Merdø

Se kuulostaakin ihan ranskalta. Märdöö. Ja kun etelänorjalaiset vielä ääntävät ärrän ihan ranskalaisittain murtaen.

Mutta ei siellä kauheasti etelänorjaa kuulunut. Merdøssa oli paljon siististi puhuvia ja pukeutuvia pääkaupunkiseutulaisia. Paljon hienoja veneitä. Paljon idyllisisä pikkuteitä vanhojen talojen väleissä. Ihan kuin Saaristonlapsissa.

Mutta paljon ihmisiä.

Mun täytyy käydä tuolla joskus kesälomakauden jälkeen. Ihan yksin, niin että ehdin kiertää koko saaren. Nyt en nähnyt saaren takaosaa ollenkaan, sellaista pyöreiden kivien peittämää, kilometrejä pitkää rantaa jossa tuulentuivertamat puut ovat kasvaneet vinoon.

Näin vain sen puolen, jonne siististipuhuvat oslolaiset tulevat kesälomallaan ja jossa lämmitetty pakastepitsa maksaa 25 euroa.

Hyvä puoli se oli sekin. Kuuma kesäpäivä parin kylmän keskellä. Päivä, joka meni aivan liian nopeasti. Niinkuin hyvillä päivillä on tapana. Niin ettei melkein ehtinyt edes kuvia ottaa. Ja niin, että melkein nukahti lautan penkille kotimatkalla. Äitin jaloille: