& monta kysymystä 😉
Mietin silloin tällöin luksuksen määritelmää. Elintason tärkeyttä.
Sitä miten menestystä ja vaurautta arvostetaan.
Ja joskus mulla on ihan kauhea luksusähky.
Mitenköhän tämän selittäisin?
Aloitetaan vaikka siitä, että olen joskus saanut kuulla ”kotikutoisesta” tyylistäni. Varmaankin siitä, etten ole tyypilliseen blogi- ja yleensäkin median tapaan viimeisen päälle huoliteltu juuri koskaan. Ihmiset olettavat näkevänsä kuvissa sitä mitä mediassa nyt yleensäkin näytetään ja tavoitteena tuntuu olevan menestyneen, taloudellisesti hyvinvoivan henkilön malli. Se, että olet varakas -tai ainakin varakkaan näköinen- on kaiken A&O.
Ja mulle se aiheuttaa joskus pientä (tai ihan kauheaa) ähkyä.
Mun mielestä ei vaan ole mitenkään tavoiteltavaa olla varakkaan näköinen -päin vastoin. (Siististi ja kauniisti pukeutuminen on eri asia; se on kai yhteinen halu kaikille menneille vuosisadoille – ja kaikille kulttuureille varakkuustasosta huolimatta. Enkä tarkoitakaan oikeastaan ollenkaan pukeutumista, vaan koko elämäntyyliä.). Tämä on kai vähän sama kynnyskysymys kuin kehitysmaisten tyttöjen koulutus. Tiedättehän; korkeakouluihin asti pääsevät tytöt valitsevat (tai painostetaan valitsemaan) kehitysmaissa lähes poikkeuksetta teknisiä, matemaattisia; mahdollisimman miesvaltaisia aloja -kun taas meillä tasa-arvo on jo niin itsestäänselvyys, että tytöt (ja pojat!) ovat vapaampia valitsemaan mitä tahansa; niitä aloja, joita he oikeasti haluavat.
Mietinkin joskus, että koska kaikki kiiltävä ja kimaltava ja vimpon päälle sileä kokevat inflaation ja kaikille iskee luksusähky. Koska vaatimattomuudesta ja jopa ”vähävaraisuudesta” tulee trendikkäämpää? Koska ylitämme sen rajan? Olisiko se mahdollista? Todennäköisesti ei, sillä maailma tai edes mikään yksittäinen valtio tuskin koskaan tulee olemaan niin hyvinvoiva ja rikas, että ihmiset haluaisivat olla vähävaraisempia. Se ei kai ole luonnollista.
Mutta voisiko korkea status olla yhä enemmän juuri varakkuudesta luopumista; tai ainakin siitä turhimmasta ylimääräisesta?
Mikä meidät oikeastaan saa haluamaan koko ajan lisää? Eikö muka olisi paljon hyväksyttävämpää elää kohtuullisen vaatimattomasti tulotasosta huolimatta; ilman sitä valtavaa taloa ja uusia autoja? Ilman yltäkylläistä maapallon varojen tuhlaamista -jokainen valveutunut ihminenhän haluaa elää ekologisesti. Niin, noh, jokainenhan saa käyttää itse ansaitsemansa rahat miten haluaa, tottakai. Mutta voisiko näkyvästä varakkuudesta tulla ihailun sijasta väheksyttävä piirre? Siis ihan oikeasti, ei vain kateuden kautta. Voisiko siitä tulla vähemmän tavoiteltavaa?
Voisiko jonkin asian puute olla tyydyttävä tunne? Voiko siitä tuntea tyytyväisyyttä, ettei omista jotain, ettei omista kaikkea turhaa tässä maailmassa? Mun mielestä voi, ehdottomasti. Mutta olenko valtosaa vai vähemmistöä?
Eikö vaatimattomasti eläminen olekin hyväksi ympäristölle? Eikö fiksu ihminen ajattelekin oman ympyränsä ulkopuolelle? Eikö vaatimattomasti eläminen, turhasta luopuminen tuo ihmistä lähemmäksi omia ajatuksiaan? Lähemmäksi elämää. Onnellisemmaksi, riman matalemmaksi. Eikö se tuo mahdollisuuden unelmoida ja toivoa enemmän? Stressata ja murehtia kaiken saavutetun ylläpidosta vähemmän.
Mietin vaan. Koska en tiedä. Enkä aina halua tietääkään. 😉
Jeps, ensi kerralla kevyempää asiaa taas ;). Kivaa perjantaita!
(Entä oletteko tutustuneet Anais Niniin? Kuubalaisten vanhempien ranskalaissyntyinen kirjailijatar, joka on menehtynyt jo vuosikymmeniä sitten. Ihania pieniä novelleja, naisellisia kertomuksia. Olen täällä ennenkin jotain Anais Ninin sanomisia lainanut; loistava, intohimoinen asenne elämään!)
kalastajanvaimo.com 
Voi että arvostan sinua! Osaat niin hyvin tuoda julki tärkeitä asioita. Ihanaa kun sinulla on jalat maassa. Olen lukenut blogiasi luultavasti melko alusta asti ja kommentoin tosi harvoin vaikka aina nyökyttelen itsekseni niin hyville jutuillesi. lämmin kiitos Johanna sinulle. Ajatuksin Anne
TykkääTykkää
❤ Kiitos että jaksoit jättää kommentin tällä kertaa :)) Se riittää hyvin se yksinkin kerta ❤
TykkääTykkää
Mietin usein samaa. Että koska tulee raja vastaan ja lähdetään toiseen suuntaan. Markkinat ovat tunkeutuneet jokaiselle elämän osa-alueelle. Jopa taiteeseen liitetään markkinapuhetta: kuinka taiteen harrastaminen saa ihmisen luovuuden valloilleen, kuinka hänen työhyvinvointinsa kohenee siinä samalla ja hänestä tulee yritykselle tuottavampi. Rahan valtaa tuputetaan joka tuutista ja kuten tiedämme, medialla on valta vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja muokata mielipiteitä haluttuun suuntaan. Opiskelen yliopistossa sivuaineena johtamista ja organisointia. Kävin muutama viikko sitten liiketoimintaetiikan kurssin. Opettaja esitteli mielestäni pelottavan skenaarion siitä, kuinka talous halutaan liittää kaikkiin elämän alueisiin. Että tulevaisuudessa ihmiset ovatkin organisaatiokansalaisia ja perinteinen valtiovalta saa väistyä. Suurilla ylikansallisilla yrityksillä on jo nyt paljon valtaa, enemmän kuin uskommekaan, ja ne käyttävät sitä omien intressiensä ajamiseen politiikassa esimerkiksi lobbaamalla. Vaalirahasotkuthan ovat elävä esimerkki meillä Suomessa siitä, kuinka talous pyrkii jo nyt vahvasti dominoimaan politiikkaa.
Hienoa huomata, että on vielä sinun kaltaisia ihmisiä, joita nämä asiat askarruttavat! 🙂 Ja fakta on, että ihmisessä viehättää hänen aitoutensa, ei kiiltävä ulkokuori, joka usein pettää. Ehkä kotikutoisella on jotain tekemistä aiotuden kanssa?! 🙂 Mukavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi!
TykkääTykkää
On tosiaan aika pelottavaa ajatella miten raha ja markkinatalous hiipii vähän kaiken taakse… Niinkuin piilomainonta… 😉 Kun tämä nykypäivän normaali, melkoisen läpinäkyvä markkinointi ei enää riitä ja halutaan uusia, tehokkaampia keinoja. Phuuh, paras olla ajattelematta liikaa :S
TykkääTykkää
Kukin ostelee tyylillään, kirpparilta tai putiikeista, koitetaan ymmärtää toisiamme.. ketjuliikkeet on itseäni alkanu ahdistaa ja varsinkin vaatteita tulee ostettua entistä harvemmin. Kun ostan, niin laadukkuus ja kestävyys painavat nykyistä enemmän. Niitä saa kirppareilta ja putiikeista. Joulun aikaa juhlitaan vähän etukäteen perheeni kanssa vkon matkalla Keski-Euroopassa. Koetaan vähän luksusta ja annetaan toisillemme aikaa. Materiaa sopivassa suhteessa lahjojen suhteen. Lapsethan rakastavat pakettien aukostamista..leluja sieltä ei aina tartte löytyä. Karkkipussit pakettiin! Näin meillä.. -L
TykkääTykkää
Jeps, kuluttamistahan me emme voi lopettaa, halusimme tai emme. 😉 Mutta hyvä joskus miettiä mikä itselle on riittäväa ja voisko jopa vähempi olla… Joo paketissa tärkeintä ei vältämättä ole sisältö vaan antamisen ja saamisen ilo! 😀
TykkääTykkää
Tää on tosi kiinnostava aihe ja keskustelu!
Mä ostan melkein kaikki vaatteeni käytettyinä, ja panostan laatuun, varsinkin kun vaatteet on aikaisemmin kautta linjan ollu parempilaatuisia. Heh, entisaikaan nukenvaatteetkin oli varmaan paljon huolellisemmin tehtyjä kuin mitä monet vaatteet nykyään on!
Ulospäin siis ehkä näyttää siltä, että meikä vaan ostelee jotain design-vaatteita, vaikka totuus on se, että oon ostanu ne käytettyinä ja ostan niitä vain hyvin harkitusti. Pitkää talvitakkiani olen käyttänyt jo 20 vuotta – ja joka talvi minulta kysytään, mistä olen ”uuden” takkini ostanut!
Vaatteita ja muuta tavaraa on maailmassa jo enemmän kuin tarpeeksi, kannattaa siis miettiä tosi tarkkaan, pitääkö joku juttu tosiaan saada uutena.
TykkääTykkää
Jep, mulle kanssa käytettynä ostaminen -ja toisaalta myös eteenpäin myyminen- on ihan parasta. Tuntuu aina että tekee jonkun löydön. Sitä tunnetta harvoin tulee ketjuliikkeissä vaikka tuote olisi kuinka edullinen.
TykkääTykkää
Asun Berliinissä ja täällä mielestäni on Suomen pääkaupunkiseutuun verrattuna hyvin vähän ihmisiä, jotka näyttää omaisuuttaan. Hyvinkin tienaavien keskuudessa vilisee yllätävän vähän luksusmerkkejä, ja vaikka jotain kalliimpaa olisinkin ostettu, niin ei ehkä juuri sitä mallia missä lukee näkyvästi tuotteen merkki. Jos menisin töihin Vuittonin laukun kanssa, niin työkaverit varmaan ajattelisivat, että mun prioriteetit ei oikein ole kohdillaan, kun sillä rahallahan pääsisi jo pienelle lomalle.
Olen kyllä aivan samaa mieltä, ja kummasti minulla ei ole enää ”tarvetta” ostaa merkkivaateita muusta syystä kun hyvästä laadusta (joka ei tosin valitettavasti tule kaikkien merkkituotteiden kanssa). Yritän enemmänkin löytää tuotteita, joissa hinta ja laatu on kohdillaan, ja käsintehtyjä asusteita etsy.comista tai dawanda.destä (suosittelen!).
On aika mukavaa, kun kaikki kanssaihmiset ei ole merkkien perään, ja joiden keskuudessa ei ole kateutta siitä, että mihin muilla on varaa. Kateuksen takiahan monella tulee tarve tehdä muita kateelliseksi ja tätä suomalaisen melko kuuluisaa piirrettä ei täällä onneksi tule paljoa esille. Tämä on vallan vapauttavaa ja voi keskittyä siihen, mitä itsellään on, eikä siihen mitä ei ole.
Ihanaa joulun odotusta!
TykkääTykkää
Jännä kuulla näitä eroja! 🙂 Ja etsy on muuten ihan aarrearkku…!
TykkääTykkää
Toivottavasti et loukkaannu, jos sanon etten varsinaisesti yhdistä blogiasi ja puutetta. Pienituloisesta perheestä tulevana voin sanoa, että jotenkin poikkeuksetta nämä minimalismia ja tavarottamuutta ihannoivia kommentteja tulee tahoilta, joilla sitä materiaalista hyvää on yllin kyllin ja siihen on sitten ehkä jopa kyllästytty.Havaittavissa on ehkä jopa sellaista köyhyyden glorifioimista: ehkä sitten ollaan onnellisempia köyhinä vaikka kaikkea ei ole (tämä näkökulma usein oikeuttaa sen, ettei köyhyydelle imiönä tarvitse tehdä mitään, koska kyllähän ne köyhät ovat omalla tavallaan onnellisempia kuin rikkaat).
Itse en usko, että puute voi olla tyydyttävä tunne, koska siihen sisältyy aina tieto siitä, mitä ei ole. Näin sitä aktiivisesti on tietoinen jostain mitä itsellä ei ole ja jonka haluaisi. Tyytyväisyys tulee siitä, ettei jatkuvasti vertaa itseään muihin, ja että elämän perustarpeet ja vähän päälle on tyydytetty. Vähävaraisempi voi olla hyvinkin tyytyväinen elämäänsä, kunhan kaikki voimat eivät mene perustoimeentulosta huolehtimiseen ja on varaa myös harrastaa jotain ja pystyy halutessaan elättämään lapsensa ja hankkimaan vaikka kotieläimen.
Jos taas viittasit merkkiluksukseen, niin luulen että sille on aina olemassa markkinat, koska tietty ihmistyyppi haluaa näyttää että on varaa ostaa merkkitavaraa tai sitten vain mennään lauman mukana ja ostetaan merkkejä, koska niitä näkee katukuvassa ja mainoksissa.
Siististi ja kauniisti pukeutuminen muuten vaatii myös rahallista panostusta varsinkin, jos haluaa ostaa jotain muuta kuin hikipajoissa tuotettua tavaraa. Laatu maksaa. Ehkä tämä olikin pointtisi, että ostettaisiin laatua merkin sijaan? Itse ostan vaatteita vain, jos ne on todella paljon alennettuja. Inhoan logoja (kukapa nyt haluaisi olla kävelevä mainostaulu), mutta joskus niitä on vain pakko sietää vaikkapa urheiluvaatteessa, jonka saa parempaan hintaan verrattuna logottomaan vaihtoehtoon, johon ei ole varaa. Tämä onkin se ristiriita: haluaisin ostaa eettisempiä vaatteita, mutta minulla ei ole niihin varaa. Logotuotteita en himoitse, mutta haaveilen silti näteistä korkkareista, vaikka ne nyt eivät ole millään mittarilla tarpeellinen hankinta.
TykkääTykkää
Hei hei, en toki loukkaannu 🙂 En kai koskaan ole itsekään siihen suuntaan viitanut että puutteessa eläisin. Kiitollinen ja tyytyväinen kaikesta mitä on enkä juuri mitään enempää tarvisikaan, päinvastoin…
En oikeastaan tarkoittanut luksusähkyllä niinkään pukeutumista enkä merkkejä, vaan koko elämäntyyliä länsimaissa; ja etenkin hyvätuloisten elämäntyyliä. Ja supermarkettien valikoimia; kaiken ylipursuavaa tarjontaa. Köyhiähän länsimaissakin on enkä todellakaan väitä, että kaikki voisivat vähentää kulutustaan….
Kengistä ja vaatteisa haaveilua -ja niiden ostamista tuskin tulen lopettamaan ja tosiaan ostan mieluummin laatua kuin merkkiä -ja kaikkein mieluiten käytettynä.
Hyvä kommentti, ihan samoilla linjoilla. 🙂 Toi puute-juttu on kyllä jännä… riippuu vähän mistä puutteesta on kyse… jos kyseessä on joku ylellisyysasia, niin ehkä sen puutteesta voisi osata olla tyytyväinen; siis ajatella, että ”no ei sitä pakko ole olla, hyvin tullaan toimeen ilmankin”. Ja nimenomaan se, ettei vertaa itseään muihin on avain onneen aika monessakin suhteessa. Minäkin olen varmasti tyytyväinen ihan toisenlaisiin juttuihin kuin naapuri! 🙂
TykkääTykkää
Eli onko se ongelma nyt kuitenkin se, että vähemmän varakkaat ihmiset haluavat näyttää varakkailta ja tätä täytyy nyt sitten taivastella paremman väen keskuudessa :P?
TykkääTykkää
Näitä ei kannata eikä tarvitse edes lähteä perustelemaan…Pitää vaan oman linjansa, se on tyyliä ja vahvuutta. Itse olen lakannut lukemasta mitään sisustuslehtiä joku vuosi sitten. Kaikkialla samankaltaista tyyliä, skandinaavista, useimmiten mustavalkoista, minimalismia samoin klassikoin (muutoin kyllä pidän minimalismista). Kaikki sisustuksen kotiharrastelijat tuntuvat olevan yhtä omaperäisiä; jokaisella sama lamppu niin sivupöydällä kuin katossa. Suorastaan sana sisustaminen on kokenut totaalisen inflaation. Miksi ”sisustaisin”. Minulla on oma tyylini ja käytännöllisyys, valitsen kotiini asioita jotka miellyttävät kokonaisuudessaan (käyttö, tarve, ulkomuoto, materiaali, valmistumaa, firma jne). Ei siihen sen kummemmin vinkkejä tarvitse muilta kysyä, lehtien sivuuilta ainakaan. Sama on vaatetuksenkin suhteen.
TykkääTykkää
Tää on siis ihan normielämää mitä hyvinvointivaltioissa eletään. Mitä sitä anteeksi pyytelemään. Me ollaan satuttu syntymään tai muuttamaan tänne, miksi siitä pitäisi pyydellä anteeksi… en ymmärrä…. Se ostetaan mitä halutaan / tarvitaan, hinnalla tai toisella. Toiset kierrättää ja toiset ei. Ei kierrätettävää tule jos ei joku sitä ensin osta. Että relatka babet, elämää tää vaan on ja ihan turhaa kenenkään ottaa pattia otsaan toisen elämisen tavoista. Luksusähkyä tai ei tämä Suomessakin elämä. Mitäs me sille voidaan kun tänne kerta ollaan synnytty. Herätkää 🙂 Maailmassa on tuhat ja yksi asiaa josta kantaa huolta ja murhetta, ei sitä kannata tehdä enää täällä elämisestä!
TykkääTykkää
Siis niin tottahan se on, mitä ed.vierailija kirjoitat! Norja ja Sveitsi ovat tunnetusti maita joissa asuvat onnellisemmat ihmiset. Ja toki siihen sisältyy kaikkea muutakin, kuin vain se pelkkä luksusähky. Ja ainakin omalta osaltani tunnen että myös rennompaa elämistä kuin koti-Suomessa. Voi ajaa Bemarilla tai Porschella, eikä kukaan nirpistä nenäänsä… naapuria moikatessa autotallissa tulevat vain onnittelemaan sporttisen auton valinnasta. Nykyisen lähi-naapurimme yksi vanhempi leidi on aika hellusen näköinen, kun hän lähtee ajamaan uudenkarhealla valkoisella Mersullaan. Ja miksei voisi nauttia hyvästä autosta kun siihen on kerran varaa, ja elämänsä näin rakentanut.. Suomessa tuo vaatimattomuus meneekin joskus vähän yli, jopa omienkin sukulaisten kesken. Pihistetään ja pihistetään, eikä nautita oman työnsä hedelmistä. Mieluummin jaetaan nekin hyvinmenestyneille lapsilleen pitkin maailmaa. Tätä puolta en kyllä tuossa vaatimattomuudessa ymmärrä ollenkaan. No kukin tavallaan tietysti. -Oli aikas mukavaa seurata ihmisten pukeutumista Gregory Portterin konsertin jäkeen kun odottelin päällystakkiani.. pukeutuminen jotakuinkin kirjavaa.. ja merkkejäkin vilisteli joukossa. Eikä sekään nayttänyt häiritsevän, vaikka joku oli konserttifiiliksissä farkuissa ja t-paidassa..
Jep, ei sitä kierrätettävääkään tule ellei joku osta, ja maksa tuotteista myös sitä niiinpaljon puhuttua veroakin.
TykkääTykkää
Luksusmerkit on tehty samoissa hikipajoissa, kuin halvemmat merkit, niissä ei ole mitään eettistä. Kirjavinkeiksi haluan antaa Tyylikkään köyhäilyn taito ( en muista kirjailijan nimeä) ja Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä. Näillä voi aloittaa, jos oikeasti on kiinnostunut vapaaehtoisesta vaatimattomuudesta. Blogit mielestäni ajavat ihmisiä tyytymättömyyteen ja kuluttamiseen. Olisi hienoa nähdä, että joku bloggari tekisi joskus oikeasti jotain, eikä vai neuvoisi ylhäältä päin. Meidän perhe asuu 70 neliöisessä hirsimökissä. Lämmitämme puulla ja peseydymme ulkosaunassa. Viljellään jä keräillään ruokamme ( toki myös ostetaan). Minulla on 2 paksumpaa paitaa ja kahdet housut sekä yksi talvitakki ja yhdet talvikengät. Näillä ei paljon päivän asukokonaisuuksia kuvailtaisi.. ehkäpä sinäkin keksit blogiisi jotain parempaa sisältöä, kuin ne. Sinulla on lukijakuntaa ja näin ollen mahdollisuus vaikuttaa.
TykkääTykkää
Eikös ainakin Mulberry valmisteta kokonaan Englannissa? Riippuu toki merkistä, missä olosuhteissa ja maassa tuotteet valmistetaan. Monet luksusmerkit toki tehdään hikipajoissa eli siinä olet oikeassa. Kaikkia luksukseksi määriteltyä ei kuitenkaan valmisteta hikipajoissa, joita toki löytyy Kiinaa lähempää ihan Euroopasta, esim. Italiasta. Luksus voi siis olla myös eettisesti tuotettua. Nyt kyllä nostan hattua, että olet perheesi kanssa kiinnittänyt arjessa huomiota kulutusvalinnoilla. Mielenkiinnosta kysyn kuitenkin, että lennättekö paljon ulkomaille. Omassa tuttavapiirissä on paljonkin kulutusvalintojaan tiedostavia ihmisiä, joilla on sokeana pisteenä tuo lentäminen kuluttamismuotona. Lentämisen kun jättää pois niin alkaa olla aika pitkällä oikealla tiellä kulutuksensa suitsimisessa.
Olen huomannut ostokäyttäytymisessäni neuvostoliittolaista hamstraamista eli ostan aleista varastoon sen varalle, jos tulevaisuudessa ei olekaan varaa ostaa uusia kenkiä tai talvitakkia juuri kuin vanha menee rikki. Olen osittain samaa mieltä siitä, että blogit lisäävät kulutusta ja tyytymättömyyttä, vaikka kuinka olisi tietoinen siitä että ne sisältävät mainontaa. 90-luvulla kun katseli lehtiä, niin merkkikamaa oli niissä korkeintaan julkkiksilla ja lehti oli helppo sulkea ja ajatella, että vain kuninkaallisilla ja näyttelijöillä oli sellaisia tavaroita. Nyt tavallisilla ihmisillä keikkuu Vuittonit olalla blogeilla ja kaduilla ja merkit ovat vallanneet pinta-alaa ihmisten pukeutumisessa. Kun tavalliset ihmiset juoksevat merkkien perässä, niin siihen tottuu ja alkaa miettiä että pitäisikö itsekin. Toisaalta Suomessa on aika syvällä kulttuurissa käytännöllisyys ja vaatimattomuus. Näistä vaatimuksistahan pohjoismainen minimalismikin on lähtöisin, joten täällä on vallalla selkeän linjakkaat vaatteet. Parit vaatteet ja housut eivät kuitenkaan ole tätä päivää, koska ainakin itse stressaisin siitä milloin ne hajoavat (itse käytän vaatteita aina hajoamiseen asti ja varakappale kyllä lohduttaa).
TykkääTykkää
Mielestäni se on ihan itsestä kiinni lisääkö blogien lukeminen ostamista. Minulle ei ole noussut tuollaista tarvetta, ja en harrasta lentämistäkään paljon koska asun ulkomailla. Ei vaan tee mieli lähteä. Mies kun lentää minunkin puolestani pitkiä työmatkoja rapakon taakse.. Yksi asia josta on pidetty jo monta vuotta kiinni; jos ei ole vuoteen jotain vaatetta käyttänyt, se joutaa kaapista tai kellarista kiertoon. Näin ei tule säilöttyä liikaa tavara kotona. Ja kotikin hengitää hyvin ja energiat pääsevät kiertämään.. Kesällä ihastelin ystäväni harrastusta. Ostivat keväällä keskisuomesta kahdellakymmenelläviidellatuhannella talon, ja eivät varmasti edes tienneet, että saavat sen pihapiiristä kaiken syötävän.. Ja sitä on kuulemma ollut todella paljon. Joka pensasmustikat löytyivät pihapiirin vierestä.. Mutta toinen heistä käy töissä ja asuu Helsingin ympäristössä.. niin on sinne raskasta ajaa aina viikonlopuksi. Hyvän valinnan tekivät kuitenkin kun talossakaan ei ollut paljon korjailtavaa.. Sattuu niitä onnenpotkujakin vielä elämässä.
TykkääTykkää
”Asun Berliinissä ja täällä mielestäni on Suomen pääkaupunkiseutuun verrattuna hyvin vähän ihmisiä, jotka näyttää omaisuuttaan. Hyvinkin tienaavien keskuudessa vilisee yllätävän vähän luksusmerkkejä, ja vaikka jotain kalliimpaa olisinkin ostettu, niin ei ehkä juuri sitä mallia missä lukee näkyvästi tuotteen merkki.”
Düsseldorfissa, Hampurissa ja vähän Münchenissäkin asuneena, miellän asian vähän toisella tapaa. Saksan länsipuolen kaupungeissa elämä on mennyt vähän aina paremmin kuin itapuolella. Yhdistymisen jälkeen länsipuolen asukkaat ovat tunteneet sen myös konkreettisesti ”omissa nahoissaan” maksamalla pakollista solidarisuusveroa monta vuotta, ja onkohan vieläkään loppunut? Mekin omalta osaltamme. Ja kaiketi Berliinin suosioon asuinpaikkana on edullisuus, ja sopivasti vaatimattomien suomalaisten mieleinen. -Eräs suomalainen galleristi kuitenkin totesi, että toppuuttelee jo muuttorumbaa. ”Berliini on aikuisten huvipuisto mutta vauhdin huumassa moni palaa myös loppun. Elämä on edullista, töitä vähän ja palkat pienet!” – Düsselldorfissa taas uusrikkaat venäläiset jyräävät.. todella röyhkeätä menoa ja merkit kyllä näytetään. Eikä sen vähempää Euroopan pankkikeskuskaupingissa Frankfirtissa.. Silti ei Saksa mikään ”paska maa” ole, vaikka Seppo Räty aikoinaan näin kommentoi. Joka puolella omat tapansa ja ihmiset erilaisia saksalaisia murteineen.. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka palaisimme sinne joskus vielä takaisin. =)
TykkääTykkää
Osin ohi aiheen mutta mielenkiinnosta kysyn. Minkä verran blogissasi näkyvästä tavarasta/vaatteista on omiasi ja minkä verran lainassa/blogin kautta saatuja? En tarkoita kommentillani mitään ilkeää, haluaisin nimittäin ymmärtää asian paremmin 🙂 Monet nimittäin kommentoivat aikaisemmin tavaramäärää ja ”luksusmerkkejä” ehkä unohtaenkin, että kaikki eivät suinkaan ole blogin pitäjän omia tavaroita.
Pidän blogistasi mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikka olenkin ns. hyvätuloinen, minulla on huomattavasti vähemmän vaatteita ja tavaroita. En tosin ole mikään keräilijäluonnekaan 😀 Olen siis välillä miettinyt, että ostatko vain paljon tavaroita ja vaatteita (eikä tämä ole moralisoiva kommentti) vai onko kyse enemmänkin blogista ja tavaroiden näkvyydestä?
Joka tapauksessa rentouttavaa joulun odotusta!
TykkääTykkää
Lukekaa kaikki Anais Ninin ”Little Birds”, unohtakaa hetkeksi maailma ja heittäytykää erotiikan vietäväksi. Loistavia, ehkä joillekin jopa liian rohkeita novelleja, mutta aivan huippua. Niitä lukiessa luksus sun muut jouluruokaähkyt unohtuu ja mieleen tulee jotain ihan muuta… Puolisolle joululahjaksi ei materiaa, vaan vipinää peiton tai vaikkapa kuusen alle (kun lapset menneet nukkumaan).
Valoa elämäänne.
TykkääTykkää
muutosta on jo havaittavissa! itsessäni todella suuri, ja sitä kautta myös läheisissä…. (Jes!!!)
mutta mitä sitten käy, jos tarpeeksi moni luopuu ’luksuksesta’? minne ne tavarat/roinat menevät? mulle kävisi myös paremmin kuin hyvin, että muovipussien teko lakkautettaisiin, kaikkialta maailmasta (hawai’i kielsi jo)! entäpä epäekologiset vaateketjut? kiina-roina? lasten turhat muovilelut? jne jne jne
mutta miten saataisiin kaikki nämä tuotteet kierrätettyä? onko se enää edes mahdollista? jospa lakkautettaisiin myös luksus vaateteolisuus ja varat sijoitettaisiin maapallolle, puhtaudelle, luonnonvarojen tukemiselle, tuleville sukupolville! ah, mikä visio. utopiaa, toivottavasti ei ihan kokonaan!
siinäpä tulevaisuuden aloja ja firmoja mietintään…..
– r.
TykkääTykkää
Aika mielenkiintoinen postaus, kun täällä blogissa bloggari kaiken aikaa esittelee uutuuksia ja kaikkea materiaa. Siitähän voi luopua ja lopettaa sellainen, jos ahdistaa. Itse me kaikki voimme valita, millaista elämää elämme ja miten arvomme näkyvät elämässämme. Että oliko vain puheet parasta. Sekin mielenkiintoista, että blogissa on välillä jokin hiukkasen syvällisempi pointti krääsän keskellä. Pääsääntöisesti pinnallista, ja jossain välissä hieman jotain ajatustakin. Näistä saa ajattelemisen aihetta, mikä motivoi ketäkin.
TykkääTykkää