puikoilla ja palloissa
Mun blogia vähänkin lukeneet tietävät, että Suomesta paluut ovat mulle aina sellaisia pieniä romahduksia. Olen muutaman päivän melko vaikea tyyppi ja mieluiten täysin omissa oloissani. Murahtelen ja saatan jopa alkaa itkemään. Suoraan sanottuna on muuten tehnyt mieli jäädä jopa töistä pois. Ei ainakaan olla yhtään sosiaalinen. Ja ihan pieni räjähdyskin saattaa sattua, jos joku (etenkin mies) uskaltaa sanoa, että Norjassahan on kaikki niin hyvin. Norja on just näillä hetkillä ehkä maailman kaikkein surkein maa. 😉
Sit jossain vaiheessa alan taas näkemään värejä. Luojan kiitos siihen ei koskaan mene montaa päivää, mutta kyllä nää päivät tuntuu ekstrakivoilta. Elämältä, sanoisin.
Laitoin eilen uudet Happy Lightsitkin (saatu) terassin oven pieleen; meillähän oli ennen sellaiset harmoniset vaaleat pallot (jotka nyt pääsevät makuuhuoneeseen sängyn päälle!), mutta Millan Putiikki laittoi pitsibootsien kanssa samaan pakettiin nämä toivomani väripilkut (Takk!). Ja lapset olivat innoissan. Me päätettiin jopa pitää disko perjantaina väripallojen kunniaksi. Kunneltiin Zomboyn Here To Stay about 50 kertaa ja hypittiin. Ja sitten tuli joku jähmeä ukkeli kotiin ja käski laittaa kamalan melun hiljemmalle. 😛
Niin ja torstaina löysin kaupasta guavaa. Wohoo! Meille tarjoiltiin Kuubassa guavaa joka aamiaisella ja siitä lähtien olen noita limen näköisiä pikkuhedelmiä kaipaillut ja etsinyt mitä hienommista gourmetkaupoista tuloksetta. Hihkaisinpa siis ihan ääneen ja hyvä etten alkanut itkemäänkin (taas). Pakkasin pussiin about puolet tiskin guavoista silmät kiiltäen ja kassalla myyjäkin sitten vähän hieraisi vähän silmiään -ei kai olettanut että viisi pikku limeä voi maksaa about 15 euroa. En minäkään. Ehkä olisiin ottanut vain kaksi jos olisin malttanut katsoa hintaa. Mut ei se mitään, hymyilin koko kauppareissun ajan.
Taisin vähän lohtushoppailla muutenkin kun tollainen Boomingvillen tekstitaulukin lähti mukaan. 😛 Siinä vaan jotenkin osui kaikki niin kohdalleen. Romahduspäiviä saa aina olla ja ne ovat oikeastaan aikamoinen rikastus, mutta kokonaista elämää ei kannata pilata murehtimalla (vaan tekemällä). Mulla on vielä paljon aikaa (ja halua) tehdä vaikka mitä tässä elämässä ja uusia seikkailuja odotellessa: If you want a change, change your mind. Just nyt, tässä hetkessä helpoin tapa olla tyytyväinen. Nauti siitä mitä sulla on.
Mullahan on muuten puikoillakin melko värikäs puuvillaneule, joka (optimististen arvioiden mukaan) saattaa valmistua viikonlopun aikana… Näytän sitten! :))
Jasso, jos sit pukisi jotain muutakin kuin verkkarit ja lähtis aamukahvilaan! Kiitos vuodatuksen lukeneille taas kerran! 😀
Värikästä, aurinkoista viikonloppua!
Vielä se Here to Stay tähän; aika kaukana mun normimusamausta, mutta rakastuin kai aluksi tohon rentoon reggaebiittiin ja sit se vaan vei mukanaan koko biisi… Loisto treenimusaa! Tai värpallodisko 😉
kalastajanvaimo.com 
Moi Johanna! Olen lukenut blogiasi jo aika kauan – hiljaa ja taustalla tosin. 🙂 Rakastan sun käsityöjuttuja, olen saanut tosi paljon inspiraatiota, kiitos! Tässä blogissa muutenkin jotenkin kaikki tuntuu ’klikkaavan’, meillä on kai aika yhtenäiset maut. 😉 Kiitos siis sun myönteisestä ja piristävästä kirjoitustyylistä ja tosi aurinkoista kevättä!Toiveena tietysti esitän lisää neulomista blogiin! :)/SS
TykkääTykkää
Minua kosketti tuo murheilusi Suomesta paluun jälkeisinä päivinä. Tuttua. Omat vanhempani asuvat 1000 km:n päässä ja ajatuksissa mulla tulee aina olemaan kaksi kotia, jotka ovat kuin eri maailmoista. Ei siinä auta miehen todeta oikeastaan yhtään mitään. Eikä kenenkään muunkaan. Aika paikkaa ja värit palaa.
Saa vuodattaa ❤
Halit, Henna
TykkääTykkää
Ymmärrän sinua oikein hyvin 🙂 Itse olen asunut täällä Teneriffalla 4 vuotta ja jotain 5 kuukautta. Rakkauden takia tänne tulin, ja täällä olen, kuten käsittääkseni myös sinä siellä Norjassa. Välillä iskee sellaisia nostalgiakohtauksia, otan liköörilasillisen, ja kuuntelen suomalaisia biisejä.
Paljon iloista mieltä sinulle!
Terveisin Katriina
TykkääTykkää
Kauniita värejä! Onneksi Suomikaipuu helpottaa ajan kanssa. Ei se varmasti ole niin helppoa ja varmasti isovanhemmat Suomessa kaipailevat teitä myös kovin. Onneksi nykypäivänä matkustelu on helppoa ja voit aina välillä pistäytyä täällä Suomessa.
🙂 Noora / Kurkistuksia vaatekomeroon
TykkääTykkää
Tämä on kyllä yksi sun parhaimpia postauksia ikinä. Kauniit värikkäät kuvat ja teksti, missä ehkä ekakertaa todella avasit noita Suomi-fiiliksiä. Ymmärrän ulkosuomalaisena hyvin nuo tunteet, vaikka kipeitä ne ovatkin. Luuletko, että te todella tulette Suomeen muuttamaan jossain vaiheessa, kun kovasti olet asiasta vihjaillut?
TykkääTykkää
Niin on tuttu tunne tuo loman jalkeinen masennus. Asum Melbournessa ja seuraava Suomi loma on heinakuussa, yleensa lomailen 12-18 kuukauden valein. Mitaan muuta en ole ajatellutkaan sitten lentojen buukkauksen ja tuntuu etta elamaa ei ole elokuun paluun jalkeen. Mutta onhan nama valinnat aikanaan (14v sitten) tehty paremmn toivossa. Ja onhan se hyvaa taallakin. Ja miehet jotka ottavat vaimon ulkomailta hyvin spesiaaleja! Ansku
TykkääTykkää
Tiedän tunteesi, sillä itse koen aivan samoin! Asun mieheni kotimaassa, talomme on mielettömän ihanalla paikalla,upeat näköalat, ihana mieheni … Kaikki tuo muutaman päivän päästä helpottaa oloa, mutta Suomessa on kaikki muut läheiset…ikävä… Onneksi nykyisin on helppo pitää yhteyttä päivittäin… Hyvää jatkoa sinulle ja kiitos kauniista kuvista 🙂
TykkääTykkää
Oon lukenut blogiasi jo vuosia, mutta nyt on pakko jattaa viestia… Pystyn nimittain samaistumaan oikeestaan kaikkeen mita kirjoitit. Itsekin ulkosuomalaisena tunnistan tuon Suomestapaluu-fiiliksen ja haikeuden, joka saa myos mut vetaytymaan omiin oloihini hetkeksi. Vaikka pidan nykyisesta asuinmaastani paljon, enka nailla nakymin ole Suomeen takaisin muuttamassa, kotimaa on aina kotimaa ja valilla iskee haikeus. Mutta niin se kai pitaakin olla, ja kuten sanoit, romahdus- ja itkupaivat on kylla rikkautta myos, kuuluvat elaman kirjoon! 😉
Hymyilytti toi sun kuvaus kauppareissustasi ja kohtaamisesta guavojen kanssa 😀 Tulin muutenkin tosi hyvalle mielelle tasta postauksesta, ihania varikkaita kuvia ja ihana elamanmakuinen ja positiivinen teksti. Taidanpa tasta lahtea kauppaan, en tosin guavojen perassa, vaan karkinhakureissulle, kiitos tuon herkullisennakoisen karkkikipon 😀
Kiitos ihanasta blogistasi ja hauskaa kevatta! 🙂
TykkääTykkää
samaistuin täysillä tunteittesi aallokkoon.Täällä on ihan mukavaa piipahtaa lukemassa sinun ja perheesi kuulumisia tykkään.Kuvat ovat elämänmyönteisiä ja seesteisiä :)Mukavaa kevättä teille koko perheellesi !
TykkääTykkää
Kiitos taas ihanasta tekstistä!
Mä oon muuttanut Suomessa melko kauas omalta kotiseudultani miehen perässä. Äsken muistin ettei täällä valkovuokot kasva, kuten mun lapsuuteni maisemissa. Ne kuuluivat aina äitienpäivään. Pian on mun eka äitienpäivä äitinä, eikä valkovuokkoja missään…. parku tuli. Joskus pienetkin asiat tuntuu niin vakavilta, mutta kiitti kirjoituksestasi, se taas auttaa ajattelemaan positiivisesti! 🙂
-H
TykkääTykkää
Hei Johanna! Aina yhtä ihana lukea tätä sun blogia. Mulla on ihan samat fiilikset Suomen reissun jälkeen. Ihanhaikee mieli ja joo..ne kyyneleet tulee silmään. Asunut Ruotsissa 12 vuotta ja paluuta Suomeen ei olla suuniteltu. Koti-ikävää,kaipuuta se mulla on. Mut menee kans aina ohi 🙂
Kiitti taas hiusvinkeistä. Olen kokeillu monia tuotteita joista kirjoitat ja ovat tosi hyviä kaikki. Lisää hiusjuttua siis vain.
Iso hali sulle ja perheellesi. Ja KIITOS.
Puss och Kram Sanna
TykkääTykkää
Kiitos tästä aidon oloisesta postauksesta! Nyt oli kotiasukin uskottava. 😉
TykkääTykkää
Hei Johanna,
Olen lukenut blogiasi pitkään. Arvostan ahkeruuttasi, kauniita kuvia ja kivoja käsityövinkkejäsi. Iso Kiitos! Hienoa, että kerroit avoimesti Suomi-ikävästäsi, liikutuin tekstistäsi. Mutta kuten sanoit; nautitaan siitä mitä on.
Aurinkoiset terveiseni Helsingistä,
Salla
TykkääTykkää
Tykkään molemmista väripilkuista, valoista ja neuleesta…:) Odotan innolla nelomuksen näkemistä vakmiina!
Kaisa-Sofia
TykkääTykkää
Voihan koti-ikävä
Itse asun 6h ajomatkan päästä ”kotoonta”. Siellä sinunkin nurkilla, jos murteesta tunnistit 🙂 Mutta siis, rasitun joskus ystävistäni jotka asuu Tampereella, parisataa kilsaa kotikonnuilta ja valittavat kuinka vähän tulee käytyä PITKÄN matkan takia. Ja mä en meinaa jaksaa kuunnella enkä ymmärrä mikä oikeus tuolla matkalla on käyttää lapsia mummolassa n. 2xvuodessa. Vaikka siis mieli tekisi useamminkin. Maksaisin mitä vain (paitsi tätä parisuhdetta mikä kaukaa löytyi) jos mulla olis kotia vaan parin tunnin matka. Nyt saa varata kuusi tuntia tenavien kanssa per suunta. Sinä taas varmaan antaisit paljon jos kotia köröttelis kuusi tuntia 🙂 Tosin saman verran se taitaa sulla lentäen olla, mutta kyllähän autoon on helpompi hypätä.
Mulla on lasten myötä helpottanut se uudelle seudulle palaaminen, onhan tämä lasten koti, vaikka omat muistot ja rakkaat paikat on muualla. Nautitaan siitä kun lapset kyselee, että koska lähdetään taas sinne minun kotiseudulle!!! Itse ainakin nautin kun lapset odottaa niitä reissuja, siinä missä äitikin!
Voi myös meitä naisia jotka ollaan lähdetty kauas miesten matkaan, taitaa olla useammin näin päin että naiset joustaa ja lähtee miehen perään. Jos ei lasketa välimeren miehiä jotka haluaa suomeen. Tämä ei ollut rasistinen kommentti vaan mielestäni totta.
TykkääTykkää
Ihanaa lukea Johannan tuntemuksia Suomi-ikävästä ja muusta siihen liittyvästä. Ja myös muiden kokemuksia. Olen mennyt löytämään rakkaan Ahvenanmaalta, opiskellut ruotsia ja edessä häämöttää muutto Ahvenanmaalle. Olen innoissani, toisaalta murheilen ja jännitän sopeutumistani. Voimauttavaa lukea teidän kokemuksianne 🙂
Discovalojen välkettä kevääseen. Blogisi on ihana!
TykkääTykkää
Kaunis blogi sinulla! Päädyin lukemaan tätä työnhaun merkeissä, kiinnostaisi tulla Norjaan kesätöihin, onko sinulla vinkkejä? Asun tällä hetkellä Tukholmassa, tanssin opiskelija, työkokemusta kaupanalalta ja tietenkin tanssin saralta. Nav.no kautta olen lähettänyt monta hakemusta mutta ei vastauksia, tuntuu, että hotellisiistijälläkin tarvitsisi olla norjan kielen taitoa.. Ajattelin ehkäpä ostaa reili lipun Norjaan ja hakea töitä paikan päältä, kannattaakohan?Valoisaa kevättä!
TykkääTykkää
Hei,
Voitko laittaa tuosta neulomuksesta taas ohjetta kehiin? Värit näyttävät herkullisilta. Mukavaa vapun odotusta!:)
T.Tanja
TykkääTykkää
Aivan täydellinen postaus – ihana!!!
Kiitos : )
-seija
TykkääTykkää
Kaunis kirjoitus, joka toi mieleen seuraavan haikean kauniin Junnun biisin:
Rannalla istuimme, haitari soi
Aalto löi liplattaen
Mistä mä haaveilin, muistaa en voi
Olin vain onnellinen
Varmaa on vain, että haaveeni nuo
Täyttyneet milloinkaan ei
Kuinka nyt kaipaankaan ystäväin luo
Kohtalo kauas kun vei
Kotkan poikii, ilman siipii
Maailman myrskyt keinuttaa
Taakse jäivät, nuoruuspäivät
Takaisin ei niitä saa
Laulut tuulen, nuo vain kuulen
Enkä tiedä kauniinpaa!
Mukavaa kevättä/kesää! Kiitos hienosta blogista!
t. Anna
TykkääTykkää
Ikävä on niin kummallista. Joskus niin raastavaa ja tunteet heittelee – joskus taas järjen äänellä voitettavissa. Olen neljän ihanan lapsenlapsen mummi. He kaikki asuvat etelän mummilasta kaukana: pienet pojat 4 tunnin ja pienet tytöt 7-8 tunnin ajomatkan päässä! Meillä, mummilla ja papalla, on helpompaa hypätä autoon ja körötellä tuntikausia (päivä melkein menee matkusteluun pysähdyksillä) kuin pienten lasten perheiden. Emme koskaan saa esim. lastenlapsia yksin yökylään tai emme voi auttaa yllättävissä yhden päivän hoitotarpeissa. Niin mielellämme sen tekisimme papan kanssa, mutta välimatka estää -ja se, että olemme vielä itsekin työelämässä. Haluaisimme myös lasten perheitä meille useammin. Sekin on usein hankalaa toteuttaa, kun viikonloppu on liian lyhyt aika. Onneksi on skype! Ja kännykät! Ja kirjeet, kortit, valokuvat! On vaan löydettävä positiivisia asioita siitäkin, että saa tutustua uusiin maisemiin, asuinympäristöihin, ihmisiin, tapoihin ja murteisiin/kieliin aivan eri puolilla Suomea – pohjoismaita – tai vielä kauempaa. Onhan sekin rikkautta!
TykkääTykkää
Moi Johanna! Olen lukenut blogiasi jo aika kauan – hiljaa ja taustalla tosin. 🙂 Rakastan sun käsityöjuttuja, olen saanut tosi paljon inspiraatiota, kiitos! Tässä blogissa muutenkin jotenkin kaikki tuntuu ’klikkaavan’, meillä on kai aika yhtenäiset maut. 😉 Kiitos siis sun myönteisestä ja piristävästä kirjoitustyylistä ja tosi aurinkoista kevättä!Toiveena tietysti esitän lisää neulomista blogiin! :)/SS
TykkääTykkää
Minua kosketti tuo murheilusi Suomesta paluun jälkeisinä päivinä. Tuttua. Omat vanhempani asuvat 1000 km:n päässä ja ajatuksissa mulla tulee aina olemaan kaksi kotia, jotka ovat kuin eri maailmoista. Ei siinä auta miehen todeta oikeastaan yhtään mitään. Eikä kenenkään muunkaan. Aika paikkaa ja värit palaa.
Saa vuodattaa ❤
Halit, Henna
TykkääTykkää
Ymmärrän sinua oikein hyvin 🙂 Itse olen asunut täällä Teneriffalla 4 vuotta ja jotain 5 kuukautta. Rakkauden takia tänne tulin, ja täällä olen, kuten käsittääkseni myös sinä siellä Norjassa. Välillä iskee sellaisia nostalgiakohtauksia, otan liköörilasillisen, ja kuuntelen suomalaisia biisejä.
Paljon iloista mieltä sinulle!
Terveisin Katriina
TykkääTykkää
Kauniita värejä! Onneksi Suomikaipuu helpottaa ajan kanssa. Ei se varmasti ole niin helppoa ja varmasti isovanhemmat Suomessa kaipailevat teitä myös kovin. Onneksi nykypäivänä matkustelu on helppoa ja voit aina välillä pistäytyä täällä Suomessa.
🙂 Noora / Kurkistuksia vaatekomeroon
TykkääTykkää
Tämä on kyllä yksi sun parhaimpia postauksia ikinä. Kauniit värikkäät kuvat ja teksti, missä ehkä ekakertaa todella avasit noita Suomi-fiiliksiä. Ymmärrän ulkosuomalaisena hyvin nuo tunteet, vaikka kipeitä ne ovatkin. Luuletko, että te todella tulette Suomeen muuttamaan jossain vaiheessa, kun kovasti olet asiasta vihjaillut?
TykkääTykkää
Niin on tuttu tunne tuo loman jalkeinen masennus. Asum Melbournessa ja seuraava Suomi loma on heinakuussa, yleensa lomailen 12-18 kuukauden valein. Mitaan muuta en ole ajatellutkaan sitten lentojen buukkauksen ja tuntuu etta elamaa ei ole elokuun paluun jalkeen. Mutta onhan nama valinnat aikanaan (14v sitten) tehty paremmn toivossa. Ja onhan se hyvaa taallakin. Ja miehet jotka ottavat vaimon ulkomailta hyvin spesiaaleja! Ansku
TykkääTykkää
Tiedän tunteesi, sillä itse koen aivan samoin! Asun mieheni kotimaassa, talomme on mielettömän ihanalla paikalla,upeat näköalat, ihana mieheni … Kaikki tuo muutaman päivän päästä helpottaa oloa, mutta Suomessa on kaikki muut läheiset…ikävä… Onneksi nykyisin on helppo pitää yhteyttä päivittäin… Hyvää jatkoa sinulle ja kiitos kauniista kuvista 🙂
TykkääTykkää
Oon lukenut blogiasi jo vuosia, mutta nyt on pakko jattaa viestia… Pystyn nimittain samaistumaan oikeestaan kaikkeen mita kirjoitit. Itsekin ulkosuomalaisena tunnistan tuon Suomestapaluu-fiiliksen ja haikeuden, joka saa myos mut vetaytymaan omiin oloihini hetkeksi. Vaikka pidan nykyisesta asuinmaastani paljon, enka nailla nakymin ole Suomeen takaisin muuttamassa, kotimaa on aina kotimaa ja valilla iskee haikeus. Mutta niin se kai pitaakin olla, ja kuten sanoit, romahdus- ja itkupaivat on kylla rikkautta myos, kuuluvat elaman kirjoon! 😉
Hymyilytti toi sun kuvaus kauppareissustasi ja kohtaamisesta guavojen kanssa 😀 Tulin muutenkin tosi hyvalle mielelle tasta postauksesta, ihania varikkaita kuvia ja ihana elamanmakuinen ja positiivinen teksti. Taidanpa tasta lahtea kauppaan, en tosin guavojen perassa, vaan karkinhakureissulle, kiitos tuon herkullisennakoisen karkkikipon 😀
Kiitos ihanasta blogistasi ja hauskaa kevatta! 🙂
TykkääTykkää
samaistuin täysillä tunteittesi aallokkoon.Täällä on ihan mukavaa piipahtaa lukemassa sinun ja perheesi kuulumisia tykkään.Kuvat ovat elämänmyönteisiä ja seesteisiä :)Mukavaa kevättä teille koko perheellesi !
TykkääTykkää
Kiitos taas ihanasta tekstistä!
Mä oon muuttanut Suomessa melko kauas omalta kotiseudultani miehen perässä. Äsken muistin ettei täällä valkovuokot kasva, kuten mun lapsuuteni maisemissa. Ne kuuluivat aina äitienpäivään. Pian on mun eka äitienpäivä äitinä, eikä valkovuokkoja missään…. parku tuli. Joskus pienetkin asiat tuntuu niin vakavilta, mutta kiitti kirjoituksestasi, se taas auttaa ajattelemaan positiivisesti! 🙂
-H
TykkääTykkää
Hei Johanna! Aina yhtä ihana lukea tätä sun blogia. Mulla on ihan samat fiilikset Suomen reissun jälkeen. Ihanhaikee mieli ja joo..ne kyyneleet tulee silmään. Asunut Ruotsissa 12 vuotta ja paluuta Suomeen ei olla suuniteltu. Koti-ikävää,kaipuuta se mulla on. Mut menee kans aina ohi 🙂
Kiitti taas hiusvinkeistä. Olen kokeillu monia tuotteita joista kirjoitat ja ovat tosi hyviä kaikki. Lisää hiusjuttua siis vain.
Iso hali sulle ja perheellesi. Ja KIITOS.
Puss och Kram Sanna
TykkääTykkää
Kiitos tästä aidon oloisesta postauksesta! Nyt oli kotiasukin uskottava. 😉
TykkääTykkää
Hei Johanna,
Olen lukenut blogiasi pitkään. Arvostan ahkeruuttasi, kauniita kuvia ja kivoja käsityövinkkejäsi. Iso Kiitos! Hienoa, että kerroit avoimesti Suomi-ikävästäsi, liikutuin tekstistäsi. Mutta kuten sanoit; nautitaan siitä mitä on.
Aurinkoiset terveiseni Helsingistä,
Salla
TykkääTykkää
Tykkään molemmista väripilkuista, valoista ja neuleesta…:) Odotan innolla nelomuksen näkemistä vakmiina!
Kaisa-Sofia
TykkääTykkää
Voihan koti-ikävä
Itse asun 6h ajomatkan päästä ”kotoonta”. Siellä sinunkin nurkilla, jos murteesta tunnistit 🙂 Mutta siis, rasitun joskus ystävistäni jotka asuu Tampereella, parisataa kilsaa kotikonnuilta ja valittavat kuinka vähän tulee käytyä PITKÄN matkan takia. Ja mä en meinaa jaksaa kuunnella enkä ymmärrä mikä oikeus tuolla matkalla on käyttää lapsia mummolassa n. 2xvuodessa. Vaikka siis mieli tekisi useamminkin. Maksaisin mitä vain (paitsi tätä parisuhdetta mikä kaukaa löytyi) jos mulla olis kotia vaan parin tunnin matka. Nyt saa varata kuusi tuntia tenavien kanssa per suunta. Sinä taas varmaan antaisit paljon jos kotia köröttelis kuusi tuntia 🙂 Tosin saman verran se taitaa sulla lentäen olla, mutta kyllähän autoon on helpompi hypätä.
Mulla on lasten myötä helpottanut se uudelle seudulle palaaminen, onhan tämä lasten koti, vaikka omat muistot ja rakkaat paikat on muualla. Nautitaan siitä kun lapset kyselee, että koska lähdetään taas sinne minun kotiseudulle!!! Itse ainakin nautin kun lapset odottaa niitä reissuja, siinä missä äitikin!
Voi myös meitä naisia jotka ollaan lähdetty kauas miesten matkaan, taitaa olla useammin näin päin että naiset joustaa ja lähtee miehen perään. Jos ei lasketa välimeren miehiä jotka haluaa suomeen. Tämä ei ollut rasistinen kommentti vaan mielestäni totta.
TykkääTykkää
Ihanaa lukea Johannan tuntemuksia Suomi-ikävästä ja muusta siihen liittyvästä. Ja myös muiden kokemuksia. Olen mennyt löytämään rakkaan Ahvenanmaalta, opiskellut ruotsia ja edessä häämöttää muutto Ahvenanmaalle. Olen innoissani, toisaalta murheilen ja jännitän sopeutumistani. Voimauttavaa lukea teidän kokemuksianne 🙂
Discovalojen välkettä kevääseen. Blogisi on ihana!
TykkääTykkää
Kaunis blogi sinulla! Päädyin lukemaan tätä työnhaun merkeissä, kiinnostaisi tulla Norjaan kesätöihin, onko sinulla vinkkejä? Asun tällä hetkellä Tukholmassa, tanssin opiskelija, työkokemusta kaupanalalta ja tietenkin tanssin saralta. Nav.no kautta olen lähettänyt monta hakemusta mutta ei vastauksia, tuntuu, että hotellisiistijälläkin tarvitsisi olla norjan kielen taitoa.. Ajattelin ehkäpä ostaa reili lipun Norjaan ja hakea töitä paikan päältä, kannattaakohan?Valoisaa kevättä!
TykkääTykkää
Hei,
Voitko laittaa tuosta neulomuksesta taas ohjetta kehiin? Värit näyttävät herkullisilta. Mukavaa vapun odotusta!:)
T.Tanja
TykkääTykkää
Aivan täydellinen postaus – ihana!!!
Kiitos : )
-seija
TykkääTykkää
Kaunis kirjoitus, joka toi mieleen seuraavan haikean kauniin Junnun biisin:
Rannalla istuimme, haitari soi
Aalto löi liplattaen
Mistä mä haaveilin, muistaa en voi
Olin vain onnellinen
Varmaa on vain, että haaveeni nuo
Täyttyneet milloinkaan ei
Kuinka nyt kaipaankaan ystäväin luo
Kohtalo kauas kun vei
Kotkan poikii, ilman siipii
Maailman myrskyt keinuttaa
Taakse jäivät, nuoruuspäivät
Takaisin ei niitä saa
Laulut tuulen, nuo vain kuulen
Enkä tiedä kauniinpaa!
Mukavaa kevättä/kesää! Kiitos hienosta blogista!
t. Anna
TykkääTykkää
Ikävä on niin kummallista. Joskus niin raastavaa ja tunteet heittelee – joskus taas järjen äänellä voitettavissa. Olen neljän ihanan lapsenlapsen mummi. He kaikki asuvat etelän mummilasta kaukana: pienet pojat 4 tunnin ja pienet tytöt 7-8 tunnin ajomatkan päässä! Meillä, mummilla ja papalla, on helpompaa hypätä autoon ja körötellä tuntikausia (päivä melkein menee matkusteluun pysähdyksillä) kuin pienten lasten perheiden. Emme koskaan saa esim. lastenlapsia yksin yökylään tai emme voi auttaa yllättävissä yhden päivän hoitotarpeissa. Niin mielellämme sen tekisimme papan kanssa, mutta välimatka estää -ja se, että olemme vielä itsekin työelämässä. Haluaisimme myös lasten perheitä meille useammin. Sekin on usein hankalaa toteuttaa, kun viikonloppu on liian lyhyt aika. Onneksi on skype! Ja kännykät! Ja kirjeet, kortit, valokuvat! On vaan löydettävä positiivisia asioita siitäkin, että saa tutustua uusiin maisemiin, asuinympäristöihin, ihmisiin, tapoihin ja murteisiin/kieliin aivan eri puolilla Suomea – pohjoismaita – tai vielä kauempaa. Onhan sekin rikkautta!
TykkääTykkää