– ja Peter Cincotti –
neule Odd Molly / paitis Part Two / kaulakoru Cecilie Melli (saatu) / hame Vila
-Mamma, vet du hvorfor du er finsk?
Eli arvaanko miksi olen suomalainen -kysyi Olli. No enpä olettanut osaavani oikeaa vastausta tähän(kään) kysymykseen antaa. Oikea vastaus oli:
-Fordi du er så fin.
Aaaaaw.
Mun Olli sulattelee sydämiä aina välillä. 😉
Mun mammasydäntäni lämmittää myös se, että Omppu on ihan itse löytänyt Youtubesta Olipa kerran ihminen -sarjat. Suomeksi. Jee! (Yleensä jos se saa itse valita, on norja helpompi kieli.)
Omppu on iässä, jossa kroppa kiinostaa ihan kamalasti. Se haluaa usein iltaisinkin jutella kropasta iltasatujen sijasta. Ja mieuiten mun kanssa, koska tiedän näistä asioista eniten, heh. Esimerkiksi miksei veri valu kokonaan pois kropasta. Ja kenellä on suurimmat aivot. Ja kuinka kovaa luu on. Sellasia.
Ja laastaria täytyy muuten aina olla kaapissa. Mieluiten hienoa laastaria, Hello Kitty ja Supermies. Jos vaikka sängyssä itkettää eikä saa unta ja etusormi on vähän kipeä, voi siihen aina laittaa laastarin ja uni tulee alle minuutissa. Niillä on ihan ihme voima.
Ollaan me oltu kaupungillakin, vähän syömässä ja sellaista. Ja koska joskus kysellään tarkkoja ohjeita siitä, miten laitan hiuksia, niin liitin tähän niin tarkan ohjeen mun tavasta tehdä rento nuttura kuin mahdollista.
Tajuatteko ohjeen? Mun mielestä se on niin helppo, että sitä on melkein turha edes laittaa. Eikö kaikki tee noin koko ajan? 😉 No, tää on mun tavallisin tapa; nuttura saa rönsyillä ja hiusosoita irtoilla. Se on pakko sietää tai sitten tätä ei kannata tehdä. 😉 Kovin liukkaaseen hiukseen laittaisin ehdottomasti hiuspuuteria -ja usein laitan omaanikin.
Sitten vielä lauantai-illan/yön kunniaksi ehkä kaunein kappale ever… Tähän en kyllästy koskaan ja on ollut taas soitossa aika paljon viime aikoina. Ehkä vähän tulevaa ystävänpäivää, kesää ja kaikkia häitä ajatellen… Mutta here you go, ihana, ihana newyorkilainen pianisti& lauluntekijä Peter Cincotti:
kalastajanvaimo.com 
Laastareilla on tosiaan ihmevoimia, niillä paikkaa tilanteen kuin tilanteen myös meillä:) Ihanat pikkuihmiset<3
Ja rentojen nutturoiden ystävä olen minäkin, kutakuinkin noin se pyörähtää ja saa harottaa. Kutsun sutturaksi kylläkin, nuttura on virallisempi…
http://mamainprogess.blogspot.fi/
TykkääTykkää
😀 Suttura on oikeampi juu :))
TykkääTykkää
Mä (entisenä kiusattuna) olen sitä mieltä, että kun ne kiusaajat haluavat jotakuta kiusata, niin kyllä ne kiusaavat. Keksivät syyn sitten ihan mistä vain. Esim. mua kiuasattiin pyöreyden takia, kun sitten laihdutin melkein alipainoiseksi itseni, niin edelleen vaan mua kiusattiin. Vaikka sanoin takaisin ja kerroin opettajille, niin eivät jättäneet rauhaan.
Mun mielestä kyllä Johanna ei ole kovinkaan paljon lapsista kertonut. Lähinnä sen, että tyttö ja poika ja iät ja välillä kuvia. Ei mun mielestä mitään kovinkaan arkaluontoisia asioita. Moni bloggaaja kertoo lapsistaan paljon enemmän. Mutta jokaisen bloggaajan on itse vedettävä rajansa. Siitä kuinka paljon haluaa kertoa itsestään ja läheisistään blogissaan. Kenenkään koko elämä ei ole blogissa, se on vain pieni osa elämää, sen kokoinen kuin bloggaaja määrittelee. Ylipäätänsä jokainen saa itse päättää kuinka paljon kertoo asioistansa ja kenelle.
Ainakin mulla äiti on levitellyt MINUN asioita sellaisille henkilöille, joille asiat eivät kuulu, ilman blogiakin, joten tuskin se pelkästään on blogien ongelma. Hölösuu on hölösuu, oli blogia tai ei.
TykkääTykkää
Sekin on totta että kovin puheliaan äidin kanssa leviää asiat mahdollisesti bloginkin paremmin ;)) Mutta me ollaan vain ihmisiä ja niin se sina tulee olemaan… Ja meillä on tietysti aina myös erilaiset rajat, jokaisella… Toinen haluaa höpöttää kaiken itsestään kaiklle ja on tosi avoin, joku toinen haluaa pitää kaiken itsellään. Ei siinä oikein ole oikeaa eikä väärää.
Ja kiusaaminenkin, kuten sanoit, lähtee niistä kiusaajista. Ei siinä tarvi olla kiusatussa mitään vikaa 😦 Eikä yleensä tietysti olekaan. Paras olisi siis puuttua niihin kiusaajien että miten sen kummaklisen kiusaamisenhalun saisi kuriin…
TykkääTykkää
Aiemmin en ole kommentoinut, mutta nyt pakko sanoa oma kantani lasten yksityisyyden suojaan.
Mielestäni vanhemmilla ei ole lähtökohtaisesti oikeutta julkaista verkossa kuvia lapsistaan. Myös lasten hassut jutut ja tapahtumat ei mielestäni ole julkisia. Olen itse pitänyt nollatoleranssin asian suhteen. Toivon, myös että lapseni aikanaan, jos jälkikasvua saavat kunnioittavat omienkin lapsiensa yksityisyyttä. Lapset kuitenkin imevät vanhemmiltaan käytöstapoja ja vaikutteita niin hyvässä kuin pahassa.
Itselläni on lasten hauskat jutut, tapahtumat ja tokaisut kirjoitettuna ylös kirjaan, jonka tulen heille luovuttamaan aikanaan 🙂 Myös saduttanut olen kaikkia eli olen siis heidän tarinansa kirjoittanut ylös. Silloin tällöin koko perheen kesken niitä luetaan lasten pyynnöstä ja hauskaa on.
Jokainen ihminen (myös lapsi) siis vastatkoon itse omasta verkkojalanjäljestään.
TykkääTykkää
Hyvä päätös, oikein arvostettava. Ei vain onnistuisi multa :)) Tai onnistuisi toki, mutta kai mulle sitten on luonnollisinta jakaa jotain. Me ollaan tosiaan vain ihmisiä ja tehdään jokainen omalla tavallamme, inhimillisesti joskus ehkä hopa ”väärin”, kuka tietää. :)Mut tollanen kirja mulla on kanssa, johon kirjoitan lasten juttuja 🙂
TykkääTykkää
Hyvä päätös, oikein arvostettava. Ei vain onnistuisi multa :)) Tai onnistuisi toki, mutta kai mulle sitten on luonnollisinta jakaa jotain. Me ollaan tosiaan vain ihmisiä ja tehdään jokainen omalla tavallamme, inhimillisesti joskus ehkä hopa ”väärin”, kuka tietää. :)Mut tollanen kirja mulla on kanssa, johon kirjoitan lasten juttuja 🙂
TykkääTykkää
Allaolevassa linkissä on mielestäni kiintoisia näkökulmia lasten käyttämisestä blogin aineistona. Kannattaa lukaista, myös keskusteluosuus, saa ainakin miettimisen aihetta oli aiheesta sitten mitä mieltä tahansa. Minä en käyttäisi omassa blogissani aineistona ketään muuta ihmistä kuin itseäni, en omaa miestäni enkä lapsiani. MIeheni varmasti kieltäytyisi kunniasta itsekin, ja lapset eivät mielestäni pysty antamaan suostumustaan asiaan ainakaan ennen myöhäisteini-ikää, koska eivät asiasta tarpeeksi ymmärrä. Kuvat lasten leikeistä ja kotielämästä ja mukavista hetkistä voi jakaa vähän pienemmällekin piirille, esimerkiksi facebookissa, jossa sentään lukijakuntaa voi kontrolloida.
http://eioototta.fi/lapsiblogit-lukkojen-taakse/
TykkääTykkää
Joo, se oli mielenkiintoista luettavaa, kiitos! Nimeomaan kommenttiboksi. Huh, poliisit ja kaikki vedetty mukaan. 😉 Laittoi miettimään. Melkoisen mustavalkoinen näkeymys kuitenkin, mutta samaa mieltä, ettei kasvoja ja ihan kaikkea niistä lapsista kannata kertoa… Järkevä teksti, mutta vähän liian mustavlkoinen. Eli en ihan kauheasti tunne ton osuneen minuun, mutta varmasti mietin jatkossa vielä tarkemmin mitä lapsista kirjoitan/näytän. Tärkeä aihe, mutta aika napakkaa tuomitsemista vääräksi jotain, mikä ei sitä välttämttättä ole… 🙂 Herättää varmasti vielä ajatuksia…
TykkääTykkää
Juu, teksti oli aika kärjekästä, mutta ehkä näissä asioissa kannattaa olla ennemminkin liian varovainen kuin liian lepsu. Liikaa varovaisuutta ei ainakaan tule katumaan, liikaa avoimuutta ehkä (ei toki välttämättä). Kirjoitit itse tuossa aiemmin, että sinulle on luonnollisinta jakaa jotain itsestäsi. Se on ihan okei, mutta kannattanee muistaa että ehkä lapsistasi kasvaakin huomattavasti yksityisempiä ja pidättyväisempiä, ja heille tällainen jakaminen ei ole luonnollista (minulle itsellenikään ei todellakaan olisi). Vaikeita juttuja, mutta hyvä että herättää ajatuksia, hyvässä hengessä!
TykkääTykkää
Mä olen kanssa niitä ihmisiä, joka en lapsestani ole laittanut kuvia tms. mihinkään someen. Nyt on jo teini ja tekee tietysti itse omat päätöksensä sen suhteen, vaikea on estääkään. Kaikkein törkeintä on mielestäni kuitenkin se, kun jotkut auliisti kuviaan jakavat laittavat lupaa kysymättä samalla myös kuvia ”ulkopuolisista”, esim. lastensa kavereista kylässä jne.
TykkääTykkää
Hei, vuosia olen lukenut blogiasi, mutta vain harvoin tulee kommentoitua. Nyt näytit kuitenkin niin erityisen klauniilta, että oli pakko tulla sanomaan se ❤ Ihana blogi, koti ja perhe sinulla!
TykkääTykkää
Oi voi, tsemppiä Sulle Johanna ❤
Yleensä en itse lue näitä kommentteja, mitä vierailijat jälkeensä jättää – nyt erehdyin sen tekemään …. Minen jaksa ihmisiä, huh huh!! Jotka ei voi sietää sitä, että toiset laittaa tällä tavalla fiksusti lastensa kuvia niin voi kurjuus; mitäs jos he vaikka välttelisivät katsomasta niitä kuvia, lukemasta sellaista blogia?? Heidän kommenttinsa saa karvat nousemaan pystyyn. Kummallista tuollainen arvosteleminen – ja he tietenkin mielipiteineen ovat oikeassa ???
Joo. Nyt nauttimaan vapaasta iltapäivästä, avannon kautta 😀 Sinne jää murheet, kiukku ja mielipaha ja ärsytys!
TykkääTykkää
Näyttää siltä että Johanna suhtautui näihin keskustelunpätkiin ihan mukavasti. Huomioi sen että niissä on ajattelemisen aihetta ja kertoi maltillisesti oman mielipiteensä, niinkuin muutkin tekivät. Ei kai tästä ole tarvetta kenenkään suutahtaa hänen puolestaan? Asiasta nyt vain sattuu olemaan monia mielipiteitä, ja niihin on (ainakin toistaiseksi) kaikilla oikeus. Hyvä kai sen on että lasten oikeudesta yksityisyyteen puhutaan? Johannalle vielä iso yläpeukku siitä miten suhtautui noihin kommentteihin, joissa ei minusta mitään kamalaa tuomitsevuutta edes ollut!
TykkääTykkää
Tärkeitä ja hyviä pointteja ja hyvää keskustelua tuosta lasten oikeudesta yksityisyyteen. Ja tällä kertaa oikein asiallista kaikilta. Itse olen hyvin tarkka siitä, mitä ja kenen kuvia jaan blogissani tai facebookissa, mutta jokainen toimii tavallaan. Enkä kyllä ole kokenut, että Johanna lapsiaan tai lasten tekemisiä mitenkään liikaa esittelisi. Välillä kuitenkin ihmettelen, miten Johanna jaksaa yleensäkään jatkaa blogiaan, koska joutuu usein niin käsittämättömän nettiraivon kohteeksi.
Sellainen tärkeä pointti kuitenkin tuosta kiusaamisesta: mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kuinka voimme olettaa, että lapset eivät kiusaisi, kun aikuiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät täällä nettimaailmassa? Monta kertaa nämä Johannankin saamat kommentit, saati tietyillä keskustelupalstoilla käytävät keskustelut, täyttävät kyllä kaikki nettikiusaamisen kriteerit. Erityisesti vauvan ja kaksplussan keskustelupalstoilla kunnostaudutaan yleensäkin nettikiusaamisessa, ja jos ja kun siellä aika usein juuri äidit siihen syyllistyvät, niin voi vain miettiä, kuinka he onnistuvat kasvattamaan omista lapsistaan henkilöitä, jotka eivät kiusaa muita?
TykkääTykkää
Täytyy vielä tulla kommentoimaan, kun tätä asiaa tyossa yllä toinenkin vierailija asiaa mietti – että kyllä se laastari ainakin tämän (24-vuotiaan) aikuisenkin pipejä helpottaa. Juuri vähän aika sitten leikkasin veitsellä sormeeni ja olin niin äkäinen ja kipuinen ja kirosanatkin lensi. Kunnes avomies toi My Little Pony -laastarin kaapista haavaa hoivaamaan ja kyllä muuten hoivaantui mielikin siinä samassa 🙂
TykkääTykkää
Olen melko uusi blogisi lukija ja kyllä niin ihastunut kuviisi ja teksteihisi.Olen eilen ja tänään värkännyt itselleni tuon ”rennon nutturan” ja hyvältä se mielestäni näyttää, joten kiitos ohjeistuksesta!
TykkääTykkää
Meinasin ensin etten viitsi kommentoida kommentteihin mitään… Mutta voi hyvänenaika.. Putouksen Antskua lainatakseni ”mie romahan”…. Nyt tosiaan eletään 2014 luvulla ja sosiaalinen media facebookeineen, instagrameineen ja blogeineen on tätä päivää. Nykypäivän lapset ja nuoret elää sitä maailmaa ja näin se vaan on. Ei eletä enää niinku 60luvulla ja lasketa helmitaululla ja leikitä käpylehmillä – ei siinä ihan kivoja leikkejä ovat mutta maailmaa muuttuu ja asioissa kehitytään ihmiset sen mukana, eikä se aina tosiaan niin paha juttu ole 😉 Eikä ainakaan minun mielestä Johannan lapset mitenkään liikaa täällä ole näkyvissä, ei kuvissa eikä henkilökohtaisilla ”salaisuus” jutuillakaan… Ja mikä tärkeintä, Johanna varmasti itse osaa kontroloida tätä(kin) asiaa 😉
Ihanaa kevään odotusta kaikille ja
Kiitos Johanna mukavasta blogistasi! Kivoja juttuja ja kauniita kuvia! 🙂
Linda
TykkääTykkää
Hei,
Ihanat hiukset 🙂 mikäs väri niissä on? Oon tuollaista värimaailmaa yrittäny kampaajalle selittää, mutta ei mene perille 😀
TykkääTykkää