Kaunis ilta

 

Se oli. Oikein kaunis. Meillä on itseasiassa ollut monta kaunista iltaa tällä viikolla.

Vähän niinkuin täällä aina on. Aika kauniita juttuja. 

Ihan niinkuin elämä muka olisi.

 

Mulla ei nyt jotenkin oikein ole sanoja. Mietin taas vain, että kaikki nämä kauniit hetket ovat niin tärkeitä. Eikä niitä ole ollenkaan hölmöä jakaakaan, vaikka maailmassa paljon kurjaa tapahtuukin. Tai juuri siksikin. Juuri siksikin on tärkeää jatkaa kauniiden asioiden näkemistä. Ja jakamista. Ei siitä tulisi mitään, jos kaikki vaipuisivat synkkyyteen. Se ei vaan oikein onnistuisi. Että valittaisin, että lakkaisin kuvaamasta kauniita asioita, olemasta kiitollinen. Hitto että tuntisin itseni kiittämättömäksi!

 Elämä ei ole ollenkaan aina kaunista, se on vähän sellaista selviytymistaistelua. Epäreilua ja armotonta. Aina ollutkin. Elämässä on ja aina tulee olemaan ylämäkeä ja vastusta. Siitä on tarkoituskin rämpiä läpi ja silti pidettävä pää pystyssä. On oltava pikkasen vahva ja sitkeä. Eikä koskaan annettava periksi. 

Ja nähtävä ne kauniit asiat. Jos haluaa uskoa tulevaisuuteen. Jos haluaa uskoa, että täällä on jotain minkä tähden jatkaa eteenpäin. Ihan sama käykö kamppailua Välimeren rannalla vai oman päänsä sisällä. Välimeren rannalla suurin onnenkyynelten ja hymyn aihe on päästä sinne rantaan. Ilman mitään. Siihen verrattuna pitäisi kai meilläkin olla aiheita hymyyn ja tyytyväisyyteen? Monta.

Ei ollut tarkoitus saarnata. 🙂 Vähän vain purkaa ajatuksia. Ja sanoa että pää pystyyn ja eteenpäin rämpimään! 🙂

Parhaita ovat ne, jotka rämpivät ja silti jaksavat hymyillä. 

Nähdään pian taas. ❤

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

15 vastausta artikkeliin “Kaunis ilta

  1. Niin totta! Upeasti kirjoitettu!
    Viime päivinä on mielessä on ollut ristiriitaisia ajatuksia elämän epäreiluudesta. Olen melkein voinut pahoin miettiessäni mitä maailmassa tapahtuu. Kuinka ihminen voi olla toiselle niin julma. Mutta sotiahan on toki ollut aina, kuten pakolaisiakin. Nykypäivän yltäkylläisyydessä se ehkä tuntuu pahemmalta kuin aiemmin, kun toisilla on kaikkea ja toisilla ei mitään. Tuntuu melkein väärältä olla onnellinen, vaikka juuri niin pitäisikin tehdä. Olla onnellinen ja kiitollinen siitä mitä on, huomata kuinka onnekas onkaan! Life is good.
    Ja oman osansa voi tehdä vaikka lahjoittamalla vaatteita vastaanottokeskuksiin tai antamalla rahaa keräyksiin. Suhtautumalla avoimesti pakolaisiin. On vaan ajateltava, että se riittää. Koko maailman pahuutta ei voi omilla hartioillaan kantaa.
    Nautitaan elämästä!

    Tykkää

  2. ”Parhaita ovat ne, jotka rämpivät ja silti jaksavat hymyillä.”
    Ajattelin heti, että tuosta lauseesta on runoksi, niinpä kirjoitin sen innoittamana haikun haikublogiini! ?
    https://nojatuolihaikuilija.wordpress.com/2015/09/11/katse/
    Haikublogistani löytyy tunnelmapaloja, yhteiskuntakritiikkiä, valokuvia – sekä enkelipimun pikkutuhmat haikut! ? Lisäksi sieltä löytyy linkki Haista haiku! -haikukokoelmaan (joka muuten toimii myös offline-versiona!) ”Julkean” mainostaa blogiani täällä, ja muuallakin aina tilaisuuden tullen, koska runojen on hyvin vaikea pärjätä ”kilpailussa” muoti-, fitness- ym. blogien kanssa! ? Joskus kannatta kuitenkin kokeilla jotain erilaista!

    Tykkää

  3. Vierailija kirjoitti:
    Joopa joo taas.  Ne pakolaiset ovat nuoria miehiä, jotka jättäneet perheensä kuolemaan ja paenneet itse. Ota ruusunpunaiset lasit pois silmiltäsi. Jättäisikö sinun miehesi teidät ja pakenisi itse ?

    Ja tämä liittyi asiaan miten?

    Tykkää

  4. Hienoja ajatuksia ja upeita kuvia. Jokainen päivä on lahja ja sellaisenahan se tulisi myös ottaa vastaan.

    Tykkää

  5. ”Ne pakolaiset ovat nuoria miehiä”
    Ehkäpä kannattaisi hieman leventää näkökenttää ja huomata, että pakolaisissa on lapsia, yksinäisiä naisia, ja ihan kokonaisia perheitä. Ei vain nuoria miehiä. Se on hienoa, että ruotsalaiset ovat sentään vähän ravistelleet suomalaisia, ja muistuttaneet Ruotsiin rantautuneista sotalapsista!
    Hyvän aiheen toit tapetille, kiitos Johanna! Kyllä me voimme iloita myös pienistä, kauniista asioita ympärillämme, muuten sairastumme ja kylvämme pian pahaa oloa itsekin ympärillemme. Ei sitä kokoajan voi olla huolissaan maailman tapahtumista… vaikka se pienen pojan ruumis rannalla järkytti ainakin minua kovasti. Auttaa voi aina omalla tavallaan, ja saa olla kiitollinen, että on lämmin koti ja katto päänsä päällä.
    Mieheni kertoi mikä häntä oli säväyttänyt yhtenä aamuna. Auton viereen oli moottoritiellä pysähtynyt eläinkuljetusauto ja töpselinokat olivat sieltä raoista haistelleet ulkoilmaa, no hänelle oli tullut haikeus että ne näkevät ehkä viimeisen kerran nousevan aamuauringon.
    Se on tosi surullista että Suomessa on asiat näin rempallaan, eikä tähän ole tartuttu aikaisemmin ja että eletään liian leveästi.
    Kaikesta huolimatta aurinkoista viikonloppua!

    Tykkää

  6. Vierailija kirjoitti:
    Joopa joo taas.  Ne pakolaiset ovat nuoria miehiä, jotka jättäneet perheensä kuolemaan ja paenneet itse. Ota ruusunpunaiset lasit pois silmiltäsi. Jättäisikö sinun miehesi teidät ja pakenisi itse ?

    Suosittelen myös tarkistamaan faktat, ennen kuin lähtee julkisesti näitä kuuluisia lehtiotsikoita eri foorumeissa puimaan. Mm. tämä The Guardianin oheinen artikkeli on hyvä lukea. http://www.theguardian.com/world/ng-interactive/2015/jun/09/a-migrants-j

    Tykkää

  7. Vierailija kirjoitti: Kyllä minäkin voisin ajatella, että lähettäisin sodan jaloista pois lapset, myös nuo nuoret miehet, en haluaisi lasten kärsivän ja kuolevan enkä joutuvan sotimaan…
    Johannan alkuperäiseen viestin ajatuksen kyllä jaan täysin, ei voi kantaa koko maailman murheita harteillaan. On kuitenkin lupa olla onnellinen ja nauttia elämästä. Ei se elämä ole kenellekään pelkkää iloa ja onnea, ongelmansa on kaikilla ja murheensa. On hienoa jos niiden keskellä ja niistä piittaamatta näkee elämässä niitä  hyviä ja kauniita asioita ja jaksaa niiden voimalla, sen sijaan, että jäisi rämpimään siihen kurjuuteen.
    Kauniita nuo kuvasi! Hyvää viikonloppua!

    Vierailija kirjoitti:
    Joopa joo taas.  Ne pakolaiset ovat nuoria miehiä, jotka jättäneet perheensä kuolemaan ja paenneet itse. Ota ruusunpunaiset lasit pois silmiltäsi. Jättäisikö sinun miehesi teidät ja pakenisi itse ?

    Ja tämä liittyi asiaan miten?

    Tykkää

  8. Samoja ajatuksia olen miettinyt ja juuri huomannut, miten paljon kaunista elämässä on. Joskus kaikki kauneus jää vain kiireen ja negatiivisten uutisten varjoon. Ihana kirjoitus, melkein tuli tippa linssiin kuin luin. ❤ 🙂 Hyvää viikonloppua!

    Tykkää

  9. Mahtava teksi! Upeat kuvat!
    Kiteytit juuri minunkin ajatukseni tähän tekstiin! Olet täysin oikeassa 🙂

    Tykkää

  10. Postauksen idea? Vaillinaiset lauseet ovat vähän töksähteleviä. Ollaan jokainen kiitollisia siitä mitä on, ja autetaan toisia mikäli mahdollista. 

    Tykkää

  11. Heippa, en jostain syystä pysty vastaamaan jokaiselle yksitellen… :/ 
    Yritän vastata tähän. 🙂
    En mielestäni ottanut kauheasti kantaa pakolaisasiaan tässä; en vaaleanpunaisilla laseilla tai muuten… Enkä oikeasti osaa sanoa, miten mieheni reagoisi… toivottavasti ja luultavasti yrittäisi ottaa meidät mukaansa. 
    Postauksen ideaakin kysyttiin… No, kuten sanottu mulla ei ollut kauheasti sanoja. Postauksen idea oli kuvat ja juuri se Pirkko, että ollaan kiitollisia siitä mitä on. 🙂 Ja vaikka joskus tuntuu melkein siltä, että on väärin ”nauttia” (eli toisaalta juuri olla kiitollinen) omasta hyvästä tilanteesta, niin ei sitä voi lopettaa. Saa nauttia ja olla kiitollinen. 
    Kiitos kommenteista. <<3

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: