Ajatuksia ammatista

ja väriterapia jatkuu! 😀

Moni teistä varmaan tietää, että mulla on osa-aikainen päivätyö terveydehuoltoalalla, parhaillaan terveydenhoitajana pikkulasten neuvolassa ja jatkossa vähän ala-asteellakin. Olen oikeastaan jo vuosia pyöritellyt näitä juttuja mielessäni, mutten vaan oikein jaksanut kirjoittaa mustaa valkoiselle… Koitetaan nyt 🙂

Tehän tiedätte että aina kaikissa mittauksissa ja kyselyissä ja tilastoissa esimerkiksi sairaanhoitajan ammatti sijoittuu aika korkealle –arvostetuimmat ammatit. Juupa. Ihmettelen aina yhtä kovasti et mihin se arvostus perustuu, miksi ihmiset vastaavat näissä kyselyissä näin. Se on vähän sellaista arvostusta et luojan kiitos joku tekee tonkin työn. Sillä sitten kun ei vastailla tilastoihin, voidaankin tulla sanomaan että ”ai sä oot vain joku hoitsu”. Arvatkaa kuinka monta kertaa olen kuullut tota tässä blogiurani aikana? 😉 Jollain on ollut tarve dissata ihan vain siksi että työskentelen terveydenhuollossa, aika kurjaa. Eikä kurjaa mulle henkilökohtaisesti vaan harmittaa ihan koko ammattikunnan puolesta, tosi tärkeää ja vaativaa työtä tekevän ammattikunnan puolesta. 

Itse henkilökohtaisesti toivon joskus (nyt moni hoitoallala työskentelevä haluaisi lyödä mailalla päähän ;)) että hoitajatkin olisivat vähän turhamaisempia, panostaisivat enemmän ulkonäköönsä ja omiin tarpeisiinsa. Ihan totta. Tedän, ettei etenkään sairasiin ihmisiin saa parasta kontaktia kulkemalla itse nenä pystyssä ja täydellisessä meikissä, mutta arvostamalla itseään saa sitä alan kipeästi kaipaamaa arvostusta takaisin. Ja tiedän, että hoitoalalla on paljon tosi empaattisia, kultaisia ihmisiä, jotka eivät välitä niin paljon omasta navastaan, mutta sellainen tää maailma nykyään vähän on. Muut, arvostetummat alat osaavat vaatia ja saavat helpommin huomiota ja sitä osakseen.

Miksi usein tuntuu, että moni toimistotyö ihan ilman koulutustakin on arvostetumpi vaihtoehto kuin hoitajuus, johon kuitenkin vaaditaan monen vuoden tutkinto plus jatkuvaa kurssitusta ja päivitystä?

Te huomaatte että oon oikeasti huolestunut tästä 😉 Mun mielestä on vaan uskomatonta, miten vähättelevään sävyyn hoitajista usein puhutaan. Ja yleensä puhujina ovat ihmiset, jotka eivät tiedä työstä juurikaan mitään. Koskaan olletkaan esimerkiksi sairaalaosastolla. Tieisttekö että hoitajan täytyy olla salamannopea niin fyysisesti kuin psyykkisestikin? Sulla on harvoin jäädä aikaa miettimään että mitäs tässä tekisin kun potilas lakkaa hengittämästä. Sulla on hurja paine koko työpäivän ja silti sun täytyy pystyä useaan otteeseen laskemaan ja annostelemaan elintärkeitä (tai hengenvaarallisia) lääkeannoksia. Sun täytyy olla melkoisen skarppi sosiaalisesti, sillä usein niin potilaat kuin omaisetkin saattavat olla melkoisen kärkkäitä. Niin ja virheitä ei oikeastaan voi tehdä. Ei vaan voi.

Niin että päät pystyyn siskot, te teette niin uskomatonta työtä, et moni ei pystyisi! 🙂

Se täytyy vielä sanoa, että täällä Norjassa harva sairaanhoitaja tekee -tai voisi kuvitella tekevänsä täyttä työviikkoa sairaalassa. Se kertoo kai jotain työn raskaudesta ja on verrattavissa siihen, miten äksyjä ja kiireeseen väsyneitä hoitajat esimerkiksi Suomessa saattavat olla. Suomessahan kaikki tekevät täyttä työviikkoa. Täällä Norjassa sairaanhoitajakoulutukseen haetaan about yhtä paljon kuin opettajaksi ja pääsyvaatimukset ovat suunnilleen samat. Hoitajilla on työssä ihan erilainen rauha ja arvostus -ammatti on ihan oikeasti arvostettu.
Ja terkkari on muuten maisteritason koulutus siinä missä sairaanhoitaja on barchelor.

Niin että… 😉 Seuraavan kerran kun tapaat hymyilevän, ystävällisen ja Sinusta hyvää huolta pitävän hoitajan, voit olla varma varma että siinä on pätevämpi tyyppi kuin osaisit arvatakaan. Ja rakkaat kollegat, koittakaa jaksaa hymyillä, rauhoittua, kulkea selkä suorana ja arvostaa itseänne, sillä voitatte niin paljon enemmän takaisin vaikka olisi kuinka kiire! Ja lopuksi päättäjät: lisää aikaa ja palkkaa, ihan oikeasti.

Ja ihan kaikille muillekin; HYVÄÄ VIIKONLOPPUA :)))

Ps. Kuvat on otettu eilen työpäivän jälkeen about klo 18 aikaan. Oli vielä ihan niin valoisaa, että pystyi ihan hyvin kuvailemaan. Viideltä olisi ollut ihan täysi aurinko ja kirkkaus. Fantastista? 🙂

Ps II. Parasta mitä oon aikoihin tehnyt: väsyneenä työpäivän ja päivällisen jälkeen kuppi kahvia ja munkkipossu: Kyllä jaksoi touhuta loppuillan eikä edes nukahtanut iltasatua lukiessaan 😀 Suositellaan :))

137 vastausta artikkeliin “Ajatuksia ammatista

  1. Word, Johanna! Mä NIIN komppaan sua! 🙂 Mahtavaa ku jaksoit kirjottaa noi ajatukset sanoiksi! Toivo vuoden vanha terkkari ^^

    Tykkää

  2. Vierailija
    04.03.2013 klo 09:09

    Otanpa nyt kantaa tähän jokaisen ammatin arvostamiseen, vaikka varmasti monia kommentillani ärsytänkin. Mielestäni nyt ei kuitenkaan ole ihan oikein verrata sairaanhoitajan työtä vaikkapa kassaneidin tai siivoojan työhön, näissä kun ei vaadita minkäänlaista koulutusta, kokemusta tai erityisosaamista. Kuka tahansa koululainenkin voi kesätyökseen tehdä esim. siivoojan tai kassaneidin työtä. Toki näitäkin työtä ja niiden tekijöitä tarvitaan, ja näissä töissä on omat hyvät puolensa, esim. ettei ole tarvinnut opiskella ja ettei työt kauheasti vaivaa mieltä enää kotona eikä vastuu muutenkaan hirveästi paina, eli on henkisesti vähän kevyempää työtä. Älkäämme kuitenkaan verratko, että esim. siivoojia ja kassaneitejä pitäisi arvostaa, kuten esim. terveydenhoitajia. Ihan vaikka jo siksi, että kassaneidit ja siivoojat voivat tehdä työssään lukuisia virheitä ja voivat olla ajatuksissaan vaikka kukkaniityillä. Jotenkin kun nykymaailmassa työn tekeminen ei enää ole itsestäänselvyys, niin tuntuu että niitä (harvoja!) jotka ylipäänsä viitsivät työtä tehdä, pitäisi ihan siitä syystä arvostaa… Jokatapauksessa, itse olen insinööri, mutta alleviivan kyllä jokaisen Johannan sanan.

    Olikin just niin insinöörin kommentti!
    Siivojilla, jos joillakin tarvii henkistä kanttia, koska työ on niin rasittavaa ja haasteetonta, että kokoajan meinaa mielenterveys pettää 😀 
    t.siivooja
     

    Tykkää

  3. Kuten joku muukin on yllä tuumannut, hoitajissa, niinkuin kaikissa muissakin ammattiryhmissä on niitä hyviä ja huonoja ammattilaisia. Itse olen onnekseni saanut pääasiassa hyvää hoitoa hoitajilta ja sen yhden kerran, kun olin sairaalassa muutaman yön hoitajien arvostus nousi arvoon suureen. Minä olin se potilas helpoimmasta päästä, mutta silti he kysyivät vointiani yhtä huolella kuin muiden. Oma hiljaisuus jonkun kertoessa olevansa hoitaja ei johdu siitä ”vain” asenteesta vaan enemminkin syvästä kunnioituksesta ja epäuskosta, että joku pystyy Suomessa työskentelemään hoitajana. En itse pystyisi, joten arvostan epäuskoisena. Koen, että yleensä hoidon epäonnistuminen tai hidas sujuminen johtuu systeemin rakenteesta eikä ihmisistä, jotka toimivat siinä.

    Tykkää

  4. Luin tekstisi mielenkiinnolla ja ymmärrän näkökantasi hyvin. Mielestäni yksikään ammattikunta ei ole toista ns. ”tärkeämpi”, valitettavasti näin me ihmiset asian näemme, tiedostamatta ja hieman myös tiedostaen. Arvostan hoitotyöntekijöitä suuresti, heidän koulutustasoaan katsomatta. Kaikki me tarvitsemme teitä jossain vaiheessa elämämme polkua. Kuitenkin, kuten Johanna kirjoitti, ei nimi miestä pahenna – vaan mies nimeä. Valitettavan usein kuulen hoitotyötä tekevien valittavan työstään (joko heidän potilaistaan, palkkauksesta, vuorotyöstä, fyysisestä ja henkisestä rasituksesta, jopa työkengistä, yms.). Kertaakaan hoitotyöntekijä ei ole maininnut, miksi nauttii työstään ja miksi on hoitotyön alalla. Itse en ole hoitotyöntekijä, mutta minunkin työni on raskasta. Teen työtä, jossa on jatkuvaa kilpailua alalla, josta täytyy saada rahaa tai alkavat yt-neuvottelut. Kaikissa töissä on varjopuolensa, ei vain hoitotyössä. Yleistäen, hoitotyötä tekevät ehkä vain ns. valittavat eniten työstään. Lisäksi, olen saanut osakseni sen mitä hoitotyötä tekevän ei pitäisi tehdä; eli juoruaminen potilaista ja potilastietojen urkkiminen. Tämän toivoisin loppuvan alalta kokonaan! Pelkästään luottamuksen rikkominen mustamaalaa koko yhteisöä.Toivon, että jaksatte kaikki työssänne ja jaksatte ajatella positiivisesti!

    Tykkää

  5. Noh, arvostus johtuu tietysti rahasta. Toimistotyöntekijä voi hyvässä firmassa päästä hyville ansioille ja sitähän ihmiset loppupeleissä, valitettavasti, aina arvostaa, kun joku tienaa hyvin. Meitä naisia kun taas ei automaattisesti arvosteta sukupuolemme perusteella, kuten miehiä, niin siksi sairaanhoitajia dissataan kun ovat ns. väärää sukupuolta. Itse todellakin arvostan sitä työtä, en käsitä miten voisin olla arvostamatta muuta kuin olemalla tyhjäpäinen mies. Mutta se on sanottava, että liian moni sairaanhoitaja on todella huonokäytöksinen, vaikka itse olisi kuinka ystävällinen. Äyskitään, tiuskitaan, ollaan jopa aggressiivisia. Näin Suomessa.

    Tykkää

  6. Luulen että ainakin täällä Suomessa sairaanhoitajat ym ovat osaltaan itse syyllisiä matalaan palkkatasoonsa kun ei hyväksytä sitä että palkka perustuisi tuottavuuteen ja tehokkuuteen eikä esim. nimikkeeseen ja työvuosiin. Hoitajiakin on niin moneen junaan (oma kokemukseni on hankittu sekä asiakkaan että ystävänä/tuttavan ominaisuudessa), toiset tekevät monen hengen työt ja käytännössä pyörittävät koko showta, toiset tekevät juuri ja juuri sen mitä on pakko ja varovat tarkkaan likaamasta käsiään. Tunnen hoitajia jotka ovat varmasti älykkäämpiä kuin minä (vaikka korkeakoulututkinnon omaankin), ja sitten joitain vähemmän fiksuja.  
    Itse olen miesvaltaisella alalla yksityissektorilla ja tuntuisi todella omituiselta jos tietäisin että kaikille maksetaan suunnilleen sama palkka, riippumatta suorituksista ja siitä mitä saa aikaan. Taitaisi hieman kyllä syödä myös motivaatiota.

    Tykkää

  7. Itse en ole alalla – joskin potilaana läheltä seurannut. Lisäksi lähipiirissä on sairaanhoitajia. Varsinkin kuormittavat työajat ja rytminvaihtelut sekä jatkuva kiire tuntuvat olevan todella kuormittavia täällä Suomessa. Eli olisi nyt syytä saada edes tarpeeksi henkilökuntaa ja riittävät lepoajat rytminvaihdoksiin. Ymmärrän, ettei tuollaisten työolojen yhteydessä aina jaksa laittautua, vaikka moni jaksaakin silti hymyillä. Kiitos siitä.
    Sen sijaan ammattikunnan ns. ”Spokes Personien” eli politiikan kentällä vaikuttavien ja näkyvien tyyppien kannattaisi miettiä myös vaikutelmaa, jonka ulospäin antaa. Siellä jää helposti pukunaisten ja -miesten jalkoihin sanomiensa kanssa, jos tukka repsottaa ja päälle on unohtunut mitä sattuu asua. Valitettavasti viestinnässä myös ulkonäkö viestii ja se on väline, jolla voi lisätä sanoman läpimenoa. Sillä voi saada median huomiota ja äänensä kuuluviin.
    Tässä oli lyhyesti minun näkökulmia teemaan. Hyvä kirjoitus Johanna!
    Elsis
    kellariloukko.com

    Tykkää

  8. Itse olen lähihoitaja ja teen tismalleen samoja töitä,kuin sairaanhoitajat osastollamme.Ainoa ero on,ettei ole iv-lupaa.Olen miettinyt lukemista sairaanhoitajaksi,mutta se ei kannata.Palkka niin vähän suurempi ja tosiaan vain sen iv-luvan vuoksi.En ole koskaan kokenut että työtäni aliarvioitaisiin,palkka tosin saisi olla suurempi.Kutsumusammattihan tämä on.Kaikista ei tähän ole,vaikka kuinka yrittäisi.Olen erittäin ylpeä työstäni ja kannan valkoista pukuani rinta rottingilla:)-nanna-

    Tykkää

  9. En ole aiemmin blogiasi juuri lukenut, mutta jostain syystä tänne nyt eksyin ja täytyy todeta että olipa hyvä teksti! Työskentelen itse sh:na leikkaussalissa nyt toista vuotta ja pikkuhiljaa alkaa olla perehtyminen, jos nyt ei valmista, mutta hyvällä mallilla ainakin. Luin joskus tympeän kommentin että leikkaussalihan on varsinainen vajaaälyisten työpaikka, sen kun opettelee laskemaan taitokset ja painamaan imunappia. :S Välillä kesken katastrofaalisen leikkauksen tulee mieleen tuo kommentti ja naureskelen että kun selviäisikin pelkällä imunapin painamisella. 😀
    Koitan pitää myös ulkonäöstäni huolen, vaikka se tuntuu näennäisen turhalta kun talo tarjoaa ”kauniit” työvaatteet myssyä myöten ja yleensä ainoa näkyvä osa itsestä on silmät. Miksi laittautua pelkkää bussimatkaa varten? Tukkakin on aina ihan lytyssä työpäivän jälkeen että pipo vaan päähän. Mutta olen huomannut että kyllä siitä saa jotain positiivista fiilistä että rankan työpäivän jälkeen vetää (kotimatkan ajaksi :D) ne kauniit vaatteet päälle ja ihanan käsilaukun olalle roikkumaan. Ja vaikka aamulla herätys on ennen kuutta ja silmät on aivan ristissä, pyrin silti tekemään pikameikin etten näytä ihan haamulta.
    Tämä nyt oli tällaista pinnallista pohdintaa, kun yleensä tulee märehdittyä juuri näitä palkka-ym asioita. Joku tuossa kyseli palkkaa, minulla peruspalkka ennen veroja on n.2200€ kuussa. Siihen sitten lisät päälle, mutta niitä tulee tosi vaihdellen. Joskus runsaasti ja joskus ei juuri mitään.

    Tykkää

  10. Vierailija
    01.03.2013 klo 09:13

    Vierailija
    01.03.2013 klo 05:41

    Samoin itse kohtaan tätä, ettei hoitajaa arvosteta ja melkeinpä päivittäin! Potilas sanoo hammaslääkärille, että teitpä sinä kovan työn. Ja minä siinä vieressä olen hiljaa huhkinut koko ajan ja jatkan puurtamista, kun siivoan jäljet, jotta pysytään aikataulussa ja saadaan seuraava potilas penkkiin.Niinä hetkinä täytyy vain tsempata itseään, että olitpa nopea, tarkka ja hyvä hoitsu.Mutta joskus tekisi mieli aukaista suunsa ja sanoa, että ”kyllä, kova työ ME tehtiin” 😉
    -Hammashoitaja

    Olen joutunut käymään hammaslääkärissä kymmeniä kertoja (sekä yksityisellä että julkisella puolella) ja hyvin usein hammashoitaja on jotenkin vetäytynyt, eivätkä kaikki edes tervehdi minua. Tuntuu olevan jotenkin tapana, että he ovat ”näkymättömiä” hoitohuoneessa. Itse kuitenkin tervehdin sekä lääkäriä että hoitajaa, katson silmiin, kiitän MOLEMPIA työstään. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi hammashoitajien pitää olla hiljaa ja puhua vain lääkärille, jos hänellekään. Outoa, kovin outoa, mutta ehkä se jokin ihme kulttuuri, joka on syntynyt hammashoidon puolelle(?). Lääkäri on muka jumala ja hoitaja muka jokin assari. Ei näin. Muistakaa ihmiset huomioida se hoitajakin, vaikka väkisin 😉
     

     
    Se on juuri näin! Eli jokin kumma vanha tyyli, että hammashoitaja on vain seinäruusu ja koittaa olla näkymätön. Tosin löytyy vanhemmista hammaslääkäreistä edelleen niitä, jotka eivät halua hammashoitajan puhuvan potilaalle, mikä on TODELLA surku. Meidän hoitajien pitäisi tehdä kuitenkin hoitotyötämme.Yhdessä sitä työtä tehdään ja joskus tuntuu, että itse tekee vielä enemmän.Toisaalta toimenpiteen aikana ei hml-hh -työpari välttämättä tarvitse sanoja, koska työ on niin tiivistä, että tietää tasan tarkkaan mitä toinen seuraavaksti tekee ja mitä instrumentteja haluaa. Siksi hiljaisuutta voi olla käynnin aikana paljon. Ja jotkut hammaslääkärit ei tykkää puhua muistakaan asioista toimenpiteen aikana, vaan keskittyä tarkkaan työhönsä.Itse pyrin olemaan näkyvä potilaalle, vaikkei hammaslääkäri tykkäisikään. Mielestäni tehtäväni on kuitenkin hammaslääkärin avustamisen lisäksi olla tukena ja tsempparina potilaalle, ja pitää huolta, että kaikki sujuu mahdollisimman miellyttävästi ja vaivattomasti.Hienoa, että huomioit ja kiität molempia! 🙂 Näin se pitäisikin olla.
    -Hammashoitaja

    Tykkää

  11. Hei,
     
    Mikä toi sinertävä sipulivartine kukka on? Ihana keväinen piristys, voisi käydä hankkimassa  itsellekkin 🙂

    Tykkää

  12. Hei,
    mulla kiinnostaa toi kuvissa näkyvä sinertävä sipulikukka. Mikähän lajike mahtaa olla kyseessä…?

    Tykkää

  13. Älkää nyt sairaanhoitajat ja lähihoitajat kivittäkö minua.
    Mutta alasta tietämättömänä minusta olisi ihana lukea joskus myös siitä, miten hienoa työnne mielestänne on. Koska monen mielestä se varmasti on myös hienoa. Tuntuu että sosiaali- ja terveysalaa (niinkuin montaa muutakin) vaivaa jonkinmoinen kurjuuden kulttuuri. Se kenellä on kaikista rankinta ja kurjinta, on keskusteluissa suurin sankari ja suurin hyväntekijä. 
    Toki itse oman potilaskokemukseni kautta tiedän, että monet alalla olevat rakastavat työtään. Kokevat onnistumisia siitä kun näkevät potilaan voinnin paranevan tai silloin kun saavat vilpittömän kiitoksen tai hymyn päivän päätteeksi. Hirveän harvoin kuitenkaan siitä kuuluu kirjoitettavan missään mediassa.
    Uskon meinaan, että työnarvostus lähtee myös nimenomaan siitä miten työstä ”sisäisesti” puhutaan. Kerrotaanko työstä pelkästään sitä tarinaa, jossa persoonattomat potilasmassat vellovat paikasta toiseen ja uupunut hoitaja tukka hiestä märkän koittaa voimattomana ehtiä pitää kädestä jokaista potilasta. Jos sairaanhoitajat sanoisivat ääneen pikkuisen useammin, että ”toki on rankkoja hetkiä, kiirettä ja stressiä. Mutta pohjimmiltani kuitenkin rakastan tehdä näin arvokasta työtä”, en usko että työnarvostus ulkopuolisen silmissä siitä ainakaan kärsisi. Se että kertoo nauttivansa työstään ja kokee onnistumisen hetkiä, ei estä huonojen puolien korjaamista tai hautaa alleen työn isoja ongelmia. Luulen että päin vastoin.
    Jatkuva negatiivisiin puoliin huomionsa kiinnittävä keskustelu on toki ymmärrettävää (koska työnne on ihan aikuisten oikeasti usein varmasti todella rankkaa ja raskasta!), mutta samalla tavalla kuin muussakin elämässä, tavoitteisiin katsomisella saattaa joskus päästä pikkuisen pidemmälle. Eli nostamalla katseen sinne, millaista haluaisi työn olevan ja positiivisella tarmolla kehittämällä niitä työn osa-alueita joihin voi vaikuttaa. Kaikkeen (ja varmaankaan moneenkaan) työntekijä itse ei vaan voi vaikuttaa, mutta joihinkin varmasti kyllä. 
    Niin tai näin. Minä en ainakaan haluaisi vähätellä yhtään kenenkään työtä. Kamala olisi maailma jos tänne mahtuisi vain yhdenlaiset ammatit tai työntekijät. Sen lisäksi, että me/ne muut oppisivat arvostamaan työtämme, toivottavasti meistä joka ikinen oppii myös arvostamaan sitä ikiomaa ammattia. 

    Tykkää

  14. Kaikenlaisen työn tekijöitä tarvitaan, jotta homma toimii. Kovin on hassua vaan se, että ”rahan hoitajia” arvostetaan enemmän, kuin näitä ihmisten kanssa työtään tekeviä. Yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta suurin vastuu on mielestäni kuitenkin juuri kasvattajilla, opettajilla, hoitajilla.. Kertooko se vain siitä, että ylipäätään meitä ihmisiä arvostetaan melko vähän. Suurempi merkitys on pääomalla. Ikävä kyllä silläkään ei ole merkitystä ilman meitä ihmisiä. Itse arvostan enemmän kaikenlaisia ihmisten hoitajia, kuin talouden kanssa työskenteleviä ja kalleimpina aarteinani pidän omia lapsiani, en omaisuuttani tai tulojani.

    Tykkää

  15. Ehkä sitä arvostusta ei usein kerrota, mutta uskon monen arvostavan terveydenhoitoalan työtä. Ainakin ne, jotka joskus ovat palveluita tarvinneet, osaavat arvostaa ja olla kiitollisia, että joku meitä hoitaa. Ja ne, joilla ei ole kokemusta ja jotka eivät arvosta -niistähän ei tarvitse välittää.:) Mutta kyllä, muiden ihmisten, myös kollegoiden, arvostuksen puute työelämässä on selkeästi noussut viime vuosina esille. Johtuneeko kovasta kilpailusta ja vaikeista ajoista. Kiitos ihanasta blogista! Sen lukeminen on ylellinen, hauska tauko pikkulapsiarjen touhuihin.:)

    Tykkää

  16. Koulutuksen rakenne Norjassa ja Suomessa on monin tavoin erilainen. Se, että osa sh koulutuksissa Norjassa on siirtynyt yliopistojen alaisuuteen ei tarkoita korkeampaa koulutusta kuin mitä Suomen AMK koulutus on. Suomessa koulutus kestää 3,5 vuotta ja Norjassa se kestää 3 vuotta. Eroa on mm. harjoittelujen pituuksissa, tiettyjen aineiden puuttumisessa norjalaisesta koulutuksesta jne. Terkkarikoulutus Norjassa ei tuo maisterin tutkintoa, fysioterapiasta en tiedä. Maisterit ovat terveystieteitä lukeneita. 
    Erikoistumisopinnoista. Suomessakin on kyllä erikoistumisopintoja tarjolla, kestoltaan vaihtelevia. En sitten tiedä mitä nimikkeitä ne niistä antavat, mutta sen jälkeen ovat ”erikoissairaanhoitajia”. 
    t. Hoitajana sekä Suomessa että Norjassa
     

    Vierailija
    01.03.2013 klo 07:40

    Heipparallaa. Hyvä kirjoitus. Minusta monia muitakin tärkeitä ammatteja kohtaan on liian vähän arvostusta ja hoitajat ovat varmasti yksi niistä ammateista. En kuitenkaan ihan ymmärtänyt tuota kommenttiasi, että terveydenhoitaja on maisteritason koulutus. Tämähän ei kyllä pidä paikkansa sillä terveydenhoitajaksi kouluttaudutaan ammattikorkeakoulussa, jossa ei kouluteta maistereita. En ymmärrä miksi ammattikorkeakoulun käyneet haluavat niin kovasti kutsua itseään maistereiksi. Eikö oma ammatti ole kenties tarpeeksi hyvä heidän omasta mielestään?
    Yhtä kaikki sairaanhoitajan ammatti on tärkeä ja homma on raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Arvostan todella.
    t. Kalla

    Tykkää

  17. Olen itse lähihoitaja. Arvostan omaa ja kaikkien niiden hoitajien työtä, jotka tekevät työtä tosissaan ja oikeasti sydämellään!
    Sellaisten hoitajien työtä on vaikea arvostaa, ketkä tekevät työt kiireellä (vaikka ei kiire olisikaan) ja sillä asenteella että kunhan nyt sinnepäin
    Monet vanhemmat hoitajat ovat joko Todella kyllästyneitä työhönsä, tai sitten siihen että nuoremmat tulevat heidän silmilleen pomppimaan. Ei kestetä että nuorempi voi tuoda uutta tietoa kentälle.
    Palkka on aivan tarpeeksi hyvä. Palkkaa tulee niin, että pärjää ja se riittää. Lisät on plussaa vuorotöissä! 🙂 
    Itse pyrin hoitajana siihen että käytän ajan oikeasti hoitamiseen ja jutteluun (vanhainkodissa) enkä siihen että tupisen nurkalla kuinka huonosti asiat on, ja mitään ei kerkeä tehdä. Omasta asenteesta se on aika paljon kiinni 🙂
    Nyt kyllä poikkesin aiheestakin vähän mutta tämmöinen asia tuli mieleen. 
    Ja sitten se, että mitä korkeammasti koulutettu olet, (sh, lääkäri tms,) Niin monet hoitajista katsoo nokanvartta pitkin esimerkiksi meitä lähihoitajia (jotka todellisuudessa eniten tekevätkin hoitotyötä, ja ovat asiakkaan kanssa). Kaikkien pitäisi muistaa kunnioittaa toisia hoitajia, ja kaikkia muita työntekijöitä, koska kaikkia tarvitaan!!!
     

    Tykkää

  18. No niin, kaikkia kommennteja en jaksanut lukea. Minulla heräsi ajatuksia. Olen itse myöskin sairaanhoitaja jo kohta 20 vuotta. Olen ihan samaa mieltä ,ettei ammattia oikein arvosteta. Okei sanotaan, että kyllä te teette hienoa työtä jne, mutta ajatuskupla pään päällä kertoo, ettei varmasti itse tekisi tätä työtä. Hyvä niin, ei kaikista todellakaan ole tähän työhön. Arvostuksesta sen verran, että ensinnäkin arvostus ansaitaan ja toiseksi:  pitää osata myös itse arvostaa itseään ja ammattiaan! Minä olen ylpeä ammatistani ja pidän siitä. Huolehdin itsestäni ja ulkonäöstäni! Koska minulla on kolme lasta ja heidän harrastukset ja mies joka tekee pitkää työpäivää, olen lyhentänyt omaa työviikkoani tekemällä osittaista virkavapaata. Eli yksi vapaapäivä viikossa lisää. Ei näy pahasti palkassa, mutta jaksamisena sitäkin enemmän. Ymmärrän kyllä ettei tämä työajan lyhentäminen kaikille käy, mutta jos työ tuntuu raskaalta, pitää aktiivisesti etsiä keinoja sen keventämiseksi. Meillä on vain yksi elämä elettävänä, nautitaan sitä!!!

    Tykkää

  19. edellinen vielä. Puhun nyt kaikista hoitajista lähihoitajista, perushoitajista, sairaanhoitajista jne…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: