Kuvia Kuubasta

pitsitoppi By Pias* / kangaslaukku Il Mercantino* / hattu Kuubasta

 

Heippa; pitkästä aikaa!

Lomaltapaluu on sujunut vähän nihkeästi ja aikaero nukuttanut yli puolelle päivin. Kuvia on hurjan paljon; en oikein tiedä mistä taas aloittaisin (joten aloitetaan sekalaisella koosteella) ja ikävä Kuubaan tekee lomakuvien selaamisesta vähän haikeaa. Mutta kai se nyt jo pitää aloittaa. 🙂

Kuten viime vuonna, tiedän (tai ainakin sormet ristissä toivon) taas ettei reissu saarelle ollut viimeinen. Kuuban matkailu on tosin lisääntynyt huimasti viime aikoina ja mitä enemmän reitti vapautuu USA:lle, sitä vaikeammaksi matkailu varmasti muuttuu meille muille. Saapi nähdä. En kyllä kestä jos meidän paratiisirannan kaikki pikkuhökkelit puretaan luksushotellien tieltä. Sitten tulee itku. 

Lomamatkoissa parasta on mun mielestä nimittäin nähdä ihan oikeaa elämää. Se, että kotiintuomisina on aina paljon tunteita, elämyksiä ja muistoja. Kuubassa ei ehkä ole mitään shoppailtavaa, ei juuri aktiviteettejä eikä internetyhteyttä. Ladan ovi ei ehkä toimi ja lämmin vesi on ylellisyyttä. 

Silti juuri tällaiset lomamatkat ovat mun mielestä parasta ylellisyyttä. Istut simppelillä betoniterassilla keinutuolissa auringon laskettua ja ehdit jutella miehesi kanssa asioita, joita kotona ei muka koskaan ehdi. Kummaltakin virtaa ajatuksia, vanhoja kokemuksia ja tunteita, joita koskaan ei ole tullut sanottua. 

Kaikkein parasta lomamatkoissa ovat ne kotiintuomiset, joita ei näy eikä voi koskea.

Uudet kokemukset ja elämykset.

Ne tunteet, jotka ruokkivat arkeakin vielä pitkään, jotka muokkaavat, jotka saavat näkemään asioita toisin.

Sanat, jotka korjaavat monet halkeamat.

Roihahtaneet liekit ja vahvistetut siteet. 

Kuubapostauksia tulee vielä monta. 😉 Kertoilen sitten taas tarkemmin matkan kulusta. Eli nähdään taas vähän useammin! 🙂

 

68 vastausta artikkeliin “Kuvia Kuubasta

  1. Ihmisten pitäisi lopettaa rivien välistä lukeminen. Tai ainakaan ei kannata kertoa ääneen jos ajattelee tyhmiä.
    Ei meille lukijoille kuulu Johannan avioliiton asiat kuin niiltä osin minkä Johanna ITSE meille kertoo.
    Luen joka postauksen ja en ole bongannut mitään aviokriisiin liittyvää. Kuvittelemalla voisin keksiä jotain normaalia työssä (useammassa) käyvän, pienten lasten äidin ”väsymystä” kaamoksen ja joulukiireiden keskellä, vaikka samaan aikaan ihailen upeita asuja, illanistujaisia, kauniita kukkia ja kattauksia. Joten…
    Keskitytään näissä blogeissa siihen mitä luemme ja kuvissa näemme, ei siihen mitä haluaisimme nähdä ja lukea.
     

    Vierailija
    09.03.2015 klo 11:24

    Ihanaa jos teidän parisuhteessa on kaikki hyvin. Olin lukevinani joulun ajan postauksesta merkkejä jostain muusta, ehkä vain siksi että itse olen keskellä erokriisiä. Oli miten oli, kaikkea hyvää toivon sulle 🙂

    Tykkää

  2. Oih, olipa ihana kirjoitus! Tunteet nousivat pintaan tuossa ”ehdit jutella miehesi kanssa asioita, joita et muka kotona koskaan ehdi” -kohdassa, sillä tuo on NIIN totta! 
    Kiitos, että jaksat kirjoittaa tätä tunteita herättävää ja inspiroivaa blogia<3(ps. Surineule parhaillaan puikoilla, hih)

    Tykkää

  3. Osaat kyllä kirjoittaa niin hyvin. Aidosti.
    Ihanat kuvat ja voi niisk noille loppulauseille ❤
    Ps.Haluan tuon laukun 😉
     

    Tykkää

  4. En yhtään ihmettele että lähditte tuonne uudestaan. Kuvathan ovat kuin sadusta. Kunpa itsekin pääsisi….

    Tykkää

  5. Ihana kuulla, että kaikki olisi hyvin. Ehdin jo pelätä, että jotain ikävää on sattunut tai tulossa, kun on ollut sellaisia postauksia, että niistä on tullut ilman mitään analysointiakin itsellekin surullinen olo. Jotain surullista, haikeaa. Elämä voittaa.

    Tykkää

  6. Näyttääpä kivalta ja ikävä takaisin tuonne itsekin. Ehdottomasti yksi ihanimmista maista missä olen käynyt tosin Varaderon seutu oli aika kammottava turistirysä. Täytyy varmaan sanoa, että se Varadero, johon me yhdeksi yöksi osuimme oli sellainen mutta nuo teidän kuvat ei kyllä millään tavalla muistuta meidän kokemuksia. Olimme vuokra-autolla liikenteessä ja ajelimme Kuubaa ristiin rastiin ja rakastuimme ikihyviksi. Suhtkoht pienellä Kuuban saarella on niin monet kasvot. Pelkään itsekin mitä Kuuban taianomaisuudella tapahtuu kun rajat aukeavat Amerikalle mutta toivottavasti paikan kulttuuri säilyy omanlaisenaan.
     

    Tykkää

  7. Vierailija
    09.03.2015 klo 08:46

    Ihan oikeastiko joku puhuu itsestään saariston valonlapsena? Ei vaan voi olla totta. 
     
    Johanna on upea aikuinen nainen jolla on elämäntaidot hallussa ja joka jaksaa kirjoittaa iloksemme, ei kannata yrittää siipeillä Johannan kustannuksella, ei vaikka olisi millainen valopää tahansa.
     
     

    Vierailija
    08.03.2015 klo 09:18

    Kiitos jälleen ihanista sanoistasi!
    Sun blogia on ihana lukea ja siitä tulee aina onnellinen ja hyvä mieli. Taidat olla mieleltäsi saariston valonlapsi kuten minäkin 😉 
     
    terveisni: saaristonlapsi

    Oikein hyvää kevättä sinulle. Toivottavasti lisääntynyt auringonpaiste nostaa mielialaa.
    T: Menninkäinen

    Tykkää

  8. Oukkidou vierailija 18, jos sen ymmärtäminen että elämässä on monenlaisia sävyjä on tyhmää niin olkoon sitten niin. Kommentissani toivoin Johannalle kaikkea hyvää. Ehkä senkin voi sitten tahtoessaan lukea uteluksi 🙂

    Tykkää

  9. Tyhmyydestä puheenollen: itsesi pitäisi lopettaa kanssakommentoijien arvostelu. Jokainen lukee/ymmärtää/ajattelee kirjoitukset OMALLA tavallaan, eikä sun tavallasi. 
     
     

    Vierailija
    10.03.2015 klo 07:55

    Ihmisten pitäisi lopettaa rivien välistä lukeminen. Tai ainakaan ei kannata kertoa ääneen jos ajattelee tyhmiä.
    Ei meille lukijoille kuulu Johannan avioliiton asiat kuin niiltä osin minkä Johanna ITSE meille kertoo.
    Luen joka postauksen ja en ole bongannut mitään aviokriisiin liittyvää. Kuvittelemalla voisin keksiä jotain normaalia työssä (useammassa) käyvän, pienten lasten äidin ”väsymystä” kaamoksen ja joulukiireiden keskellä, vaikka samaan aikaan ihailen upeita asuja, illanistujaisia, kauniita kukkia ja kattauksia. Joten…
    Keskitytään näissä blogeissa siihen mitä luemme ja kuvissa näemme, ei siihen mitä haluaisimme nähdä ja lukea.
     

    Vierailija
    09.03.2015 klo 11:24

    Ihanaa jos teidän parisuhteessa on kaikki hyvin. Olin lukevinani joulun ajan postauksesta merkkejä jostain muusta, ehkä vain siksi että itse olen keskellä erokriisiä. Oli miten oli, kaikkea hyvää toivon sulle 🙂

    Tykkää

  10. Vierailija
    09.03.2015 klo 08:46

    Ihan oikeastiko joku puhuu itsestään saariston valonlapsena? Ei vaan voi olla totta. 
     
    Johanna on upea aikuinen nainen jolla on elämäntaidot hallussa ja joka jaksaa kirjoittaa iloksemme, ei kannata yrittää siipeillä Johannan kustannuksella, ei vaikka olisi millainen valopää tahansa.

    Oikein hyvää kevättä sinulle. Toivottavasti lisääntynyt auringonpaiste nostaa mielialaa.
    T: Menninkäinen
     
     

    Tykkää

  11. ”Mies sai ruokamyrykytyksen ja en voinut olla edes vihainen, koska oli niin onnettoman näköinen kipeänä ja kuumeessa..” 
    Ihanko totta, et voinut olla vihainen miehellesi, joka sairastui ruokamyrkytykseen?!! Herranen aika!! Tämä aasinsiltana seuraavaan..
    Johannan postaus oli hienosti aito ja rehellinen. Ja selvästi omaa parisuhdetta arvostava. Työskentelen alalla, jossa tapaan paljon perheitä ja tietysti sitä kautta myös niitä pariskuntia. Mielestäni tänä päivänä suurin ongelma on, ettei osata arvostaa sitä kumppania eikä kohdella toista hyvin. Tiuskitaan toiselle, vähätellään toisen tekemisiä, ei suoda toiselle hymyä/halausta/kosketusta. Ei huomioida toista arjessa. Vaaditaan paljon, eikä olla siltikään tyytyväisiä. Tai sitten ollaan jo siinä pisteessä, ettei enää edes vaadita vaan halutaan elää saman katon alla, mutta erillään. Näitä tilanteita näkee hyvin esim. ruokakaupassa, oletteko kiinnittäneet huomiota? Ja nyt tiedän sohaisevani muurahaispesään, mutta isossa osassa ovat pariskuntien naiset.
    Mielestäni niin surullista. Parisuhteesta kun voi saada valtavan paljon iloa ja onnea elämään jos vain sen oivaltaa. Välillä jään miettimään, tietävätkö nämä pariskunnat mitä kaikkea parisuhde voikaan antaa? Luulevatko he, että edellä mainittu käytös kuuluu parisuhteeseen ja on täysin normaalia?
    Yllättäkää puolisonne ja valmistakaa yhteistä iltapalaa kun hän tulee myöhään kotiin harrastuksestaan. Huomioikaa toisenne joka kerta, kun lähdette pois kotoa tai tulette kotiin. Viettäkää yhteistä aikaa lasten mentyä nukkumaan, esim. saunoen. Koskettakaa toisianne päivittäin. Jutelkaa päivän kuulumiset joka päivä.
    Loppujen lopuksi se on aika yksinkertaista. Ja silti harmillisesti monelle liian vaikeaa.
     
    Kiitos mukavasta blogistasi Johanna!! Lisää vaan näitä aitoja postauksia, mukava saada niistä keskustelua aikaan! 🙂

    Tykkää

  12. NImeomaan; herranen aika! Hymyilyttää 🙂 Kirjoitit kuin meidän parisuhteesta, vaikka nakerruit yhteen sanaan ”vihainen”! Toivottavasti tästä oon apua muille lukijoille ja heidän parisuhteille. – Sait minusta hetken itsellesi terapeutin purkaessasi vihasi, vaikka olisit voinut tehdä sen työpaikallasi. Vinkki; tee healing ennen kuin lähdet töistä niin et kanna parisuhteiden pahaa  karmaa omaan kotiisi ja netin ääreen.  Hyvä että sain sinut kirjoittamaan pelkkää asiaa – mutta minulle tai miehelleni, tässä ei ole uutta. Olemme alusta asti arvostaneet ja kunnioittaneet toisiamme ja suhteemme on hyvällä tavalla onnellinen tempperamenttisistä luonteistamme huolimatta.  Koemme joka päivä kuvaamiasi asioita, saunan korvaa iso  kylpyamme. Mieheni rakastaa kylpyjä ja se odottaa valmiina kun hän tulee työmatkalta kotiin..  – Yhden asian unohdit, jota pidän hyvinkin hyvän suhteen liimana. Sen, että myös miehen työstä pitää olla myös kiinnostuntut. Olla kannustava kumppani tässäkin kohtaa.. tiedän, että tämä unohtuu monelta muulta. – Suomessa autoin työn lomassa ja vapaa-ajalla kavereita (huume- ja alkoholiongelmissa) Sain paljon ja olen erittäin kiitollinen ex-kumpanille että sain olla hänen tukenaan. Kokemus antoi niin paljon ja suosittelen jokaiselle. Sain vastalahjaksi sellaista mistä en ollut edes unelmoinut. Elämä voi joskus yllättää iloisella tavalla vaikkei sitä aina uskoisi.
    No sittten: Mieheni teki viime vuonna 11 työmatkaa USA:han, lisäksi Ranskaan ja Espanjaan, niin oletan että hän valitsee ruokansa ettei sairastu ulkomailla? Oletin tätä myös lomalla, mutta aiemmat vatsasairaudet eivät ole vieläkään opettaneet. Rakas ystäväni ja mieheni tunteva sanoi, että jäpä koetteli kohtaloaan? Juurikin näin ja se oli hyvin sanottu. No fiksu mieheni myös tunnusti kotona että olisi pitänyt ajatella enemmän… Ostereita ja muita merenelviä  pahaa oloa ja  kuitenkin tartar-pihvi johon ei saanut tietenkään ravintolassa konjakkia tai wiskiä, kuten keskieuroopassa. Dubaissa alkoholi kuuluu vain hotellien sisäpuolelle. No sainhan olla hoitajana ja oikeastaan ihmettelin kunka hyvin sujui etten itse puklannut vessalattiaa siivotessa oksennuksesta miehen sääriä myöten! Hiekkamyrsky siivitti suopeasti lepopäiviä.
    Osaksi syystä siirsimme lentoja, ja hyvä että olikin tilattu suoraan lentoyhtiöstä. Matkalla toinen mies sai sitten sydänkohtauksen ja teimme Kuwaitissa välilaskun. Onneksi hänkin selvisi kiitos lentohenkilökunnan ja tohtorin, joka oli sattumalta koneessa..
    Jos lujit kesällä blogia Johanna kipuisi ikävästä Suomen ja NOrjan välillä. Meillä tämä ei ole ongelmana koska viihdymme molemmat ulkomailla. Tosin muuttoprojektiti maasta toiseen on nekin olleet haastellisia ja opettavaisia. Eilen ajattelimme toisista tietämättämme  amerikan projektiin liittyviä asioita, ja uuteen työpaikkaansa ajatellen. JOs tämä ei ole sielunkumppanuutta niin mikä sitten?  – Suhteemme perusta on se että osaamme puhua toistemme kanssa. Siis kolmen kohta: puhukaa, puhukaa ja puhukaa!
    Aurinkoista kevättä ja onnea vaativaan työhön!

    Tykkää

  13. Tosi kiva hyvän mielen blogi mutta kommenttien lukemisen taidan jatkossa jättää väliin :). Miten hyvää tarkoittavista kommenteistakin saadaan väännettyä jotain negatiivista? Enkä nyt viittaa mihinkään yksittäiseen kommenttiin. Ihanaa kevättä vaan kaikille, kyllä elämä on ihan mukavaa vaikka välillä kolhiikin :)!

    Tykkää

Jätä kommentti