Dreamhouse vol. 2

Tämä komea valkoinen talo on rakennettu vuonna 1888 ja sillä on ympärillään puiden ja pensaiden suojaama suuri villinurminen piha, jonne vie hiekkaiset auton urat. Suojaan ohikulkijoilta, muulta maailmalta ja asvaltilta.
Ihan kuin maaseudulla -ja aivan keskustan kupeessa. 
Talovanhuksen julkisivua koristaa kolme suurta, vanhaa ruudutettua ikkunaa ja kellarikerroksen kolme pientä kaari-ikkunaa. Ullakkokerroksen yksinäinen ikkuna työntyy keskeltä kattoa ulos. Talon edustalta kiertää kivilaattainen polku sivussa sijaitsevalle ulko-ovelle, reunustettuna erilaisilla ruukuilla ja kauniilla istutuksilla.
Me ollaan jo lauantai-iltana päätetty, että tämä täydellinen talo on meidän uusi koti. Kellaria myöten remontoitu wanha tyyli on säilytetty niin, ettei meidän tarvi kuin vähän jotain kaunista ajan henkeen sopivaa tapettia laittaa. Omaksi iloksi. Muun kauniin lisäksi.
Tuskin mikään enään voi estää meitä.
Meidän haavetta.
Suunnitellaan tarjoustakttiikkaa ja mahdollisen kisan voittoa. Talolle on laitettu niin edullinen hinta, että se houkuttelee varmasti monta muutakin ostajaehdokasta.
Sunnuntaiaamuna lähdetään heti lenkkeilemään talon ohi. Se on kaunis. Vanha, jykevä ja kaunis. Kierretään toistakin kautta. Kurkitaan sireenipensaiden välistä. Täydellinen.
Hymyillään, jutellaan ja jatketaan matkaa onnellisina.
Meidän talo.
Kunnes.
Naapurista kuuluu kummallista huutoa. Ja taas. Kyllä, se tulee naapurista.
Idylli katoaa.
Hymy haihtuu.
Pienen kyselyn jälkeen selviaä, että naapuritalo on psyykkisesti sairaiden ja -vammaisten hoitola. Hankalien tapausten paikka. Sellaisten vahvojen ja isojenkin, jotka tarvitsevat aina kaksi hoitajaa mukaansa.
Kello on nyt yli viisi. Hymy ei ole palanut.
Me oltiin niin varmoja.
Mut ei tota voi harkitakaan, ei vaan voi.
Täysin poissa laskuista.
Niin täydellinen talo.
Että melkein itkettää.
Piristykseksi sentään yksi kuva tältä päivältä, tästä tuli niin vanhat kokismainokset mieleen, että melkein hymyilytti.
😉

96 vastausta artikkeliin “Dreamhouse vol. 2

  1. hei, pakko kommentoida,oi surku, mikä käänne. tuo talo kuulostikin jo aivan liian hyvälle.. kyllä se ihana dream-talo vielä löytyy :)kivoja kesä päiviä!:)

    Tykkää

  2. Onpa teillä huonoa tuuria! Tuollaisen naapuriin lasten kanssa muuttaminen ei varmastikaan houkuta :/ Uskon kyllä, että teille vielä _se oikea_ löytyy!
    Ps. Ihan mieletön toi kokis-kuva 🙂

    Tykkää

  3. Vaikka minulla ei olekaan lapsia, niin en silti haluaisi muuttaa tuohon taloon. Omakotitalossa kyllä kaipaan sitä omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Ja jos olisi lapsia, niin sitten vielä vähemmän.

    Tykkää

  4. ”Tämä blogikirjoitus kuvastaa tosi surullisella tavalla sitä miten kauniiseen maailmaan ei rikkoa mahdu. Sitä mitä ei tunneta ja arjessa usein kohdata, pelätään ja ennakkoluulot + harhaluulot saavat kasvunsijaa.”
    Anonyymille sellaiset terveiset, että uskaltaisin väittää jokaisen vanhemman haluavan niin rauhallisen ja tasapainoisen kasvuympäristön lapsilleen kuin mahdollista. Ja ehkä ensimmäisenä talo psyykkisesti sairaiden (jotka VOIVAT olla vaarallisiakin, ei toki aina!) naapurissa ei tulisi mieleen. 😛

    Tykkää

  5. Juu ei puhettakaan, että muuttaisitte sinne, out of question! Tässä on nyt vain yksi positiivinen juttu: Jossain teitä odottaa vieläkin ihanampi talo!

    Tykkää

  6. Itseäni häiritsee jo näin kerrostaloasunnossakin yläkerrasta kuuluvat kumisevat kanta-askeleet (joihin jopa joskus herään), joten jos omakotitaloon muuttaisin niin ensimmäinen vaatimus olisi hiljaisuuus.
    Valitettavasti tuollaisen hoitokodin naapurissa hiljaisuus taitaa olla suhteellinen käsite. Ainakin oma mummuni oli dementoituneena todella äänekäs ja yllättävää kyllä muisti loppuaikoinaan ainoastaan ne kaikkein rivoimmat kirosanat, joita hän ei terveenä olisi koskaan rohjennut sanoa – saati sitten huudella kovaan ääneen.
    Se, ettei halua kuunnella tällaista huutelua omalla kotipihallaan päivästä ja vuodesta toiseen ei mielestäni ole ennakkoluuloa vaan omien rajojensa tunnistamista.

    Tykkää

  7. Näiden mutkien jälkeen Sen Oikean kodin löytyminen aikanaan on varmasti huojentavaa.
    Olet näemmä oikein riehaantunut viime aikoina näissä omien kuviesi määrässä ja poseerauksissa! ;D

    Tykkää

  8. Anu: Oih, kiitos. Miten viisas kommentti, näin alankin ajatella 😉
    Nunt: Juu… etsinnät jatkuu!
    nina: 🙂 Juu… huoh 🙂
    Merja: Juu uskallan ihan suoraan sanoa, että siihen naapuriin ei muuteta. Kyse ei ole mistään pelottavasta tuntemattomasta, sillä tiedän kyllä minkä tyyppistä porukkaa naapussa asuu ja minkä tyyppisestä sairaudesta potilaat kärsivät. Itseasiassa kollega, jolta talon potilaista kysyin, neuvoi vahvasti minua muuttamasta. Potilaat oikein hyvin tuntien.
    Anonyymi: Niin… Jos saan valita, en tietentahtoen valitse häiritseviä naapureita. Tekee se sitten minusta kuinka kamalan ihmisen tahansa! 🙂
    White Lily: Itseasiassa tämän kohdalla ei olisi edes haitannut merinäköalan puute, rakastuttiin muuten niin kovasti… eli eiköhän jatkossakin tule kyseeseen merinäköalaton, jos kunnolla kolahtaa ;)Siitä ”vaihtotalosta” me ei sit kuitenkaan tykätty kun käytiin katsomassa 😦
    UK Emilia: HIh, kiitti 🙂
    Anonyymi: Kiitos kommentista, ihan asiaa. En mielestäni myöskään ”pelkää tuntematonta” tai elä missään omassa kauniissa maailmassani, jollen tieten tahtoen valitse tällaista taloa.
    Soccermom: Näin on, ihan totta. Lasten kanssa on niin suurempi riski kaikenlaisiin yhteentörmäyksiin.
    Laura: Thanks 🙂 Juu kyllä se löytyy!
    elisabeth: Kiitos ❤
    Anonyymi: Samme her. Ollaan me kauheita sydämettömiä ihmisiä 😉
    Valon soturi: Niinpä… Luulen, että moni muukin pienten lasten vanhempi oisi tehnyt saman valinnan.
    Kutri: Kiitti ❤
    Anonyymi: Niin.. ja voin vannoa tietäväni millaisia potilaita naapurissa asuu. Kyse ei ole ennakkoluuloista, koska osaan suhtautua niin psyykkisesti sairaisiin kuin kehitysvammaisiinkin ammattitaidolla, mutta sitä eivät pienet lapset osaa. Enkä edes halua ”osata” vapaa-ajallani, omassa kodissani. Niin se vaan on. Mainitsemiasi tapauksia hoidan ihan mielelläni töissä, mutta en ottaisi kotiin mukaan hihi 🙂

    Tykkää

  9. Tääl on aivan JÄÄTÄVÄÄ tällä hetkellä, palelen töissä paljasnilkkaisena aivan armottomasti mut nyt on KESÄ joten sukat pysyy poissa vaikka jalat ois siniset! 😀

    Tykkää

  10. Kirjoitin jo aiemmin anonyyminä, mutta jatkan vielä… Kuinka moni teistä, jotka eivät ymmärrä ettei Johanna ja perhe voi tuohon taloon muuttaa, oikeasti itse olisi valmis muuttamaan siihen (ja menettämään rauhan ja hiljaisuuden, mahdollisesti jopa saamaan ”yllätysvierailijoita”)??
    Tuskin kovikaan moni!!
    Taitaa olla joukko kateellisia taas liikkeellä, kun on ano-kommentointimahdollisuus, pakko jotain negatiivista keksiä.Tämän takia meitä normaaleja ja kilttejä anonyymejä sitten sorretaan. 😦

    Tykkää

  11. Eriävän, OMAN mielipiteen esittäminen ei edelleenkään ole laitonta saati väärin, eikä edes kateellista. Voi vaan olla että vaikeasti vammaisen, perintötekijöiden vuoksi kookkaan ja vahvan, omainen esimerkiksi vetää herneen nenään tästä postauksesta, ja se on sallittua sekin.
    Reija

    Tykkää

  12. Ihanat bikinit! Oon etsinyt kivoja pallokuosisia jo viime kesästä :)Mistä oot löytänyt?
    ..vaikka ei täällä Suomessa ihan tarkenekaan aurinkoa ottaa 😉

    Tykkää

  13. susse: Hehee 🙂 Täällä samaa tulossa kuulemma 😉
    Anonyymi: Pahoittelen… 😦
    Anonyymi: Tiedän, että teitä ”kivoja” anonyymeja on suurin osa, halit sinne ja pahoittelut sorrosta ❤
    Reija: Pahoittelen sullekin ja ymmärrän, että tää mun kirjoitus loukkasi. Ihan sallittua vetää herneet nenään 🙂 En tietenkään halua millään tavalla, missään nimessä sortaa psyykkisesti vammaisia, edes agressiivisia sellaisia ja suhtaudun tottakai heihinkin inhimillisesti ja jopa empaattisesti. Nyt on kuitenkin kyse lapsistani ja hyvin arvaamattomistakin ihmisistä, jotka olisivat osa jokapäiväistä elämäämme. Mulla ei ole kokemusta omaisen roolista, mutta ymmärrän, että siinä roolissa joutuu varmasti silloin tällöin pahoittamaan mielensä ja olen todella todella pahoillani, jos olin yksi näistä. Varmasti itsekin loukkaantuisin, jos kyse olisi omista läheisistäni, ainahan kaikkia omiaan rakastaa samalla tavalla vammoista riippumatta ❤
    Minny: Muutama viikko sitten Nelly.comista tilattu! 🙂

    Tykkää

  14. Eipä mitään..olen aika tottunut näihin mielipiteisiin ja ymmärrän ne kyllä, välillä vaan ihan oikeasti väsyttää saada ihmisiä ymmärtämään etteivät kaikki kookkaat, ”mölisevät” kehitysvammaiset ole vaarallisia! En siis ole omainen vaan hoidan eriasteisia vammaisia ja olemme taistelleet asuntolamme paikasta vuosia sitten juuri näistä syistä, nyt sijaitsemme maalla mikä on osoittautunut todella hyväksi ratkaisuksi kaikille.
    Onnea kodin etsintäänne. 🙂
    Reija

    Tykkää

  15. Miksi ihmeessä Johannan pitäisi muuttaa asuntoon jonka sijainti syystä tai toisesta arveluttaa?, arvoisat anonyymit. Etteköhän te löydä sen unelmatalon aikanaan 🙂 Ihana bikinikuva!

    Tykkää

  16. Reija: I know… Mutta kollega tosiaan kommentoi talossa asuvan myös arvaamattomia ja aggressiivisia ihmisiä, ei pelkästään niitä äänteleviä eikä siis pelkästään kehitysvammaisia. Kiva kun päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, pieni kesksutelu auttaa aina… 🙂
    Miikkis: Thanks ❤

    Tykkää

  17. Ja vaikkei kyseessä olisikaan agressiiviset tai vaaralliset asukkaat, minua ainakin häiritsisi se meteli. Samasta syystä en haluaisi muuttaa vilkkaasti liikennöidyn tien varrelle, lentokentän tai minkään tehtaan lähelle jne. Kotona kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta.Tuskin kellään oikeasti on mitään kehitysvammaisia vastaan, mutta jos voi välttää asumisen tuollaisen paikan lähellä, ei kai sinne kukaan vapaaehtoisesti muuta??Ja nyt tämä anonyymi hiljenee tästä asiasta, anteeksi Johanna kun ”hiillyin”. Toivottavasti se teidän unelmatalo löytyy pian!!

    Tykkää

  18. NIMBY, niinhän se menee. Kukin tyylinsä mukaan.
    Tietenkin jokainen valitsee asumismuotonsa juuri omien kriteereiden, vaatimusten, toiveiden ja rajojen puitteissa mutta jos et arvannut tämän postauksen aiheuttavan pahaa mieltä niissä joiden elämää vammaisuus tai psyykkinen sairastuminen jollain lailla koskettaa, niin ihmettelen arviointikykyäsi. Mutta rajallinenhan se meillä on kumpaisellakin.

    Tykkää

  19. Onpas kommentteja! 🙂 En kyllä itsekään olisi tuohon taloon muuttanut. En.
    En ymmärrä miksi rasisti tai muun leiman pelossa ei saisi edes ajatella omaa saati lastensa turvallisuutta. Voi, voi…
    Se, että ajattelee omaa ja läheistensä hyvinvointia, ei tarkoita että olisi.. ’rajallinen arviointikyky’. 😉 Omasta mielestäni, Johanna, päätöksesi osoittaa hyvää arviointikykyä.
    Itse olen ollut psyykkisesti sairas, (lapsivuodepsykoosi), enkä haluaisi jättää lastani nukkumaan omalle pihalleni vaunuihin, jos tietäisin että heti naapurissa on joku, joka saattaa saada päähänsä ties mitä.
    No niin, kylläpäs vereni kuohahti..Pyydän anteeksi.
    ”Kun lakkaa etsimästä, löytää.”

    Tykkää

  20. Tämä täällä on pahoillaan ,ettei unelmien talo napanna vieläkään. Mutta saparo pystyyn, kyllä se jossain teijän porukkaa oottelee!! Aurinkoa alkuviikkoosi. 🙂

    Tykkää

  21. Tuohon Sanderin kommenttiin voisi sanoa että eikö myös se että näistä asioista, kuten nyt Johanna tässä melko avoimesti kertoi, ei saa ikäänkuin vapaasti kertoa mielipidettään ole myös jonkinlaista suvaitsemattomuutta ja melkeinpä rivien välistä sellaisen etsimistä mitä siellä ei ole. Ollaan niin herkkänahkaisia että ajatellaan että jokainen ”vammaisista” tai ”psyykkisesti sairaista” ihmisistä kirjoitettu sana on ilman muuta negatiivinen jossain mielessä. Aihe on niin tabu että siitä saisi puhua vain kauniisti kiertelemällä ja anteeksipyydellen vai? Kun kuitenkin kuvittelisin että jokainen joka vähääkään tuntee tälläisia ihmisiä tai hoitolaitoksia, on nähnyt mitä se arkirealismi on. Mitä niin pahaa siinä on ettei siitä voi puhua rehellisesti ja suoraan niinkuin asiat on. Eihän se tarkoita että he tai tälläiset hoitolaitokset ovat jotain hyljeksittäviä asioita. Mun nähdäkseni lähimmäisenrakkaus ja tosiasioiden tunnustaminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Sitäpaitsi, eihän kukaan ole käynyt kysymässä hoitolaitoksen asukkailta haluaisivatko he Johannaa perheineen naapuriksi! Ehkä hekään eivät halua meluavia lapsia 😉 tai liian kaunista emäntää naapuriin 😉 Tässä blogissa tuli nyt vain Johannan mielipide yhteiselosta mutta kolikolla on aina toinenkin puoli.
    Pointtini siis että minusta mielipiteensä saa sanoa rehellisesti, vammaisistakin, omien arvojen pohjalta kunhan se ei loukkaa lakia tai hyviä tapoja. Sekin on ok jos rehellisesti myöntää että ei kykene kohtaamaan tälläisiä ihmisiä, paljon pahempaa on minusta jos teeskentelee muuta. (Mutta siitähän nyt ei tässä Johannan tapauksessa ollut kysymys.) Mun mielestä avoin ja rehellinen keskustelu edistää vammaistenkin asiaa ja poistaa juuri niitä turhia pelkoja. Tottakai outo käytös pelottaa ja arveluttaa jos ei tiedä mistä se johtuu, se kuuluu ihmisen itsesuojeluvaistoon mutta siitä on helppo päästä yli kun hankkii ja saa tietoa.

    Tykkää

  22. Täällä myös eräs anonyymi, joka on psyykkisesti sairaan lähiomainen. Itse ymmärrän mainiosti, että ette tahdo kyseiseen taloon muuttaa. Kuitenkin itseäni häiritsi hieman postauksen kirjoitustyyli: unelmien talo, kaikki täydellistä, mutta lopussa paljastuu, että seutu on ”pilattu” tällaisilla poikkeavilla ihmisillä. Tällä tavalla ei ehkä olisi tullut kirjoitettua jos kyseessä olisi vaikka tartuntatautien poliklinikka: kauheaa, että ne sairaat ihmiset kulkevat lähettyvillä ja niiltä voi lapset saada vaikka jonkun taudin.
    Psyykkiset ongelmat ovat usein vaiettuja ja eräänlainen tabu vielä yhteiskunnassa. Sen takia ne, jotka omakohtaisesti ovat asian kanssa tekemisissä saattavat olla herkempiä loukkaantumaan. Valitettavasti sitä ei voi koskaan tietää, kenelle tällainen sairaus osuu ja koska.
    Kiitos blogista Johanna ja toivottavasti unelmien talo vielä löytyy!

    Tykkää

  23. Voi harmi. 😦 Mutta metsästys jatkukoot! 🙂 Siellä on nyt kuitenkin tasasin väliajoin tuntunut olevan ihan kivoja taloja tarjolla, joten kyllä se Omakin sieltä vielä vastaan tulee. Ihan varmasti.
    Harmittelen myös tämän postauksen aiheuttamaa pientä turbulenssiä. Mielestäni et kirjoittanut loukkaavasti tai tuomitsevasti. Kerroit asian niinkuin sen koitte ja siitä miten ja missä sen huomasitte. Ymmärrän täysin päätöstänne luopua tästä talosta. Olisin varmasti tehnyt itse samoin.
    Minulla oli vaikeasti vammainen läheinen, joka vielä muutama vuosi sitten asusteli varmaan aika vaastaavanlaisessa paikassa kuin tuo naapuritalon hoitola. Arvostan hoitokotia valtavasti, mutta koin jo pelkät vierailut siellä välillä sen verran rankoiksi, että en usko, että kykenisin edes itse asumaan paikan vieressä. Pienen lapseni kanssa en asiaa edes harkitsisi. Vuosia tällaisen hoitokodin elämää läheltä seuranneena, ihmettelen asiasta noussutta kohua. Meno oli välillä levotonta ja äänekästä. Välillä surullista, joskus kauhistuttavaakin. Onko siis väärin todeta, ettei halua sitä osaksi omaa ja lastensa arkea kotona ja omalla pihalla? Jos on, niin olen tosi huono ihminen, koska en osaa edes hävetä sanojani. Jäin vähän hämilleni tästä – en postauksesta, vaan kommenttilaatikon viesteistä. Mutta joskus on ihan hyvä vähän tuulettaa ajatuksiaan… Jään siis miettimään asiaa itsekseni.
    Ja lopuksi pakko vähän keventää… Vau mikä kokiskuva – kelpaisi tosiaan mainokseksi asti! 🙂
    Hymyä päivääsi! 🙂
    .erin.

    Tykkää

  24. tämä sun kommenttiboksi täällä alkaa taas elää omaa eläämäänsä…musta on niin hassua että muut kuin Johanna vastaa noihin älyttömyyksiin. Tämähän on siis sun blogi…
    mutta sitten asiaan eli tulin katsomaan että vastasitko mitään tuohon mun aikaisempaan kysymykseen ja täytyy vain todeta että ihanaa että miehesi on myös ymmärtänyt että te tarvitsette tilaa merinäkymästä huolimatta:) Joskus miehllä kestää vähän kauemman aikaa tajuta näitä elämän realiteetteja…kyllä se uusi koti varmasti jonain päivänä löytyy!

    Tykkää

  25. no voi rähmä 😦 mutta antaapa tämä nyt ainakin toivoa siitä, että juuri se teidän talonne löytyy aivan varmasti, koska koko ajan löydätte kuitenkin silmää miellyttäviä yksilöitä! kyllä se vielä tärppää ❤

    Tykkää

  26. Anonyymi: Ihan samoilla linjoilla 🙂
    Sander: Pidätko mun arviointikykyäni rajallisena? Ok, minä en 🙂
    Sykerö: Kiitos kivasta kommentistasi ❤
    Murupeikko: Kiitos! Samoin 🙂
    Bunny: Kiitos hyvästä kommentista. Itseasiassa harkitsen taloa edelleen ja mennään huomenna katsomaan se ja juttelemaan omistajien kanssa. Miten he ovat kokeneet naapurit. En todellakaan koe suhtautuvani neg minkään sortin vammaisiin, mutta kyllähän arveluttavat naapurit aina vaikuttavat ostopäätökseen!!
    Anonyymi: Kyllä varmaan oisin kirjoittanut näin vaikka mikä vain neg yllätys naapurissa olisi ollut 🙂 Kiitos kommentistasi!
    erin: Ajattelen ihan samalla tavalla ja tietenkin itse omat arvot ja ajatukseni tuntien pidän hassuna tätä kohua (taas). Arka ja kuohuttava aihe tottakai.
    White Lily: Juu… luultavasti huomenna poistuu anonyyminä kommentoinnin mahdollisuus. Ikävä kyllä, tykkään niin näistä keskusteluista (suurimmaksi osaksi;)).

    Tykkää

  27. Hei kaunis Johanna,
    Olen vasta hetken seurannut elämääsi, mutta halusin kuitenkin muutaman sanan tähän laittaa (en ole lukenut koko viestiketjua, joten en tiedä, mistä kaikesta yllä on keskusteltu).
    Olen itse psyk. alan ammattilainen enkä siis koe psyykkisesti sairaista ja/tai vammaisista minkäänlaista uhkaa tai ahdistusta. Päinvastoin, varsinkin näistä ns. haastavimmista kroonisesti sairaista pidän usein hyvinkin paljon (vaikka se voi ulkopuolisesta tuntua kummalliselta, ulkoisestihan he ovat usein epäsiistejä ja oudosti käyttäytyviä). He ovat monesti omalla tavallaan aivan yhtä valloittavia (hankaluudessaankin) kuin kuka tahansa meistä terveistäkin.
    Tästäkin huolimatta miettisin vakavasti naapuritaloon muuttamista. Lapset (myös omani) kokevat oudosti käyttäytyvät aikuiset monesti pelottavina, koska heidän käytöksensä sairauden vuoksi voi olla hyvinkin aggressiivisen oloista (vaikkei se sitä todellisuudessa ulkopuolisia kohtaan olisikaan – esim. niillä skitsofreenikoilla, jotka kuulevat ääniä). Tätä voi lapsen kuitenkin olla vaikea ymmärtää, kun ei sitä ymmärrä aina aikuinenkaan.
    Ymmärrän siis oikein hyvin epäröimisesi, vaikka taisit tuolla seuraavassa postauksessasi jo hiukan kallistua muuhunkin suuntaan.
    Sen verran vielä lisään, että en tosiaan usko, että näistä naapureista todellista vaaraa olisi, kuten kai joku muukin totesi. Sellaiset potilaat hoidetaan muun tyyppisissä hoitopaikoissa. Mutta varmasti monenmoista muuntyyppistä (välillä varmasti uhkaavaltakin tuntuvaa) seuraa 😉
    Ihanaa kesää sinulle ja perheellesi joka tapauksessa ja paljon viisaita ajatuksia päähäsi tätä asiaa pohtiessasi ;-D (koska niitä oikeita tai vääriähan tässä ei ole)!
    :-)tyts

    Tykkää

  28. Uskomatonta että heti kun anonyymi-mahdollisuus avautuu, täällä alkaa blogin kirjoittajan herjaaminen. Hei, oikeesti ihmiset! Ostaisitteko VAKAVASTI tämän talon jos olisitte itse ostamassa? Taloon ja kotiin ladataan niin paljon toiveita, unelmia, rahaa(kin!!!) että ostajalla on oikeus valita mistä ja millaisen ostaa! En voi käsittää tätä keskustelun tasoa. Johanna kertoo avoimesti fiiliksistä niin täällä alkaa kauhea lyttäys! Hei Johanna, ihmiset on vaan niin kateellisia kun sun elämä on ihanaa ja uskallat sen sanoa ääneen. Uskoisin että sunkin elämässä on myös oikeasti ikäviä juttuja. Kaikilla on. Niistä ei vaan näissä blogeissa kirjoitella, tai sitten blogin juju on toinen. Tsemppiä! Nimim. JOnna

    Tykkää

  29. Ihanan raikas kesäkuva 🙂
    Ja omana kommenttinani sanon, että ymmärsin tilanteen niin, että kyse ei ole sinänsä kehitysvammaisista tai mielenterveyspotilaista vaan heidän häiritsevästä ja mahdollisesti aggressiivisesta käyttäytymisestään. Tuskin kukaan moittisi koiranvihaajaksi, jos ei haluaisi muuttaa sellaisen kennelin naapuriin, jossa koirat haukkuvat ja ulvovat äänekkäästi. Vai moittisiko ? Itse ymmärrän täysin, että jos on mahdollista valita, niin sen myös tekee itselleen parhaaksi tuntuvalla tavalla 🙂

    Tykkää

  30. Bunny: Vammaisista ja psyykkisesti sairaista saa kirjoittaa avoimesti mutta toivoisin kuitenkin että humaanisti ja arvostavasti. Omat ajatukseni puki ehkä paremmin sanoiksi jälkeesi kirjoittanut anonyymi, jonka kommentin sanoman jaan täysin:
    ”Itse ymmärrän mainiosti, että ette tahdo kyseiseen taloon muuttaa. Kuitenkin itseäni häiritsi hieman postauksen kirjoitustyyli: unelmien talo, kaikki täydellistä, mutta lopussa paljastuu, että seutu on ”pilattu” tällaisilla poikkeavilla ihmisillä.”
    Johanna: Rajallisuudella viittasin siihen ettei kenenkään arvostelukyky, kuten ei kukaan ihminen muutoinkaan, ole täydellinen. Ilmeisesti olemme tästä eri mieltä.

    Tykkää

  31. Sander: Tää on tätä sanojen kääntelyä taas parhaammillaan 😉 En ole sanonut, että ”seutu on pilattu poikkeavilla ihmisillä”. Sen sanoitte se anonyymi ja sinä. En mielestäni puhunut epähumaanisti tai -arvokkaasti.Minä koin, että meidän ajtuksemme idyllisestä unelmapaikasta hajosi siinä vaiheessa, kun naapurista paljastui äänekäs hoitokoti.En pidä arviointikykyäni(kään) täydellisenä, mutta viittaamassasi asiassa siinä ei ole vikaa.

    Tykkää

  32. Hei Johanna! En ole käännellyt sanojasi. Koin postauksesi samalla tavoin kuin Anonyymi ja yritin siis Anonyymin sanoin tarkentaa millainen kuva postauksesi minulle välittyi ja miksi siitä mieleni pahoitin.
    Kirjoitat tuossa kommenttiboksin ohjeistutekstissä että kuulet mielelläsi myös eriäviä mielipiteitä ja siksi omani tänne kirjoitinkin. Pitäydyn siitä jatkossa.
    Arviointikyvystä, humaaniudesta etc. en lähde sen enempää vääntämään, jokainenhan näkee asiat omalla tavallaan ja oikeutetusti niin.

    Tykkää

  33. ”Jos naapuritalon asukkaat olisivat TODELLA vaarallisia, he olisivat vankilassa tai mielisairaalassa.Ilmeisesti tässä on kysymys jostakin kuntoutus- tai pitkäaikaishoitokodista, jonka asukkaat tuskin ovat vaaraksi kellekkään.”
    Pakko kommentoida tuota anonyymin kirjoitusta: ei muuten pidä paikkaansa ainakaan Suomessa. Itse olen työskennellyt laitoksessa, jossa on eri taloissa noin 300 kehitysvammaista ja osa psyykkisesti vielä sairaita ja todella väkivaltaisia. Vaikka kovasti hoitajat yrittävät pitää vahtia, niin silti esim. minä sain päähäni toisen osaston asukkalta päiväkävelyllä ohi kävellessäni. 😦 Vaikka suurin osa on vaarattomia ja tuskin lapsille mitään tekisivät niin en silti olisi ostanut kaupungin omakotitalotonttia vierestä. Ja sitä työtä tehneenä mua ei voi syyttää ainakaan suvaitsemattomuudesta. 😉

    Tykkää

  34. Sander, ihan ok 🙂 Sun kommentit onkin ollut ihan asiallisia eriäväisyydessään, toki saa sanoa miten asiat kokee, mut sitten saatan sanoa takaisin miten itse koen 🙂 Asiattomat kommentit olen poistellut. Eli kiitos asiallisista ja ajatuksia herättävistä kommenteista ja tervetuloa uudelleenkin!

    Tykkää

  35. Mulle riittäis tieto jo että vieressä olis vankila/ jonkinlainen mielenterveyslaitos/ hoitokoti niin en kyllä lasteni kanssa muuttais. Varsinkaan jos on kovaäänistä porukkaa ja jotain huutelua ym. Nyt asutaan vuokralla kerrostalossa ja lauantai yönä saatiin soittaa poliisille yläkerran kännääjille, jo se mökä ja tavaroiden paiskonta, naisen huuto ” toi jätkä tappaa mut” sai meidän lapset hereille ja pelokkaiksi.

    Tykkää

  36. Voi mikä harmin paikka! Lasten kanssa asustellessa asioita täytyy miettiä niin eri tavalla, kuin itsekseen -eipä sillä, että metelöivät naapurit koskaan olisivat aivan se ensisijainen toive, lähti se ääni sitten mistä syystä hyvänsä.

    Tykkää

  37. Hehe, mietin tässä, olisitko saanut tällaista palautetta, jos olisitte hylänneet jonkin talon esimerkiksi pelkästään ulkoseinien värityksen takia, jota ei vaikkapa suojelukohdeseikkojen takia voisi muuttaa.
    Ei, talon saa jättää ostamatta niinkin pinnallisen ja yhdentekevän seikan kuin värin takia, mutta väkivaltaisten mielenterveysongelmaisten naapuriin kaikkien lapsiperheiden luulisi muuttavan.

    Tykkää

  38. Ei käy kateeksi sua Johanna yhtään, puhun nyt ainoastaan näistä kommenteista ja ymmärrän tyystin ratkaisusi rajottaa kommentointia.
    Musta on hienoa että kerrot avoimesti ajatuksistas täällä ja jaat ne meän kans. Jokaisen meistä lukijoista tulis muistaa että kaikilla on omat motiivinsa päätyä millon mihinku ratkaisuun eikä se tarkota sitä että väheksyy toisia tai toisten tekemiä ratkaisuja.
    Se joka on syytön heittäköön ensimmäisen kiven.Eiku ai nii, niitähän on jo heitelty läjäpäin nii että sulla on Johanna mahottoman puhtoista, siveellistä ja virheetöntä lukijakuntaa 😀

    Tykkää

  39. Itse psyykkisesti sairaan ihmisen lähiomaisena tuo kirjoituksesi otti kyllä aika paljon silmään…En usko että se oli tarkoituksella provosoiva (ei ole sun tyyliä mielestäni) mutta jos joku ilkeä anonyymi on haukkunut sun elämäntyyliä pinnalliseksi tai ”kuplassa” olevaksi niin tukeehan tuo tekstisi aika hyvin sitä.
    Olen kevään aikana käynyt suljetulla osastolla, eli kansankielellä mielisairaalassa, lähes joka päivä, ja täytyy sanoa, että mielipiteeni ns.hulluista muuttui täysin.
    Tavallisia ihmisiä he ovat. Oli insinöörejä, perheen äitejä, yliopisto-opiskelijoita, työttömiä, eläkeläisiä; koko yhteiskunnan kirjo. Kaikilla oli hyvä lääkitys, eikä heistä ollut vaaraa kenellekään. Mukavia ihmisiä, ja pieni hymy tai tervehdys sai heidän silmänsä sädehtimään. Moni varmasti yksinäinen tai elämän kaltoinkohtelema.
    Ei mielisairaala mikään vankila ole, jossa on läpeensä pahoja ihmisiä;) Ja että vammaisiakin, no voihan kamala:)
    Itse olen joutunut pakosta nöyrtymään kevään aikana, mikä on tehnyt itselleni hyvää, näin jälkeen päin ajateltuna. Elämä on muutakin kuin vaatteita, meikkejä, juhlimista, vip-loungeja, kauniita sohvatyynyjä ja kukka-asetelmia. Ja kyllä, tykkään edelleen kaikista edellä mainituista, mutta enää ne eivät ole ehkä niin iso juttu.
    PS: tuo kuva on kyllä ihanan nostalginen!:)

    Tykkää

  40. No en sanoisi että olen käynyt vaan ”vierailulla” sillä olen toiminut lähes omaishoitajana pari viime kuukautta, ollut mukana jokaisessa hoitokokouksessa jne… Mutta en tietenkään vähättele sitä, että itse olet työskennellyt tuollaisessa paikassa.
    Ehkä asia on itselleni vähän arka paikka ja siksi sydämistyin kirjoituksestasi, pahoittelut siitä. Tarkoituksesi ei varmastikaan ollut paha, mutta toisaalta en ollut ainoa jonka silmään kirjoitus pisti.
    Niin tai näin, hyvää kesän jatkoa sinulle kuitenkin!

    Tykkää

  41. Hei taas, luin sun kommentin huolimattomasti ja vastasin vähän asiattomasti, anteeksi siis 🙂 poistin senkin asiattoman kommentin ;)Harmittaa vaan tämä ”vammaiset ja sairaatkin on ihmisiä” asenne, jota minua kohtaa nyt on tyrkytetty -ihan kuin en tietäisi. Tuntuu pahalta niin ammatillisesti kuin ihan hlökohtaisestikin. No mutta, anteeksi se turhan hiiltynyt kommentti, koska sanoit tosi ystävällisesti etkä varmasti tarkoittannut millään lailla pahalla -mun lukihäiriö ;)Ihanaa, aurinkoista kesää, jaksele omaisen roolissasi, joka on satavarmsti rankempi kuin hoitajan ❤

    Tykkää

  42. Tosi täydellinen talo! Tyhmää kun sekin pitää pilata metelillä.. Mutta toisaalta jos jotain oikein haluaa, ei mikään voi olla esteenä 😉

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: