

  6. Itse olen kauhistellut osin samaa ilmiötä katsellessani realitytv-ohjelmaa, jossa äiti ”kaapataan” lasten koulupäivän ajaksi. Äidille ei taideta tehdä hiustenleikkausta, meikkausta ja stailausta kummempaa, joten ihan noin radikaalieista asioista kuten korjausleikkauksista tms ei ole kyse. Ohjelman lopussa lapset hehkuttavat kuinka ihanaa on kun äiti on taas niin kaunis. En osaa kuvitella, kuinka lapsista (nuorimmat jotain 3v) olisi ihan huikean ihanaa, että äiti tulee hakemaan heitä koulusta täysin erinäköisenä ja tv-kuvausryhmän kanssa 😀 Tietysti on ihailtavaa, että myös äidit pitävät huolta itsestään, mutta toisaalta tuo mommy makeover -kulttuuri tuntuu ihan pähkähullulta. Itse aion ainakin kantaa vartaloani ylpeänä sen vuoksi, mitä se on saanut aikaan, enkä juosta veitsen alle korjaamaan esim. imetyksen aiheuttamia ”virheitä”.

    Tykkää

  7. Todella hämmentävää! En olisi osannut kuvitellakaan, että tuollaisia kirjoja tehdään lapsille. Huolestuttavaa on, että tyttöjen (ja miksei poikienkin) omanarvontunto rakentuu nykyään niin voimakkaasti ulkonäön varaan.
    Olen seurannut surullisena, kun paine kohti ”muovista lookia” lisääntyy. Monien mielestä on erityisen tavoiteltavaa pyrkiä näyttämään muoviselta ja epäluonnolliselta. Ikävintä tässä on mielestäni ehkä se, että ihmiset kadottavat persoonallisuutensa.
    -Elviira

    Tykkää

  8. OMG minkä teit! USA on niin iso maa, että sinne mahtuu kaikenlaista. Sitte pienen pohjoismaan iltapäivälehteen tai telkkariin otetaan esimerkiks joku harvinainen omituisuus ja päästään yhdessä kauhistelemaan että on se NIIIN kamala se Amerikka ja onneks ei asuta siellä. Hulluja ja pöhköjä löytyy joka maasta (Norjastaki, valitettavasti ja Suomesta). Olen asunu Usassa monta vuotta enkä tunne ketään joka olis tollasessa leikkauksessa käynyt. Hollywood starat tietysti, mut sen perusteella ei tarvi tehdä kamalasti johtopäätöksiä mitä koko kansa täällä puuhailee. Eikä jonku tosi tv sarjan perusteella. Itse asiassa yks parhaita puolia täällä Kaliforniassa elämisessä on se, että saa olla just semmonen ku on ja tehdä omat valintansa, toisin ku Suomessa jossa kaikkien pitää olla samanlaisia ja tykätä samoista asioista ja joukosta erottuminen on täys kauhistus. 
    Tulihan purkaus, tykkään sun blogista ja sä oot aivan hurmaavan symppis tyyppi, mutta tää juttu nyt oli niin höh ja pöh että!

    Tykkää

  9. Vierailija
    24.05.2013 klo 11:00

    OMG minkä teit! USA on niin iso maa, että sinne mahtuu kaikenlaista. Sitte pienen pohjoismaan iltapäivälehteen tai telkkariin otetaan esimerkiks joku harvinainen omituisuus ja päästään yhdessä kauhistelemaan että on se NIIIN kamala se Amerikka ja onneks ei asuta siellä. Hulluja ja pöhköjä löytyy joka maasta (Norjastaki, valitettavasti ja Suomesta). Olen asunu Usassa monta vuotta enkä tunne ketään joka olis tollasessa leikkauksessa käynyt. Hollywood starat tietysti, mut sen perusteella ei tarvi tehdä kamalasti johtopäätöksiä mitä koko kansa täällä puuhailee. Eikä jonku tosi tv sarjan perusteella. Itse asiassa yks parhaita puolia täällä Kaliforniassa elämisessä on se, että saa olla just semmonen ku on ja tehdä omat valintansa, toisin ku Suomessa jossa kaikkien pitää olla samanlaisia ja tykätä samoista asioista ja joukosta erottuminen on täys kauhistus. 
    Tulihan purkaus, tykkään sun blogista ja sä oot aivan hurmaavan symppis tyyppi, mutta tää juttu nyt oli niin höh ja pöh että!

    Itse myös ulkomailla asuvana taas koen että Suomessa saa aika vapaasti olla mitä haluaa, kun taas täällä Itävallassa kaikki naiset näyttää samalta. Leikkaappa täällä tukka lyhyeksi niin johan tulee pahaa katsetta. Että ihan samallalailla sä nyt itse kärjistät koko Suomen sellaiseksi, millaiseksi mä en sitä ole koskaan kokenut. 
    Kyllä joka maasta löytyy ne omat hullunsa, aivan niinkuin sanoitkin. Luulen että Johannan pointti tässä nyt oli enemmänkin se että onneksi meillä ei vielä Pohjoismaissa ole tuollaista ilmiötä niin pahasti. Toki tosi-tv:seen valitaan ne kaikista sekopäisimmät jutut, eihän se muuten olisi kiinnostavaa 😉 Varmasti myös riippuu hyvin paljon ihmisestä että minkälaisen käytöksen ja toiminnan kokee höpsöksi ja minkä ei. 
    Musta tämä oli hyvä ja kiinnostava kirjoitus, vaikka ehkä vähän kärjistettiinkin tätä Amerikan hulluutta. Sä vaikutat Johanna kuitenkin tosi fiksulta ja sympaattiselta ihmiseltä ja on ihanaa kun joku kirjoittaa tällaisesta asiasta näin 🙂
     

    Tykkää

  10. Olet oikeassa Johanna, on mennyt joillakin pinnalliseksi elämä. Kaikkein ihanteellista olisi luomu ja jokainen omana itsenään. Miksi kaikkien pitäisi pyrkiä johonkin ”täydellisyyteen” ulkonäkönsä suhteen, ketä se palvelee?

    Tykkää

  11. Itse olen asunut myös USAssa ja en tiedä tuttavapiiristäni ketään, joka olisi leikellyt itseään. Kyseessä on niin suuri maa, että mukaan mahtuu tietenkin kaikenlaisia ylilyöntejä. Kauneusleikkaukset taitavat kuitenkin olla yleisimpiä Brasiliassa ja muutenkin sillä suunnalla. Jos mietitään Suomea, niin kyllähän näinkin pienessä maassa saa jatkuvasti ihmetellä iltapäivälehtiemme sivuilta jos jotenkin korjailtuja naisia. Mutta kukin tyylillään. Olisihan se kuitenkin hienompaa jos lapset säästyisivät mahdollisimman pitkään näiltä arvoilta. Hyvää viikonloppua, Mrs. Flintstone

    Tykkää

  12. Ihan samaa mieltä! Tuntuu surulliselta, että ulkonäkökeskeisyys ja erityisesti ajatusmaailma, jossa korostetaan tyytymättömyyttä omaan ulkonäköön tulee niin voimakkaasti joka puolelta. Se, että synnyttäneen ja lastaan imettäneen naisen rinnat eivät näytä samalta kuin kaksikymppisellä on maailman luonnollisin asia. Itsestään on tärkeä pitää huolta, niin fyysisestä kuin henkisestä puolesta, mutta juttuja lukiessa tulee väistämättä mieleen, että ne jotka etsivät itsestään vikoja ja lähtevät leikkausruljanneisihin ovat unohtaneet sen henkisen puolen. Toivon niin, että oma tyttäreni ja poikani oppivat arvostamaan elämässä ja ihmisessä muita asioita ylitse ulkonäön. Ikuisen nuoruuden ja ns. Täydelllisen ulkonäön tavoittelu ei tuo onnea, eikös pakkomielle omasta kauneudesta suistanut Lumikinkin äitipuolen turmioon 😉

    Tykkää

  13. Vierailija
    24.05.2013 klo 08:06

    Vierailija
    24.05.2013 klo 07:43

    Toisaalta tuollainen kirja voisi olla hyvä, jos pitää selittää vanhemmalle lapselle, että miksi äiti tulee sairaasta naama kääreessä tai tissit sidottuina… Siis jos aikoo tehdä jonkun toimenpiteen joka tapauksessa? Ja että äitikin SAA olla prinsessa, eikä tarvitse tyytyä olemaan verkkareissa nyhjäävä suohirviö, jos ei siltä tunnu 🙂   

    kun tää on just jännä. Ei siihen lapselle selittämiseen mitään kirjoja tarvita, ja ihan oikeasti sinne leikkelyn ja verkkarisuohirviön väliin mahtuu paaaaaaaljon väliin. 
     

    Ja varmaan sinne leikellyn ja jonkun Michael Jackson lookaliken väliinkin mahtuu paaaaljon 🙂
    Mä en vaan tajua tätä kauhistelua. Jos joku äiti tai vaikka lapsetonkin haluaa muokata itseään kauniimmaksi (huom. ”kauniimmaksi” on tässä subjektiivinen määritelmä, mutta eiköhän jokaisella ole vielä toistaiseksi vapaus valita, mitä se omalla kohdalla tarkoittaa), niin eiköhän anneta niidenkin kukkien kukkia? Amerikanmaassa on ehkä noi jutut vähän pidemmällä, eikä sieltä tarvi kenenkään mallia ottaa.   
     
     
     
     
     

    Tykkää

  14. En ole nähnyt kyseistä dokumenttia, joten en ota siihen kantaa. Pakko on kuitenkin kommentoida tätä keskustelua, jossa suhtaudutaan kovin yksipuolisesti kauneusleikkauksia vastaan. En pidä itseäni pinnallisena enkä ole aiemmin haaveillut kauneusleikkauksesta. Kahden lapsen jälkeen on vatsan seutu kuitenkin jotain paljon pahempaa kuin ” mahamakkara”. Kilot olen karistanut, mutta vatsalihakset ovat erkaantuneet niin pahasti, että vatsanahan alla on suoraan suolet. Puuromainen roikkuva maha rajoittaa pukeutumista muutenkin ”bikinien ja napapaitojen” suhteen. Päälle käy leggarit ja empireleikkauksella olevat raskauspaidat. Joten summa summarun, kun ongelma on todellinen eikä laihduttamisesta taikka vatsalihasliikkeistä ole mitään apua on suhtautuminenkin toinen. 
    Tästäkin keskustelusta voi todeta, että naiset ovat kovin kovia toisiaan kohtaan. Minkälainen on hyvä äiti? Siihen kysymykseen tuntuu olevan kovasti mielipiteitä – usein hyvin tuomitsevia.

    Tykkää

  15. niin kauan suhtautuminen on kriittinen kunnes omalle kropalle käy niin kuin edelliselle kommentoijalle.jos esim johannan vatsa olisi totaali levinnyt raskauksien jälkeen ja jumpat ei todellakaan silloin auta niin tuskin hänäkään luonnollisuutta ylistäisi. omat rinnat olivat neljän lapsen jälkeen aivan hirveät tyhjät pussit ja minäkin olin aiemmin hyvin kauneuskirurgia vastainen. en vaan voinut kestää muuten timmissä kropassa tyhjiä lerppapusseja. ja implantteja en ole katunut hetkeäkään, ne todella paransivat elämänlaatuani.
     
     
     
     
     
     
     
     

    Tykkää

  16. Surullista koko kauneusleikkaus touhu.Ymmärrän kyllä jos korjaillaan esim. onnettomuuden jälkiä,epämuodostumia tai vaikka jos siinä synnytyksessä on paikat vaurioituneet elämää hankaloittavasti yms.Mutta missä mennään vaikka 100v.päästä,onko syntymä ”kauniita” enää olemassakaan? Maailma muuttuu ja tietysti on tärkeää pysyä muutoksessa mukana,mut jotenkin tuntuu kun tää ihmisrotu on niin hullu ettei tyydy ikinä mihinkään,niin kun ollaan sit joskus tulevaisuudessa kaikki yhtä kauniin leikeltyjä,ruvetaankin ihannoimaan persoonallista ulkonäköä ja taas vähän leikellään.Suorastaan pelottavaa ajatella mihin kaikkeen teknologia tulevaisuudessa pystyykään tälläkin saralla.Samaa mieltä siitä että henkinen kehitys laahaa pahasti jäljessä näillä ihmisillä jotka eivät pysty hyväksymään elämän ja ikääntymisen jättämiä merkkejä itsessään.

    Tykkää

  17. Tervetuloa Amerikkaan katsomaan kuinka taalla eletaan. Ihmisilla on kauheasti ennakkoluuloja Usaa kohtaan, kun ei tiedeta totuutta, ei ehka olla koskaan edes kayty taalla, uskotaan juoruja, yhta keskustelua herattavaa dokumenttia, ei ymmarreta viihdemaailman reality sarjojen tarkoitusta jne. Kirjoitetaan viela nain suositulla blogilla, etta tallaista tapahtuu vain Usassa, siis mita?! Kymmenisen vuotta ollaan taalla asuttu, lapsemme ovat syntyneet taalla ja ei, en ole kaynyt kauneusleikkauksissa, en ole ikina nahnyt moista lapsille suunnattua kirjaa. Tuttavissa/naapurustossa on ehka muutama silikonirinta, kasvojen kiristys ja perusbotox mutta heitahan nyt on joka maassa. Mutta summasummarum, please alkaa yleistako asioita Usaa kohtaan, tata maata ja ihmisia inhotaan maailmalla jo tarpeeksi ja kaikkea kauheuksia tanne jo valmiiksi on vuosien aikana suunnattu.

    Tykkää

  18. Uskon kuitenkin, että Johannan pointtina tässä kirjoituksessa oli tuoda esiin sitä epäkohtaa, joka hurjaa vauhtia kasvaa varmasti lähes jokaisessa maassa jollakin tasolla eli ulkonäkökriittisyys joka kohdistuu nykyään jopa lapsiin! Itseäni kauhistuttaa suuresti jo se ajatus, että lapset puetaan kuin aikuiset. Ainoastaan vaatteiden koko on eri. Lapset kasvavat nykyään kovin nopeasti osaksi aikuisten maailmaa, mikä ei ole suotavaa koko kehityksen kannalta. Erilaiset kirjat, mainokset, ohjelmat ym. tarjoavat valitettavasti hurjan määrän lapselle sopimatonta informaatiota. Itse haluaisin suojella lapsia tältä inhottavalta asialta, jos se mitenkään mahdollista olisi! Mietitäänhän siis kaikki kaksi kertaa mitä ohjelmia ja mainoksia ja milloin annamme lapsiemme katsoa sekä minkälaisia leluja ja vaatteita ostamme! Annetaan lasten olla lapsia eikä häiritä heitä aikuisten asioilla vielä. 🙂

    Tykkää

  19. Musta on Johanna niin ihanaa, kun sä kirjotat omia ajatuksiasi tänne. Arvostan niin just SUN OMAA mielipidettä, riipumatta siitä, mitä kirjoitat. Mutta nyt tuli huti. Siis täys huti. Mutta ei se mitään. Niin voi käydä kelle tahansa. Jään silti innolla odottamaan seuraavaa kirjoitustasi, oli se sitten mistä tahansa.
    Mä ainakin liputan jenkkilän puolesta, kaikesta huolimatta!
    T. Mrs.Brown

    Tykkää

  20. Vierailija
    24.05.2013 klo 02:32

    En ole nähnyt kyseistä dokumenttia, joten en ota siihen kantaa. Pakko on kuitenkin kommentoida tätä keskustelua, jossa suhtaudutaan kovin yksipuolisesti kauneusleikkauksia vastaan. En pidä itseäni pinnallisena enkä ole aiemmin haaveillut kauneusleikkauksesta. Kahden lapsen jälkeen on vatsan seutu kuitenkin jotain paljon pahempaa kuin ” mahamakkara”. Kilot olen karistanut, mutta vatsalihakset ovat erkaantuneet niin pahasti, että vatsanahan alla on suoraan suolet. Puuromainen roikkuva maha rajoittaa pukeutumista muutenkin ”bikinien ja napapaitojen” suhteen. Päälle käy leggarit ja empireleikkauksella olevat raskauspaidat. Joten summa summarun, kun ongelma on todellinen eikä laihduttamisesta taikka vatsalihasliikkeistä ole mitään apua on suhtautuminenkin toinen. 

     
    Jep, just näin. Kalastajan vaimokin varmasti terveysalalla toimivana voisi olla samaa mieltä.Naisen vartalo käy sellaisia mullistuksia läpi raskauden ja synnytyksen aikana.
     
     

    Tykkää

  21. Eikö Kalastajan vaimo kirjoittanut: 
    ”Tiesittekö, että synnyttäneiden naisten vanhemille lapsille suunnattuja kirjoja on tehty aiheesta mommy makeover? Kirjoissa kerrotaan piirroskuvin miten äiti synnytyken jälkeen lähtee luonnollisestikin vielä kerran sairaalaan ja saa piikin ja sairaalavaatteet ja tulee tosi kauniina ja onnellisena kotiin. Oikein kimaltelee kuin prinsessa ja perhoset lentelee ympärillä. Kirjan päähenkilönä oli sellainen about 5 -vuotias tyttö, joille kirja siis oli ilmeisesti suunnattu. OMG. Mietin vaan että kuinka ulkonäkökeskeiskeistä maailmaa pienille tytöille oikein on pakko tuputtaa oikein opetuskirjallisuuden muodossa.”
    On ikävää, että pienestä tytöstä meidät opetetaaan esim. ihannoimaan barbia kauneusihanteena, kun niin harva meistä on luonnostaan korsettivatsaisia tikkusääriä superblondeja. Monelle meistä on lopun iän projekti oppia hyväksymään itsensä ja oma kehonsa, kun se barbin kroppa ei sieltä peilistä katsele ja hymyile takaisin. Olisi luultavasti helpompaa olla tyytyväinen aikuinen nainen, jos lapsena (kuten tässä esimerkissä 5-vuotias tytölle) olisi ollut terveitä ja tavallisia kauniita naisia kauneusihanteena. Onko sellaisia edes nyt, meidän omille lapsille?

    Tykkää

  22. Mommu makeover on rantautunut Suomeenkin, eräs iso plastiikkakirurginen sairaala tätä pakettia mainostaa.
    Kukin leikkelee jos tahtoo, lähtötilanteetkin on niin erit. Jos esim. roimasti ylipainoinen onnistuu laihduttamaan ja nahka jää roikkumaan, niin Kela korvaa nahkan poistoleikkauksen ja kukaan ei siitä varmasti pinnalliseksi hauku. Jos sama käy raskaudessa, miksi se olisi sen pinnallisempaa? Mutta tuossa taas itse vedän rajan, silikoneja yms en ymmärrä.
     
    Mutta pahoin pelkään, että itsensä korjailu kirurgin pakeilla lisääntyy, aivan kuten esim. hiustenpidennykset, rakennekynnet ja hampaidenvalkaisukin on ihan arkipäivää Suomessa – 10 vuotta niitä hyödynsivät vain julkkikset
     
    -KA

    Tykkää

  23. Nämä kauneusleikkaus- ja itsensä korjailu- keskustelut on aina mielenkiintoisia. Itse en ole mitään leikkauksia koskaan ottanut tai suunnitellut ottavani, mutta hyväksyn ne täysin sellaiselle, joka uskoo niistä itselleen olevan iloa ja hyötyä. Mukavaa, että jaat täällä ajatuksiasi vaikka ne ehkä hieman naivin yksinkertaisia joskus ovatkin. Kuten joku tuossa ylempänä sanoi, että jos oma vatsasti näyttäisi levinneeltä pullataikinalta, olisi oma suhtautumisesi asiaan varmasti hyvin eri. Huomaa, ettet oikeasti ole joutunut kokemaan mitään ongelmia useissakaan asioissa, mistä niin syvällisesti ja maailmaarakastavasti kirjoitat. Jotenkin omasta ”mahamakkarastasi” rutiseminen saa sinut hieman nolaamaan itsesi… Ei elämässä kaikkien tarvitse leijailla jossain pilvissä ja ylistää jokaisen kahvikupin ja auringonsäteen kauneutta vaan joskus voi vaan todeta, että ”helvetti näitä mun lättärintoja. näissä ei ole mitään kaunista.” ja hankkia vaikka sitten silikonit. Sekin voi olla kaunista, eikä yhtään pinnallista.

    Tykkää

  24. Heippa Johanna! En nyt ihan ymmärrä näitä kommentteja täällä, joita postauksesi aiheutti. Tää on näköjään vähän samanlainen aihe  kuin lapset ja niiden kasvattaminen (onko äiti kotona vai viekö lapsen tarhaan), josta ei voi kirjoittaa neutraalia tekstiä, vaan se heti nostaa tunteita pintaan. Jos ymmärsin oikein, kritisoit vain ja ainoastaan sitä asiaa, että asiasta on tehty myös kirja LAPSILLE. Sehän nyt on aivan selvää että nämä asiat eivät kuulu lapsille ja heidät olisi hyvä pitää poissa aikuisten maailmasta mahdollisimman pitkään. Mielestäni on hienoa, että otit tämän asian puheeksi ja vaikka et olekaan voimakkaasti puolesta tai vastaan kauneusleikkauksia, sinulla on oikeus omassa blogissasi siitä kirjoittaa.
     
    Harmittaa todella, että pointtisi (jos sen oikein ymmärsin…J) eli lasten suojelu aikuisten asioilta jäi nyt aivan jyrän alle täällä kommenteissa.
    Kukaan ei voi sanoa mikä on toiselle oikein tai väärin, sehän on selvää. Mutta on ihanaa, että otit kantaa luonnollisuudesta ja sen paremmuudesta. Ei ehkä kaikkein kauneinta, mutta ainakin aitoa! 🙂
     
    Aurinkoista kevään jatkoa sinulle ihana! Ja kirjoita vaan enemmän mielipiteistä ja ajatuksistasi, vaikkakin sitten kevyellä tavalla!
    -Jenni

    Tykkää

  25. Vierailija
    26.05.2013 klo 01:51

    Nämä kauneusleikkaus- ja itsensä korjailu- keskustelut on aina mielenkiintoisia. Itse en ole mitään leikkauksia koskaan ottanut tai suunnitellut ottavani, mutta hyväksyn ne täysin sellaiselle, joka uskoo niistä itselleen olevan iloa ja hyötyä. Mukavaa, että jaat täällä ajatuksiasi vaikka ne ehkä hieman naivin yksinkertaisia joskus ovatkin. Kuten joku tuossa ylempänä sanoi, että jos oma vatsasti näyttäisi levinneeltä pullataikinalta, olisi oma suhtautumisesi asiaan varmasti hyvin eri. Huomaa, ettet oikeasti ole joutunut kokemaan mitään ongelmia useissakaan asioissa, mistä niin syvällisesti ja maailmaarakastavasti kirjoitat. Jotenkin omasta ”mahamakkarastasi” rutiseminen saa sinut hieman nolaamaan itsesi… Ei elämässä kaikkien tarvitse leijailla jossain pilvissä ja ylistää jokaisen kahvikupin ja auringonsäteen kauneutta vaan joskus voi vaan todeta, että ”helvetti näitä mun lättärintoja. näissä ei ole mitään kaunista.” ja hankkia vaikka sitten silikonit. Sekin voi olla kaunista, eikä yhtään pinnallista.

    Olipa ylläoleva kommentti jotenkin ylimielisen ja vähättelevän oloinen, ja tosiaan mennyt ihan ohi postauksen pointti. Kyllä sitä voi liputtaa luonnollisuuden puolesta, vaikka ei omistakaan vatsamakkaroita ja on hyväkroppainen. Tiedätkö mitä? Itselläni on lapsien jälkeen jäljellä kunnon vatsamakkarat, mutta en edelleenkään suostuisi leikkauksiin. Ihan sama mitä muut tekevät (en ole leikkauksien puolesta enkä niin vastaankaan, jokainen tehköön niin kuin haluaa) ja mihin laittavat rahansa, itselle kuitenkin luonnollinen on aina kauneinta, makkaroineen kaikkineen. Ja haluan välittää omille lapsille saman viestin. Kroppani ei ole missään nimessä lähelläkään täydellistä, eikä tarvikaan olla.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: