Ajatuksia ammatista

ja väriterapia jatkuu! 😀

Moni teistä varmaan tietää, että mulla on osa-aikainen päivätyö terveydehuoltoalalla, parhaillaan terveydenhoitajana pikkulasten neuvolassa ja jatkossa vähän ala-asteellakin. Olen oikeastaan jo vuosia pyöritellyt näitä juttuja mielessäni, mutten vaan oikein jaksanut kirjoittaa mustaa valkoiselle… Koitetaan nyt 🙂

Tehän tiedätte että aina kaikissa mittauksissa ja kyselyissä ja tilastoissa esimerkiksi sairaanhoitajan ammatti sijoittuu aika korkealle –arvostetuimmat ammatit. Juupa. Ihmettelen aina yhtä kovasti et mihin se arvostus perustuu, miksi ihmiset vastaavat näissä kyselyissä näin. Se on vähän sellaista arvostusta et luojan kiitos joku tekee tonkin työn. Sillä sitten kun ei vastailla tilastoihin, voidaankin tulla sanomaan että ”ai sä oot vain joku hoitsu”. Arvatkaa kuinka monta kertaa olen kuullut tota tässä blogiurani aikana? 😉 Jollain on ollut tarve dissata ihan vain siksi että työskentelen terveydenhuollossa, aika kurjaa. Eikä kurjaa mulle henkilökohtaisesti vaan harmittaa ihan koko ammattikunnan puolesta, tosi tärkeää ja vaativaa työtä tekevän ammattikunnan puolesta. 

Itse henkilökohtaisesti toivon joskus (nyt moni hoitoallala työskentelevä haluaisi lyödä mailalla päähän ;)) että hoitajatkin olisivat vähän turhamaisempia, panostaisivat enemmän ulkonäköönsä ja omiin tarpeisiinsa. Ihan totta. Tedän, ettei etenkään sairasiin ihmisiin saa parasta kontaktia kulkemalla itse nenä pystyssä ja täydellisessä meikissä, mutta arvostamalla itseään saa sitä alan kipeästi kaipaamaa arvostusta takaisin. Ja tiedän, että hoitoalalla on paljon tosi empaattisia, kultaisia ihmisiä, jotka eivät välitä niin paljon omasta navastaan, mutta sellainen tää maailma nykyään vähän on. Muut, arvostetummat alat osaavat vaatia ja saavat helpommin huomiota ja sitä osakseen.

Miksi usein tuntuu, että moni toimistotyö ihan ilman koulutustakin on arvostetumpi vaihtoehto kuin hoitajuus, johon kuitenkin vaaditaan monen vuoden tutkinto plus jatkuvaa kurssitusta ja päivitystä?

Te huomaatte että oon oikeasti huolestunut tästä 😉 Mun mielestä on vaan uskomatonta, miten vähättelevään sävyyn hoitajista usein puhutaan. Ja yleensä puhujina ovat ihmiset, jotka eivät tiedä työstä juurikaan mitään. Koskaan olletkaan esimerkiksi sairaalaosastolla. Tieisttekö että hoitajan täytyy olla salamannopea niin fyysisesti kuin psyykkisestikin? Sulla on harvoin jäädä aikaa miettimään että mitäs tässä tekisin kun potilas lakkaa hengittämästä. Sulla on hurja paine koko työpäivän ja silti sun täytyy pystyä useaan otteeseen laskemaan ja annostelemaan elintärkeitä (tai hengenvaarallisia) lääkeannoksia. Sun täytyy olla melkoisen skarppi sosiaalisesti, sillä usein niin potilaat kuin omaisetkin saattavat olla melkoisen kärkkäitä. Niin ja virheitä ei oikeastaan voi tehdä. Ei vaan voi.

Niin että päät pystyyn siskot, te teette niin uskomatonta työtä, et moni ei pystyisi! 🙂

Se täytyy vielä sanoa, että täällä Norjassa harva sairaanhoitaja tekee -tai voisi kuvitella tekevänsä täyttä työviikkoa sairaalassa. Se kertoo kai jotain työn raskaudesta ja on verrattavissa siihen, miten äksyjä ja kiireeseen väsyneitä hoitajat esimerkiksi Suomessa saattavat olla. Suomessahan kaikki tekevät täyttä työviikkoa. Täällä Norjassa sairaanhoitajakoulutukseen haetaan about yhtä paljon kuin opettajaksi ja pääsyvaatimukset ovat suunnilleen samat. Hoitajilla on työssä ihan erilainen rauha ja arvostus -ammatti on ihan oikeasti arvostettu.
Ja terkkari on muuten maisteritason koulutus siinä missä sairaanhoitaja on barchelor.

Niin että… 😉 Seuraavan kerran kun tapaat hymyilevän, ystävällisen ja Sinusta hyvää huolta pitävän hoitajan, voit olla varma varma että siinä on pätevämpi tyyppi kuin osaisit arvatakaan. Ja rakkaat kollegat, koittakaa jaksaa hymyillä, rauhoittua, kulkea selkä suorana ja arvostaa itseänne, sillä voitatte niin paljon enemmän takaisin vaikka olisi kuinka kiire! Ja lopuksi päättäjät: lisää aikaa ja palkkaa, ihan oikeasti.

Ja ihan kaikille muillekin; HYVÄÄ VIIKONLOPPUA :)))

Ps. Kuvat on otettu eilen työpäivän jälkeen about klo 18 aikaan. Oli vielä ihan niin valoisaa, että pystyi ihan hyvin kuvailemaan. Viideltä olisi ollut ihan täysi aurinko ja kirkkaus. Fantastista? 🙂

Ps II. Parasta mitä oon aikoihin tehnyt: väsyneenä työpäivän ja päivällisen jälkeen kuppi kahvia ja munkkipossu: Kyllä jaksoi touhuta loppuillan eikä edes nukahtanut iltasatua lukiessaan 😀 Suositellaan :))

137 vastausta artikkeliin “Ajatuksia ammatista

  1. Oi, miten ihania kuvia! Tuo odd mollyn neuletakki on niin söpis! 🙂  Ihanaa, kun täällä savossakin alkaa kevään tuntua olla ilmassa, parina päivänä aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta ja olo alkaa olla itselläkin virkeämpi. 🙂
     
    Niin asiaa tuo hoitajakeskustelu. Itsekin olen sairaanhoitaja, hoitovapaalla kyllä tällä hetkellä, mutta kolmivuorotyötä tekevänä tiedän miten vaativaa työni on. Työtä on tehtävä 100% ajatuksella, itse työskentelen vastasyntyneiden teho-osastolla, jossa virheisiin ei todellakaan ole varaa. Haasteellista työstä ja perhe-elämän yhdistämisestä tekee se, että työ on raskasta ja vaativaa vuorotyötä, aikaa ja energiaa pitäisi silti jäädä pienille lapsilleni ja miehelleni sekä sosiaalista elämääkin pitäisi jaksaa/ehtiä harrastaa. 🙂 Niin, elämä on valintoja…mutta hoitola ei saa mielestäni tarvitsemaansa arvostusta! Tsemppiä meille!!
     
    -Nipsu-

    Tykkää

  2. Voi, tämä oli asiaa. Mulla tulis tähän romaanin pituinen teksti, jos mietteistäni avautuisin. Muistakaa hoitajanaiset tukea kollegoja, yhdessä eteenpäin! Arvostus lähtee meistä itsestä!
    t. ex-pph, nykyinen lh ja ehkä vielä joskus tuleva th 🙂

    Tykkää

  3. Voi kiitos tästä! Niin monesti olen tuskaillut sitä kun toiset eivät arvosta ammattiani ja pelkään siksi vieraassa seuraassa sanoa sen ääneen. jos annankin jollekkin heti sen vaikutelman et ”ai toi onki vaa hoitsu” (=tavallinen ja epäkiinnostava) Itse arvostan ammattia paljon, ihmettelen suuresti miten joku jaksaa vaikka tehdä sitä koko elämänsä.. itse aion nimittäin kouluttautua uudelle alalle. ja ne jotka tekee sitä suurimman osan elämästään niin hatun nosto! Monesti olen kyllä miettinyt tuotakin että jos itse annan sen kuvan että on huippu juttu kun olen hoitsu, sanoisin sen itsevarmasti ja reippaasti, ylpeänä. Ehkä reaktiokin olisi toinen, toivottavasti!

    Tykkää

  4. Hei, olen jo kauan seurannut blogiasi, mutta en ole ikinä aiemmin kommentoinut. Kiitos ihanan pirteästä blogista ja tästä hyvästä postauksesta! On, kun olisit suoraan kirjoittanut ajatukseni paperille. Täysin samaa mieltä olen kanssasi asiasta, myös tuosta kun mainitsit, että hoitajat voisivat hiukan enempi panostaa omaan ulkonäköönsä ja erityisesti tarpeisiinsa. Olen monesti miettinyt, miksi niin moni hoitaja raahautuu töihin harmaana hiirulaisena, tukka roikkuen, saaden itsensä näyttämään entistä väsyneemmältä ja kyllästyneeltä. (Tämä nyt oli kärjistetysti ja hiukan liioitellusti sanottu, mutta varmaan ymmärrät pointin). Huoliteltu ja kohtelias henkilö antaa ainakin itselleni ensivaikutelman luotettavammasta, osaavammasta ja arvostetummasta ihmisestä. (Toki ensivaikutelma voi olla täysin väärä). Ulkomailla vuosia työskennelleenä olen monesti myös ihmetellyt sitä, että siellä hoitajan ammattia arvostetaan paljon enemmän kun suomessa, muutenkin kun palkallisesti. Potilailta ja heidän vanhemmiltaan saa yleensä paljon enemmän kiitosta ja arvostavampaa kohtelua, samoin esimiehiltä ja sairaalan johdolta (jälkimmäiseen en kyllä suomessa ole törmännyt). Olen itse siis sairaanhoitaja. Selkeä ero mielestäni on myös siinä, että me hoitajat täällä suomessa olemme paljon ”kiltimpiä”. Täällä ei osata vaatia reilua kohtelua. On jotenkin huono asia jos hoitaja esittää tyytymättömyytensä johonkin asiaan tai pitää puolensa. Vallalla on joku ihmellinen ajatusmalli, että hoitajan on hiljaa tyydyttävä kohtaloonsa, hoitajan ei ole sopivaa kyseenalaistaa asioita. Ehkä tämä johtuu yleisestä ajatuksesta, että hoitoala on joku kutsumusammatti. Rakastan työtäni, mutta verenpaineeni nousee korkeuksiin, kun aina kysytään, onko tämä aina ollut kutsumusammattisi? Ei, tällä ei ole mitään tekemistä kutsumuksen kanssa! Jos olisin nunna tai pappi, se ehkä olisi kutsumus, eli elämäntapa, tämä ei. Iloista kevättä kaikille, arvostusta ja parempia palkkoja odotellessa 😉 !
    Tiitu
     

    Tykkää

  5. Olipa ihana kirjoitus ammattimme puolesta. Olen itsekin sairaanhoitaja ja työskentelen psykiatrisella osastolla. On kurjaa kuinka jopa kanssa kollegani somatiikan osastoilla eivät arvosta työtämme ollenkaan vaikka yhtälailla olemme psykiatrian puolella sairaanhoitajia . Työni on hyvin rankkaa ja aivan erilaista mitä valtavaestö luulee. Olen samaa mieltä myös itseen panostamisessa. Monesti kaunis hymy ja iloinen mieli riittää, mutta ei todellakaan ole turhamaista pukeutua nätisti ja meikata itsensä freesin näköiseksi. Itse käytän paljon värikkäitä vaatteita työasuni kanssa ja saankin työpaikka ruokalassa sen vuoksi välillä mielenkiintoisia katseita. En vain ymmärrä miksi sairaanhoitajan pitäisi hävitä pukeutumisellaan siihen valkoiseen sairaalan seinään. Mielestäni yhtä paljon kuin sairaanhoitaja käyttää ammattitaitoaan pt:aan hoitamiseen käyttää hän myös omaa persoonaansa. Potilaskin huomaa ammattiinsa kyllästyneen hoitajan.Yleisesti ammattimme arvostukseen vaikuttaa varmasti myös omat asenteemme työtämme kohtaan.Mielestä moni hoitaja vähättelee omaa työtään tai epäarvostaa toisenlaisella osastolla olevan hoitajan työtä. Se on todella kurjaa. Niin kauan kuin näin on, en usko että palkkamme tai arvostuksemme ”todellisuudessa” nousee. Sairaanhoitajan työtä voi tehdä hyvin erilaisissa paikoissa ja kaikki se työ on arvostuksen ansainnut. 
    Ja todellakaan en aina jaksa töihin mennessä meikata, mutta kyllä se ilmettä kummasti piristää silloin kun jaksaa:)

    Tykkää

  6. En nyt jaksanut tähän aikaan enää alkaa lukea saamiasi kommentteja, mutta luulisin, että suurin syy siihen, miksi jotkut ei arvosta hoitoalalla työskenteleviä on se, että he eivät todellakaan tiedä sitä, kuinka vastuullista esim. sairaanhoitajan työ on. Tuon tosin mainitsit itsekin tekstissäsi. En itse työskentele hoitoalalla, mutta arvostan hoitoalalla työskenteleviä todella korkealle, mutta olen kyllä jonkun verran airaalan arkea nähnytkin ja siitä myös kuullut.
    Tosin tuleehan nykyään kaiken maailman tositv- ohjelmia myös terveysalalla työskentelvistä, esim. täällä Suomessa tulee parhaillaan Avalta ”Pieniä potilaita”, että jos esim. sitä katsoo näkee vähän, kuinka vastuullista työ on. Tai sitten tästakin artikkelista voi aloittaa:http://olotila.yle.fi/mina/hyvinvointi/kaisan-tyo-saattohoitajana-itsensa-loytamista

    Tykkää

  7. Mielenkiintoinen teksti!
    Itse arvostan ihan älyttömän paljon hoitajia, lähihoitajia (joka oma äitini on) sekä sairaanhoitajia. Jaksan kerta toisensa jälkeen ihmetellä, miten joku jaksaa tehdä tuollaista työtä! Työ on varmasti niin henkisesti kuin fyysisestikin raskasta-minusta ei siihen olisi. Mutta ammatin aliarvostus on minullekin kovin tuttua, valmistun tänä keväänä lastentarhanopettajaksi yliopistosta ja olen tosi ylpeä tulevasta ammatistani ja tiedän tekeväni tärkeää työtä. Siksi kovasti harmittaa kuulla kommentteja tyyliin ” ai susta tulee VAIN lastentarhanopettaja” tai ”pitääkö lastentarhanopettajaksi muka opiskella yliopistossa!” ja palkkaus on kyllä samaa luokkaa tämän yleisen arvostuksen kanssa.
    Kiitos ihanasta blogistasi, ja ole ylpeänä omasta hienosta ammatistasi!
    -Essi

    Tykkää

  8. Pakko kommentoida tätä keskustelua hoitoalan aliarvostuksesta… Itse työskentelen lastentarhanopettajana (en kerhotätinä, hoitotätinä yms, joita nimityksiä usein käytetään) ja olen ylpeä ammatistani! Parhaan palautteen olen saanut työmme arvokkuudesta eräältä palomieheltä, joka ammatistani kuultuaan totesi, että eikö sinua pelota olla niin arvokkaassa ja vastuullisessa työssä, sillä vanhemmathan antavat sinun hoitoosi arvokkaimman ”omaisuutensa”. Täytyyykö ajatella niin, että työsi arvon ymmärtää toinen, joka tekee yhtä arvokasta työtä. Mutta millä saisimme tämän oikeasti arvokkaan työn kunnioituksen leviämään niin, että se näkyisi myös meille asti?
    -Pia

    Tykkää

  9. Hei Johanna ja kiitokset ihanasta blogista!
    Itse arvostan hoitajanammattia ihan niin kuin arvostan kaikkea muutakin työtä. Mutta täytyy sanoa, että mielestäni tämä hoitajien itse nostattama keskustelu arvostuksen puutteesta ei ole omiaan nostamaan alan arvostusta. Jos on itse ylpeä ammatistaan ja tietää arvonsa ei minusta kannata alkaa ”pyytämään” arvostusta muilta. Arvostus tulee kyllä työn ja tekemisen kautta, jos on tullakseen. Itselläni on  aikalailla kokemusta sairaalamaailmasta asiakkaana (esim neljä synnytystä, yksi lapsen kuolema, oma pitkäaikaissairaus on vaatinut osastohoitoa…) ja olen törmännyt näissä yhteyksissä aivan mahtaviin hoitajiin, joiden työtä olen toki arvostanut kovasti. Mutta en silti näkemäni perusteella sanoisi että työ on mitenkään erityisen raskasta/vaativa verrattuna esim pankkisektoriin, jossa itse työskentelen asiantuntijana. Toki esim lääkkeiden annostelussa pitää olla todella tarkka, mutta tarkkuuden vaatimus on läsnä monessa työssä eikä se sinällään tee työstä sen vaativampaa. Palkkausta voisi kyllä etenkin Suomessa jonkin verran parantaa, mutta toisaalta hoitajan palkka on lähellä keskipalkkaa, mikä on aika luonnollista, kun on kyse yhdestä suurimmista ammattiryhmistä.
    Maria

    Tykkää

  10. Hei, naisvaltaise alat  ovat valitettavasti ala-arvostettuja, eikä tämä koske siis ainoastaan palkkaa. Itse olen toimintaterapeutti, ja ammattini on vielä nykyäänkin heikosti tunnettu Suomessa ja tämän vuoksi ei meidän osaamista aina osata hyödyntää. Vaaditaan rohkeutta ja taitoa pukea sanoiksi ja teoiksi pienen ammattiryhmän osaaminen. Tämä vaati myös henkistä kanttia! Todellisuudessa  kaikissa kasvatus-, sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa tarvitaan hyvin laajaa tietotaitoa ja vahvoja sosiaalisiataitoja. Kumpa vain ammattiemme ulkopuolelta tiedostettaisiin mitä kukin ammattilainen tekee ja tätä arvostettaisiin.
    Ja mitä tulee ulkonäköön, niin me naiset ollaan helpommin arviovan katseen kohteena. Marjo Kamila on muistaakseni tehnyt väitöskirjan opettajien ulkoasusta: ulkoanäöllä voi tuoda omaa asennetta, arvomaailmaa helposti esille. Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä ja ihanaa kevättä! -Tuovilan Tare

    Tykkää

  11. Kiitos Johanna tosi hyvästä kirjoituksesta! 
    Olen itse uraani aloitteleva lääkäri, ja olen aina arvostanut hoitajan työtä todella paljon. Oma äitini on sairaanhoitaja, mikä osaltaan inspiroi terveydenhuoltoalalle hakeutumaan ja opiskelujen ohella hoitajan hommia on tullut myös tehtyä.
    Nuorelle lääkärille hoitajien ja työyhteisön tuki on ihan korvaamatonta. Mielestäni hierarkisuus terveydenhuollossa on painumassa historiaan, ja itse tykkään siitä, että ollaan hoitajien kanssa ennemmin tiimi, jossa kaikilla on jotain erikoisosaamista, mitä toiset tarvitsevat. Joku jo mainitsikin, että hoitajat tuntuvat tietävän välillä asioista enemmän kuin lääkärit, ja sen allekirjoitan monissa asiossa. Nokka pystyyn vaan ja vaatimaan arvostusta.
    Juuri eilen radiossa kuulin, kun lähihoitaja kommentoi omaa työtään, että ”olen lähihoitaja, eli pyyhin pyllyjä”. Kyllä se työ on aika paljon enemmän kuin sitä. Toivon, että sairaanhoitajat, terkkarit, lähihoitajat ja kaikki antaisivat itselleen ja työlleen suuremman arvon. Niinkuin sinä Johanna tunnut tekekevänkin! 🙂

    Tykkää

  12. Hei,
    en lukenut muitten kirjoittamia kommentteja mutta halusin vain sanoa että olen samaa mieltä kanssasi! Ja tuosta ulkonäköasiasta, mielestäni ulkonäöstään huolehtiminen kertoo myös asiakkaiden/potilaiden arvostuksesta. En itse haluaisi että minua hoitaisi esim. sairaalassa epäsiistinnäköinen hoitaja.
    Kiitos ihanasta blogista!

    Tykkää

  13. Mun arvostus hoitotyötä tekeviä ihmisiä kohtaan on viimeisen vuoden aikana noussut hurjasti – vaikka en kyllä mitenkään vähäarvoisena pitänyt hoitotyötä sitä ennenkään. En vain aikaisemmin kenties tiennyt, mitä kaikkea työ vaatii. Ennen joulua isäni sairastui syöpään ja joutui nopealla aikataululla vaativaan leikkaukseen ja raskaisiin syöpähoitoihin. Samalla olen odottanut ensimmäistä lastani – jännittäen, yhden keskenmenon jälkeen. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tavannut säännöllisesti terveydenhoitajaa, kätilöä ja sairaanhoitajia. Se, millaista hoitoa isäni on saanut, miten empaattisia ja lämpimiä ja varmoja sairaanhoitajat ovat olleet, millä rautaisella ammattitaidolla he tekevät työtään ja jaksavat jutella potilaalle ja meille omaisille, osaavat hymyillä ja oikeassa kohdassa nauraakin, on ollut huimaa nähdä. Isääni ei ole vain hoidettu, häntä on kohdattu. Ja samoin minua neuvolassa. Syvä kiitollisuus Suomen terveydenhoitojärjestelmää kohtaan tässä väistämättä nousee; kun tajuaa, miten avuton sitä olisi itse, miten vähän ymmärtää syövästä tai sen hoidosta, miten vähän osaa auttaa itseään tai toista, tulee syvästi riippuvaiseksi toisten ammattitaidosta ja jaksamisesta. 
    Karua on se, ettei se välttämättä aukene, ennenkuin joku vaikea elämäntilanne pakottaa näkemään asioita uudesta kulmasta. Äärettömän tyytyväinen veronmaksaja musta on kuitenkin tullut.
    Teet siis arvokasta työtä! Ja on arvokasta, että puhut näitä ajatuksiasi ääneen.
    Iloa kevääseesi ja valoa tuleviinkin iltoihin!
    Kaisa

    Tykkää

  14. Kiinnostava kirjotus ja pitkälti olen samaa mieltä! Itse olen kuitenkin viime aikoina pohtinut paljon sitä, että miksi kuitenkin hoitajien palkoista pidetään paljon ääntä aika-ajoin (mikä on hyvä asia), mutta sosiaalialan palkat ovat usein vielä alemmat, eikä niistä kovin kukaan pidä meteliä julkisuudessa. Itselläni on korkeakoututkinto ja teen vaativaa lastensuojelutyötä, palkassa ei oikeasti ole hurraamista. Välillä ärsyttää, että kun julkisuudessa puhutaan sosiaali- ja terveysalojen palkoista niin aina puhe on nimenomaan hoitajissa, vaikka on meitä muitakin alan edustajia. Toisaalta taas hämmentävää on, että en itse ole törmännyt oikeastaan lainkaan ”ai sä olet vaan niitä sossulaisia” -asenteeseen, vaan koen saavani arvostusta työssäni vaikka ihan perusduunari olenkin. Jokainen työ on arvokas, eikä hoito- ja sosiaalialan ammatit todellakaan missään nimessä vähemmän kuin mikään muukaan! Go kanssa sisaret ja -veljet, go! 😉
     
    t. Maisa

    Tykkää

  15. Ihan suomalainenkin sh koulutus on todistuksissa käännetty englanniksi bachelor of healthcare. Bachelor tarkoittaakin kandidaattia, eikä maisteria. Mielestäni sh:n tutkinto on kandin tasoinen tutkinto, koska esim. hoitotieteitä opiskellessa jatketaan suoraan maisteri opintoihin.
     
    t. bachelor of healthcare, bachelor of midwifery

    Tykkää

    1. Jepulis, sairaanhoitaja on suomessa ihan sama barchelor kuin täälläkin, mutta terkkarin kouutusta löytyy (myös?) masterina.

      Tykkää

  16. Itsellä sairaanhoitajan, terkkarin ja tervydenhuollon lisensiaatin paprut, ja täällä Pohjois-Karjalassa ei työtä ole!
    Ja vähemmän koulutetut työnantajat katsovat nenä pitkällä papereita. Kun osaisi pitää oman itsetuntonsa kohdallaan ja jättää nirppanokat rauhaan…..
    Mukavaa kevättä sinne Norjaan, itse siellä noin parikymmentä kertaa matkaillut Piija.

    Tykkää

  17. Arvostan suuresti kaikkia hoitajia. Itse sairaalassa olessani aloin arvostaa entistä enemmän. Yksi juttu jäi vaivaamaan. Miksi niin hyvin koulutetut sairaanhoitajat joutuvat petailemaan petejä yms. eikös työtä voisi helpottaa, jos palkattaisiin sellaisiin töihin vähemmän koulutettuja henkilöitä ja hoitajat voisivat tehdä sitä ihmisen hoitamista? Tsemppiä ja voimia kaikille hoitajille ja kiitos siitä loistavasta työstä, jota teette!

    Tykkää

  18. Heippa! Itse eri alan ihmisiä, että en osaa tuohon mitään sanoa. Mutta sitä vain tulin kertomaan, että olen tosi vaikuttunut, kun olen nyt eilisen ja tämän päivän aikana lukenut edellisvuosiesi lähes kaikki postaukset eli kuronut aikaa kiinni. Olipa ihania, valoisia kuvia, kuin olisi hyvän kirjan lukenut! Suosittelen muillekin! -Markki

    Tykkää

  19. Kiitos tästä, samanlaisia ajatuksia on täällä kotikoneellakin istuvalla kirurgisella sairaanhoitajalla. Uskon että suurella osalla ihmisistä ei ole hajuakaan mitä kaikkea sairaanhoitajan (tai th:n tai kätilön) työhön kuuluu ja kuinka vaativaa ja raskasta työtä se oikeasti on fyysisesti ja psyykkisesti, kun sitä virheiden tekemisen mahdollisuutta ei oikeasti kiireenkään keskellä tai kolmannen yövuoronkaan aikana olisi, ja kuitenkin ollaan vaan ihmisiä. Lääkäreillä toki ihan vastaava tilanne, en ollenkaan väheksy sitä, mutta nyt on puhe hoitajista. Monella on esimerkiksi se käsitys, että lääkärit tekevät suurimman osan potilaan hoitoon liittyvistä päätöksistä, vaikka todellisuudessa lääkärit vetävät ne isot linjaukset (mitä lääkkeitä saa antaa, leikataanko vai ei, mitä tutkimuksia tehdään), ja hoitajat tekevät kaiken muun, mikä ei todellakaan ole kovin vähän, eivätkä ne kaikki ole helppoja päätöksiä. Esim leikkausten jälkeen hoitajat suunnittelevat ja päättävät miten ja milloin niitä lääkärin määräämiä kipulääkkeitä annetaan, ja miten muuten kipua voidaan hoitaa ja helpottaa, lääkehoito kun ei ole kaikki kaikessa. Leikkauksenjälkeinen kivunhoito ja sen onnistuminen on erittäin pitkälti kiinni myös hoitajan ammattitaidosta. Hoitajat toimivat myös potilaan edunvalvojina, joskus se tarkoittaa sitäkin, että soittaa sen kolmannen kerran lääkärille saadakseen vihdoin perille että potilasta pitää tulla katsomaan nyt, eikä kahden tunnin päästä tms. Monelle on myös yllätys se, että saattaa hyvinkin olla tilanne, ettei pienemmässä (ei-päivystävässä) sairaalassa ole iltapäivän ja aamukahdeksan välillä paikalla yhtään lääkäriä, vaan hoitaja saa tarvittaessa lääkärin kiinni puhelimitse.
    Voisin kirjoittaa tästä loputtomiin, mutta ehkä tästäkin jo ymmärtää mitä asiasta ajattelen 🙂

    Tykkää

  20. Hyvä teksti! Minä olin vuoden terveydenhoitoalan koulussa (ei sh vaan toimintaterapeuttikoulutuksessa) ja tuntui että koulussa ihan liikaa korostettiin ”meitä ei sitten arvosteta”-asennetta. Että ehkä ne opettajat voisivat vähän muuttaa opetustaan parempaan ja arvostavampaan suuntaan. Meidän tulevien terapeuttien niskaan kaadettiin myös ihan valtavasti paineita, ja korostettiin sitä  miten me oltaisiin sitten ainoita joita potilaan asiat kiinnostavat ja meidän tehtäviimme kuuluisi ihan kaikki pyllyn pesusta kela-lomakkeiden täyttämiseen asti, ja siinä samassa sitten kuntouttaisimme asiakkaan sekä fyysistä että henkistä puolta ja kuulisimme päivittäin miten vähän meitä arvostetaan. 🙂 Olin koulussa vain vuoden, (vaihdoin sitten juurikin opettajakoulutukseen) joten saattoihan se meininki siitä sitten muuttuakin kun heikkohermoiset oli ensin saatu pullautettua pois koulusta 🙂
    Sekava teksti mutta pointtina oli se, että terveydenhoitoalan opettajilla tosiaankin olisi peiliin katsomista että asenteet parantuisivat! 🙂 

    Tykkää

  21. Hei! Taidan nyt kommentoida blogiisi ensimmäistä kertaa, vaikka olen jo pitkään seurannut kirjoituksiasi. Pakko siis kiittää tästä ihanasta, elämänmakuisesta blogista, joka aina saa hyvälle tuulelle ja ajattelemaan asioita uudelta kantilta! 🙂 Vaikka elämäntilanteeni (olen 24-vuotias opiskelija) on sinuun verrattuna varsin erilainen, nautin blogisi lukemisesta suunnattomasti. 🙂
    Ja nyt itse aiheeseen…
    Tämän tekstin luettuani, en voinut kuin hämmästellä, miten hyvin osasit pukea sanoiksi ajatukseni tästä aiheesta! Äitini työskentelee Suomessa sairaanhoitajana, joten olen päässyt seuraamaan alaa hyvin läheltä koko elämäni. Ja voin kertoa, että olen ihan äärettömän surullinen ja harmissani juuri noiden mainitsemiesi asioiden vuoksi. Välillä tekisi mieli ravistella suurta osaa terveydenhoidossa työskenteleviä naisia (kuten äitiäni), jotka tekevät täyttä päivää tätä raskasta työtä (liian pienellä palkalla) sekä asettavat AINA (sekä töissä että vapaa-ajalla) muut oman hyvinvointinsa ja terveytensä edelle. Ymmärrän, että terveydenhuollon parissa työskentelevien henkilöiden täytyy olla empaattisia ja toisten hyvinvoinnista aidosti välittäviä. Mutta silloin, kun toisten hyvinvoinnin eteen työskennellään oman terveyden sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin kustannuksella, ollaan menty jo liian pitkälle. Ja vastuu tästä kuuluu työnantajille ihan yhtä paljon kuin työntekijöille itselleen.
    Toivon, että kaikki terveydenhuollon ammattilaiset kunnioittaisivat itseään enemmän, pitäisivät parempaa huolta omasta hyvinvoinnistaan ja olisivat rohkeampia vaatimaan parempia työskentelyoloja. Kyse ei ole itsekkyydestä vaan oman itsensä arvostamisesta. Hyvinvoiva henkilö pystyy paremmin auttamaan myös muita. Jos meno jatkuu samanlaisena kuin nyt, suurin osa terveydenhuollon ammattilaisista ei todellakaan jaksa työskennellä eläkeikään saakka, vaan palavat loppuun ennen aikojaan. 
    Siksi toivotankin sydämeni pohjasta kaikille seuraavaa: Arvostetaan ja kunnioitetaan enemmän itseämme ja omaa hyvinvointiamme! ❤

    Tykkää

  22. Johanna Kalastajan vaimo
    01.03.2013 klo 07:40

    Hei tää mun on vaan pakko korjata, taisin kirjoittaa pikkusen epäselvästi! Mulla amk:n käyneenä ei oo minkäänlaista tarvetta kutsua itseäni maisteriksi enkä sitä tee -sen verran on vielä jalat maan pinnalla ja järkeä päässä! 😉 Puhuin Norjan tilansteesta ja kuvittelin ton jatkavan Norja -osuutta ihan luonnollisesti vertaamalla miten asia täällä Norjassa on. Täällähän koko sairaanhoitajanhoitajan koulutus kaÿdään ”universitetissa” ja terkkarin jatko siis Norjassa on maisteri. Vähän niinkuin fysioterapeuttikin on täällä master, Suomessa amk. Juu ei tietenkään amk -tutkintoa voi maisteriksi kutsua, mikäs ihme jäki siinä olisi kun ei se sitä ole 😉 Se ei tässä ollut tarkoitus!

    En yleensä kommentoi täällä, mutta nyt meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun kun tämän lui 🙂 En tiedä, mistä nämä tiedot on peräisin, mutta Norjassa sairaanhoitajilla on ihan normaali AMK (høgskule) tutkinto, joka on 3 vuotta. Poikkeuksena on Tromsø/Stavanger, jossa høgskule ja universitet on yhdistynyt, eli siellä voi periaatteessa kouluttautua sairaanhoitajaksi  tai saada terveydenhoitaja/kätilö -erikoistuminen ”yliopistossa”.
    Terveydenhoitaja ja kätilö ei todellakaan ole master koulutuksia vaan ihan ns. erikoistuminen sairaanhoitajatutkinnon lisäksi. Ja ne on ihan AMK -tasoisia (ellei mene noihin yhdistettyihin kouluihin). Myös fysioterapeutti on yleensä ihan vain bachelor ellei halua hieman lisäkouluttautua esim idrettsfysioterapeut on master.

    Tykkää

    1. Joo on täällä etelässäkin Universitet i Agder -joka on mun lähin sh -koulutus et ei Tromsø ja Stavanger mitenkään poikkeuksia ole. Mutta siis Norjassahan on aika vähän noita Høgskuleja, että Suomen amk-tasoista koulutusta tehdään täällä ”yliopistossa” aika yleisesti. Terkkarin koulutukseen voin laittaa sulle vaikka tän nopeasti napatun linkin sairaanhoitajan jatkokoulutuksista, jotka siis kaikki ovat master… tässä nyt  ei oo just terkkaria, kun sitä ei täällä meillä oo tarjolla, mutta ihan vastaava kuin muutkin sh -jatkokoulutukset: http://www.uia.no/no/portaler/studietilbud/studier/spesialsykepleie
      En tiedä mikä mun tekstissä niin väärin oli että kahvit meinas väärään kurkkuun mennä, mut ihan yritin vaan verrata eroja suomalaisen ja norjalaisen koulutuksen välillä.

      Tykkää

  23. Erittäin hyvä kirjoitus!
    Minä olen aiemmin työskennellyt kaupallisella alalla ekonomina ja olen omakohtaisesti kokenut monien muiden alojen aliarvostuksen työ- ja opiskeluympäristössäni. Statuksella, rahalla ja monella muulla pinnallisella asialla on niin suuri merkitys esimerkiksi juuri kaupallisella alalla, että helposti sorrutaan vähättelemään aloja, joissa nämä asiat eivät ole keskeisiä.
    Itse vaihdoin alaa, terveydenhuoltoalalle. Ja voi sitä silmien avautumisen ja hämmästelyn määrää kun ensimmäisessä kesätyössäni tajusin mitä niin lähi- kuin sairaanhoitajatkin todella päivittäisessä työssään tekevät. Aika nopeasti karisi se omaankin mieleen juurtunut  ”hoitsu”-asenne ja tällä hetkellä todella arvostan työtänne! Ja minusta on lisäksi hienoa, että on olemassa ammatteja, joissa aito empatien näyttäminen on suotavaa ja sallittua, toisin kuin kaupallisella alalla. Empatia on lähinnä kirosana ja aitous valitettavan usein kateissa.
    Ja todellakin, alan arvostus tulisi lähteä myös työntekijöistä itsestään!

    Tykkää

  24. Hyvä kirjoitus, Kiitos siitä! Olen itse erikoissairaanhoitajana Oslossa, ollut yli 10 vuotta ja opiskelen parhaillaan työn ohessa hoitotieteen maisteriksi. On pari ”teknistä” yksityiskohtaa johon haluan puuttua:
    – perinteinen terveydenhoitajakoulutus ei ole Norjassakaan maisteri. Monet työkavereistani (olen lastenosastolla) ovat erikoistuneet terveydenhoitajiksi mutta kukaan ei ole maisteri, juuri viime yönnä juttelimme jouluna-12 valmistuneen terveydenhoitajan kanssa. Terveydenhoitajahan on täällä erikoistumiskoulutus (pohjana sairaanhoitaja). Hän suunnittelee maisteriopintoja muutaman vuoden sisällä ja siitä mm. keskustelimme.
    Maisterinpapereihin vaaditaan Norjassakin erillinen 60 opintopisteen tutkimustyö (maisterityö/ progradu) hyväksytyn teoriaosuuden jälkeen joista vähintään 30 op. on pakollisia hoitotieteen opintoja joista ei saa vapautusta vaikka olisi mikä erikoistumiskoulutus taustalla. Ilman näitä ei ole maisteri. Norjassa kyllä monet erikoistumisalat ovat muuttuneet/ muuttumassa maisteriopinnoiksi mutta opiskeluaika myös pitenee usein kolmivuotiseksi koska erikoistumisopinnot vaativat paljon harjoittelua.(mutta näissä on siis jo vaatimuksena sh:n tutkinto pohjalla).
    – minä saan ihan samat pisteet omasta maisterinkoulutuksestani kuin esim. Åbo Akademin maisterit Suomesta. Meillä on monta professoria jotka ovat väitelleet Suomessa (Erikssonin takia), ja heidän maisterinopintonsa Norjassa on hyväksytty ihan täyspainoisesti Suomessa. Yksi näistä ”Turun professoreista”  on maisterityöni ohjaaja ja olemme luonnollisesti paljon keskustelleet myös Suomesta ja Suomen hoitotieteen oppilaitoksesta. Hän käykin aina joskus siellä vierailevana luennoitsijana. Kirjoittanut paljon artikkeleita yhdessä Erikssonin kanssa.
    – Aikoinani kävin Suomessa AMK:n ja syventävät opinnot lapsiin (10 op.)Silloin meille kerrottiin ettei tämä ole erikoissairaanhoitajakoulutus. Ja sitä ei todellakaan hyväksytäkään sellaiseksi esim. Norjassa, jossa erikoistuminen kestää 1,5 v= 90 opintopistettä jonka kävin sitten erikseen.
    Jonkin aikaa sitten meidän sairaalan intensiiviosaston henkilökunta teki opintomatkan Helsinkiin ja olivat aivan ihmeissään että siellä tulee ”erikoissairaanhoitajaksi” noiden syventämisopintojen jälkeen. Väitin vastaan, sanoin että he ovat ymmärtäneet väärin- luulin nimittäin että koulutuksessa vaadittaisiin Suomessakin vieläkin 1-2 vuoden erikoistumisopinnot parin vuoden työkokemuksen jälkeen. Tarkistin asian ja olin kyllä aika yllättynyt että näin ei enää ole.?
    Minä olen todella ylpeä sairaanhoitajan ammatistani, teen mielestäni ihan huippuarvokasta työtä. Ja minulle on kunnia-asia tehdä se niin hyvin kuin osaan. Ihmisen, potilaan kohtaaminen kaikilla tasoilla on suuri haaste ja luokittelen itseni ”syvälliseksi” ihmiseksi, jolle ihmisen ja ihmisyyden  arvostaminen on se suurin asia.
    Laitan kuitenkin itseäni, olen aina ollut huippukiinnostunut vaatteista ja muodista ja niin mielestäni työkaverinikin ovat. Tietenkin on aina olemassa niitä joita se ei niin paljon kiinnosta mutta onko se sitten korreloitavissa sairaanhoitajan ammattiin niin siitä en enää olekaan yhtä varma. Itseisarvo se ei kuitenkaan ole.
    Joskushan meitä sairaanhoitajia saattaa jopa harmittaa että on liian vähän juhlia joihin saisi panna ihan kunnon gaalamekon jne, mutta jo kauan sitten meidän klinikkamme on keksinyt ratkaisun siihen: me järjestämme omia gaalajuhlia! Naisilla on pitkät mekot, miehillä mustat puvut,  elävää musiikkia jne. Kaikki tulevat jotka kynnelle kykenevät ja nämä gaalajuhlat luovat ihan fantastista yhteishenkeä. Niitä suunnitellaan ja niistä puhutaan…
    Elämäni motto on Waltarin: Inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja kaunis turhuus. 
     
    Kaikkea hyvää kevääseesi!
     
    T: työn ohessa opiskeleva

    Tykkää

    1. Hmm, miten joka paikassa törmään tohon master -nimitykseen kun näistä opintoasioista luen, voiko tässä olla uusia ja vanhoja käytäntöjä… Ilmeisesti terkkariin on lisätty toi master -oppgave kun sitä masterina koulujen sivuilla mainostetaan? Tottakai koulutuksessa on eroja, mut siis… kyllähän täällä väitetään sairaanhoitajan jatkotutkintojen olevan masterita. Koulutusohjelmissa ja yliopistojen sivuilla.

      Tykkää

  25. Moikka! 
    Tosi hyvä kirjoitus!
    Oon sairaanhoitajaopiskelija Suomesta, ja oon ihan samaa mieltä sun kanssa; monet on aika väsyneitä työhönsä eikä ehkä pidä huolta itsestään ja ulkonäöstänsä. Että totta se on, arvostusta täytyy osata ansaitakin. Ja välillä sitä näkee kurjaa käytöstä myös hoitoalan ammattilaisen puolelta. :/ Tsemppiä opiskeluun! 

    Tykkää

  26. Minä kyllä arvostan hoitajia ja luulen, että yleisesti ottaen heitä arvostetaan todella paljon. Tiedämme heidän tekevän suhteellisen pienellä palkalla naisvaltaisella alalla paljon töitä. Minusta riittää, että hoitaja on siisti, ei siinä tarvitse olla täydessä meikissä. Saako sitä edes olla? En ole itse hoitaja, mutta olen kuullut ettei esim. kynsilakkaa saa olla. 
    Kai näissä työmäärissä ja palkoissa on yleisesti ottaen ero välillä Norja-Suomi yleisessä palkkatasossa ja elintasossa.  Norjan bruttokansantuote on huomattavasti korkeampi kuin Suomen, kyse on kuitenkin öljyntuottajavaltiosta. 
     

    Tykkää

  27. Hei. Meillä on tylsät pyjaman oloiset työasut. Ja ne vaihdetaan joka vuoroon. Korut voi olla vaatimattomia, jotka eivät tartu. Tekokynnet, kynsilakat ja kellot, sormukset ja rannekorut… kyllä te tiedätte… nehän ovat infektioriski! Työpaikallamme on paljon kauniita hyvinhoidettuja päitä ja käsiä. Työasulle ei paljon voida. Vilutakitkin on aivan karmeita. Kädet on täynnä työtä ja aina on avuntarvitsijoita. Ei tarvitse arvostusta kerjätä.
    nimim. ylpeä ammatistaan

    Tykkää

  28. Hyvä! Just noin! Mä kanssa aina sanon että peruskoulusta suoraan kopiokoneen luo, ja silti palkka enemmän kuin mulla, terveydenhoitajalla! Ja toi virhe juttu on toinen mitä kanssa sanon, ei tässä työssä voi sanoa että oho, tulikin väärä rokotus, mutta ei se mitään, otetaan uusi, niinkuin kopiokoneen käyttäjä voi sanoa.. T. Terveydenhoitaja neuvolasta

    Tykkää

  29. Vierailija
    02.03.2013 klo 03:54

    Hyvä kirjoitus, Kiitos siitä! Olen itse erikoissairaanhoitajana Oslossa, ollut yli 10 vuotta ja opiskelen parhaillaan työn ohessa hoitotieteen maisteriksi. On pari ”teknistä” yksityiskohtaa johon haluan puuttua:
    – perinteinen terveydenhoitajakoulutus ei ole Norjassakaan maisteri. Monet työkavereistani (olen lastenosastolla) ovat erikoistuneet terveydenhoitajiksi mutta kukaan ei ole maisteri, juuri viime yönnä juttelimme jouluna-12 valmistuneen terveydenhoitajan kanssa. Terveydenhoitajahan on täällä erikoistumiskoulutus (pohjana sairaanhoitaja). Hän suunnittelee maisteriopintoja muutaman vuoden sisällä ja siitä mm. keskustelimme.
    Maisterinpapereihin vaaditaan Norjassakin erillinen 60 opintopisteen tutkimustyö (maisterityö/ progradu) hyväksytyn teoriaosuuden jälkeen joista vähintään 30 op. on pakollisia hoitotieteen opintoja joista ei saa vapautusta vaikka olisi mikä erikoistumiskoulutus taustalla. Ilman näitä ei ole maisteri. Norjassa kyllä monet erikoistumisalat ovat muuttuneet/ muuttumassa maisteriopinnoiksi mutta opiskeluaika myös pitenee usein kolmivuotiseksi koska erikoistumisopinnot vaativat paljon harjoittelua.(mutta näissä on siis jo vaatimuksena sh:n tutkinto pohjalla).
    – minä saan ihan samat pisteet omasta maisterinkoulutuksestani kuin esim. Åbo Akademin maisterit Suomesta. Meillä on monta professoria jotka ovat väitelleet Suomessa (Erikssonin takia), ja heidän maisterinopintonsa Norjassa on hyväksytty ihan täyspainoisesti Suomessa. Yksi näistä ”Turun professoreista”  on maisterityöni ohjaaja ja olemme luonnollisesti paljon keskustelleet myös Suomesta ja Suomen hoitotieteen oppilaitoksesta. Hän käykin aina joskus siellä vierailevana luennoitsijana. Kirjoittanut paljon artikkeleita yhdessä Erikssonin kanssa.
    – Aikoinani kävin Suomessa AMK:n ja syventävät opinnot lapsiin (10 op.)Silloin meille kerrottiin ettei tämä ole erikoissairaanhoitajakoulutus. Ja sitä ei todellakaan hyväksytäkään sellaiseksi esim. Norjassa, jossa erikoistuminen kestää 1,5 v= 90 opintopistettä jonka kävin sitten erikseen.
    Jonkin aikaa sitten meidän sairaalan intensiiviosaston henkilökunta teki opintomatkan Helsinkiin ja olivat aivan ihmeissään että siellä tulee ”erikoissairaanhoitajaksi” noiden syventämisopintojen jälkeen. Väitin vastaan, sanoin että he ovat ymmärtäneet väärin- luulin nimittäin että koulutuksessa vaadittaisiin Suomessakin vieläkin 1-2 vuoden erikoistumisopinnot parin vuoden työkokemuksen jälkeen. Tarkistin asian ja olin kyllä aika yllättynyt että näin ei enää ole.?
    Minä olen todella ylpeä sairaanhoitajan ammatistani, teen mielestäni ihan huippuarvokasta työtä. Ja minulle on kunnia-asia tehdä se niin hyvin kuin osaan. Ihmisen, potilaan kohtaaminen kaikilla tasoilla on suuri haaste ja luokittelen itseni ”syvälliseksi” ihmiseksi, jolle ihmisen ja ihmisyyden  arvostaminen on se suurin asia.
    Laitan kuitenkin itseäni, olen aina ollut huippukiinnostunut vaatteista ja muodista ja niin mielestäni työkaverinikin ovat. Tietenkin on aina olemassa niitä joita se ei niin paljon kiinnosta mutta onko se sitten korreloitavissa sairaanhoitajan ammattiin niin siitä en enää olekaan yhtä varma. Itseisarvo se ei kuitenkaan ole.
    Joskushan meitä sairaanhoitajia saattaa jopa harmittaa että on liian vähän juhlia joihin saisi panna ihan kunnon gaalamekon jne, mutta jo kauan sitten meidän klinikkamme on keksinyt ratkaisun siihen: me järjestämme omia gaalajuhlia! Naisilla on pitkät mekot, miehillä mustat puvut,  elävää musiikkia jne. Kaikki tulevat jotka kynnelle kykenevät ja nämä gaalajuhlat luovat ihan fantastista yhteishenkeä. Niitä suunnitellaan ja niistä puhutaan…
    Elämäni motto on Waltarin: Inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja kaunis turhuus. 
     
    Kaikkea hyvää kevääseesi!
     
    T: työn ohessa opiskeleva

     
    Aivan, niissä on eroja. Vieläkin on tavallisia erikoistumisopinnont ilman että tulee master:
    http://www.hioa.no/Studier/HF/Evu/barnesykepleie
    tai helsesøster:
    http://www.hioa.no/Studier/HF/Evu/Helsesoster?gclid=COeL6Ifo3rUCFcF6cAodJnoAWw
    Täällä voi opiskella terveydenhoitajaksi ja saada ”maisterin paperit” jos jatkaa siis del 2:
    http://www.hib.no/studier/studie.asp?studieID=HSH
    Nyt yövuoroon…
     
     
     

    Tykkää

  30. Vielä viimeinen lisäys: mun tietämättömyys asiasta varmaan johtui siitä että Oslossa ei vielä järjestetä noita koulutuksia niin että tuo master sisältyisi siihen…(ainoastaan geriatrinen on tällä hetkellä) joten kaikki mun tutut ja ystävät ovat käyneet nuo ”normaalit”:). Kohta varmaan muuttuu täälläkin, saa nähdä, todennäkäisesti.
    Hyvää viikonlopun loppua:)
     

    Tykkää

  31. Tuliko se mun viesti että tietämättömyyteni alueella johtuu ilm. siitä että Oslossa tarjotaan tällä hetkellä vain ger.erikoistumista masterina. Sen vuoksi kaikki ystävät ja tutut ovat käyneet tuon perinteisen. Varmaan muuttuu täälläkin kaikki erikoistumiset pikkuhiljaa mastereiksi, on siitä ollut puhetta. 
    Hyvää illanjatkoa sinulle! Jos tämä nyt tuli tuplana ja pystyt poistamaan ylimääräisen saat mielellään tehdä sen. 
    Ps. Olen varma että olet ihastuttava terkkari!! Onnekkaat perheet ja lapset kun saavat tulla luoksesi.

    Tykkää

  32. Olen viime aikoina kauhistellen kuunnellut akateem.koulutettujen soster-alan työkavereideni melkoisen halventavia kommentteja erilaisista koulutuksista tällä alalla, mm. ”on se hirveää, että sosionomit (amk) hoitavat nuoria nuorisopsykiatrian poliklinikalla” (itse mietin, mitä hirveää siinä on, jos tekevät työnsä hyvin – kuka voi määritellä että vain yliopistosta valmistuneet osaavat hoitaa mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria..) sekä ”terveydenhuollon maisterithan on kaikki SAIRAANHOITAJIA, se on sairaanhoitajien ammatti” (so what, tarkoittaako se siis sitä, että myös terveydenhuollon maisterin paperit ovat sitä samaa ’vessapaperia’ kuin kaikki amk-paperit, vain siksi, että monet sh:t jatkokouluttautuvat näin?) jne. Olen ollut lähinnä järkyttynyt siitä, miten nämä muka-näennäisesti-fiksut ihmiset jakavat ihmisiä kahteen eri luokkaan: akat.koulutettu/ei-akat. koulutettu, vaikka työn vaativuuden taso olisi sama ja henkilöiden suoriutumistaso myöskin siinä sama! Mutta tällaista kun kuulee, ymmärtää helposti sen, miksi arvostus on niin matalaa – nämä ennakkoluulot istuvat näköjään hyvin tiukassa ja monilla tuntuu olevan kova tarve vetää raja-aitaa amk/yliopisto (kuten tässäkin keskustelussa on tullut esille).

    Tykkää

  33. Ammatti,koulutus,työ,palkkaus,arvostus! Kohdallasi ei ole ihan samat tuntemukset, noin bloggauksen perusteella. Anna itsellesi arvostus ihan oman persoonan perusteella.Blogin perusteella ei tunnu oikealta,että valitat esim palkan suuruudesta.Se ei ole uskottavaa.”Kello näkyy ja tukka on hyvin”.Suomessa on vielä huonompi palkkaus ja työ voi olla vaativampaa.On monia aloja, joissa tulosta on tehtävä oikeasti.On oltava hyvin monitaitoinen jne Palkkaus tulee tavoitteisiin pääsyn mukaan.Ystävällisesti Ravtj / ST esimies

    Tykkää

    1. En oikeastaan valittanut itseni puolesta kuten tossa alkuvaiheilla mainitsinkin; koko ammattikunnan puolesta. Ja etenkin teidän suomalaisten hoitajien puolesta. Ja verrata Norjaan, jossa nää asiat on paljon paremmin. Mulla on itselläni ihan kohtuu palkka, en valita itseni puolesta. Mutta kun mulla on näinkin suosittu blogi ajattelin käyttää sitä tällaisen hyvän ja hyödyllisen asian puolesta; saada hoitajien ääntä kuuluviin. Eli suoraan sanottuna epäreilua tulla sanomaan ”kello näkyy ja tukka hyvin” tähän, pitäiskö mun sit vaan olla hiljaa hoitajien oloista kun mulla on tää blogi..?. En tainut yymärtää 😉

      Tykkää

  34. ”Täällä Norjassa sairaanhoitajakoulutukseen haetaan about yhtä paljon kuin opettajaksi ja pääsyvaatimukset ovat suunnilleen samat. ”
    Jos halusit verrata sairaanhoitajakoulutusta koulutukseen, jota arvostetaan enemmän vaikka on paperilla yhtä suosittu kun edellä mainittu niin täytyy mainita, että käsityksesi on hyvin suomalainen. Norjassa opettajan koulutus ja opettajan ammatti eivät ole läheskään yhtä arvostettuja kuin Suomessa. Ja mikä hulluinta, Norjassa monet opettajista ovat kouluttautuneet vain amk tasolla mikä usein selittääkin Norjan huonot tulokset eri maiden koulutusjärjestelmiä vertailtaessa.  
     

    Tykkää

  35. Jossain kommentissa oli noista erikoisssairaanhoitajista. Ennen AMK aikaa Suomessa luettiin ensin perussairaanhoitajaksi ja sitten erikoistuttiin, kun oli oltu jonkun aikaa työssä. Tais olla se perus tutkinto silloin 3 vuotinen. Nykyään ei varsinaisesti enää valmistu erikoissairaanhoitajia, mutta omilla valinnoillaan voi painottaa jotain tiettyä osa-aluetta. Ja opinnot on sen 3,5 vuotta. Terkoilla 4. Ja me terkathan ollaan terveyden edistämiseen erikoistuneita sairaanhoitajia. (Aika harvoin enää näkee työpaikkailmoituksissa, että haetaan johonkin tiettyyn erikoistunutta sh:ta. ) Työpaikkakohtaisella työhön perehdyttämisellä taataan se, että hoitaja osaa kulloisessakin työpisteessä siellä tarvittavat taidot. 
    Tosi on, että arvostus lähtee meistä itsestä. Mutta ikävä kyllä, toisinaan, kun hoitajat yrittää saada äänensä kuuluviin ja haluaa korjata puutteita työpaikoilla esimerkiksi hoitajamäärissä ja sitä kautta hoidon laadussa, käännetään asia niin, että työntekijät ovat heittäytyneet hankaliksi ja valittavat turhasta. 
    Yhdessä työpaikassahan tässä viime vuonna oli kuntatason päättäjä palveluntarjoajan johtajan kanssa seuraamassa osan yövuorosta hoitajien työtä palvelutalossa. Aamulla tv-haastattelussa kuntapäättäjä totesi yöhoitajalle, että en mä nähnyt sun juoksevan kertaakaan, enkä olevan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Silloinko on kiire, kun hoitaja juoksee tai jakaantuu kahteen paikkaan yhtä aikaa? Ja todellisuudessa tuona yönä tämä kysyeinen hoitaja oli tavallaan kahdessa paikassa yhtä aikaa, kun toinen yökkö tarvitsi apua omiensa kanssa ja tämä riensi sinne apuun, joutuen jättämään siksi aikaa omat valvottavat osastonsa hetkeksi ilman hoitajaa. Sitähän ei katsoja tiennyt, jos ei tuntenut talon tapoja sisältä päin. 
    Minusta oli aika surullista kuultavaa tässä vuoden vaihteessa julkaistu kysely, joka oli tehty hoitajille. Alle puolet hoitajista haluaisi, että hänen omia vanhempiaan hoidettaisiin omalla työpaikalla, koska he kokevat, ettei hoidon laatu ole riittävä! 
    Meille hoitajille täytyisi taata mahdollisuus hoitaa ja tehdä työ kunnolla! Opiskeluaikana työharjoitteluissa näki selvästi sen, että todella monessa työpaikassa ei ole mahdollisuutta tehdä hoitotyötä niin, kuin sitä haluaisi tehdä. Siten, kun on ajatellut hakeutuessaan alelle. 
    Sairaalatyössä työ on monesti niin hektistä, ettei mitään kunnon hoitosuhdetta pysty luomaan asiakkaisiin, koska hoitoajat ovat lyhyet ja lyhenevät entisestään. Kotihoidossa tuntee usein jättävänsä asiakkaan heitteille, kun poistuu hänen kotoaan. Toki voin sen hetken minkä kohtaan asiakkaan tehdä työni hyvin ja suurella sydämmellä, mutta jos asiaa alkaa ajattelemaan syvällisesti, ei yöllä tule uni silmään, koska usein tuntuu, että olisi halunnut tehdä enemmän kuin mihin on mahdollisuus. 
     

    Tykkää

  36. Kiitos kalastajan vaimo , blogisi on katalysoinut ammattikunnan ja vahan muidenkin asiasta kiinnostuneiden kesken hienon ja informatiivisen keskustelun . Tallainen sosiaalinen media on parhainta naisten lehden sivuilta pikattua. Psykiatriaan erikoistuneena, entisena sairaanhoitajana nyt elakelaisena ,panen korteni kekoon: ammatin arvostuksesta. Mielestani tyon arvostaminen ja tyo tyyytyvaisyys lahtee omasta itsesta,kun tietaa tehneensa tyon hyvin ja joskus viela palkaksi saa potilaan/asiakkaan tai omaisen kiitoksen , on silloin tyopaiva paattynyt onnellisesti.  Positiivisuus kehittaa hyvaa energiaa. ja  hyvan energian voimalla voi antaa kiitoksen myoskin kolleegalle,   jos han on sen mielessasi ansainnut. Muutos alkaa itsesta.  Palkkaluokan nousemiseen tarvitaan ammattiliittoa.

    Tykkää

  37.  
    Joo, tuohon akateemikko/ei-akateemikkoon on sen takia helppo vetää raja, koska se on ”tuttu, vanha ja turvallinen”. Minusta olisi todella törkeää ja epäoikeudenmukaista, jos kunnioittaisin esim. juuri sairaanhoitajaa enemän kuin vaikka kassaneitiä, kampajaa, putkimiestä, poliisia jne. Miten ikinä perustelisin toisenlaisen ratkaisun?! Koska te teette ”niin todella rankaa työtä”? EI onnistu. Rankaa työtä tekee NIIN moni ei-sairaanhoitajakin. Kunnioitan ja arvostan JOKAISTA laillista, rehellistä työtätekevää ihmistä samalla tavalla. Ilman heitä mikään ei toimisi. Akateemikko saa minulta vielä ” erikoislisän” arvostusta. Ei enempää, mutta ei varmasti vähempääkään.
    Jos oikein miettii, mistä tuo mahdollinen sairaanhoitajien aliarvostus saataisi johtua, niin mieleeni tulee yksi esimerkki vuosien takaa. Joskus 90-luvulla televisiossa pyöri sarja nimeltä ”Ruusun aika”. Itse olin pieni tyttö tuolloin ja minusta perheen isä Esko Ruusunen oli upea ihminen; lääkäri, huumorintajuinen ja huolehtiva perheen isä. Eräässä jaksossa, missä mietittin perheen nuorimman mahdollista ”psyykkistä sairautta”, joka koulussa opettaja/terkkari oli ottanut puheeksi, totesi Esko suurin piirtein näin: ”Kyllä kai minä tiedän asiat paremmin, kuin joku saat….an terveydenhoitaja”. Justä näin! Tällanen pyöri siis televisiossa, supersuosotussa sarjassa. Niin typerä kuin tuo esimerkkinä onkin, niin aivan varmasti ruohonjuuritasolla on myös tällaisia ongelmia. Tuo sarjahan kuvasi siis niin todellisesti sen ajan perheitä. Noinko monissa perheissä (ilman lääkäri-isääkin) ajateltiin? Jos niin oli, niin toivon todella, että niin ei ole enää.
    Jos te sairaanhoitajat haluatte muutosta, niin te tarvitsette ASIA-argumetteja. ”Akkojen-kälkätys” ei auta ja tunteet (niin kyneleet kuin nyrkin heiluttamisetkin) voitte jättää myöskin narikkaan. Kun joskus ”suuren pöydän” ääressä ratkaust tehdään, niin vain ASIA-argumentit ratkaisevat. Niitä on täällä(kin) aivan liian vähän. Kuunnelkaa mitä toisinajattelijoilla on sanottavaa, kuunelkaa, miksi jotkut ihmiset ajattelevat toisin, mistä se johtuu, mistä se on saanut juurensa. Älkää heti teloittako, vaan kunnelkaa ja sen jälkeen miettikää ASIA-argumentteja, mieluiten sellaisia, jota ei voi vasta-argumetilla kaataa. Yrittäkää VAKUUTTAA vastapuoli.
    Yksi ASIA-argumentti oli mielestäni aika hyvä; ”mitä, tehdä kun kukaan ei enää honojen olojen/palkkojen takia halua sairaanhoitajaksi?”. Se on ongelma. Mutta valitettavasti siihen voi sanoa, että valtioilla on tilastonsa, josta nähdään, miltä hakijalukumäärät näyttävät ja niin kauan kuin tuo luku ei ole huolestuttava, niin asiaan ei tämän tiimoilta ole aihetta puuttua. Vasta-argumettina voisitte esim. sanoa, että kansantaloudellisesti teidän työnne on todella tärkeää, koska suuret ikäryhmtä vahentuvat ja työvoima loppuu. On siis tärkeää, että jokainen ”Matti ja Maija” on terve ja työkykyinen. Onko näin, sen tietää vain kansantaloustieteilija. En ole kansantaloustieteilijä, joten en tiedä.
    Esimerkiski tällä tavalla te  volisitte yrittää edetä ongelmassanne. Muutoin lienee vaikeaa jolllei mahdotonta.
    T: Mrs.Brown

    Tykkää

  38. Totta. Tuossa olikin hyvä kommentti,  että ihmiset eivät arvosta asioita joita saavat ilmaiseksi. Jos pitäisi miettiä kaksi kertaa että menenkö terveystarkastukseen tai 8000 euron leikkaukseen, niin arvostettaisiinko sieltä saatua ammattitaitoa ja apua enemmän. Onneksi olen kuullut monen hakeutuvan hoitoalalle, koska työssä täytyy olla tarkoituskin. Hoitajat eivät arvosta riittävästi itseään/omaa ammattiaan, niillä on siellä leikkaussalissa niin helppoa, kun käyvät kaikki samaan aikaan kahvilla. Niillä on vuodeosastolla helpompaa kun pääsevät irti töistä helpommin, täällä tarvitsee osata enemmän niin on hyvä että on pari euroa parempi palkka. Lääkärinvalassa sanotaan että suhtaudun kunnioittavasti kollegoihini, lisättäisiinkö se hoitajien valaan myös.

    Tykkää

  39. Ihana lukea tällaista tekstiä ihan törkeen pitkän ja kiireen viikonlopun loppupuolella( toisin yksi yö vuoro vielä tiedossa), ehkä minä tämän voimin jaksan senkin tehdä hymyssä suin! 🙂 terveisiä. akuutti osastolta suomen lapista

    Tykkää

  40. Keväiset terkut Tampereelta! 
    blogisi on yhtä viihdyttävä kuin hetki ystävän kanssa teekupin äärellä. Kiitos, kun nostit tämänkin aiheen pöydälle. Olen itsekin terkka ja sairaanhoitaja työterveyshuollon puolella ja tämä alamme, ’vain’ alkuliite tympii usein. 
    Arvostus kasvaa itsearvostuksesta, joten yritetään näyttää esimerkkiä!
     
    Auringonsäteitä arkeen;
    Johanna

    Tykkää

  41. Hei Johanna,
    olen hoitajan tytär ja lääkärin vaimo, olen koko elämäni seurannut terveydenhuoltoa sivusta ja nähnyt sen monimuotoisuuden. minun ei ole edes tarvinnut oppia arvostamaan terveydenhuollon ammattilaisia, se on osa minuutta. Hoitajat tekevät valtavan haasteellista työtä ja esim. terveyskeskuksissa saa todella laittaa ammattitaitonsa peliin, jos vain uskaltaa. (Hoitajiakin kun tuntuu olevan moneen junaan, niitä jotka haluavat päästä vähällä ja niitä jotka todella uskovat itseensä, tekevät työnsä itseään kunnioittaen ja innolla osoittaen aitoa kiinnostusta potilasta ja tilannetta kohtaa, eikä vain kommentoiden ”ei me nyt lähdetä tuollaisia toimenpiteitä tekemään, kun ei ole pakko”. Toisin sanoen hoitajien työ on jatkuvaa aallon harjalla olemista, kouluttautumista ja halua olla todella hyvä.( Ja tähän laajaan kirjoon mahtuu tietenkin kaikenlaisia ihmisiä ja tapoja tehdä työtä.)
    Puolisoni sanoo usein, että ilman hyvää hoitajaa työpäivät ovat usein yhtä kaaosta. Älykkäät hoitajat ottavat tilanteen haltuun, toimivat yhteistyössä ja ovat täydellinen oikea käsi esimerkiksi päivystystyössä. Uransa aikana hän on nähnyt kaikenlaisia lääkäreitä ja hoitajia ja siten oppinut todella arvostamaan tasavertaista työyhteisöä, jossa lääkärillä on omat työt, hoitajilla omat ja jossa molemmat työskentelevät yhdessä parhaalla mahdollisella osaamisellaan potilaan parhaaksi. (Työpaikat, jossa hoitajat joutuvat tekemään lääkärin töitä tai lääkärit hoitajien töitä ei ole tasapainossa) 
    Karvat nousevat pystyyn tilanteissa, joissa ihmiset haukkuvat, morkkaavat ja ikävästi arvostelevat terveydenhuoltoa ja sen henkilökuntaa, usein täysin syyttä. Ne jotka eivät tiedä hoitokäytännöistä, sairauksista ja niiden hoitamisesta, työn vaativuudesta ja haasteellisuudesta ovat ne jotka kärkkäimmin arvostelevat. Keskustelupalstoilta ja lehdistä/netistä ja naapureilta kuullut diagnoosit vaihtuvat pettymykseen eli toisin sanoen huonoon hoitoon potilaan mielestä. ”Menen yksityiselle hoidattamaan itseni kuntoon kun julkisella puolella ei osata”- kommentit tuntuvat olevan kauppojen käytävillä kaikuvia juttuja. Surullista..!
     
    Mutta yhtä kaikki, vain jokainen sydämessään tietää oman osaamisensa ja motiivinsa omaan työhönsä. Enkä osaa sanoa tekeekö leikkurissa henkilökunta arvokkaampaa työtä kuin esimerkiksi tk-sairaalassa..? Luulen ettei, (aika harva vaihtaisi paikkaa päittäin ja jos vaihtaisi, osaisi varmasti arvostaa toisen työtä). 
    Kiitos hienosta blogista, ja selkäsuorana kohti työn haasteita 🙂 
     
    -hanna
     

    Tykkää

  42. Aurinkoiset terveiset Helsingistä ja kiitos ihanista kuvista!
    Uskoisin että ne jotka aliarvostavat hoitajia eivät ole koskaan olleet tilanteessa, jossa he itse tai rakas läheinen olisi ollut sairaanhoidon tarpeessa… Mutta kyllä kaikki jotka ovat olleet vakavasti sairaana tai surusta ja huolesta kipeänä siinä vierellä, arvostavat sitä osaavaa, empaattista ja upeaa hoitohenkilökuntaa jotka elävät siinä tilanteessa mukana, ja omalta osaltaan tukevat paranemisprosessia. 
    Teette suunnattoman arvokasta työtä sairaanhoitajat, lastenhoitajat, terveydenhoitajat ja kaikki hoitoalan työntekijät. Me asiakkaat olemme kiitollisia siitä että olette alalle kouluttautuneet.
    Terkuin,
    Tiina

    Tykkää

  43. Nyky-yhteiskunnassa arvostetaan enemmän kylmiä arvoja, rahaa ja materiaa, kuin inhimillisyyttä. Raha vaikuttaa paljon myös hoitotyössä, ainakin Suomessa potilaat joutuvat jonottamaan hoitoa ja heitä pompotellaan hoitopaikasta toiseen, joten ymmärrän kyllä, jos tällaisen kohtelun kokeneet eivät hoitotyön tekijöitä niin paljon arvosta, vaikka tilanne ei suoraan hoitajista johtuvaa olisikaan.
    Työskentelen itsekin sairaalassa ja tiedän miten tärkeää työtä tehdään, joka ammattiryhmässä, ei vain hoitajat, mutta jatkuvat organisaatiomuutokset ja tehostaminen eivät voi olla näkymättä päivittäisessä työssä. Lähi- ja tuttavapiirissäni on useita tilanteita, joissa hoitoketju ei ole mennyt niin kuin olisi pitänyt, ja potilashan näissä kärsii ja se ei varmasti ole omiaan lisäämään alan arvostusta. Hyvää hoitoa saaneet varmasti arvostavat hoitajiaan.
    Televisiosta tuli mielenkiintoinen dokumentti Ruotsista. Siinä kerrotaan mm. kuinka monisairas infarktipotilas ei saa paikkaa sydänosastolla, koska dementian takia hänet luokitellaan ns. vaikeahoitoiseksi ja paikka halutaan varata helppohoitoisemmalle potilaalle. Huolestuttava suuntaus 😦
    http://areena.yle.fi/tv/1814096
    Valitettavasti ohjelma on katsottavissa vain Suomessa.

    Tykkää

  44. Iselläni arvostus sairaanhoitajien työtä kohtaan on noussut huimasti sen jälkeen kun sain kroonisen sairauden dioagnoosin ja olen alkanut käynyt säännöllisesti hoidoissa: olen saanut ammattitaitoista hoitoa ja nähnyt, miten henkisesti ja sosiaalisesta vaativaa, fyysisesti raskasta työtä sairaanhoitajat jaksavat tehdä hymy huulilla ja yhteenhiileen puhaltaen! En sano, etten olisi ennen sairaanhoitajien työtä arvostanut, mutta nyt kun on omakohtaisesti päässyt seuraamaan heidän työtään, osaa sitä arvostaa aivan eri tavalla. Itsestäni sairaanhoitajan työhön ei olisi! Sairaanhoitajien huono palkka on todellla iso epäkohta: työn vaativuus ei todellakaan näy palkassa!

    Tykkää

  45. Wohou miten hyviä ja mielenkiintoisia kommentteja! Pistäkää vaan lisääkin tulemaan jollette oo vielä viikonlopun aikana ehtineet tänne blogimaailmaan, ihan innolla luen ja seuraan tätä 🙂 Kiitos ja kumarrus mun puolesta!

    Tykkää

  46. Otanpa nyt kantaa tähän jokaisen ammatin arvostamiseen, vaikka varmasti monia kommentillani ärsytänkin. Mielestäni nyt ei kuitenkaan ole ihan oikein verrata sairaanhoitajan työtä vaikkapa kassaneidin tai siivoojan työhön, näissä kun ei vaadita minkäänlaista koulutusta, kokemusta tai erityisosaamista. Kuka tahansa koululainenkin voi kesätyökseen tehdä esim. siivoojan tai kassaneidin työtä. Toki näitäkin työtä ja niiden tekijöitä tarvitaan, ja näissä töissä on omat hyvät puolensa, esim. ettei ole tarvinnut opiskella ja ettei työt kauheasti vaivaa mieltä enää kotona eikä vastuu muutenkaan hirveästi paina, eli on henkisesti vähän kevyempää työtä. Älkäämme kuitenkaan verratko, että esim. siivoojia ja kassaneitejä pitäisi arvostaa, kuten esim. terveydenhoitajia. Ihan vaikka jo siksi, että kassaneidit ja siivoojat voivat tehdä työssään lukuisia virheitä ja voivat olla ajatuksissaan vaikka kukkaniityillä. Jotenkin kun nykymaailmassa työn tekeminen ei enää ole itsestäänselvyys, niin tuntuu että niitä (harvoja!) jotka ylipäänsä viitsivät työtä tehdä, pitäisi ihan siitä syystä arvostaa… Jokatapauksessa, itse olen insinööri, mutta alleviivan kyllä jokaisen Johannan sanan.

    Tykkää

  47. En haluaisi vaikuttaa tiukkapipoiselta, mutta kysyn silti ihan näin sh-kollegana, joka arvostaa työtään ja on sitä mieltä, että jokainen antaa itsestään joko arvostettavan tai ei-arvostettavan kuvan, eikö bloggaaja voisi kirjoittaa hieman parempaa kieltä? Ymmärrän, että tarkoitus on olla rento, mutta kyllähän ”rennosta tekstistä” helposti saa myös hieman yksinkertaisen kuvan.

    Tykkää

    1. Hei, voisin tottakai kirjoittaa korrektimpaa kieltä. Olisi myös mahdollista käyttää vain värejä musta, valkoinen ja beige ja olla sivistynyt ja arvokas rouva. Koska blogissa (onnekseni) on kuitenkin mahdollisuus käyttää vapaamuotoista kieltä, pitäydyn tulevaisuudessakin tässä. Ehkä pelko yksinkertaiseksi leimaamisesta ei ole minun kohdallani suurempi kuin halu ja into tehdä rentoa blogia juuri parhaaksi kokemallani tavalla. Toivottavasti minä puolestani en tällä kommentillani vaikuta näsäviisaalta, en vain voinut vastustaa kiusausta 😉

      Tykkää

  48. Hyvä kirjoitus ja paljon asiaa myös täällä kommettipalstalla. Itsestäni tuntuu, että lähes koko amk-koulutustaso on nykyisin aliarvostettua, alasta riippumatta. Kyllä Suomessakin vallitsee vahva hierarkia koulutustason mukaan ja yliopistokoulutusta arvostetaan aina enemmän. Vaikka yliopistossa monella humanistisella alalla pääsee kuitenkin suht helposti opinnoissa eteenpäin… Itse olen amk-tason insinööri ja työskentelen suunnittelijana rakennuspuolella. Myös me koemme olevamme aliarvostettuja, varsinkin palkkauksen suhteen 😉 Kaikkien ammattikuntien sisällä on näitä samoja ristiriitoja, työn vaativuuden, vastuullisuuden ja siitä saatavan korvauksen suhteen.
    Sairaanhoitajien huonosta palkkauksesta Suomessa aina puhutaan, mutta minulla ei kuitenkaan ole mitään käsitystä minkälaista palkkaa he saavat? Voisiko joku alalla oleva valaista asiaa? Itse tosiaan työskentelen insinöörinä yritysmaailmassa ja tällä hetkellä, 6-7 vuoden työkokemuksella palkkani on n. 2800 €/kk. Kovin paljon yli 3000 € en tule koskaan pääsemään.
    -Marie

    Tykkää

  49. En tiedä Norjan systeemistä, mutta Suomessa maistereita valmistuu yliopistosta. Täällä sairaanhoitaja/terveydenhoitaja on amk koulutus ja yliopistossa voi sitten jatko-opiskella noilla pohjilla hoitotieteiden maisteriksi. Jokatapauksessa hieno ja tärkeä koulutus, oli nimi nyt mikä tahansa!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: