Kaunis, täydellinen, pinnallinen, arviointikyvytön ja kaikinpuolin omassa täydellisessä kuplassaan asuva Johanna kiittää jälleen anonyymisti kommentoineita keskusteluista ja sulkee heidät tulevien keskustelujen ulkopuolelle. Ikävä kyllä. Siis oikeesti ikävä kyllä, ehdin jo vähän nauttia teidän (suurimmaksi osaksi) tosi kivasta seurasta ❤
Sama Johanna, joka myöskin on ennakkoluuloinen ja sairauksista täysin tietämätön poseeraaja eikä kestä minkäänlaista säröä täydellisyyteensä, on pohtinut tätä taloa niiiiin himpskutin paljon, ettei mitään rajaa. Jutellut kavereiden ja kiinteistövälittäjien kanssa. Sopinut näytön –ja omistajien kanssa juttelun huomiselle. Ei tätä nyt kuitenkaan voi ohittaa näkemättä kunnolla ja kuulematta miten nykyiset omistajat kokevat naapurinsa.
Jos joku loukkaantui mun eilisestä kirjoituksesta niin okei, tasoissa ollaan. Sillä erotuksella, että minä puhun reilusti omalla naamallani kun taas vastaaottamani aika karu analyysi tulee pääsääntöisesti kommentoijilta, jotka eivät halua paljastaa henkilöllisyyttään.
Ja hei käsi sydämelle, arvostelijat. Kuka teistä olisi epäröimättä ostanut talon? Tai edes harkinnut, kuten me nyt alkujärkytyksestä toivuttuamme teemme. Kuka ei olisi pettynyt huomatessaan, että ostovalmiin unelmatalon naapurissa on psyykkisesti hankalasti sairaiden hoitopaikka?
kalastajanvaimo.com 
Oon tuossa seuraillu yhden läheisen perheen asunnonostoa, ja vaikka he ostivatkin ”vain” rivitaloasunnon, niin kyllä siinäkin moneen kertaan mietittiin, millainen ympäristö, millaiset naapurit (kyselivätkin ”kylillä” ihmisiltä), miten hoidettu yhtiö…. Ja viimeinen, mutta ei vähäisin, kysymys oli vielä että mihin kouluun pienemmät lapset menevät… Kyllä siinä moni asia vaikuttaa. JA näin itekin voin kertoa, että ainakin omaan asuinpaikkaani tulee vaikuttamaan se, mihin kouluun lapseni tulee menemään, ja onko koululla esim ”levoton” maine. Mut ehkä mäkin olen sitten vaan turvallisuuskuplassa elävä… 😛
Aika ihmeellisiä kommentteja edelliseen kirjoiteltu. Ymmärrän hyvin, että suljit taas anonyymien kommentoinnin.
TykkääTykkää
Pirsana klikkasin omaa vastaustani ja huomasin olevani melkein ”anonyymi” se ja koska se on tapahtunut en muista, olkoon niin vanha kuva sieltä kuitenkin löytyi. Seison kuitenkin kommenttieni takana täältä löytyy kadonnut identiteettini http://ari-manipulated.blogspot.com/ Kimallusta teille kaikille ja raikasta kesää 😉
TykkääTykkää
Kirjoituksesi tästä taloasiasta kosketti niin, että piti ihan jaksaa kirjautua sisään. Nykyään kommentointi on jäänyt, kun muka ei ehdi/ jaksa kirjautua;)
Ensinnäkin sanon, että tuntemuksesi talonetsinnässä on tuttua tutumpia, etsimme myös monta vuotta. Ja sitten se totaalinen unelma, sellainen kohde mistä oltiin melkein vain vitsinä puhuttu, tipahti aivan yllättäin nenän eteen. Käytiin paikka katsastamassa heti ja jätettiin tarjous ennen virallista näyttöä ja talo oli vuorokaudessa meidän. Loistavaa kannatti odottaa!
Mutta tuohon nykyiseen, olen myös aikanaan tehnyt töitä kuvailemasi tyyppisessä hoitokodissa, asukkaat opettivat nuorelle tytölle elämästä paljon ja kasvoin kunnioittamaan heitä ihmisinä, jonkinlaiset ennakkoluulot silloin varmasti omasin. Silti en haluaisi asua heidän vieressään pienten lasten kanssa, en millään, kyllä ne meluhaitat ja värikkäät tapahtuvat vain olisivat olleet aikamoisia juttuja. Mieheni läheinen sukulainen on ollut vaikeasti mielisairas, mutta asunut pääosin kotona ja aikanaan asui myös hyvin lähellä meitä. En nyt ala tilannetta täysin täällä kertomaan, mutta tilanne alkoi kärjistyä esikoisemme tullessa taaperoikään. Asiaa katsottiin monelta kantilta, kunnes lopulta kyseisen läheisen hoitotiimi totesi, että asuminen hänen läheisyydessään järkyttää lastamme, vaikka pitäisimme heidät erossa. Lopputulos oli että tämä läheinen muutti pois ja se oli kyllä aikanaan iso helpotus. Emme siis olleet tekemisissä tietoisesti, mutta ei sitä voinut välttääkään samassa elinympäristössä ja lapsemme on herkkä.
Ja hohhoijaa noita keskusteluja taas, anna vain olla, hurskastelijoita nyt on aina paikat pullollaan-kunnes osuu omaan nilkkaan;)
TykkääTykkää
apua, en tahtoisi luopua blogisi lukemisesta, varsinkaan kun itse suunnittellaan muuttoa norjaan! 😦
TykkääTykkää
Ihana talo 🙂 mutta itse olen huomannut, että jos alussa jokin asia tökkii, niin ajan kanssa menettää sen johdosta vain yöunensa. Olette kuitenkin etsimässä taloa juuri teidän perheellenne, onnea etsintään…
TykkääTykkää
Unelmien talo, ihana. Mutta mutta…en ehkä lähtisi pienten lasten kanssa. Oikea tulee vielä kohdalle,siellä on upeita puutaloja.
TykkääTykkää
Todellakin Unelmatalo! Edelliseen postaukseen viitaten ymmärrän kyllä, miksi ostaminen mietityttää. Sen sijaan en ymmärrä lokaa, mitä yllesi heitetään. Talon ostaminen on joka tapauksessa sen hintaluokan investointi, että jokainen meistä (incl. anonyymit) varmasti ottaa kaikki tekijät -oletetutkin-huomioon. Myötätuulta kodin etsintään!
TykkääTykkää
Hehhehee!Itse en luottais paljoa edellisten asukkaiden sanoihin. Kun etsimme täydellistä vuokrakämppää Brisbanesta (Australiasta) ja löysimme sen, kyselimme sekä omistajilta että naapureilta että eihän ole torakoita (ei kestetä niitä ja tää oli yks tärkeimmistä kriteereistämme). Vannoivat, ettei ole koskaan näkynyt ja on myrkytetty pois. Rakennuskin aivan uusi ja kämppä todella siisti ja moderni.
Arvaas vaan, löytyikö heti ekana muuttoiltana 11 vekkulia peukalonkokoista ystävää kipittämästä lattioilta ja kaapeista 😀
Yllätykset voivat olla mahtavia jo vuokratessa, ostaessa olisin extravarovainen. Tsemppiä!
TykkääTykkää
Täyttä asiaa joka kirjain, Johanna!Toimit aikuisen oikeasti ottamalla selvää asioista juurta jaksain, eipähän sitten jää vaivaamaan.Lycka till!
TykkääTykkää
Asiaa ajattelee varmasti vähän eri tavalla jos itsellä ei ole lapsia. Minä haluan voida jättää vauvan ulos nukkumaan ja isomman leikkimään.
TykkääTykkää
Kaunis talo ja hyvä kun käytte katsomassa, ettei jää harmittamaan että jos se kuitenkin on se OIKEA…
TykkääTykkää
Tsemppiä tapaamiseen talon omistajien kanssa! Hyvä juttu, että pääsette kuulemaan vielä heidän kantansa.Kun selvitätte nyt kaiken perinpohjaisesti, ei varmasti jää harmittamaan ja kaivelemaan mieltä myöhemmin.
TykkääTykkää
Upea talo,toivottavasti kuulette vain hyvää..Tottakai lasten kanssa miettii ympäristön turvallisuutta ja viihtyvyyttä,miettisi ilman lapsiakin!
TykkääTykkää
Mä olen niin samaa mieltä aiempien positiivisten ”varoitusten” kirjoittajien kanssa. Kodin ympäristön tulee olla lapsille myös rauhallinen ja turvallinen.Työskentelen itse lastensuojelussa ”erityisen hoivan ja huolenpidon yksikössä” =suljettu osasto, ja todellakin suljettu laitos sekä erittäin haastava.(sellainen mistä Katri tuolla yllä kirjoitti; joku oli kirves kädessä juossut huutaen tappavansa kaikki jne..) Naapuriin en muuttaisi!
On olemassa niitä ”mielen sairauksia” ja sitten erittäin vakavia psyykkisiä sairauksia. Edellisen postauksen anonyymit varmaan ovat nyt kilvan tarjonneet tuosta unelmatalosta.. heh ehe..
Kaunis talo se on, sitä ei käy kieltäminen.
Itse en myöskään ole muuttanut junaradan lähelle, en kennelin viereen (vaikka itsellä on eläimiä), en sikalan viereen jne.Ja olen todellaki nsyvästi tunteva ja suurella sydämellä elävä, suvaitsevainen ihminen. Kaikella rakkaudella: Koti on koti!
TykkääTykkää
Hei!Kommentoin ensimmäistä kertaa omalla nimelläni. Anonyyminä olen laittanut kommentin vain kerran, osallistuessani arvontaan. Syy siihen, että laitan tämän kommentin on edellä olevista kommenteista lukemani lauseet: ”Noi ikävät anonyymi-kommenttaattorit vois harkita itse tuollaiseen lataamoon hakeutumista…”, ”(anonyymit vain eivät siis tajua)”, ”Ne anonyymit on varmaan suomalaisia köyhiä elämäänsä tyytymättömiä erakkoja.”, ”eivät he ehkä enää koskaan palaakaan sun sivuille, kakkaavat vain sinne ja se riittää heille, vai?”. Itse en tuollaisia sammakoita päästäisi suustani, en nimelläni enkä anonyyminäkään, jokaisella on varmaan omat syynsä jos haluaa nimettömänä pysyä, niin OLI minullakin. Mutta se syy ei tee minusta eikä varmaan muistakaan hullua, tyhmää, köyhää, erakkoa tai elämääni tyytymätöntä. On tekopyhää sanoa, että nuo ANONYYMIT kirjoittaa ikäviä kommentteja ja pahoittaa mielen, kun samassa lauseessa tekee itse samoin. Vaikka kirjoitankin nyt nimelläni ei kukaan teistä kommentoijista tunne minua sen paremmin kuin jos kirjoittaisin nimettömänä. Ei tämä nimen esittämin julkisesti tehnyt minustakaan yhtään parempaa ihmistä.
Mukana oli myös paljon asiallisiakin kommentteja, mutta talo kannattaa ostaa tai olla ostamatta vain ja ainoastaan omien tuntemusten mukaan.
TykkääTykkää
Jaahas, keskustelu kipinöityy.. Sinällään ihan hyvä vuoropuhelu täällä että, mihin kannattaa muuttaa ja millä ehdoilla. Moni lukija (kuten minä) on nyt tai on ollut samassa tilanteessa, joten aiheeseen on helppo samaistua. Tosin Suomesta ei tuollaisia unelmalinnoja ainakaan pk-seudulta kohtuuhinnalla löydy.
Oman lapsuudenkodin lähistöllä oli jonkinlainen hoitokoti ja siellä viipotti kaikenlaista sakkia pihalla. Mutta me lapset oltiin jo aika vanhoja, joten seurattiin vain matkan päästä sitä toimintaa. Itse olen asunut oman lapsuuteni Helsingin Kalliossa ja minulle opetettiin, että rauhatonta porukkaa vain on kaupungissa. Pitää pitää etäisyyttä. Pärjättiin ihan hyvin, mutta en silti ole varma haluaisinko opettaa omalle lapselleni samoja elämän perusasioita.
TykkääTykkää
Ikavat kommentit kannattaa jattaa ihan omaan nojaansa. Eika niita kannata edes noteerata. Poistaa vaikka vaan, jos niita tulee. Tuntuu, etta nuo ilkeilijat saa vaan siita lisaa vetta myllyynsa, jos niihin reagoi. Meilla kaikilla on omat mielipiteemme ja niita voi tuoda esille ja niista keskustella rakentavasti ja hyvassa hengessa. Ilkeilylla ja mielen pahoittamisella ei paase puusta pitkalle.
Kaunis talo 🙂
TykkääTykkää
Talo on kyllä TODELLA ihastuttavan näköinen.
Mä taidan pitää hetken lukutauon. Sen verran kieriskelen just nyt kovien kipujen takia itsesäälissä, että anonyymi- jne kuplatappelu on liikaa.
Mutta luulen, että jo parin päivän päästä palaan. Eihän 99-prosenttisesti hyvänmielenblogista eroonkaan pääse 😉
TykkääTykkää
Hei Johanna!
Talo näyttää ihanalta, kuten sen ympäristökin. 🙂 Edellinen postauksesi herätti minussa paljon pohdintaa. Olen psykologian opiskelija ja täten perehtynyt myös mielenterveydenhäiriöihin. Pakko sanoa, että kyllä minuakin arveluttaisi hieman muuttaa erittäin vakavista mielenterveydenhäiriöistä kärsivien potilaiden naapuriin varsinkin, mikäli minulla olisi lapsia. Järkevintä on ehdottomasti keskustella talon nykyisten asukkaiden kanssa ja käydä juttelemassa myös siellä hoitokodissa. Tätä kautta pystytte tekemään parhaaseen mahdolliseen tietoon perustuvan päätöksen. Onhan kyseessä yksi elämänne tärkeimmistä.
Anonyymeille sen verran, että kyse ei tässä tapauksessa liene ennakkoluuloisuudesta, toisin kuin monet tulkitsevat. Suvaitsevaisuuden normi (tai ehkä pikemminkin ennakkoluuloiseksi tuomituksiksi joutumisen kammo) tuntuu välillä olevan niin kaikenläpäisevä, että sen nimissä sivuutetaan myös tietoonperustuva oma harkinta. Tällainen toiminta ei mielestäni tee kenestäkään sen kummemmin suvaitsevaa kuin sivistynyttäkään.
Toivon Johanna kaikkea parasta teille talonmetsästykseen. Kerrothan sitten, miltä tuo paikka vaikuttaa tarkemman tiedustelun jälkeen!
Aurinkoista päivää!
-Sini-Tuuli
TykkääTykkää
En muuttaisi. Suhtautuisin asiaan juuri noin kuin sinäkin. Lapsena pelkäsin kuollakseni kehitysvammaista serkkuani, joka olla mölisi. Hän on luonteeltaan muuten sangen sympaattinen, mutta selitäpä pakkoliikkeet ja epämääräiset äänet lapselle? Ettei niitä tarvitse pelätä…
Omassa kotona täytyy voida olla rauhassa. Mulla olisi koko ajan takaraivossa mitäs sitten jos joku karkaa? Löytyisikö se meidän olohuoneesta?
TykkääTykkää
Iiks, ihanaihana talo!!
Muistuttaa aika lailla mökkiä jonka möimme pois osasyystä että omakotitalo vei ajan, mutta suuri syy oli myös superärsyttävä sijainti lähellä metsästysmajaa jossa säilöttiin saatuja kaatoja joten ympäristössä pörräsi karsean paljon paarmoja ym! Joten voin ymmärtää ettei ole todellakaan mitenkään merkityksetöntä mitä naapurustossa tapahtuu kun unelmataloaan etsii. (siis EN EN EN nyt missään nimessä vertaa kehitysvammaisia paarmoihin tai raatokärpäsiin!!!) Vaan että realismia on hyväksyä halunsa mahdollisimman unelmaiseen naapurustoon myöskin ilman valtavia tunnontuskia. 😀
Tsemppiä! 😀
TykkääTykkää
Aivan ihana talo! 🙂 Näyttää unelmalle, mutta kuin luin edellisen postauksen, minäkin kavahtaisin ja harkitsisin todella pitkään ja hartaasti. Ehkä on hyväkin, että käyt katsomassa taloa, niin ei ainakaan jää kaihertamaan niin paljon. Eiköhän jokainen halua äitinä olla varma, että omilla lapsilla on turvallinen, rauhallinen ja suojasa paikka kasvaa. Kyllä se unelmakoti vielä löytyy, odottelemassa jossain nurkan takana 🙂 Tsemppiä ja voimia metsästykseen!
TykkääTykkää
Elän täällä teidän mukana tuota talon etsimistä, katsoin aamun Hesarista myytäviä taloja merellisestä ympäristöstä – haha. Aikeissa siis ei todellakaan ole ostaa mitään nukkekotia isompaa ;)Olen niin pahoillani että nuo anonyymit soluttautuvat jokaiseen suosikkiblogiini, samperi sentään kun ne saisi naaman eteen omilla kasvoillaan.Ihanaa kesää teille!
TykkääTykkää
Upea talo! Vaatii kuitenkin ymmärrettävästi paljon ajatustyötä naapuruston vuoksi.. Mekin metsästämme asuntoa parhaillaan. Aina kun olen jäänyt harmittelemaan menetettyjä helmiä niin yritän kääntää ajatukset johonkin positiiviseen. Loppujen lopuksi niitä taloja tulee aina lisää ja meidän helmi ei vain ole löytänyt meitä vielä. Kiitos ihanasta blogista ja toivottavasti jaksat jatkaa ikävistä kommenteista huolimatta! Harmillista, että joillakin on niin huono olo, että pitää anonyyminä tulla heittämään ikäviä kommentteja blogillesi.
Toivon teille ihanaa viikkoa ja toivottavasti teidän helmi löytää teidät pian!
TykkääTykkää
Hyvä selvittää vielä asiaa- ettei jää mitään hampaankoloon! Itse en ostaisi taloa, vaikka se olisi kuinka ihana! Juurikin noiden naapureiden vuoksi. Olen psyk. puolen hoitaja eli kyse ei ole tietämättömyydestä:) Yhtä taloa emme menneet edes katsomaan, koska tiesimme, että naapurin autotallissa harjoittelee bändi:)
Onnea unelman toteutumiseen!
TykkääTykkää
Talo on kyllä todella kaunis:) Hienoa että päätitte kuitenkin katsastaa vielä sen.Itse olen aikoinaan asunut monta vuotta psyykkisesti sairaiden vieressä, kun vanhin lapsista oli pieni ja täytyy myöntää että en ostaisi taloa heidän vierestä.Mutta onnea talon etsintään!
TykkääTykkää
Poistit asiallisen kommenttini ja huomioni, mistäköhän syystä? 😮
TykkääTykkää
En ota kantaa siihen, pitäisikö teidän Johanna muuttaa tuohon taloon vai ei, koska se on mielestäni TÄYSIN teidän oman harkintanne varassa. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mikä on teidän lapsille, tai teille itsellenne paras ratkaisu. Te teette päätöksen, koska te myös kannatte seuraukset siitä. Haluan vain toivottaa viisautta päätöksen tekoon, ja onnea talokauppoihin, mikä talo se sitten onkaan… 🙂
Haluan kuitenkin kertoa oman kokemukseni tästä pelkoasiasta, jota täällä aika ahkeraan pyöritellään… Ymmärrän, että joskus on viisautta pelätä, ja olla varautunut, mutta mieleeni tulivat myös omat lapsuuden kokemukseni… Useat ovat maininneet täällä pelänneensä lapsena esim. kehitysvammaisia…
Minäkin pelkäsin. Eniten pelkäsin mummoni siskoa joka oli sokea (hurjat silmät), ja sitten tietysti alkoholisteja, joita niitäkin löytyi naapurista. Koskaan emme kuitenkaan vältelleet noita ihmisiä minun pelkoni takia. Minua kuunneltiin, otettiin syliin, ja vakuuteltiin, ettei syytä pelkoon ollut. Samalla annettiin viestiä siitä, että nuokin ihmiset ovat arvokkaita. He käyttäytyvät ehkä lapsen silmiin pelottavasti, mutta he ovat silti jonkun rakkaita. Äärimmäisen harvoin alkoholisti tai kehitysvammainen on oikeasti vaaraksi kenellekkään. Kyllä ne taitavat valitettavan usein olla ihan ”kunnon kansalaisia” joilla vain ennalta arvaamatta päässä napsahtaa jotka tässäkin maassa tuhoa kylvävät.
Oma lapseni pelkää myös alkoholisteja. Olen joutunut paljon miettimään miten kasvattaisin häntä. Miten omilla toimillani voisin olla näyttämässä rakkautta ja hyväksyntää myös noita ihmisiä kohtaan. Olen siinä todella vajavainen itsekkin, mutta arvostan omia vanhempiani, jotka näkivät lapsen pelon, mutta opettivat tuon lapsen kohtaamaan pelkonsa. Samaa toivon itsekkin voivani välittää omille lapsilleni.
Koska tosiasia on, että juuri nämä heikoimmat, joita me niin usein (itseni mukaan lukien) kierrämme kaukaa, ehkä tarvitsisivat meitä eniten.
Tämä kirjoitus ei siis ollut kannanotto Johanna sinun valintoihisi, koska ymmärrän kyllä täysin kantasi. Halusin vain kirjoittaa ajatuksista, joita tämä parin päivän keskustelu blogissasi on minussa herättänyt.
TykkääTykkää
Ihana blogi 🙂 Ja joo älä välitä pikkumaisista ihmisistä, ei ole mitenkään väärin yrittää löytää mahdollisimman rauhallista ja turvallista ympäristöä lapsilleen.
Yritin muuten ommella sen tuhannen ja yhden solmun mekkoa, ei mennyt ihan kuin strömssössä … vai miten se nyt on. täytyy varmaan yrittää kurkkia niitä sun tekemiä kuvia vielä uudestaan.
TykkääTykkää
Selvä, ymmärretty. Olen pahoillani jos loukkasin.
TykkääTykkää
P.s. Mutta olin aivan tosissani siinä että kannattaisi ehkä harkita näitä kuviasi ja joitakin asujasi (tai niiden puutetta, heh) hieman tarkemmin vaikka kesälämmin onkin, enkä sano tätä muuten kuin ystävyydellä. 😉
TykkääTykkää
🙂 Ok
TykkääTykkää
Kyllä talon ostoa kannattaa harkita kunnolla ja monesta näkökulmasta, jos siinä on tarkoitus asua vuosia. Vaikka naapurin asukit eivät olisi oikeasti vaarallisia, heidän läsnäolonsa voi kuitenkin pelottaa pieniä lapsia. Besserwisser-kommentoijista, nimellä tai ilman, tulee mieleen, että joillakin ihmisillä vaan on sisäänrakennettu tarve osoittaa olevansa Parempi Ihminen kuin muut. Ja missä yksi aloittaa, siellä on muiden helppo jatkaa.
TykkääTykkää
Hei!Itse harkitsisin tarkkaan talon ostoa, ja miettisin myös sitä kuinka talon saa mahdollisesti myytyä eteenpäin, jos siellä ei sitten viihtyisikään. Olisihan kamalaa jäädä asuntoloukkuun, tai joutua pilkkahintaan myymään.Sijainti, sijainti ja sijainti, asuntokaupan tärkein juttu, kaikki muu on muutettavissa, mutta se ei.
Ja jos kerran joitain ihmisiä ärsyttää niin paljon sun jutut tai kuvat, niin miksi ne lukee sun blogia? Kaikkia ei vain voi miellyttää, menkööt muualle.
Jatka samaan malliin vaan!
TykkääTykkää
Eikös tuo ole kuitenkin melko hyvä huomio ettei kovin paljastavia kuvia kannata laitella? Tällä sivustollahan näyttää olevan todella valtavasti seuraajia. Myöskin nämä poikkeaa melkoisesti muiden vastaavien nuorten äitien blogien kuvista.
TykkääTykkää
Itse en oikein käsitä, miten ihmiset (lue: anonyymit) taas jaksoivat vetää herneen nenään edellisestä postauksestasi! Minä en todellakaan kokenut, että olisit kirjoittanut psyykkisesti sairaista suvaitsemattomasti tai tietämättömästi. Kysehän on nimenomaan _vaarallisista_ ihmisistä, minkä teit hyvin selväksi, ei mielenterveyshäiriöisten dissaamisesta yleensä!!
Omassa lähipiirissäni on aika paljonkin erilaisia psyykkisiä diagnooseja saaneita henkilöitä, eikä itselläkään varmaan tuo pääkoppa aina toimi ihan ”normaalisti”. 😉 Tästä huolimatta en mitenkään loukkaantunut tekstistäsi.
En minäkään haluaisi asua paikassa, jossa naapureina on todistettavasti vaarallisia ja häiriötä aiheuttavia tyyppejä, olivat sitten sairaita tai eivät. Varsinkin pienten lasten kanssa kannattaa kyllä olla tosi varovainen. Onnea talonhankintaan silti, ehkäpä osoittautuu, ettei naapureista ole niin paljon haittaa kuin voisi ensikuulemalta kuvitella!
TykkääTykkää
Koskaan ei voi miellyttää kaikkia. Enkä ymmärrä miksi pitäisi. Jos on avoimesti oma itsensä, omassa blogissaan, niin sitten on avointa riistaa arvostelulle, syyttelylle, leimaamiselle ja analysoinnille, niinkö? Kummaksun myös tarvetta peitellä arvostelu ns. ystävällisen palautteen alle, etenkin jos se koskee esim. sellaista asiaa kuin millaisia kuvia saa tai ei saa laittaa omaan blogiinsa ja kuinka paljon on sopiva määrä. Ja mikä on ilmeisesti myös kamalaa, ne eivät missään nimessä saisi poiketa siitä millaisia kuvia muut nuoret äidit blogeihinsa laittaa…
Mä en voi ymmärtää mikä saa ihmiset kirjoittamaan tällaisia kommentteja? Missä on ihmisten käytöstavat? Peräänkuuluttaisin tunneälyä, sydämensivistystä ja sosiaalisia taitoja nettikeskusteluihinkin. Ja taitoa erottaa toisistaan ne asiat, jotka ovat avoimia reilulle keskustelulle ja ne asiat, jotka menevät henkilökohtaisuuksiin.
En ihmettele, jos sinun Johanna ei tällä hetkellä tee mieli ihan hirmuisesti tänne kirjoitella ja kuvata. Pidä taukoa, jos siltä tuntuu… Mutta älä noiden nuivien kommenttien takia – ihmisiä on moneen junaan – ja sen jälkeen osa jää vielä laiturillekin. Meitä on kuitenkin jättimäinen enemmistö niitä, jotka nautimme elämäniloisesta ja kauniista blogistasi, ehdoitta! 🙂
Iloa ja aurinkoa päivääsi! 🙂
.erin.
TykkääTykkää
Heip!Olen sitä mieltä ,että taloa ostaessa on nimenomaan mietittävä ympäristöä ja naapureiden sijaintia ja naapureiden luonnetta. Tykkään asua isolla tontilla (n.2hehtaaria) enkä todellakaan toivo naapureita kovin lähelle. Meidän naapuritontille ehkä rakentaa ihan normaalilapsiperhe koirineen ,mutta siltikään en ole kovin iloinen. Ymmärrän hyvin huolestuneisuutesi psyykepotilaista,mutta luulis että ne on hyvin vartioitu.
TykkääTykkää
Mielenkiinnolla eksyin lukemaan talon metsästyksestä, kun sama jahti on meneillään myös meidän perheessä 😉 Toivottavasti unelmakoti löytyy pian ja päästään seuraamaan sen sisustamista 🙂
Muuhun keskusteluun sanoisin, että tottakai koti pitää valita niin että se on itselle ja perheelle just se sopiva ja oikea. Kotihan on maailman tärkein paikka ❤ Ei kai kukaan kommentoinutkaan että talo tulisi ostaa, jos se ei omalle perheelle ja erityisesti lapsille sovi? Aihepiiri vain sattui olemaan herkkä, kuten erityisryhmistä ja vähemmistöistä puhuettaessa yleensä on. Ja ymmärrän kyllä että esim. omaisille teksti näyttäytyi vähän eri valossa.
TykkääTykkää
Muista silti Johanna että nykyisillä asukkailla on tarve saada myydyksi talo, joten totuutta voidaan hyvinkin sievistellä… Tuskin he teilaavat naapureitaan kovin rankalla kädellä, jos haluavat että uudet ostajat löytyvät mahd. pian? (olipa sitten kyse millaisista naapureista hyvänsä..) Onnea etsintään, ja kyllä te sen unelmakodin vielä löydätte! :))
TykkääTykkää
Mahtavan näköinen talo! Toki naapurusto voi pidemmän päälle olla vähän kyseenalainen… Etenkin kun on lapsia. Ei niissä psyykkisesti sairaissa muuta, kuin se, että jos ovat väkivaltaisia, niin ei tiedä mitä sitä voi sattua. Sitä ainakin itse murehtisin, jos taloa harkitsisin vaikka omia lapsia ei olekaan… Jos kuitenkaan kyseessä ei ole vaarallisia tapauksia, niin sitten se on asia erikseen. Harkitsisin.
TykkääTykkää
erin, niin samaa mieltä ihan joka sanasta… 😮
TykkääTykkää
Pakko kommentoida vielä sen verran, että kerron oman kokemukseni lapsuusvuosilta. Asun pienellä paikkakunnalla, jossa on montakymmentä vuotta sijainnut kehitysvammaisten hoitola/useita ostastoja sekä myös psykiatrinen sairaala. Lapsuusvuodet menivät siis kutakuinkin siten, että joka kolmas vastaantulija oli kehitysvammainen, mielenterveysongelmainen tai sit ihan tavis (niitäkin oli siis, heh). Hieman kärjistettyä ehkä, mutta lähellä totuutta 😀 Mutta tämä ei ole liioteltu juttu: Olen juossut varhaisteininä kaupungin keskustassa karkuun kehitysvammaista miestä, joka tykkäsi runkata itseään nuorten tyttöjen edessä, sekä joutunut pikkulapsena vammaisen miehen tielle (useita kertoja), joka yritti väkisin kosketella ja halusi haistella takapuoltani. Kioskilla työskennellessäni lukion jälkeen pomoni kehotti pyytämään tiettyjä asiakkaita laskemaan rahat tiskille, ei suoraan käteen, koska ne saattoivat olla siemennesteessä. Kerran kesken työpäivän havahduin toimistani kassalla tuijotukseen, kun eräs mt-potilas runkkasi kioskin nurkassa… Ei-kivoja kokemuksia siis. Ja nämä olivat siis tapauksia, jotka eivät olleet lukkojen takana vaan saivat rauhassa kuljeksia normiväestön keskuudessa pelottelemassa pieniä lapsia/teinejä. Ja tiedoksi, jos jota kuta ärsyttää kehitysvammaisten suomiminen täällä, niin olen itse tällä hetkellä töissä kehitysvammaisten lasten parissa. Ja tiedän, että kaikki vaaralliset tapaukset eivät todellakaan ole vankilassa tai suljetulla, vaikka joku niin oletti. Vartioituna toki, mutta vahinkoja voi sattua meille hoitajillekin, ikävä kyllä… Onnea talon ostoon, mietit kyllä varmasti sekä huonot ja hyvät puolet kaupasta. Me löysimme oman talomme usean vuoden etsimisen jälkeen, ja nyt ei harmita mitkään ohimenneet mahdollisuudet 😀
TykkääTykkää
Talonosto on niin iso juttu, että siihen ei kannata ryhtyä jos vähääkään epäilyttää.
Huomionhakuisuudesta. Jokainen joka kirjoittaa blogia omilla kasvoillaan, on vähintään jossakin määrin huomionhakuinen.
Itse en kuuna kullan valkeana kirjoittaisi niin että minut voisi tunnistaa – ei siksi, että kuvittelen olevani parempi ihminen kun haluan pysytellä incognito vaan siksi, että kokisin hyvin kiusalliseksi esiintyä omilla kasvoillani / nimelläni. Yksityisyys on hieno juttu! 🙂
TykkääTykkää
Tiedämme että sinulla Johanna on tuhansia lukijoita . Tiedämme sen siksi että olet sen pariin kertaan maininnut. Täytyy sen vuoksi ihailla että siitä huolimatta , kuvasi ovat tulleet yhä enemmän lähikuviksi jos vertaa aikaisempiin blogeihisi , jutut muutenkin henkilökohtaisemmiksi . Suurin osa päivän asuistakin on sellaisia että saamme niistä tosi ihania inspiraatioita .
En oikein ymmärrä sitä että loukkaannut joistakin kommenteista ja toisaalta tukeudut ” puolustajiin ” jotka eivät ihan kuin luottaisi maalaisjärkeesi tajuta että mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiä , ja jos ne ovat eri kuin sinun , ei tee sinusta väärässä olevaa tai huonompaa , mutta ei myöskään siitä toisesta ihmisestä . ( pelkät epäkohteliaisuudet ovat tietysti asia erikseen )
Aurinkoista kesää ja toivottavasti näemme pian kivoja kesäkuvia sieltä ympäröivästä ihanasta rannikostanne plus tietysti kauniita asuja . 🙂
TykkääTykkää
Olen itse 44-vee naisihminen, ja kolmen lapsen äiti, enkä ikimaailmassa muuttaisi _pienten_lasten_ kanssa kyseisen hoitolaitoksen naapuriin! Täysi symppakomppa täältä sulle, Johanna, ja anna asiattomuuksien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!
TykkääTykkää
Palasin vielä tähän keskusteluun joka on mielestäni ainakin 95-prosenttisesti ollut asiallista. Se mitä en oikein voi tajuta näissä mielipidekommentoinneissa kenenkään taholta on, että jos ja kun blogisti Johanna TOIVOO kommentteja ja mielipiteitä, niitä kirjoittavien kimppuun hyökätään. Ei Johanna ole eikä taatusti tarkoitakaan olevansa täydellinen eikä niin muodoin omaa mitään suurta totuutta jonka kyseenalaistamalla joku syyllistyy hirveään rikokseen.
Harmillista että menee usein tarpeettomaksi riitelyksi vaikka kommentointia kuitenkin toivotaan. Keskustelua ei oikein synny pelkästä silittelystä, hymistelystä ja samaa mieltä olemisesta. 😀
TykkääTykkää
HYyvä idea käydä kyselemässä lisää, mutta täytyy sanoa että omalla kohdallani jos olisin samassa tilanteessa (siis pienten lasten kanssa) en kyllä muuttaisi. Vanhemman perheen kera, taikka ilman lapsia ehkä, mutta pikkulasten kanssa en. Lapset kokevat nuo asiat niin eri tavalla, ja jos mietin millainen olin itse pienenä, kyllä minua olisi varmasti pelottaneet kummalliset äänet ja ihmiset, vaikka kuinka paljon vanhemmat olisivat asiaa selittäneet.
Nopeasti selailin tämän kommenttiboksin ja silmiin tarttui jotain kommenttia paljastelevista kuvista… Minusta tuo edellinen kokis-kuva oli ihana 🙂 Eikä yhtään liian paljasteleva, kesäinen vain 🙂
TykkääTykkää
Erin olet mahtava tyyppi! Onneksi kirjoitat rauhallisin mielin sanoiksi sen, mita minun tulipaani yrittaa tuottaa, mutten kykenen akkipikaisuudeltani. Ma en yleensa jaksa kommentoida, tai ei ole aikaa. Mulla on yleensakin sellanen asenne, etta mita helvettia ihmiset tulee tanne lukemaan, jos Johannalla on liian vahan vaatteita paalla tai hanen kuvansa muuten herattavat ihmetysta. Tama on Johannan blogi ja jos han jumalauta haluaa olla vaikka alasti kuvassa, niin sitten on. Mita helvettia se kenellekaan kuuluu? Miksi siita pitaa sanoa??? Ei kysymys ole, ettei Johanna halua kuulla eriavia mielipiteita, mutta ne mielipiteet pitaisivat olla asioista, joista han kirjoittaa, siis sellaisista yleisista. Ei niiden pitaisi olla hanen analysoimistaan tai blogin arvostelua. Siita tassa ei ole kysymys senkin hullut arvostelijat. Eriava, keskusteluaherattava mielipide esim. tahan olisi voinut olla juuri keskustelu, kannattaako talo ostaa tallaisen mestan vieresta. Ei siita, millainen Johanna on persoonana, jos ei halua ostaa asuntoa ns. mielisairaalan vieresta. Ihan minka vammaisen sukulainen hyvansa ei tasta kirjoituksesta VOINUT loukkaantua millaan tavalla. Siis todella kannattaa katsoa peiliin ja miettia onko hivenen yliherkka. Ja jalleen miettia etta hei, talla kirjoittajallahan on ihan oikeus omien ajatustensa rehelliseen analysointiin OMASSA blogissaan. Hohhoijaa, et on rankkaa ja pikkumaista joidenkin elama. Ma olen sen verran vittumainen tyyppi (vaikka mielesta erittain rakastava ja suvaitseva) etta ihan tasta eteenpain laittaisin itsestani paljon enemman kuvia, lahisellaisia, vahan vaatteita yms! jos tyyli ei miellyta, taalla netissa loytyy blogia joka makuun, jonne voitte menna seuramaan jotai eri elamantyylia.
Parhain terveisin Vilhelmiina Skotlannista
TykkääTykkää
Vau miten hieno ja asiallinen kommentti. Hulluksi haukkuminenhan on todella rakentavaa ja ihanaa että löytyy Skotlannista asti tällaisia jotka saavat meille tietämättömille kertoa ettei sananvapautta ole, paitsi tietysti heillä, kiroilla ja nimitellä. Upeaa. Parhain terveisin.
TykkääTykkää