Tapaaminen

Viimeksi mun kysyessäni teiltä postaustoiveita, oli kaikkein suosituin toive mun ja mieheni tapaaminen. Siitäkin huolimatta, että olin jo kerran kirjoittanut saman tarinan 😉 Ja vielä edelleenkiin sitä usein kysytään. Et voikun ois kiva kuulla miten te ootte tavanneet… 🙂 NOW my friends. Ystävänpäivän kunniaksi rakkaustarinaa.

Elelin aikoja, jolloin olin monivuotisen suhteen jälkeen ollut sinkkuna vajaan vuoden. Asuin sievässä pikku yksiössä Taka-Töölössä ja nautin omasta seurastani. Tapailin jotakuta miestäkin joo, ihan sellasia vakaita ja turvallisia (-liiankin?), mutta ihan täysin out-of-question yhteisen tulevaisuuden suhteen. 

Otinkin ilolla vastaan siskon ja isin kutsun lähteä viikon reissulle etelään. Reissun tarkoitus oli tietenkin viettää aivan liian vähäiseksi jäänyttä yhteistä aikaa perhenjäsenten kanssa enkä edes pakannut mitään biletysvaatteita mukaan. Tarkoitus toteutui hyvin ja harrastamamme aktiviitetit olivat aika rauhallisia; aikaisia aamupaloja, rantailua ja yleistä ihmettelyä ja kiertelyä. Kun muutama päivä reissua oli jäljellä, raahauduimme vielä siskon kanssa iltamyöhäsellä pakolliselle ”parille” yhteen monista juomapaikoista. Isi nukkumaan. Viihdyttiin ihmeen hyvin pikku baarissa, jossa palvelu pelasi ja suunnilleen puolet drinksuista olivat ilmaisia. Why not 😉 Ihmisiä kulki ohi virtana ja me seurailtiin. Kummempaa huomiota en virtaan kiinnittänyt eikä miesten bongailu tuntunut lainkaan ajankohtaiselta -niissä tylsissä rauhallisissa siellä kotona oli ihan tarpeeksi vastusta ja siskon seura oli parasta.

Kunnes.

Muutaman drinksun sumussa muistan ihmeellisen selkeästi ajatelleeni ohikulkeneesta miehestä, että hän olisi täydellinen mulle. Baarin ohi kulki vajaan kymmenen kaveruksen porukka, jota johti jotenkin vakavan ja erittäin itsevarman näköinen komea mies. Ajatus oli selkeä, mutta porukka kulki ohi kiinnittämättä huomiota meihin. En tiedä kuinka kauan aikaa kului, vielä muutama drinksu ainakin, kun sitten havahduin kyseiseen mieheen vastakkaisella puolella baaritiskiä. Yhtä vakavana, yhtä komeana. En myöskään tiedä, kuinka kauan silmäilimme toisiamme -todennäköisesti hyvän tovin- kunnes tämä tuli juttelemaan mun kanssani. Ajatukseni vahvistui ensimmäiset sanat vaihdettuamme ja muutamassa minutissa tiesin, että tämä on mies, jonka haluan. Miehen kaverit siirsivät istumapaikkansa mun ja siskoni luo ja loppuilta oli yksinkertaisesti hulvattoman hauska. Tai voisin kuvitella olleen niille, jotka muistavat siitä jotain muuta kuin täydellisen miehen täydelliset kädet, siniset silmät ja uskomattoman herkkyyden. Me vain tuijotettiin toisiamme ja siliteltiin käsiämme. Me ihan oikeesti pidettiin toisiamme käsistä, siliteltiin ja tuijotettiin silmiin. Treffit oli seuraavana iltana samassa paikassa kl 21. Puhelinnumeroa ei ollut. Mitään varmuutta ei ollut. Sama miesporukka saapui paikalle. Sama käsien silittely ja silmiintuijottelu jatkui koko illan. Siskon pahoinvointi jatkui ;D ja me saatiin kuulla moneen kertaan kuinka ällöttävän rakastuneilta me näytettiin 😀 Kuuden aikaan aamuyöstä meidän norjalais-suomalainen porukkamme juoksi Atlantin mustiin aaltoihin (pakko kai myöntää, että allekirj. jäi ainoana rannalle) ja kylminä, märkinä, onnelisina ja vapaina kävelimme pitkin aamuöisiä palmujen reunustamia katuja. Siskon kanssa saavuimme hotellille auringon noustessa kun isi alkoi valmistella aamupalaansa.

Seuraava päivä oli mun viimeinen lomalla. Sisko ja isi lähtivät lennollaan jo kotiin. Vietin koko päivän rannalla tuntemattoman mieheni kanssa ja illaksi sovimme treffit ihan kahden kesken. Ajoimme taksilla romanttiseen pieneen kylään. Söimme loistavan kalaillallisen valkoviinin kera kynttilän valossa. Kerroimme suunnilleen kaiken itsestämme. Kuljimme pimeitä katuja pitkälle yöhön jutellen kaikesta. Kirjoitin puhelinnumeroni pienelle pahvin palalle. Tiesimme, että kuuluimme yhteen. Että tulisimme aina olemaan yhdessä. Mun lähtö oli aikaisin seuraavana aamuna. Muistan, kuinka seuraavana päivänä lentokoneessa istuin valtava pala kurkussa. Kaikki tuntui selvältä, mutta mikä varmuus mulla muka mistään oli? Mistä muka tiesin, ettei kaikki ollut vain huvittelua? Mistä tiesin, että koskaan tulisin tätä ulkomaalaista miestä enää näkemään? Mistä tiesin, että mies edes koskaan soittaisi mulle? En suoraan sanottuna ollut edes varma miehen nimestä. Eikä mulla ollut edes puhelinnumeroa. Itku kiipi silmiin. Oliko tää hetkellinen lomahuuma? Oliko mies jo unohtanut minut?

Mies tuli mun luokseni Taka-Töölöön noin kuukauden kuluttua. Oli muutaman päivän. Lähti pois. Pala kurkusta oli kuitenkin kadonnut. Epävarmuus poissa. Olo onnellinen, mukava pieni hymyilyttävä ikävä. Sellainen, joka vahvistaa yhteenkuuvuuden tunnetta. Joitakin treffejä edessä. Tukholmassa. Köpenhaminassa. Suomessa ja Norjassa.

Meidän häiden aikoihin olinkin sit raskaana jo toista kertaa -kuten kuvista näkyy ;D

Kuvat on muuten ottanut ystäväni Taina, joka oli ”ihan vaan vieraana” meidän häissä. Eikä oikeastaan ihme, että tytöillä on nyt oma hääkuvausyritys Valoisa. Vinkkinä Teille, joita kosinta ehkä ystävänpäivänä yllättää tai joilla kesän häävalmistelut ja -suunnittelut ovat jo käynnissä; Valoisalta saatte tunteella ja suurella sydämellä otettuja kuvia tärkeästä päivästänne, voin suositella mitä lämpimimmin ❤

Kaikille lämmintä ja valoisaa ystävänpäivää joka tapauksessa!

180 vastausta artikkeliin “Tapaaminen

  1. Aivan ihana lovestory.
    Olette aivan täydellinen pari.
    Toisillenne tarkoitettuja.
    Lämpöisiä ajatuksia kaikille ystävänpäivänä!

    Tykkää

  2. Kaunis rakkaustarina, täydellinen pari olette. 🙂
    Olen seurannut blogiasi jo monta vuotta, joten tarina oli tuttu. Hyvää ystävänpäivää!

    Tykkää

  3. Kaunis tarina ja upeat kuvat! Toivottavasti parisuhteissa olevat muistaa tanaan ja joka paiva arvostaa omaa kumppaniaan, vaikka oma rakkaustarina ei valttamatta olisikaan niin elokuvallinen, niin kuin joidenkin muiden. Ja jos oma kumppani ei olisikaan yltioromanttinen ja antaisi upeita lahjoja merkkipaivina. Ehka puhun vain omasta puolestani, mutta meissa naisissa on usein paljon kestamista ja kun siihen rinnalle saa miehen, jonka viereen voi turvallisesti nukahtaa iltaisin ja joka kohtelee naistaan hyvin — se on taydellista rakkautta ❤

    Tykkää

  4. Ihana tarina! 🙂 Mielelläni kuulisin minäkin lisää siitä, milloin päätös Norjaan muuttamisesta syntyi ja kuinka sinne kotiuduit? Oliko sinulla jo valmiiksi Norjan tai Ruotsin kielitaitoa?
    Itse opiskelen sosiaalialaa ja haaveilen viimeisen harjoittelujakson suorittamisesta ulkomailla, kohde on vielä hakusessa. Voisit kertoa esimerkiksi lisää Norjasta peilaten näkökulmassa sinne muuttajaan.. 🙂 Ja juuri tuosta kielimuurista kuulisin lisää. 🙂
    Hyvää ystävänpäivää! 🙂

    Tykkää

  5. Todella ihana rakkaustarina ❤ olisi kiva kuulla sama miehesi näkökulmasta, jos sellainen postaus olisi mahdollista toivoa ;). kuinka kauan olette olleet yhdessä? Ja kiitos kuvaaja vinkistä!

    Tykkää

  6. ..ja piti vielä sanoa että todella suloinen kuva Ollista ❤ ja hyvää ystävänpäivää sinne Norjaan 🙂

    Tykkää

  7. Oi, kuulosti niin kauniilta. Olet osannut pukea sanoiksi jotain sellaista mihin moni ei pysty. Tämä postaus tulee olemaan ihana muisto jota ehkä vuosien päästäkin voi(t) lukea. 🙂
    Terveiset Saksasta näin ystävänpäivänä

    Tykkää

  8. Wau, ihana stoori…kuin elokuvissa:-)
    Kauniita kuvia myös.
    Ai sinäkin olit Töölöläisiä sinkkuaikana…itse asuin etu-Töölössä, kunnes löysin oman mieheni, saimme pojan ja muutimme Nurmijärvelle.
    Oikein ihanaa ystävänpäivää<3

    Tykkää

  9. Ihanaihanaihana tarina!! Melkein herkistyin kun luin kuinka tapasitte ja miten kaikki päättyi hyvin! Ihanaa! :)))

    Tykkää

  10. Olko sun mies varattu/naimisissa kun tapasitte? Muistelen että aiemmin kirjoitit jotain second chanceista ja halusit että se hänen kohdallaan onnistuisi vaikka toisaalta halusit hänet myös itsellesi..?

    Tykkää

  11. Aivan ihana, romanttinen rakkaustarina! Kuulostaa kyllä tosiaan siltä, että sielunkumppanit löysivät toisensa. Olette kaunis pari. Kiitos sydäntä sykäyttävästä Ystävänpäivätarinasta.

    Tykkää

  12. Kirjoitat niin kauniisti tapaamisestanne! Olen aiemminkin jo lukenut tämän tarinan ja yhtä ihana se edelleen oli :). Tunnistan jotenkin niin hyvin tuon kuvailemasi jännityksen – palan kurkussa.
    Eikä tarina ollut yhtään liian siirappinen näin ystävänpäivänä 🙂 kirjoitappa joskus jatkoa tälle tarinalle: mitä sitten tapahtui ja miten lopulta päädyit Norjaan!

    Tykkää

  13. Miten ihanaa onkaan lukea tällaista romantiikkaa! Minusta blogistasi välittyy, että olet edelleen hyvin onnellinen miehesi kanssa. Hyvää ystävänpäivää!

    Tykkää

  14. Ihana rakkaustarina! Yhdyn ylempänä kommentoineen Riikan ehdotukseen, että kirjoita joskus jatkoa, osa II: Mitä sitten tapahtui. 🙂
    Lämpöistä ystävänpäivää!
    Laura

    Tykkää

  15. Ihana tarina! Koskaan ei siis voi tietää milloin se oikea astuu mukaan elämään. Itsekin keskustassa sinkkuelämää viettäneenä ja sen oikean vasta vuosien sinkkuilun jälkeen löytäneenä väitän, että kyllä sen tietää kun sen oikean on kohdannut… tunne on vaan niin ”että tietää”. Mukavaa perhe-elämää ja ystävänpäivää teille!

    Tykkää

  16. Aah en itke ikinä, siis ikinä, kun luen jotain ällön romanttista rakkaustarinaa.. Mut nyt!! Toi sun tarinan alku oli ihan kuin mun elämästä. Kaunis tarina, ehkä minullekin sattuis noin hyvin vielä joskus… ❤ Hyvää ystävänpäivää ja paljon onnellisuutta !

    Tykkää

  17. Voi miten suloinen tarina! Kiitos siitä ja suloista ystävänpäivää!
    Oletko muuten jo ehtiny tehdä postauksen pyykkituvastanne? Se kiinnostaisi 🙂

    Tykkää

  18. Aivan ihanaihana tarina ❤ Olen itsekin tavannut jokunen kuukausi sitten uuden rakkauden, joka vei samalla tavalla jalat alta heti ja välittömästi. Tarinani eroaa omastasi sillä lailla, että olen jo kerran kokenut suuren rakkauden, mutta jäin suureksi surukseni leskeksi kuusi v sitten.
    Kuitenkin elämä kantaa, kun uskaltaa heittäytyä 🙂

    Tykkää

  19. Tää teidän tarina on vaan niin ihana, vaikka olen sen jo useamman kerran blogeistasi vuosien varrella lukenut, että joka kerta tulee perhosia vatsaan sitä lukiessa ❤
    Ihanaa ystävänpäivää sinne!

    Tykkää

  20. Tämänhän oli kun kirjan kansista, ja parasta siinä oli se, että kaikki oli totta! Kuten moni muukin jo mainitsi, jäin minäkin odottamaan tulisiko kertomukselle jatkoa. Kiitos kun jaoit tarinasi meidän kanssamme(uudelleen). Sopi oivallisesti tähän päivään!

    Tykkää

  21. Ihana tarina! Meillä miehen kanssa aika samanlainen tapaaminen. Tiesin itse heti, kun hänet näin hyppimässä ystäviensä kanssa seiväshyppypatjalla, että hänet haluaisin. Hänen tullessaan juttelemaan minulle tunne vain vahvistui ja annoin myöskin numeroni päivän päätteeksi. Mieheni tuli muutaman kerran tapaamaan minua naapurikaupunkiin ennen kuin minun piti palata takaisin Suomeen Yhdysvalloista. Nyt vajaa kolme vuotta myöhemmin olemme onnellisesti naimisissa (joskaan lapsia ei kyllä ole) ja asumme Lontoossa. 🙂 Loppu hyvin kaikki hyvin. Ja tosiaan usko rakkauteen ensi silmäyksellä aika voimakas. 🙂

    Tykkää

  22. Ihana tarina.
    Kiinnostaisi tietää minkälaisella aikajänteellä kaikki on tapahtunut.
    Eli olitteko te kauan yhdessä ennen lapsia jne.

    Tykkää

  23. Oon lukenut tai ”kuullut” tämän tarinan blogissasi varmaan jo monta kertaa…mutta aina tää on yhtä uskomaton. Ei voi käsittää. Voiko noin ihanaa olla<3

    Tykkää

  24. Ihana kyllä tuo teidän lovestory! ❤ Pakko kyllä sanoa, että meillä kävi miehen kanssa vähän samalla tavalla, tavattiin maapallon toisella laidalla ja rakastuttiin. Nyt ollaan oltu yhdessä miltei 9vuotta ja ilonamme on kaksi pientä lasta…. Ihanaa ystävänpäivää sinulle ja perheellesi!

    Tykkää

  25. Ihanaa <3!! Eli lisätään yksi silmäkulmia pyyhkivä romantikko tähän jonon jatkoksi =)! Hyvää ystävänpäivää sinne!

    Tykkää

  26. Tää kyllä niin herkistää vaikka oon aiemminkin tän tarinan lukenut. Ootte te niin söpösiä 🙂 Oliko tiellä kirkkovihminen? Jos niin millä kielellä pappi esitti kysymyksen miehellesi/millä kielellä miehesi vastasi.
    Ihanaa viikon jatkoa!

    Tykkää

  27. Upeita kuvia. Käväisin valokuvaajan sivullakin, bongailen aika usein hääkuvia vaikken ole menossa naimisiin tai tulossa sieltä ja näistä kuvista voi sanoa, että ehdotonta parhaimmistoa. Herkkä tunnelma kaikissa ja silti sopivasti vaihtelua eli ei pelkkää pinkkiä-usvaa 🙂

    Tykkää

  28. Ihana kertomus rakkaudestanne. Oikea rakkaus saa ihmiset hehkumaan ja antaa elämään niin paljon merkitystä. Oman rakkaustarinani yksi merkkipäivä on tänään: tänään tuli täyteen kahdeksan vuotta siitä, kun alettiin mieheni kanssa kokeilla yhteistä matkaa, niistä viisi vuotta ollaan nyt oltu naimisissa. Kaikkea hyvää rakkauteenne ja parisuhteeseenne jatkossakin. Muistakaa edelleen silitellä kättä, ja palata siihen, mistä kaikki alkoi. ❤

    Tykkää

  29. Tarinan olen lukenut aiemminkin, yhtä ihanalta taas kuulostaa! Joskus sen vaan heti tietää kun tapaa ”sen oikean”<3 Oon jo pitkään kaipaillu myös vanhan blogin aikaisia juttuja, joita olisi kiva päästä lueskelemaan. Olisiko siis mahdollista avata taas niitäkin/linkittää tänne? 🙂

    Tykkää

  30. Paljon onnea elämäänne. Uskomaton tarina. Pitäkää aina kiinni siitä arvokkaasta(rakkaudesta) minkä omistatte. Onnellisena puolestanne…

    Tykkää

Jätä kommentti