Olen usein onnellinen. Ajattelen olevani onnellinen. Etenkin illalla sängyssä kun tiedän voivani nukahtaa ilman pahoja ajatuksia tai ahdistusta. Kun kurkkua ei kurista eivätkä kyyneleet nouse silmiin. Kun tiedän, että uni tulee. Mietin usein, miten pienestä se on kiinni, että ne ajatukset tulevat. Miten pienestä on kiinni, että kaikki musertuu. Miten pienestä se on kiinni, että elämä tuntuu merkityksekkäältä. Miksi elämä edes tuntuu merkityksekkäältä, kuka senkin valitsee? Eikä niin että mulla olisi mitään sairauden pelkoa. Eikä niin että edes tarkoittaisin fyysisiä sairauksia. Tai mitään sairauksia. Tai muutakaan pelkoa. Tarkoitan vain sitä, että mieli on terve.
Siitä olen onnellinen. Usein pelkästään siitä. Ja siitä, että jostain ihmeellisestä syystä pystyn käsittelemään ne pahatkin ajatukset ilman kyyneliä ja kurkunkuristusta. Se ei ole itsestäänselvää. Ihmisen mieli on niin kummallinen. Joskus se tekee ihan kuin itse haluaa. Kenen tahansa.
Enkä ole henkisesti vahva, en yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan. Olen aika varma, että olen onnistunut valitsemaan onnellisuuden monta kertaa kun olisi voinut kompastua. Olen aika varma, että jollain asteella onnellisuuden voi valita epätäydellisyydenkin keskellä.Olen usein onnellinen ja se näkyy, eikö vaan? Päivitän logiin kauniita kuvia ja hyviä hetkiä. Näytän sen onnellisen, yleisesti kritisoidun kiiltokuvapuolen. Sen, jota fiksun ihmisen ei pitäisi haluta näyttää, jos haluaisi antaa itsestään helpommin pidetyn kuvan – suositumpaa ja huomattavasti hyväksytympää olisi kirjoittaa elämän kääntöpuolen asioista. Jos jotain itsestään haluaisi antaa, olisi paljon hienompaa kirjoittaa masennuksista ja vastoinkäymisistä, koska ne ovat oikeaa, aitoa elämää. Ja aito, oma itsensä pitää olla eikä esittää muuta.
Onnellinen ja tyytyväinen ihminen -ja vieläpä bloggaava- nähdään helposti pinnallisena ja epäaitona; ihmisenä, jolla on tarve esittää elämänsä parempana kuin se onkaan. Joka pelkää näyttää heikkouksiaan. Joka pelkää olla oma itsensä. Ihminen, jolla on asiat hyvin, on paljon coolimpi, jollei se pidä itsestään mitään ääntä. Silloin kannattaa olla hiljaa ettei vaikuta kehuskelijalta.
Joskus melkein tuntuu, että olisi paljon helpompi kompuroida vähän enemmän, tai lakata yrittämätä eteenpäin, väsyä enemmän; sehän olisi ihan ihmillistä mun tilanteessa. Luovuttaa, ei jaksaa blogata. Kuka muka ei joskus väsy tai sairastu burnoutiin. Tai ainakin olisi hyväksytympää olla näyttämättä onnelliselta. Hassua ja paradoksalista; juuri silloinhan en uskaltaisi olla oma itseni. Tehdä juuri sitä mitä itse haluan ja antaa itsestäni juuri mitä minä olen. Jos pelkäisin muiden mielipiteitä ja haluaisin olla muiden mieleen.
Eikä tästä mitään tulisi, jos kaikki jakaisivat vain vastoinkäymisiään. :'D Mulle tulee loppujen lopuksi kuitenkin tosi hyvä olo siitä, että tiedän jakavani juuri positiivisia ja kauniita asioita, tiedän olevani vähän ärsyttävästi sellainen tasainen, ihan onnellinen, ihan tyytyväinen eteenpäin taapertaja. Ainakin toistaiseksi. koskaanhan ei tiedä miten huomenna käy, joten tänään kannattaa yrittää. Toivon antavani inspiraatiota ja uskoa siihen, että elämä voi olla ihan hyvää. Ja että onnellisuus asuu mielellään kaiken epätäydellisyydenkin keskellä.
Maailma ei ole täydellinen paikka, mutta päivä vietettynä hyvien ystävien kanssa maatilalla, jossa pienet kaninpoikaset saa viedä vihreälle nurmelle loikkimaan, jossa on herkullinen kahvila ja kaunis sisustusputiikki, on aika täydellinen viikonloppupäivä keskellä kesäkuuta.
(Muistinhan ottaa kuvan niistä pupuista? 😉 Vai neljä vai viisi? Meille tuli pieni pupukuume <3)
***
På norsk, kjære venner. 🙂
Jeg er ofte lykkelig. Tenker at jeg er lykkelig. Spesielt på kvelden, i sengen. Når jeg ligger der uten vonde tanker, uten angst og uten tårer i øyene. Da er jeg takknemlig. Og tenker hvor lite skal til for at de tankene kommer. Hvor lite skal til for at allt faller i grus, att livet føles totalt meningsløst. Men redd er jeg ikke. Ikke redd for att noe skal skje; ikke redd for sykdom eller tap. Jeg mener, jeg er bare glad for at hodet mitt er klart. Og friskt. Det holder det.
Og det er jeg lykkelig for. Og takknemlig. Ofte bare for det. For det er en deilig følelse. Også for at jeg klarer å håndtere vonde føleleser uten å la tårene eller angsten ta over. At jeg så mange ganger har klart å velge det positive i stedet for å snuble. Det er ingen selvfølge. Hjernen er nemlig veldig rar, noen ganger gjør den akkurat som den vil. Og noen ganger klarer vi å velge.
Men mentalt sterk er jeg ikke. Ikke noe sterkere enn noen andre. Jeg er bare ganske sikker på å ha valgt å være lykkelig. Vært så heldig og klart å ta valg så mange ganger. For hva er vel alternativet?
Så jeg er ofte ganske lykkelig. Og det synes, sant? Jeg viser frem vakre bilder og gode stunder. Jeg viser frem det kritiserte glansbildet av livet. Det bilde et smart menneske ikke bør vise frem. Det er ikke kult. Vi har det så bra her at det er ikke kult å vise frem. Mye kulere -og mye bedre likt hadde vært å fortelle om motgang. Att vi og har det litt ille, ja da. Vanskeligheter, depresjoner og motbakker; det er ekte liv det. Og ekte må vi være. Ekte er best. (Det er det.)
Sånn passe (eller mer) lykkelig og fornøyd menneske blir fort sett på som overfladisk og uekte. Som et menneske som må ha noe vondt bak fasaden. Som bare vil prøve å fremstille seg selv litt bedre enn man er. Et som ikke tør å være sårbar og ikke tør å være seg selv. Som ikke tør å være ekte. Og i hvert fall om du deler det…! Da er det i hvert fall bare snakk om fasade og glansbilde.
Da føles det jo som om det hadde vært bedre å ti stille. Er du lykkelig og allt er greit – da er det best å ti stille. Noen ganger føles det som om det hadde vært lettere om man snublet litt mer, slet litt mer og ikke orket mer. Det er jo naturlig det; att man sliter. Det er menneskelig det. Man gir opp. Gir opp bloggen, slutter å dele. Det ville sikkert vært fullt akseptert, godt mottatt. Litt snålt, litt paradoksalt; då hadde jeg ikke våget å være meg selv. Då hadde jeg ikke vært ekte meg. Då hadde jeg tilpasset meg, levd livet etter andres forventniger. Ikke gjort det hjertet mitt sier er riktig.
Men heldigvis så kan vi dele både det gode og det vonde. Akkurat det vi vil. Personlig må jeg holde meg på den positive sida for ikke å drukne selv. 😉 Personlig får jeg en god følelse av å dele positivitet, vakre bilder og inspirasjon, tro på att livet kan være greit (og av og til godt) og att lykken gjerne bor midt i det uperfekte. I hvert fall i dag, akkuratt nå. Vi vet jo ikke hvordan livet blir i morgen så det er best å prøve i dag.
Ja da, livet er ikke perfekt, men en sommerdag på en gård med kaninunger lopende på gresset, gode venner, herlig kafe og en vakker interiørbutikk gjør susen. 🙂 Det er ganske perfekt det.
(Håper jeg husket å ta ett bilde av kaninungene? Eller fire, fem? Fikk litt kaninfeber, jeg. <3)
kalastajanvaimo.com 
Kaunis teksti. Toi on lannistavin tunne ikinä, kun nukkumaan käydessä kyyneleet kohoaa silmiin ja kurkkua kuristaa. Eikä silloin muista, että aina ennenkin on lopulta kaikki järjestynyt elämässä ihan oikein päin. Tai niin onnekas mä olen saanut olla ainakin tänne saakka.
Sun blogi on ehdoton ykkönen ja mun suosikki just siinä, että sun onnellisuus tuntuu usein olevan pienissä, aidoissa asioissa. Sä vaikutat osaavan iloita pienistä arkisista asioista, niistä joita voi omastakin elämästä helposti useammin löytää ja olla onnellinen. Ja sitten vielä kirjotat niistä niin koskettavasti, kuten oikeestaan asiasta kuin asiasta. Osaat ajatella ja ilmaista asioita monelta kantilta, eikä koskaan tuu sellanen olo, että teksti ois liian ”yritys”, vaan aina on mukana jotain omaa. Plus vielä lisänä kauniit kuvat. Tää blogi on niin monesti kannustanut ja inspiroinut mua olemaan onnellinen ja elämään pienissä hetkissä täysillä, ettet tiedäkään. Kiitos siitä.
TykkääTykkää
❤ ❤ Tuhat kiitosta :)) Kamalinta olisi jos blogista välittyisi pinnallinen ja epäaito kuva, mutta toisaalta uskon kanssa että niin kauan kun rehellisesti omia ajatuksiaan kirjoittaa, vaistoaa lukijatkin onko se aitoa vai esitystä. Kiitos ihanasta kommentista ❤ :’)
TykkääTykkää
Juuri nuo lapset,eläimet, kukat, kauniit asiat, kuvat, hyvä ruoka,ystävät – parhaita tässä elämässä. Rakastan ja kuvata kaikkea kaunista (tosin ei mitään hyvää kameraa mulla),mutta en ole jaksanut alkaa blogata- voisihan sitä,edes pienesti, jäisi edes lapsille luettavaksi ja nähtäväksi,myöhemminkin.
TykkääTykkää
Juuri nuo lapset,eläimet, kukat, kauniit asiat, kuvat, hyvä ruoka,ystävät – parhaita tässä elämässä. Rakastan ja kuvata kaikkea kaunista (tosin ei mitään hyvää kameraa mulla),mutta en ole jaksanut alkaa blogata- voisihan sitä,edes pienesti, jäisi edes lapsille luettavaksi ja nähtäväksi,myöhemminkin.
TykkääTykkää
Tosiaan miksipä pitäisi bloggailla surua ja kurjuutta, jota maailmassa on jo muutenkin riittävästi. Hyväntuulen blogi, jota olen seurannut jo, herranjestas, olisiko jopa enemmän kuin kuusi vuotta!
TykkääTykkää
No niinpä! Tuntuu vaan että tässä Somen yliannostuksessa kaikki aitous ja ”kurjuus” on noussut arvoon, jos ymmärrät mitä tarkoitan? 😉 ja hyvä niin, että toivotaan enemmän huomiota esim. psyykkisille sairauksille ja väsymyksellä ym, ettei näitä asioita piiloteta hyvinvoivan julkisivun taakse… Ja se on hyvä trendi se, aitous on parasta! Mutta että tyytyväisyys ja onnellisuuskin voi olla just sitä. :))
kiitos kauniista kommenteista ja wow miten kauan oot pysynyt mukana ❤ ❤ Kiitos mielenkiinnosta ja ajastasi 🙂
TykkääTykkää
Me Naiset on valinnut kansikuvajutuikseen lähes aina hieman ärsyttäviä ”vastoinkäymisten kautta voittoon”-tyylisiä tarinoita. Minusta Sinä näytät tälle hyvän vaihtoehdon: on erittäin ok olla onnellinen myös selvittämättä tarkemmin tai jopa ilman niitä enemmän tai vähemmän ”vakavia kriisejä”, joiden kautta onnellisuuteen on tultu. Omasta herkästä mielestähän kaikessa on tosiaan kyse, ja myös omasta vastuusta.
TykkääTykkää
Ihana teksti, tämä on ehdottomasti suosikkiblogini, ollut jo muutaman vuoden – vaikken juuri koskaan kommentoikaan. Saan valtavasti inspiraatiota teksteistäsi, ja kuvistasi. Positiivisuus luo positiivista mieltä, ja sitä kaivataan!
TykkääTykkää
Kiitos blogistasi! Olen aiemminkin hehkuttanut sinua ja blogiasi, se on todella se blogi jonka luen aina viimeisenä. Miksi viimeisenä? No siksi että siitä tulee AINA hyvälle mielelle. Kauniit kuvat hyvän jutun kera täydentää hyvää päivää 🙂 Se että jotkut ahdasmieliset sinua moittivat, eivät itse voi hyvin. Ja kenellä normaalilla ihmisellä on aikaa/intoa lukea asioista joista ei pidä?! Siksi jaksankin ihmetellä näitä kommentoijia jotka haukkuvat.. Kuka heitä pakottaa lukemaan blogeja?? Mutta sinun blogisi on aito, rehellinen ja kaunis. Kuvasi ovat laadukkaita ja kauniita (kadehdittavan kauniita, hyvällä tavalla ) Minä ainakin kuulun lukijoihin joka saa blogistasi kauneutta jo kauniiseen päivään 🙂
kiitos siis siitäkin!
TykkääTykkää
Kiitos kauniista sanoista, kuvista puhumattakaan ja ihanan positiivisesta blogista! Itsekkin olen super positiivinen kääntäen aina lopuksi asian positiiviseen ja toivoa antavaan suuntaa, sillä mielestäni juurikin se vie meitä eteenpäin ehyinä ihmisinä. Mitä tuo herkullisen näköinen ruoka lautasella mahtaakaan olla? :))
TykkääTykkää
Itse tykkään tästä blogista, koska siinä on kauniita kuvia ja juuri sellaista unelman kaltaista eloa, mikä ei tietenkään ole totta aina, jokaisella on huonoja päiviä, mutta minusta siitä maailman kurjuudesta ja huonosta saa lukea ihan tarpeeksi, siksi tällaiset positiiviset blogit on kivoja.
Myöskin juuri tuosta kaikesta itse unelmoin, perheestä ja kauniista kodista, ja aika usein valitettavasti joudun nimenomaan yöllä heräämään siihen kuristavaan ahdistukseen, että se unelma ei toteudu, kello tikittää ja pahinta mitä tässä tilassa on saada kuulla, että kyllä se mies sieltä löytyy, ei kukaan voi sellaista luvata niin miksi sanoa ääneen jotain niin tyhmää. Mitä se auttaa, ei mitään. Siksi yritän lukea kaikkea iloista ja piristävää, jatkaa unelmointia.
TykkääTykkää
Asiaa! Ihanaa että olet onnellinen ja uskallat myös näyttää sen. Kaikilla meistä on elämässämme sekä kivoja ja ihania että ei-niin-ihania asioita, mutta onnellisuuden taito onkin juuri siinä, ettei jää rypemään niihin miinus-merkkisiin hetkiin, vaan osaa valita ne hyvät asiat ja kiinnittää niihin huomionsa. Sillä se, mihin kiinnität huomiosi, lisääntyy elämässäsi… Sitäpaitsi tunteet tarttuvat todella helposti ihmisestä toiseen, joten iloitsen siitä, että Sinä edesautat omalta osaltasi Onnellisuusepidemian leviämistä! Välillä se näyttää aiheuttavan kitkeriäkin kommentteja, mutta se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Jokainen voi kuitenkin vapaasti valita, näkeekö puolillaan olevan lasin puoliksi tyhjänä vai puoliksi täytenä. Itse päätin olla niinkin hurja, että näen sen puoliksi kukkuroillaan! 😀 Mahtavaa (pupujentäyteistä?) kesää Sinulle ja perheellesi ja paljon pieniä ja isoja onnen hetkiä!
TykkääTykkää
Minäkin olen seurannut sinun blogia puoli vuotta ja jäänyt koukkuun ? teet pienistä arjen asioista kaunista ja varmaan kun voin samaistua sinuun! ?
TykkääTykkää
Olipa ihana juttu. Tuli oikein huokaus ja henkeä salpasi kun ihastelin noita kuvia, eläimistä, lapsista ja tosta paikasta yleensä. Mitä muuta sitä ihminen kaipaa?
TykkääTykkää
Olipa ihana juttu. Tuli oikein huokaus ja henkeä salpasi kun ihastelin noita kuvia, eläimistä, lapsista ja tosta paikasta yleensä. Mitä muuta sitä ihminen kaipaa?
TykkääTykkää
Kiitos Johanna inspiroivasta, kannustavasta, kehoittavasta, kiehtovasta ja niin kauniista blogistasi. Kuvasi ovat itsessään kauniita tarinoita joita täydennät kauniilla tekstillä. Olen ennenkin täällä sanonut että vaikka en ole ääntäsi koskaan kuullut kirjoitat kauniilla äänellä. Lempeällä, ymmärtävällä ja aikuisen viisaalla.
Olen seurannut blogiasi siitä asti kun kirjoitit Bloggerin alustalla. Otsikkobannerissa olit kuvassa selin kameraan ja katselit huikean korkean vuonon reunalla maisemaa. Kuinkahan monta vuotta siitä onkaan? Aino ei ollut vielä syntynyt. Noh, kuiteskin. Jäin silloin miellyttävästi koukkuun blogiisi ja täällä sitä edelleen nautitaan.
Ihanaa kesää Johanna-hyvä ❤ Kuin myös kaikki lukijat ❤
terveisin
Pirjo W / Virtuaali Moleskine®
TykkääTykkää
Kiitos paljon!
TykkääTykkää
Ihana kirjoitus. Kiitos <3. Blogiasi on miellyttävää lukea ja katsella. Ja nämä syvälisemmät ajatukset ja niiden ajatusten pukeminen sanoiksi ovat ihan parasta. Ihanaa kesää sinne!
” The ”good life” begins when you stop wanting a better one”
TykkääTykkää
Ihana kirjoitus! Olen seurannut blogiasi monta vuotta, tämä vaan on paras paikka tulla tankkaamaan hyvää mieltä. Olkoonkin, että kaupallisia postauksia on enemmän kuin ennen – kuitenkin blogisi on onnistunut säilyttämään sen alkuaikojen aitouden ja välittömyyden. Onnellisuus on usein korvien välistä kiinni (olettaen että elämän perusasiat on kunnossa). Minulle lapset on olleet se tekijä, joka on opettanut elämään hetkessä ja olemaan murehtimatta pienistä. Toki elämässä tulee vastaan suruja ja murheita, mutta usein jälkikäteen niistäkin huomaa selvinneensä, vaikka kolhuja olisi tullutkin. Olisi kiva tietää mistä sinä ammennat positiivisuutta ja hyvää mieltä? Jos me kaikki muut tankkaamme sitä blogistasi. 🙂
TykkääTykkää
Kaunista aamua Johanna ja iso kiitos ihanasta blogistasi ❤ Saan täältä iloista mieltä ja positiivisuutta arkeeni. Kuvasi ja tekstisi ovat kauniita ❤ Olen blogisi kautta oppinut nauttimaan arjesta ja elämän pienistä iloista, elämään päivä kerrallaan ja arvostamaan sitä mitä minulle on ❤ ❤ ❤ Eikä aina halauamaan jotain enemmän. Olet saanut silmäni avautumaan kaikesta kauniista elämässä ja itseäni lähellä olevista asioista. Iso kiitos ja halaus! Ihanaa juhannusviikkoa 🙂
TykkääTykkää
Olen lukenut blogiasi jo monta vuotta ja tykännyt kovasti. Juuri se positiivisuus on yksi syy, miksi tästä tykkään. En itsekään blogissani halua vatvoa jotain negatiivisia juttuja omasta elämästä. Kaikillahan on joskus huono päivä, mutta en jaksa sellaisia blogeja lukea, missä valitetaan koko ajan ja ihan kaikesta. Asioilla on tapana järjestyä ja positiivinen asenne auttaa selviämään paremmin ja nopeammin. En tarkoita, ettäkö ei saisi olla surullinen tai vihainen, mutta elämä on ihanampaa positivisella asenteella.
Pupukuumeeseen pahennusta löydätte blogista karvapuusti.blogspot.fi löysin tän blogin ja aivan ihania karvaturilaita siellä on:) Käy itse ensin katsomassa ja mieti kannattaako näyttää lapsille, ei varmaan nimittäin lievennä sitä pupukuumetta:))
Hyvää Juhannusviikkoa, paitsi että teillä Norjassahan se taitaa olla alkuperäisellä paikallaan ensi viikolla.
TykkääTykkää
Ihana kirjoitus!
”I don’t want a perfect life, I want a happy life.”
TykkääTykkää
Se mihin huomion kiinnittää, lisääntyy elämässä. On taitolaji kertoa asioita niin, ettei esille otetut asiat tunnu epäaidoilta tai päälle liimatuilta. Ihanaa elämää kaikille lukijoille.
TykkääTykkää
Istuin tänään kolme tuntia kampaajalla naistenlehtiä selaillen. Suurin osa kirjoitetuista artikkeleista käsittelivät itsemurhia, ihmissuhdekoukeroita, sairautta tms. En lue ko. lehtiä normaalisti ja hämmennyin tosissani juttujen aihepiiristä. Toki näistä asioista on hyvä keskustella ja niillä on paikkansa ja surut, murheet ja menetykset kuuluvat elämään, mutta hämmästyin silti niille varattua suhteellisen suurta palstatilaa suomalaisissa naistenlehdissä. Ja kovin montaa iloista ja elämää huokuvaa tarinaa en niistä lehdistä löytänyt. Eli Johanna, jatka samaan malliin! ❤ Mä aina haukon henkeäni katsellessani ottamiasi valokuvia. Olet todella taitava kuvaaja ja osaat todella vangita ihanat hetket kuviisi. Hyvää kesää sinulle ja perheellesi 🙂
TykkääTykkää
Hei.
Tiedätkö miksei blogisi enää päivity blogloviniin?
TykkääTykkää
Hei, milloin tämä blogi on muuttunut näin erilaiseksi? Ei meinaa enää tunnistaa samaksi.
TykkääTykkää
Kaunis kirjoitus ja mukavan näköinen paikka, viihtyisin hyvin noiden kilipukkien seurassa 🙂 Hei, onnellisuus on myöskin aitoa , tunnetta siinä missä muutkin. Miksi sitä ei voisi näyttää. Jokaisella meistä on hetkemme ja toivottavasti juuri niitä onnellisia enemmän. Kiitos kauniista blogista ja onnellista juhannusta! ❤
60luvunnahkahousut.com
TykkääTykkää
Olen seurannut Sinun Me naisissa ja aina tulee mukava olo!
TykkääTykkää
Olen seurannut Sinun Me naisissa ja aina tulee mukava olo!
TykkääTykkää