Besos Al Aire

& ruusujen elämä

Miten mulla on sellanen olo, että olen linkanut Besos Al Airen tänne ennenkin? Toivottavasti en kuitenkaan. Todennäköisesti olen vain kuunellut sitä itse niin paljon että tuntuu tulevan kaikista luukuista – se on mun ehdoton autonajosuosikkibiisi. Niin, mulla on auto (ja mikä ihmeellisintä; ajokortti). Ajatella. Ensimmäinen talvi ever. Ei tarvi raahata lapsukaisia pulkissa ja kärryissä ja herätä monta tuntia aikaisemmin ehtiäkseen hoitopaikkoihin ja busseihin. Ja täällä kun ei ole mitkään kovin urbaanit julkiset yhteydet; bussi menee pari kertaa tunnissa jonnekin parin kilometrin päähän määränpäästä… 😉

Nykyisessä työssäni en muuten edes pystyisi käymään ilman autoa, joten kai tää oli aikakin… ja pakkokin. Vaikka tunnenkin itseni ihan laiskaksi kermapehvaksi ton auton kanssa, hitsi vie. 

Päivän asun suhteen mun sisäinen hippini onkin sitten taas vähän heräilyt… Kalyanin Jaipur -silkkipaidan olen saanut Labonilta ja sen kanssa teki vaan niin mieli taas pitkästä aikaa letittää hiukset nutturalle… Kuvissa on myös kovasti käytössä ollut -ja tosi monikäyttöinen- Dramalta saatu mohairbolero. (Jos muuten Draman tuotteet ovat houkutelleet, niin nyt verkkokaupasta tarjotaan ilmaiset toimitukulut teille koko helmikuun ajan koodilla Kalastajanvaimo2014.) Ja farkut ovat muuten Wranglerin Spa -mallistoa. 

Ainiin ja ruusujen elämästähän mun piti puhua eikä omastani. Kun vanhahkojakin kukkia on jotenkin kamala heittää roskiin -eikö?  Elvyttelen mm. nuukahtamaan meinaavia ruusuja leikkaamalla kukista varret pois ja käyttämällä pelkät kukat. Vadeissa, kauniissa tarjoiluastioissa tai vaikkapa kauniissa juomalaseissa. Etenkin ruusut saavat vielä monta päivää lisäelämää. 🙂

Mut sitten sitä Besos Al Airia teille, toivottavasti ekaa kertaa! 😉