~with a girly twist~
Nopea heippa hei ja uusi (astetta tyttömäisempi) kalastajaneule päällä! :))
Tunnen jo heti itseni tosi roistoksi postatessani kuvia neuleesta ilman ohjetta -sorry! Voin kuitenkin lohduttaa teitä, että kokoan parhaillani kirjaa (!) näistä neuleohjeista kuten moni täällä on jo vuosia toivonut. Jippii! 🙂 Viimeistään sieltä saatte sitten kaikki ohjeet. 😛
Olen muuten kahlanut viime aikoina ihan kamalasti vanhoja kuvia läpi tän projektin tiimoita (ja etsinyt käyttökelpoista kuvamatskua) ja täytyy sanoa, että kyllä sieltä aika väsynyttä ja laihaa versiota löytyi… Siis minusta. Ei ihme, että joskus on joku huomautellut. Oikein jäin ihmettelemään, että olenko ollut noin väsynyt? Miten tää pikkulapsiaika ei koskaan ole tuntunut raskaalta. Onko? Ei. Tai on se varmaan ollut. Mutta ei se koskaan ole ollut mielessä, päällimmäisenä tunteena. Siis ilman minkäänlaista perhettä lähellä, kuitenkin useampaa työtä tehden ja aika yksin, mies työreissuissa puolet vuodesta. Ajokortti on nyt sentään ollut menossa mukana pian jo vuoden. 😉 Moni on vuosien varrella kysynyt -tai todennut, että kyllä sullakin aika rankaa on.
Mmm, olen saattanut myötäillä ja itse hiljaa ihmetellyt että mitä rankkaa. Pitäiskö olla? Hyvinhän tässä kaikki on, hitsi vie. Paljon paremmin kuin monella muulla, suurimmalla osalla maailman ihmisistä. Jos tässä nyt vielä alkaisi jotain rankkaa miettimään niin mitään jaksais. 😀
No, se siitä. Tuli nyt vaan mieleen. Yritetään jatkossakin jättää ne raskaat asiat -ja väsyneet naamat- huomiotta! :))
Huomenna, sunnuntaina julkaisen sen odotetun cashmere -huivin voittajan joten see you! ❤
kalastajanvaimo.com 
Intiaaneilla on hyvä sanonta: Älä kadehdi häntä, jonka mokkasiineissa et ole kulkenut. Eli meillä kaikilla on omat murheet, huolet ja surut, joita ei välttämättä välitetä muille. Tämä tuli itselleni vastaan somessa, kun ystäväni heivasi minut ystäväpiiristään ja syyksi sanoi, etten ymmärrä hänen ongelmiaan, kun minulla menee niin hienosti… Kiitos sinulle tästä blogista ja ei muuta kuin mokkasiinit vaihtoon
TykkääTykkää
Oh… oi… ymmärrän että tollainenkin tilanne voi tulla vastaan ja se on aika pysäyttävä, mitä siinä sitten sanoo… Aloin itsekin nyt miettimään, että varmaan on parasta olla sanomatta jos menee hyvin eikä kauheasti väsytä… Että parempi ois vaan valittaa vähän 😛
Toi intiaanien sanonta on kyllä aivan totta. Äidillä oli sama lehtileikkeena vessan peilissä sinitarralla kiinni joskus kun olin varmaan about 7v ja se on kyllä jäänyt mieleen vaikken silloin sen tarkoituksesta tajunut hölynpölyä.
TykkääTykkää
No siis, onhan täällä aika usein ollut kaikenlaista… kaikenlaisia tunteita… Mutta 1) Jeps, saahan siitä olla ja vähän olenkin ylpeä että olen ihan järjissäni jaksanut ja ilman suurta väsymystä nää viime vuodet. 2) joskus sekin auttaa ettei valita väsymystä. Se että jaksaa olla postiivinen ei välttämättä ole tekopyhyyttä. Se saattaa olla selviytymiskeino. olen esimerkiksi superkade kaikille, joilla on isovanhemmat ja sisarukset ym. lähellä, mutten kyllä jää murehtimaan sitä ettei mulla ole. Kukaan ei voi verrata omaa tilannetta toiseen eikä tietää miten toinen ottaa asiat. Jollain muulla on satavarmasti ollut rankempaa kuin mulla ja joskushan itku tulee kenellä tahansa. Mun kohdallani se ei vaan tarkoita sitä, että kokisin elämän olleen rankkaa saati alkaisin valittamaan että on rankkaa; kaikenlaiset tunteet kuuluvat asiaan.
No ja juu, varmasti olen sanonut täälläkin että on ollut rankkaa ja väsyttänyt, mutta en silti muista olleeni niin väsyneeni näköinen kuin miltä joissain kuvissa näyttti; ja hyvä niin! 😀
Noh, en kyllä tuossa kommentissani mielestäni väittänyt, että PITÄISI olla rankkaa ja PITÄISI valittaa. Mutta kuten joku tuossa ylempänä sanoikin, tämä blogi on mennyt hieman sellaiseksi positiivisuushypetykseksi. Että joka postauksessa on niitä suuria ajatuksia ja elämän ohjeita. Sitä on niin paljon, että se menee hitusen ”yli rajan”. Ehkä ymmärrät mitä haen takaa? Siinä tulee vähän tunne, että tekisi mieli silittää sua olalle ja sanoa, ettei aina tarvitse olla ylipositiivinen, ylikiitollinen, ylionnellinen. Että joku päivä voi vain sanoa, että huh, olipa paska päivä. Ja sitten unohtaa se päivä. Käänsit nyt kommenttini niin, että mielestäni aina pitäisi valittaa kaikesta. En tarkoittanut sitä. Olen samaa mieltä siitä, että usein valittaminen vain pahentaa asiaa ja suhtaudun itsekin kaikkeen aina mahdollisimman pitkälle positiivisesti. Tämä asia tuli nyt vain mieleeni, kun taannoin luin vanhoja postauksiasi etsien vanhoja neuleohjeita. Katsopa vaikka itse tuosta valikosta vuosi 2010, ja lueskele ihan muutama niitä loppuvuoden postauksia. Ihanan aitoa, lämmintä, maanläheistä kalastajan vaimoa 🙂 Mielestäni kaukana nykyisestä, valitettavasti.
TykkääTykkää
Hei, olen tosi pahoillani; joskus ihan varmasti loukkaan jotain näillä joskus varmasti vähän pölöillä lausunnoillani. 😉 Kaikkia en voi koskaan miellyttää. Joku toinen myös ihan vastikään totesi että liian vähän noita syvällisiä postauksia (oli onnellinen kun niitä kaksikin peräkkäin tuli) ja liikaa asukuvia. Ymmärräthän? Se mikä sinua miellyttää, ei ehkä miellytä jotain toista. Ja joskus näitä on vähän raskaskin lukea näitä kaikkia parasnnustoiveita ja ehdotuksia miten blogi olisi parempi (tai miten se ennen oli parempi) kun ne saattavat mennä ihan ristiin. Toivon että ymmärrät… En sano etteikö näitä kritiikkejä saisi jättää, mutta toivon että ymmärrätte myös tän puolen asiasta. Enkä varmaan tule koskaan blogiin vain sanoakseni että olipa paska päivä, sinä päivänä jää kyllä blogi tekemättä 😀
TykkääTykkää
Harmittaa kun en ole ollenkaan käsityöihmisiä. Ihailen teitä, jotka osaatte tehdä itse kaikkea. Toki sitä varmaan oppisi jos olisi malttia ja pinnaa opetella. Ostetaan siis yksi maltti ja yksi pinna 😉 Sisko neuloi mulle aikoinaan sen ponchon, jonka ohjeen olet joskus täällä antanut. Onneks on sisko! 😀
TykkääTykkää
Haha 😀 Sisko on onni ❤
TykkääTykkää
Kommentoija 18 – samaa mieltä kanssasi. Se, että joskus sanoo että ”onpas rankkaa” tai ”olipas paska päivä” ei tee ihmisestä valittajaa, vaan ehkä hitusen inhimillisemmän. Eikä se tarkoita ettei samalla voisi olla kiitollinenkin, niistä kaikista sävyistä mitä elämä antaa 🙂
TykkääTykkää
Jep, samaa mieltä. En silti ala pahoittelemaan että olen tällainen. Mulle luontaistaista ei olisi tehdä noin… En ole kai koskaan -oikeassa elämässä tai muuten- tullut kotiin ja sanonut että olipa paska päivä. Miehelle joskus valitan että on rankkaa, mutta siihen se kai jääkin.. Raukka 😉
TykkääTykkää
Onneksi aina voi valita mitä lukee 🙂 minä ainakin luen tätä blogia sen vuoksi, että Johannalla on viisaita ajatuksia ja rakastan blogista huokuvaa positiivisuutta!
Ja onneksi tämä blogi ei pysy ihan samanlaisena vuodesta toiseen
TykkääTykkää
Joo kyllähän blogin on pakko vuosien varrella muuttua siinä missä elämäntilanteetkin muuttuvat. Mutta liiasta positiivisuudesta täällä on aina moitittu 😀
TykkääTykkää
En minä ainakaan jaksaisi lukea jos kirjottaisit että on rankkaa ja paska päivä. Kyllä sitä tulee tuutin täydeltä muutenkin. En lue juurikaan blogeja mutta tämä ilahduttaa juurikin sillä positiivisuudellaan ja kauniilla kuvilla.
Kommentoin eka kertaa tuonne vanhempaan postaukseen ( Pia`s muotinäytös) koska se toi itselleni taas ihanaa positiivisuutta ja elämäniloa. Olen itse ilmottautunut erääseen ”mallisysteemiin” ja odotan sitä innolla. Kun näin nuo kuvat niin olin riemuissani. Pienet asiat (positiiviset) antavat arkeen ihania mausteita ja ruusuntuoksua! Kiitos sinulle Johanna!
Blogiasi on myös siksi ihana lueskella kun itse olen ollut hetken Pohjois-Norjassa töissä ja rakastuin Norjaan ❤
TykkääTykkää
Ihan pohjoisessa en ookaan ikinä ollut… Siellä on varmasti kaunista ❤ Kiitos kommentista 🙂
TykkääTykkää
Luen blogeja paljon. Ja kokemuksesta lukijana voin sanoa, että mielummin luen positiivispainoitteisia juttuja elämästä kuin jatkuvaa valittamista ja murehtimista ja ”ei jaksais, huono päivä-ajattelua”. Ehkä Johanna kuten jokainen bloggaaja kirjoittaa sen, mitä parhaakseen näkee. Ja siksipä onkin hyvä että blogeja on erilaisia, erilaisille ihmisille. Mielestäni on väärin vaatia bloggaajaa esim. valittamaan jos hän ei koe sitä omaksi jutukseen. Mielummin sitten lukija vaihtaa blogia jos ärsyttää. Kyllä jokaisella ihmisellä on omat murheensa ja huolensa vaikkei niitä koko maailmalle kuuluttaisikaan. Lopulta on valintakysymys, miten elämään, sen iloihin ja suruihin, suhtautuu. Asenne ratkaisee paljon!!
Murheet ja vastoinkäymiset tulevat elämään joka tapauksessa ihan pyytämättä, joten kiitos Johanna sulle siitä että tuot omilla kirjoituksillasi iloa ja valoa päiviimme.
Terv. Martta
TykkääTykkää
Ajattelen aika samaan tapaan. Varmasti joskus positiivisuus ärsyttää, mutta multa nyt vaan ei tule luonnostaan niitä synkempiä juttuja kun en niihin niin keskity normielämässäkään. Tai koen usein kovin sen tyypin asiat henkilökohtaisemmiksi. Eikä yhdeltä blogilta ehkä kannatakaan vaatia koko elämän kirjoa :))
TykkääTykkää
Unohtui tossa kehua myös tuota neuletta, se on kaunis! Enkä ymmärrä, menikö sen tekemiseen vain n. kolme viikkoa kun luin että langat löysit elokuun lopulla? Voi kun itsekin osaisi ❤
TykkääTykkää
Varmasti me kaikki luetaan mieluummin positiivispainotteisia juttuja, eihän siitä ole kysekään. Tämä blogi on aina ollut myönteinen, alusta asti. Kyse on vaan siitä, että nykyään positiivisuus on jotenkin päälleliimattua ja alleviivattua. Vanhoissa postauksissa sitä ei ollut jostakin syystä tarvetta korostaa erikseen.
Olette ”puolustajat” niin ihania, kun haluamatta edes ymmärtää ponttia jatkatte aina tota samaa, kulunutta virttä. Vai yksi ja sama henkilökö noi samansisältöiset lauseet mahtaa kirjoittaa..
TykkääTykkää
Tiedätkö, että tuontapaisia viestejä sain myös silloin kun Aino oli vauva? 😉 liiasta positiivisuudesta on aina moitittu, ei se ole mikään uusi ilmiö, vaikka sinä sen just nyt kokisitkin ärsyttävän. Kiitän tietysti palautteesta, katson peiliin ja ties vaikka olisinkin vähemmän positiivinen jatkossa (mitä epäilen :P). Joskus positiivisuus sopii omaan tilanteeseen, joskus ei.
Ja muuten, myös neg. kommenttien kirjoittajat ovat usein niitä samoja. 😉
TykkääTykkää
Onneksi jokainen voi valita minkälaista blogia lukee 😉 valitsee juuri sellaisen sävyisen blogin josta itse tykkää ja jättää lukematta ne joista ei pidä… Ja eiköhän se ole just sitä todellista, ihanan aitoa ja lämmintä elämää että blogin sävyt ja vivahteet muuttuu kun elämässä on eri elämänvaiheet menossa esim lapset kasvaa vauvaiästä leikki-ikään kouluikään jne… 🙂
Minusta tämä blogi on just tuon Johannan positiivisen asenteen takia hyvänmielen blogi kuvineen, tarinoineen 😉 enkä nää ”hypetystä” siinä jos ihmisellä on positiivinen suhtautuminen ja asenne elämään, että Kiitos Johanna blogista & lämmintä syksyä
Linda
TykkääTykkää
Yks hiiren painallus ja ollaan taas blogin äärellä – tännehän ei voi vahingossa eksyä 😉
Ihan oma valinta ja ihan mielelläni tänne aina tulen.
Ihanaa, että sinä jaksat ja haluat tätä kirjoittaa ja kuvata eläämääsi matkan varrelta.
Älä ihmeessä väkisin pakota ittees kaikkien tarpeiden tyydyttäjäksi (en kyllä sitä uskokaan, että niin tekisit), vaan ole oma itsesi ja nauti siitä, niin muutkin saa iloita.
Olisi aika outoa, että nyt alkaisit yhtäkkiä vuodattaa elämääsi jonkun toivomuksesta täällä, huh huh.
TykkääTykkää
Hmm..Ensinnäkin, tämä on Johannalle työ. En usko, että hänelle maksettaisiin tästä työstä palkkaa, jos jakaisi täällä jokaisen päivän ikävät asiat. Esim. Olipa ankea päivä, täit hyppii pöydillä, kahvit kaatui vaatteille, mies oli ärsyttävä, lapset sairastaa, naamassa on finni..niin ja btw, sivun alalaidassa ihana Pia´s neule;D Ei ehkä ihan toimisi:D
Käsittääkseni arjen realismia ja rankkuutta kuvaaviakin blogeja on, jos niitä haluaa lukea.
Johannan kuvaustaidot ja tyyli tehdä blogia on kehittynyt vuosien varrella tosi ammattimaiseksi ja taitavaksi. Se on varmasti ollut muutenin lähivuosien trendi blogimaailmassa. Jotkut ehkä kokevat tämän arjesta irtautuneeksi. Itse en koe niin.
Kohtaat varmasti työssäsi monenlaista surua, kipua ja myötäelät ihmisten elämissä. Osaat nauttia elämän hyvistä puolista ja tuot niitä kauniilla tavalla esille postauksissa. Itse näen muitakin sävyjä, haikeutta, joskus alakuloa, suruakin postauksistasi, myös hauskaa ironiaa, erim tuo täijuttu. Sulla on hyvä huumorintaju;). Olen itse myös positiivinen, mutta tunneihminen, siksi ehkä ymmärrän hyvin sun tapaa kirjoittaa. En osaa tulkita blogia mitenkään hypetykseksi (niitäkin olen nähnyt).
Mun mielestä sun blogissa kiteytyy tavalla, mitä missään muissa blogissa en ole nähnyt kauneus, aitous, luonto, arki, elämä, huumori, syvällisyys, perhe-elämä ja aito vuorovaikutus lukijoiden kanssa<3
-Avalon
TykkääTykkää
Hei!
Ihana kuulla, että kauniiden neuleidesi ohjeet on saatavilla yksissä kansissa. Blogisi on hurmaava ja jotenkin seesteinen ja rauhallinen. Tulen aina huononkin päivän jälkeen hyvälle tuulelle kun avaan koneen ja katson ensimmäisenä mitä sinulle ja perheellesi kuuluu. Jatka vaan samaan malliin ainutlaatuista blogiasi.
Nuppu
TykkääTykkää
Kyllä se on niin et ihan sama miten kirjoitat ni aina löytyy joku, joka ei tykkää. Jos kirjoittsisit negstiivisempaan sävyyn ni kohta tulis kommenttia että taas hän valittaa..Joten pidä vain oma hyväksi havaitsemasi linja, mikä tietysti voi ihan luonnostaan vaihdella tilanteen mukaan. Ja kyllä sun kirjoitusten sävy vaihtelee et ei se aina yhtä super hybetystä ole. Oon saanu susta ihmisenä sellasen kuvan, että pohdit ja ajattelet asioita paljon, mutta ennen kaikkea sulla on kyky elää hetkessä ja nauttia tästä elämän lahjasta. Haluat keskittyä nimen oomaan niihin hyviin juttuihin ja sillä tavallahan elämä on paljon helpompaa ja parempaa. Pirteää maanantaita kaikille!! 🙂
TykkääTykkää
Olipas kaunis pusero ❤
TykkääTykkää
Voi että, olisinpa mäkin noin positiivinen ihminen! En ole, eikä minusta taida sellasta tullakaan. Näen aina ekana kaiken rankkuuden ja vaikeuden enkä niitä kultareunoja. Höh. 🙂
Käsityökirjaa odotellessa! 🙂 Jos lisäisi taas käsitöillä dopamiiniannoksiaan. 😛
TykkääTykkää
Hei aivan ihanaa, että vihdoin kirja on tulossa!! Toivottavasti pian 🙂 Kiitos ihanasta ja ajatuksia herättävästä blogistasi<3
TykkääTykkää
[quote author=”Vierailija” time=”22.09.2014 klo 09:03″]
Varmasti me kaikki luetaan mieluummin positiivispainotteisia juttuja, eihän siitä ole kysekään. Tämä blogi on aina ollut myönteinen, alusta asti. Kyse on vaan siitä, että nykyään positiivisuus on jotenkin päälleliimattua ja alleviivattua. Vanhoissa postauksissa sitä ei ollut jostakin syystä tarvetta korostaa erikseen.
Kävinpä minäkin lukemassa vanhoja postauksia vuosilta 2010-2012. En ollut aiemmin lukenutkaan. Ihastuin niihin! Todella kivasti kirjoitettuja.
TykkääTykkää