MUN ajatuksia. Ei absoluuttisia totuuksia.
Mun ”huominen” venyi taas vähän pidemmäksi tauoksi, huh, olipas kiva palata vihdoin blogiin 🙂 Ja tosiaan ruokajutuista juttelemaan; niitä kun on tässä kevään ja kesän kynnyksellä kyselty. Kerron kuitenkin jo heti alkuunsa, että siihenkin nähden että joudun ammattini puolesta tietämään jonkin verran terveellisestä ruokavaliosta ja suosituksista ja päivittämään tietojani jatkuvasti muille tarjoiltaviksi, saatan syödä jopa epäterveellisesti ja yksityishenkilönä olla pikkasen eri mieltä joistain normeista. Määrät eivät päätä huimaa, mutta… nautin jogurttini kermaisena, voin voina, maidon punaisena ja kahvini kermalla… Koska se maistuu parhaalta 😛
Ruokapäiväkirjaa on kuitenkin toivottu, joten aloitellaan ihan päivärytmillä!
Aamupalaksi meillä nautitaan noin viitenä päivänä viikossa kaurapuuroa. Joko voisilmällä tai hillolla tai marjoilla. Leipää syödään oikeastaan vain viikonloppuina ja silloin se saakin mieluiten olla uunituoretta sämpylää. Viljatuotteiden kanssa on muuten hyvä nautiskella c-vitaminipitoista appelsiinituoremehua, sillä c-vitamini vauhdittaa elimistöä poimimaan viljan raudan käyttöönsä. Erityisen hyvä tapa tämä on, jos juot kahvia tai teetä aamiaisella, sillä kahvi ja tee päinvastoin vaikeuttavat raudan saantia.
Kun nyt raudasta puhutaan, niin mainittakoon, että se on d-vitamiinin ja omega kolmosten rinnalla niitä helpoiten elimistöstä puuttuvia ravintoaineita, joiden saannin kanssa siis kannattaa olla tarkkana. Ettei ala väsyttämään 🙂 Itse pyrin muistamaan kalanmaksaöljyn päivittäin, vaikka me syödäänkin kalaa pari kertaa viikossa.
Tosi kiireaamuina olen saattanut myös tehdä itselleni valmiiksi smoothien, jossa on esimerkiksi:
rahkaa ja jogurttia
pellavansiemeniä ja kaurahiutaleita
banaania, vadelmia ja tuoremehua
***
Joskus kun tuntuu olevan niin kiire, ettei oikein mitään saa alas. Silloin herkullinen smoothie on tosi paikallaan eikä työpaivä ala heti heikolla ololla. Sama smoothie on tottakai hyvä väli- tai iltapala!
Lounaan syön usein työpaikalla ja se on tavallisesti voileipää, joguttia myslillä ja hedelmä. Saattaa hyvällä säkällä joinain päivinä vaihtua kahvilan keittoon ja latteen 😉
Välipalaa täytyy saada työpäivän päättyessä, jottei kotona tai etenkään kaupassa töiden jälkeen olisi heti kauhea nälkä. Hedelmää, näkkileipää, pähkinöitä…
Päivällinen meillä syödään kai joskus viiden – kuuden maissa illan suussa. Mulla on onnekseni intoihimoisesti ruoanlaittoa lähstulkoon harrastava mies, joka mieluusti tekee ruoan kotona ollessaan. Tärkeimmästä seikasta olemme myös onnellisen yksimielisiä; siitä, että ruoka tehdään mahdollisimman alusta asti itse. Koska se maistuu parhaalta. Mun lautasmallissa (ja ruoanlaitossa) varmaan puolet on kasviksia ja vihanneksia. Rakastan parsakaaleja, kukkakaaleja, kaikkia kaaleja, avokadoa ja ennen kaikkea sipuleja. Punaisia, vihreitä valkoisia… tuoreena tai kypsänä. Sipulia on kaikessa. Olen myös omaksunut mieheni tavan keittää aina porkkanaa perunoiden kera, joten porkkanaakin meillä on lähes päivittäin.
Iltapalana mulla on aika usein jotain makeaa. Vähän niinkuin päivällisen jälkiruoaksi 😉 Sellaista nautiskelunaposteltavaa kun vihdoin pääsee sohvalle 😉 Vaikka sitä smoothieta. Vihreitä omenoita ja maustettua rahkaa dippinä. Vanukasta. Kourallinen irtokarkkeja. Ananas. Viinirypäleitä.
Noin yleensä olen suoraan sanottuna sitä mieltä, että vähemmälläkin määrällä ruokaa pärjäisi. Viimeisten vuosikymmenien aikana on kasvanut niin lautaskoko kuin kauppojen valikoimatkin siihen malliin, ettei tämä ihmisten ylensyönti ole oikeastaan mikään yllätys. 50 -luvun leipälautanen on nykypäivän kahvilautanen ja entinen kakkuvadin koko on tänäpäivänä fiini päivällislautanen. Miettikää vaikkapa juuri 50 -lukua. Ei silloin juuri heitetty ruokaa pois. Koska sitä ei ollut. Syötiin mitä saatiin ja juotiin vettä ja ylipainoisten määrä oli tunnetusti aika paljon pienempi. Näitäki on ihan hyvä miettiä silloin kun hakee motivaatiota ruokavalion keventämiseen. Ettei tää nykypäivän ruokameininki ole ollenkaan paras tapa. Paluu ihan niihin perusraaka-aineisiin riittää loistavasti. Luomuruokaan. Tai kuten isovanhemmat sitä kutsuivat, ruokaan 😉
Itse en kannusta minkäänlaiseen kuuriin tai laihduttamiseen, kannustan miettimään viiskytlukua tai jopa sitä ennen 😉 Mieti oliko ihmisillä silloin kaapissa sipsiä ja karkkia ja olutta koska vain? Ei. Mieti juotiinko limskaa päivittäin, ei. Hedelmät olivat herkkua ja makkara leivän päälle kallista. Vihanneksia kasvatettin itse ja marjoja poimittiin metsästä, niitä oli vähän enemmin.
Voi olla myös hyvä miettiä, mitkä ovat ei -ruokia ja mitkä yes -ruokia. (Ne joista olet epävarma ovat todennäköisesti ei -ruokia ;)) Koska olen itse aika nautiskelija, ajattelen tästä vähän niin, että joka päivä voi syödä jotain ei -ruokaa. Jos päivällisellä on raskanperunoita niin se on siinä sitten. Jos päivän on muuten syönyt terveellisesti ja normaalisti, voi illalla napostella pikkusen karkkia -tai mistä nyt nauttiikaan.
No, tää alkaa jo kuulostaa aika saarnalta, vaikka todellisuudessa en koskaan ole itsekään yrittänyt opetella mitään kevyttä tai askeettista ruokavaliota, päin vastoin. Syön kaikkea, mikä maistuu hyvältä ja oikeastan kaikki tuore ja hyvistä raaka-aineista tehty maistuu mun mielestä hyvälle. Olen lisäksi aika pieniruokainen ja mun annoskoot ovat varmasti suunnilleen siinä viiskytluvun muotissa 😉 Mun mielestä on myös hyvä muistaa, että elämässä on paljon muutakin tekemistä kuin syöminen. Ettei elä syödäkseen vaan päinvastoin. Syö niin, että jaksaa muuten elää hyvää ja tyytyväistä elämää. Ruoka on kuitenkin vain polttoaine eikä sitä autoihinkaan tarpeettoman paljon tai mitä vain tungeta.
Tiedän, että näitä on niin helppo sanoa. En oikeastaan edes ihan kauheasti näistä tykkää puhua, koska syömiseen kohdistetaan muutenkin niin kamalan paljon huomiota ja joka puolelta tulvii kaikenlaisia kevennysohjeita. Rakastan itsekin hyvää ruokaa ja nautiskelua ja hyvää seuraa, mutta ero arjen ja viikonlopun välille on hyva tehdä. Silloin se viikonloppuruoka, -nautiskelu- ja seura maistuu ekstrahyvälle eikä loppujen lopuksi edes tee mieli jäätelöä keskellä viikkoa. Kaikki on kuitenkin ihan pään sisällä ja tottumuksista kiinni.
Mielenkiinnolla odottelen teidän ajatuksia aiheesta ja innolla osallistun vastailemaan…! 🙂
Hyvää viikonlopun alkua ja herkullista perjantaita! 😛
kalastajanvaimo.com 
Ei ollu kyllä yhtäkään juttua mistä olisin ollu eri mieltä! 🙂 Siksipä rohkaistunkin nyt utelemaan että millä maustat iltapalarahkaa dipiksi omenoille?
TykkääTykkää
Jeeee 🙂 Ostan sellaista valmiiksi vaniljalla maustettua rahkaa! 🙂
TykkääTykkää
Olipa mukava lukea tervehenkistä tekstiä syömisestä!! Ei ole ihme, että meillä nykyihmisillä on haastavaa pitää syömistä kohtuudessa, kun kaikkea on koko ajan saatavilla. Meillä on perheessä pitkälti saman tyyppinen ruokafilosofia: viikolla syödään terveellisemmin, joilloin olo säilyy hyvänä ja energisenä. Viikonloppuna ja loma-aikoina nautitaan sitten löysemmin harvinaisempia herkkuja, eikä mistään tarvitse kieltäytyä. On hyvä muistaa syödä monipuolisesti ja sopivan kokoisia annoksia. Tässä pari minun ja mieheni mieluisimmista ihan terveellisistä herkuista: spelttivohveleita, jäisistä marjoista tehtyä marjasosetta ja rahkaa, johon on sekoitettu vaniljajäätelöä; pannulla lämmitettyjä hedelmälohkoja ja pähkinöitä tuon rahka+vaniljajäätelön kera. On meillä toki paljon myös ns. epätervellisempiä herkkuja :-)…
Kiitos vielä vinkeistä neuleen käpristymisongelmaan! Minä onneton olin neulonut ”aina oikeaa” eli oikeaa neulosta koko ajan… Purin koko homman ja nyt on aloitettu alusta 😀
Mari
TykkääTykkää
Kiitti Mari erityisesti hyvistä vinkeistä!! Mulla olikin kamalan vähän mitään konkreettisia vinkkejä tossa.
TykkääTykkää
Ihanan tervejärkistä puhetta kaikkien dieettien, kuurien ja erikoisuuksien rinnalla. Itse haluan ajatella samoin myös liikunnan suhteen -ei övereitä mihinkään suuntaan vaan ennen kaikkea NAUTISKELUA, oli se sitten rauhallinen lenkki tai kovasykkeinen jumppa! Hyvä pitää mielessä sana ”rakkaus” myös muissa elämän osa-alueissa kuin ihmissuhteissa. Koski se sitten liikuntaa, ruokaa, tyyliä, värejä, intohimoja..
TykkääTykkää
Ihan totta!!! Liikuntakin voi olla ihan puhdasta rakkautta! 😀 Hyvin sanottu, AIVAN samaa mieltä!
TykkääTykkää
Oon sun kanssa ihan samaa mieltä, että syödään elääksemme, ei toisinpäin 🙂
TykkääTykkää
Jep, ruoka on tarkoitettu polttoaineeksi.
TykkääTykkää
Kirjoitat todella usein asioista juuri, kuin itsekin ajattelen. Tuntuu mukavalta lukea juttujasi ja nyökytellä tyytyväisenä, että sitähän minäkin! 🙂
Iloisin terveisin, Elena.
TykkääTykkää
Jee, meitä onkin varmaan jo kertynyt tänne aika samanhenkinen porukka :))
TykkääTykkää
Totta joka sana 🙂
TykkääTykkää
Hyvä kuulla etten oo ainoa näin ajatteleva!!
TykkääTykkää
Oon niin samaa mieltä kanssasi syömisestä! Miksi se tuntuu olevan niin vaikeaa ymmärtää, että se mitä syöt vaikuttaa ihan kaikkeen kehossasi. Hyvä teksti, toivottavasti joku ottaa tästä onkeensa ja lopettaa laihduttamisen ja alkaa syömään puhdasta, terveellistä ruokaa kohtuudella, pieniä herkutteluhetkiä unohtamatta 🙂
myonlycompetition.blogspot.fi
TykkääTykkää
Joo, toivottavasti auttaa edes jotakuta tarveellisempäan elämään.
TykkääTykkää
Kiitos tästä postauksesta. Se on juurikin noin myös mielestäni, että tänä päivänä eletään ainaista juhlaa jota ei lapsuudessani -60 luvulla totisesti ollut. Ei ihme että on ylipaino-ongelmia lapsillakin, no tosin siihen vaikuttaa myös liikkumattomuus jota ei lapsuudessani ollut, vaan leikitiin ulkona kun ei kännyköitä sekä tietsikoita ollut. Tosin ravintomme on muuttunut erittäin paljon huonommaksi tehoviljelyn johdosta joka ulottuu niin kasviksiin, liha sekä kalatuoteisiinkin joka sekin on harmi. Onneksi voimme kuitenkin itse vaikutta omilla valinnoillamme myös siihen mitä keittiömme kaapit sisältävät ja mitä suuhumme pistämme. Itse ollen melko kriittinen hankinnoissani niin ravinnon kuin muidenkin hankintojen suhteen ja näinollen onnellinen.:) Hyvää sekä herkullista alkavaa viikonloppua sinne 🙂
TykkääTykkää
Totta… Se, että ruokaa täytyy olla niin älyttömasti tarjolla vaikuttaa tietysti siihen tehotuotantoonkin 😦 Kaikkea täytyy tuottaa oikeastaan ihan tli tarpeiden ja laatuhan siitä kärsii.
TykkääTykkää
Kaikkea kohtuudella on mun motto aika monessa asiassa, myös syömisen suhteen.
Itselleni kompastuskiviä ovat työpaikan kahvihuoneen herkut ja makean nälkä illalla tv:tä katsellessa. HUOH! Varsinkin , jos katsoo kokkausohjelmia… 😉
Onneksi olen (vielä) kokoa M, mutta tarkkana on saakeli oltava!
En myöskään voisi kieltäytyä kokonaan herkuista saatikka paastota. Elämän pitää maistua!
Elämän nautiskelijoille kauniita unia.
– Katinka
TykkääTykkää
Sama, en voisi kieltäytyä herkuista 😛
TykkääTykkää
Kiva postaus. Se kiinnostaa, syötkö treenien päälle extraa vai pärjäätkö todella tuolla ruokamäärällä vaikka urheilet? Juodaanko teillä maitoa ja mitä lapset syövät väli- ja iltapalaksI? Leivotteko usein? ja juotko paljon vettä?
tyyne
TykkääTykkää
Joo, unohtuikin sanoa, että treenipäivänä käyn usein (aamutreenien jälkeen) ostamassa kahvilasta kakunpalasen ja syön luonalla jälkkäriksi oikein kakkua 😛 Ja muutenkin treenipäivinä maistuu pikkasen suuremmat annokset… ja juon aika paljon tuoremehua!
Maitoa juodaan aina paljon; sekä minä että lapset. Rakastan sitä täysmaitoa… menee ehkä puoli litraa päivässä. Lapset pitävät kovasti mm. jogurtista ja näkkäristä, ne ovat tavallisia välipaloja.
Leivon nyk. aivan liian harvoin!! Joskus äitiyslomalla leivoin pullaa joka viikko(!!) mutta nyt ei kai oikein ehdi… 😦 Vettäkin juon varmaan vähän liian vähän, mutta ainakin töissä kuljetan mukanani vesipulloa… ja muutenkin pyrin kotonakin pitämää vettä koko ajan pullossa jotta sitä tulisi juotua.
TykkääTykkää
Johanna, en ole täällä aikoihin käynyt, saati että olisin koskaan kommentoinut, vaan kuinka satuinkin sopivaan aikaan kurkkamaan blogiasi. Ja nytkin sanon vain että ”amen”, kiitos ja kumarrus. Juuri näin. Ihania aurinkoisia kevätpäiviä koko perheelle täältä jo pikkiriikkisen keväisestä Suomesta. Kikkis
TykkääTykkää
No hyva et just tulit!! Voin arvata että passaa just sunkin ajatusmaailmaan. Paljon terkkuja ❤
TykkääTykkää
Ihana postaus! Hurjan mielenkiintoinen 🙂 Se pitäisi todella nykypäivänä muistaa, että syöminen on kyllä niitä vihoviimeisiä asioita, mistä pitäisi stressata 😀 Aivan loistava herättely siihenkin 🙂 Vaikuttaa siltä, että tästä meininkistä varmasti monella on otettavana mallia, itseni siihen mukaanlukien 🙂 Itse aion tänään herkkuperjantaita kyllä viettää, kohtuudella ja hyvällä omatunnolla! 😀 Ja vaikka täällä sataakin LUNTA, niin tästä postauksesta kyllä tuli hyvä ja aurinkoinen mieli 🙂
– Anni
TykkääTykkää
Kiitti Anni, ihanaa jos onnistuin tuomaan uusia (parempia? ;))) ajatuksia syömisestä ja kohti tervellisempää elämää!! Kiitti! ❤
TykkääTykkää
kiitos taas,asiaa oli eikä asian vierestä! olet kyllä piristävää seuraa! mukavaa viikonloppua koko perheellesi! nähdään taas pian täällä:)
TykkääTykkää
❤ Nähdään 🙂
TykkääTykkää
Olet ihan oikeassa, että kun pitää pienet annoskoot, voi aika huoletta syödä mitä vaan. Nykyään ihmiset syövät ihan LIIKAA kulutukseensa nähden.
TykkääTykkää
Jep. Ruokaa on niin paljon tarjolla että sitä myös tulee syötyä ihan yli tarpeiden… Valitettavasti.
TykkääTykkää
Erittäin hyvin pointtiin osuva kirjoitus. Kiitos siitä! Toivottavasti mahdollisimman moni lukee kirjoituksesi.
Ihmisen tulisi syödä elääkseen eikä elää syödäkseen. Tärkeää on se, että mitä suuhun laittaa, mutta sen jälkeen toiseksi tärkeintä on annoskoko. Usein syödään liikaa eikä muisteta, että kylläisyyden tunne tulee viiveellä. Varsinkin kun esimerkiksi lounasravintoloissa suositaan paljon buffet-tyyppistä ruokailua, jolloin tulee helposti syötyä liikaa, jos ei noudata lautasmallia. Terveellisyydestä puhumisesta huolimatta herkuttelua ei mielestä saa ”unohtaa” :). Kaikilla tai ainakin hyvin monella makean himo iskee aika ajoin. Itse noudatan periaatetta, että arkena ei herkutella ja viikonloppuna sitten herkuttelen hyvällä omallatunnolla ja ihan mitä mieli tekee.
TykkääTykkää
Kiitos, hyvä kuulla 🙂 Arkenakin voi toki herkutella ja tottua siihen että herkut voivat olla terveellisiäkin 😉 Heelmäsalaattia tai rahkadippiä tms. 🙂
TykkääTykkää
Todella mukava postaus sinulta 🙂 Pakko on mainita, että se on ihanaa, jos mies osaa ja haluaa kokata. Tuntuu, että itse ei enää osaakaan kokata mitään erikoista, kun mies on meidänkin perheessä se joka kokkaa melkein aina. 😉 Minulle jää onneksi se leivonta.
TykkääTykkää
Joo, minuakin joskus ihan harmittaa kun omat ruoanlaittotaidot ja -innostus ihan kuihtuvat kun toinen aina haluaa kokata! Mut en nyt siitä valita 😀 Ja oon sen verran yksinkin kotona että saan kyllä ihan riittämiin laittaa ruokaa… Leivonta on meilläkin mun hommia :))
TykkääTykkää
Olen täysin samaa mieltä ruoka-asioista kanssasi. Kaupassa tuotevalikoima on ylitsepursuavaa ja kiireinen shoppaaja ei välttämättä edes kerkeä vertailemaan tuotteita tarpeeksi. Minä syynään välillä tuotesisältöjä ja ahdistun helposti, koska suurimmassa osassa on kaikkea muuta kuin haluamaani ainesta. Siksi syynäystä ei kannatakaan ihan liikaa harrastaa.Tuoreet ainekset ovat terveellisen ruuan a ja o.
Teen aina ruuat alusta loppuun itse, vaikka välillä tulee haettua rasvaa tihkuva pitsa lähipitseriasta. Se on juurikin sitä herkuttelua 😉 Itse olen intohimoinen kokkaaja ja saan välillä aivan mielettömät kiksit ja inspiraatiot ruuanlaitosta. (Viimeksi eilen syntyi jotain aivan mieletöntä pitsaleipää, aaaah.) Sillä saan myös irtioton 24/7 pienen poikani kanssa peuhaamisesta, vaikka se tapahtuukin omassa keittiössä seinän takana 🙂 Teen myös vauvalleni itse ruuat, vaikka minua peloteltiin alkuun, että se on niiiiiin aikaa vievää ja hankalaa jne. Ja paskat ole. Kerran viikossa teen viikon satsin, osan pakkaseen ja osan jääkaappiin. Kyllä pojalle maistuu RUOKA 😉
Kiitos kivasta postauksesta, toivottavasti saa ihmiset ajattelemaan ja olemaan rohkeampia myös uusien ruokakokeilujen suhteen. Mikään ei ole palkitsevampaa, kuin tyytyväiset ja täysimassuiset kanssaeläjät 😉
TykkääTykkää
Kiitti ja hienoa kuulla, että teet itse vauvanruoatkin. Hyvä hyvä 🙂
Mulla on ihan sama kaupassa, harvoin edes jaksan jääda tutkimaan kaikenmaailman epäilyttävia aineksia…. Tarjolla on kaikenlaista kummallista… :S
TykkääTykkää
Hieno yhteenveto, josta ainakin minä sain myös uusia vinkkejä. Itse olen paljon miettinyt suhtautumista ns kevyttuotteisiin – suhteessa myös esim. kolestroli- ja verenpainearvoja koskeviin suosituksiin. Viittaamasi 50-luvun ruokaelämä; oli se niin täysin eri maailmaa kuin tämän päivän..
TykkääTykkää
Totta, mullakin on just toi kolesteroli-kysymys, koska tiedän nautiskelevani aika paljon tyydyttyneitä rasvoja maitotuotteiden muodossa… toisaalta syön myös paljon niitä hyviäkin rasvoja, että kyllä sen pitäis ihan hyvin mennä. Nykyään vaan KAIKEN pitäis olla kevytta….. Se tuntuu mun mielestä niin…. keinotekoiselta….
TykkääTykkää
Kiitos Johanna erittäin hyvästä postauksesta niinkin ”kuumasta perunasta” kuin ruoka. ”Koska se maistuu parhaalta” – on myös oma mottoni, eihän se latte maistu latelta ilman rasvaisimman maidon samettisuutta ;).
On totta, että ihmiset syövät nykyään liikaa. Herkuttelevatko he mahtipontisesti vai onko heillä vain kovin isot ruoka-annokset, vai molempia? Ja mikä on liikunnan rooli?
Lounaan jälkeistä tummaa suklaa-annosta nautiskellen, Oona
TykkääTykkää
Niin…luulen että suuret annoskoot ovat suurin ongelma. Ja se, että kaapista löytyy niitä herkkuja ympäri viikon eli herkuttelu on tosiaan aika mahtipontista! Plus etta nykyään kaikki on tehty niin helpoksi, ettei mihinkään liikuta kävellen. Autolla ovelta ovelle… Siinä missä ennen oli pakko tehdä itse juttuja ja olla aktiivinen ja ruokakin oli vaikeammin hankittavissa, tehdään nykyään kaikesta helpompaa ja helpompaa niin että ihmiset ehtisivät istua enemmän 😉
TykkääTykkää
Mulla on vähän sellainen ongelma, että rakastan ruokaa. Siis en herkkuja vaan ruokaa. Jos esimerkiksi ollaan ravintolassa voin helposti syödä etanoita, puppiripihvin ja vielä ottaa jälkkäriksi jonkun kermaisen kahvin. Sama juttu kotona, jos tehdään vaikka lohta ja uunivihanneksia, haen aina lisää 😀 Siis oikeastaan joskus 20-vuotiaana kun aloin seurustelemaan ja opin kokkaamaan niin aloin vaan tehdä niin hyviä ruokia (ihan vahingossa) että jään niihin koukkuun. Haluan aina lisää. Vaikka kyse olisi röstiperunoista 😀 Tämä rajoittuu vaan suolaisiin ruokiin. Kakut & karkin ja leivokset aiheuttaa oksetusrefleksin, mutta jos joku tuo vihanneksia ja dippejä niin syön tosiaan niin paljon kuin ruokaa riittää 😀
Ehkä minut on kuitenkin ulkonäöllisesti pelastanut se, että syön niin harvoin. En pysty syömään aamulla, joten oma ruokalista menee enemmänkin 12: smoothie 18: hitosti ruokaa 20: liikaa hedelmiä (oikeastaan ainoa makea josta tykkään). Nyt kun olen raskaana lääkäri on kuitenkin kehottanut syömään usein ja pieniä annoksia ihan oman jaksamisen takia. Tämä on itselleni aivan käsittämättömän hankalaa. En ole ikinä ollut mikään päivä/aamusyöjä (jos brunsseja ei lasketa: luoja sitä määrää :’D). Uskon kyllä, että sinun ruokavaliolla pysyisi niin paljon virkeämpänä. Kun vaan keksisi mitä saa aamulla alas.
Oma annoskokoni on varmasti 3x 50-luku, mutta siitäkään en stressaa. Aiemmin olen pysynyt todella virkeänä, mutta nyt raskaana tuntuu että vatsa huutaa pienentämään annoksia. Ollaan jotenkin miehen kanssa kasvettu yhteen tämän hullunkurisen ruoka-aikojen suhteen, ja nyt pitäis opetella syömään aamuisin ihan vauvan takia. Lihavuuteen tämä ei onneksi ole johtanut, vaikkei mitään liikunnallisia ollakaan, koiran kanssa kävellään pari tuntia ja töihin kävelen, mutta muuten ei oikeastaan. Ehkä se vanha neuvo: syö suhteessa liikuntaan pitää paikkansa, ei niinkään annoskoot.
TykkääTykkää
😀 Me ihmiset ollaan vaan niin erilaisia! Kuulostaa tosiaan erikoiselta mutta oikein terveelliseltä toi sunkin meininki! :)) Kuten sanottu, mun tapa ei oo mikään ainoa oikea, näitä kaikenlaisia erilaisia ominaispiirteitä löytyy aina :)) Hauska kuulla, kiitos kommentista.
Ja onnea babyn kanssa ❤
TykkääTykkää
Edellä kirjoitelleen tavoin myös minä rakastan ruokaa. En roskaruokaa vaan ihan itse tehtyä, alusta loppuun laitettua ruokaa. En syö pullaa tai karkkeja juuri lainkaan, sipsejä silloin tällöin ja salmiakkihimo iskee joskus.
Itse pyrin syömään 5 kertaa päivässä pieniä annoksia. Varsinkin urheilullisimpina päivinä tuntuu muuten, että verensokeri laskee helposti liian alas. Joku jo aiemmin ketjussa kysyikin, mitä syöt ennen treeniä ja treenin jälkeen?
Ruokakeskustelu on kyllä ”kuuma peruna”. Itse lukeudun ns. protaajiin, eli syön paljon hyviä proteiineja ja hiilihydraatteja. Työpaikan lounaspöytäkeskustelussa en tohdi tätä kuitenkaan tuoda esille, koska ihmiset yllättävän helposti ryhtyvät jakamaan koviakin kommentteja.
Suurin osa meistä kuitenkin on etuoikeuttuja siinä, että halutessamme saamme vatsamme täyteen.
Herkullista viikonloppua!
t. Madicken
TykkääTykkää
Juu itse henk.koht luulen, että protskut ovat niitä ”turvallisimpia” syödä… Vaikka suositellaan että hiilareista pitäisi saada se 60 % energiasta, niin on monia, jotka sekoittavat hiilarit sokeriin tai ainakin lyhytkertoisiin hiilareihin ja siksi syövät helposti vähän huonosti. On myös monia, joille esimerkiksi viljatuotteet eivät sovi (tekevät väsyneiksi tms vaikkei mitään diagnosia olisikaan) ja siksikin regoivat ei-toivotulla tavalla hiilareihin… Protskuihin voi aina luottaa 😉 Mulle vihannesten ja hedelmien osuus ruokavaliossa on niin suuri, että hillarit ovat tärkeitä, niistä en osaisi luopua :))
Tää on kyllä aihe, joka herättää nopeasti aika kärkkäitä mielipiteitä 😉
TykkääTykkää
Fiksu kirjoitus. Tuo raudan ja c-vitamiinin yhteys oli jotenkin itseltä unohtunut vaikka raskausaikana siihen jouduinkin raudanpuutteen vuoksi perehtymään. En jotenkin vaan ole ajatellut että viljassakin on rautaa, eli oma kaurapuuro+kahvi -yhdistelmä ei aamuisin ehkä ole paras mahdollinen. Kiitos muistutuksesta.
TykkääTykkää
Ota lisäksi appelsiinimehua, sit se on oikein hyvä :))
TykkääTykkää
Ihania kuvia olet löytänyt mukavan tekstin liitteeksi. Teillä pitkälti samanlainen ruokavalio kuin meidän perheellä. Syöttekö muuten paljon kalaa? Oletteko ikinä kyllästynyt ? 😀
t. Veera
veeraeinolanelamaa.blogspot.com
TykkääTykkää
Mies on onneksi hyvä laittamaan erilaisia kaloja erilaisilla tavoilla…. mun täytyy joskus laittaa teille hyviä kalaohjeita…. en kyllästy ikinä! 😀
TykkääTykkää
Noin pari kuukautta sitten tein kunnon ruokaremontin Pauluns GI-månad- nimisen kirjan avulla. Siinä on reseptit kaikkiin aterioihin kuukaudeksi perheelle. Koskaan ei ole ruoanlaitto ollut yhtä hauskaa! Kuukauden tein orjallisesti melkein kaikki kirjan ateriat, tuli tutuksi erinäiset linssit, pavut, kvinoat, pähkinät, siemeneet ja ennen kaikkea kaikki mahtavat mausteet ja yrtit joita en ollut osannut käyttää. Ei ole enää palutta ranskalaisiin ja makkaraan 😉
TykkääTykkää
Vau, munkin pitäisi käyttää enemmän kaikkia linssejä ja papuja… niitä on aika vähan!
TykkääTykkää
hei, hyvä kirjoitus 🙂 olet niin hoikka ja siro; saako kysyä paljonko olet pitkä ja mitä painat?
TykkääTykkää
Juu, pituus on 168 tai paino suunnilleen 55 🙂
TykkääTykkää
Hei, puhut taas täyttä asiaa! Itsekin olen pohtinut tuota annoskokoa, joka itselläni on aivan liian iso. Siksi ehkä pano onkin viime vuosien saatossa hilautunut useita kiloja ylöspäin. Alta kolmekymppisenä sain syödä mitä vaan ja olin lähes yhtä hoikka kuin sinä (kaiholla muistelen). Piintyneitä tapoja on vain niin kovin vaikea muuttaa. Olen jo vuosia taistellut sokerinhimoa vastaan. Saatan syödä kerralla järjettömät määrät makeaa (puoli kiloa karkkia, litra jäätelöä, monta leivosta, jne). Sitten saattaa myös käydä niin, että ”paastoa” (ei vaan ole nälkä) lähes koko päivän ja illalla syön jättiannoksen ruokaa ja herkkuja päälle. Sit on huono olo…
Ehkä aika olisi nyt kohdallani kypsä ruokaremontille ja annoskoon puolittamiselle (muistan kun joskus puhuit syöväsi Teeman jälkkärikiposta). Olen yhtä pitkä kuin sinä mutta painan lähes 15 kg enemmän. Tiedän, tiedän ettei voi verrata. Sinä olet siro ja minä lihaksikas (voimakas liikunta- ja punttitausta), mutta nyt tää paino alkaa ahdistamaan. Housunkaulus kiristää…vielä mahdun m-koon vaatteisiin, mutten kauaa tätä menoa. Enkä suostu ostamaan L:ää.
Kiitos motivoivasta tekstistä! Ja toivon hartaasti, että jatkaisit vielä aiheesta seuraavassakin postauksessa, tai ainakin palaisit siihen jossain vaiheessa.
Sitten vielä kysymys: puhut aina kalanMAKSAöljystä. Olen jotenkin käsittänyt, että kalaöljy (ei maksasta) on se juttu, jos mietitään omegoiden hyvää lähdettä??
Vielä kiitos, Johanna. Nyt alkaa Unnimain tsemppi! 🙂
TykkääTykkää
Minulla myös harvoin syömisen taipumus:) Nuorena aamupala ei maistunut, mutta lukioiässä lopetin iltasyömisen ja aamupala alkoi maistua paremmin. Nykyisin pyrin syömään runsaasti aamupäivällä ts aamupala ja lounas. Illalla ”lopetan” syömisen klo 18 jälkeen. Juon ehkä teetä illalla… Aamulla taas ihanasti nälkä. Olen ajatellut, että olen sellainen hitaan ruuansulatuksen ihminen. Jos syön useammin olo on tukala ja paino alkaa nousta.
Kiitos, Johanna, ihanasta blogistasi.
t. jo vuosia blogia seurannut Anna 35v
TykkääTykkää
kun äitini sairastui rajuun syömishäiriöön, aloin ajatella ruokaa ihan erillä lailla. ensin söin itse aivan liikaa, jotten ainakaan seuraa äitin jalanjälkiä. söin ehkä hiukan suruunkin. edelleen nuo kilot näkyvät minussa, valitettavasti. sitten sain omat lapseni ja mietin, että mitä haluan heille opettaa? hyvät elämäntavat tietty: terveellisen ruokavalion ja terveellisen suhteen ruokaan sekä liikunnallisen elämäntavan.
äitini on edelleen sairaalassa toipumassa syömishäiriöstään, toivon että hän toivuttuaan oppisi myös meidän tavoille. muistan muuten kuinka kirjotit tästä samasta aiheesta joskus sun vanhassa blogissa bloggerin puolella ja sain sieltä paljon vinkkejä.
TykkääTykkää
Mitä ne 50-luvun annoskoot sitten käytännössä ovat? Lataatteko annoksenne sellaiselle nykyajan leipälautaselle vai miten?
TykkääTykkää
Hei!
Saanko udella mitä teet työksesi? Olen ymmärtänyt, että olet sairaanhoitaja? Oletko siis työssä osastolla vai poliklinikalla? Miten sairaanhoitajan työ Norjassa eroaa sairaanhoitajan työstä Suomessa? Itse myös sairaanhoitaja, ja ajatellut hakeutua etelä-Norjaan töihin joksikin vuodeksi.
TykkääTykkää
Tuohon painoon on pakko kommentoida että painan sua melkein 30 kg enemmän ja pituutta vain muutama sentti enemmän. Heh. Silti olen ollut aina painokäyrän yläpäässä, ja vasta hiljattain lipsunut sinne ”heikosti lihavan” suuntaan kun työmäärä ja vastuu on kasvanut 3-kertaiseksi ja työpäivä keskimäärin 12-tuntiseksi. Aikaa ei tässä kiireisimmässä uran vaiheessa ole niin perheelle, levolle kuin urheilullekaan. Kunpa olisikin.
Mutten kyllä koskaan ole kokenut itseäni lihavaksi.. Olen rintava ja urheilullinen, hartiat ovat kaksi kertaa leveämmät kuin norminaisella minkä huomasin jo teininä, ja vyötäröä en omistanut edes silloin kun painoin 47 kiloa. Alimmat kylkiluut ovat lantion levyiset, jolloin koko muu yläkroppakin asettuu samaan leveyteen, halusin tai en.
Jos yritän laihduttaa, paino tulee aina tuplana takaisin. Toiset lihovat myös enemmän – tieteellisessä tutkimuksissa kaksosilla on briteissä löydetty aivoista ruokahalua sääntelevä kemikaali joka toimii toisilla aivan täysin päinvastoin kuin toisilla, johtaen siihen että toiset lihovat ja toiset eivät. Jos olet tätä hoikkaa tyyppiä, aivosi sanovat luonnollisesti stop kun elimistö ei enää tarvitse ruokaa, jos taas et, mitään stop-merkkiä ei tule ja annosta on itse punnitsematta joka pala mahdoton arvioida. Vaikka ei mitenkään syöppö luonteeltaan olisi. Itse kuulun juuri tähän jälkimmäiseen porukkaan.
Viime vuosina olen alkanut urheilla enemmän, tietoisesti pienentää annoskokoa sillä nälkä syömällä ei lähde, ja yrittää välillä kieltäytyä herkuista kokonaan, mutta se on käsittämättömän vaikeaa koska nopeaa ajattelua vaativissa töissä kaikki rasva tarvitaan aivokapasiteetin hyödyntämiseen (ajattelu tarvitsee rasvaa, jos joku ei tiennyt). Lisäsin myös kalaa, vihanneksia ja hedelmiä, mutta vähensin lihaa vain kertaan-pari viikossa. Aloin aamuisin nauttia leivän sijaan pelkkää rasvatonta luonnonjogurttia ja tuoremehua. Kävelin joka paikkaan, en mennyt autolla. Tein paljon muutoksia, jotka kaikki ovat pieniä.
Ihmettelen välillä naisia, jotka valittavat migreeniä tai päänsärkyjä eivätkä syö riittävästi rasvaa päivässä, kun lipidit ovat juuri ne, jotka pitävät mielen tasapainossa ja mm. masennuksen, kivut ja säryt poissa. Kaloja ja oliiviöljyä. Tuli vain mieleen, jos jotakin tällaista päänsärkypotilasta kommenttini auttaisi…
Pitää siis muistaa että meitä on moneen lähtöön – se ruumiinmuoto kun ei ole onnellisuuden este, jos ei ole terveyden 🙂 Kiitos tärkeästä aiheesta!
TykkääTykkää
Hei, piti tulla vielä uudestaan lukemaan tämä ruokapostaus, jotenkin jäi pohdituttamaan! Sain lisää potkua omaan ruoka-annosten pienentämisprojektiin 🙂
Olisiko vinkkejä terveellisistä välipaloista? Suurin osa keksimistäni välipaloista työpäivän loppupuolella nautittaviksi sisältävät paljon sokeria, kuten rahkat, myslipatukat jne. Mitä voisi napata nopeasti iltapäivällä töissä?
Kiitos hyväntuulisesta ja esteettisesti ilahduttavasta blogistasi! 🙂
TykkääTykkää