Pari sanaa ulkonäostä.
Itsetunnosta.
Ulkokuoresta ja sisäpuolesta.
Nykypäivästä ja paineista.
Vaikka me mun ikäluokan naiset olemmekin vähän yli näistä ulkonäköpäänvaivoista (luojan kiitos). Mutta meillä on sitten ehkä uusi päänvaiva; tyttäremme. Tai kuten mulla työni puolesta muutkin nuoret tyttölapset.
Toivon usein, ettei mun lapsille tulisi mitään hassuja ulkonäköpaineita. Lähinnä Ainolle, joka on tyttö, Tiedättekö kun nykyään nuorten tyttöjen ulkonäköidolit ja vertailun kohteet ovat usein suoraan sanottuna epätodellisia.
Instassa suosittuja tilejä tuntuvat pitävän monet tytöt, joilla on jollain tavalla epätavallinen vartalo; sellainen, jota on melkein mahdoton saavuttaa. Mainosten naiset on photoshopattu "täydellisiksi". Fitnesskin saattaa olla -kaikessa urheilullisuudessaan- vähän epäedullinen ihailun kohde; se on vartalonmalli, joka on hyvin vaikea saavuttaa.
Tällä nykypäivän cocktaililla on nuoren tytön helppo olla tyytymätön omaan ulkonäköönsä. Tai aikuisenkin. Alkaa toivomaan muutosta, sunnittelemaan kirurgiaa. Häpeämään omaa ulkonäköään, kärsimään huonommasta itsetunnosta.
Juuri missään ei näytetä ihan tavallista nuorta tyttöä. Saati aikuista naista.
Huomio on jotenkin ihan kamalasti ulkokuoressa. Kuten tiedämme. Täälläkin. Tiedän. Mutta uskon ja yritän silti, että huomio on täällä jossain muuallakin. Luulen ja toivon, että minä ja blogi olemme jättäneet jäljen ja koskettaneet jostain muusta syystä kuin mun ulkonäöstä.
Meillä ei kauheasti puhuta ulkonäöstä. Yritän ainakin. En ole kai koskaan puhunut mitään; hyvää tai huonoa omasta ulkonäostäni. Se ei ole teema. Se saa rajoittua suuresti blogiin. 😉 Ja mun pääni sisälle; se tulee tottakai mieleen peiliin vilkaistessani. Useimmiten olen ihan tyytyväinen. En aina, mutta en jää ulkonäköä juuri miettimään. Hui kauhia, saatan ajatella jos oikein huono päivä on. Tai että onneksi kukaan ei näe nyt. Vähän irvistää. Mutta jatkan matkaa peilin ohi ja teen jotain muuta.
Ulkonäkö ei ole teema. Ei mulla olisi siitä edes kauheasti sanottavaa. Kaikki ovat sen näköisiä kuin ovat. Sille ei edes niin kauheasti voi tehdä.
Kauniit kasvot unohtuvat aina. Joku on aina kauniimpi. Kauniita naisia on paljon. Ei niitä ulkosia asioita muisteta seuraavana päivänä. Silloin odotetaan jo jotain uutta.
Mutta se mitä teet, se miten saat ihmiset tuntemaan ei ehkä unohdu koskaan.
Ulkonäollä ei ole mitään väliä, jos astut huoneeseen valloittavasti hymyillen ja saat lämmön syttymään muidenkin rinnassa. Jos juttelet avoimen ystävällisesti kaikille; katsot silmiin ja sanot jotain kaunista. Kasvosi jäävät ehkä mieleen vuosikymmeniksi.
Jos alat yhtäkkiä soittamaan pianolla uskomattoman kaunista sävelmää. Jos otat asiakkaasi vastaan ystävällisesti. Tanssit kauniisti. Lohdutat itkevää.
Se mitä teet, miten olet, tekee sinusta ikimuistoisen. Siihen ei ulkonäkö pysty.
Sitä paitsi persoonallinen ulkonäkö jää usein vielä paremmin mieleen. Se, että sulla oli hassusti vähän vino hymy. Silmät syvällä. Pyöreät posket. Mitä vain. Jotain, mistä on yhtäkkiä tullut maailman viehättävin ominaisuus. Jotain, mitä ei koskaan unohda.
Sen yritän välittää lapsilleni. Sitten joskus jos ulkonäostä tulee teema. Toivottavasti ei kauhian paljon. 🙂
kalastajanvaimo.com 
loistavia ajatuksia ja niin totta.
TykkääTykkää
Hyvää maanantaita! 😛
TykkääTykkää
Kirjoitit kauniisti. Tätä me kaikki tarvittaisiin enemmän, muistutusta, millä todella on väliä:)
TykkääTykkää
Niinpä; periatteessa ihan itsestäänselvyyksiä, mutta joskus hyvä ottaa esille/ kuulla.
TykkääTykkää
Naulan kantaan! Kiitos, että otit kantaa tärkeää aiheeseen 🙂 Ihanaa alkavaa viikkoa teidän perheelle ❤
TykkääTykkää
Oikein ihanaa viikkoa sinnekin! ❤
TykkääTykkää
Johanna, kirjoitat kauniisti ja ajatuksesi on hyvä. Pari sanaa silti: pidät blogia, joka perustuu sanojesi lisäksi vahvasti visuaalisuuteen ja esittelet siinä paljon vaatteita. Kyllä tätä blogia seurataan paljon niiden seikkojen takia. Vaikka teillä ei sanoilla puhuttaisikaan ulkonäöstä, välittyy ulkoisten seikkojen arvostus lapsillesi myös toimintasi kautta. Jumppaat, meikkaat ja kiinnität paljon huomioita pukeutumiseen. Teot ovat aina vahvempi viesti kuin sanat. Mutta ei ulkoisen kauneuden arvostamisessa ole mitään pahaa, niin kauan kuin jaksaa muistaa että elämässä on paljon muutakin, tärkeämpiä asioita. Onneksi taidat olla onnistunut myös siinä!
TykkääTykkää
Oi niin totta Emilia, mietin tota samaa, mutta ajatus hukkui jossain vaiheessa. Tottakai tekojen merkitys on vielä suurempi kuin puheiden, mutta ihan mieluusti annan liikunnallista esimerkkiä lapsille. Meikkaamiseen käytän aika vähän aikaa päivässä ja senkin ennen kuin lapset edes heräävät (noin karkeasti sanottuna), mutta ihan mieluusti annan toki senkin esimerkin että itsestään pitää huolehtia. Kohtuus ja keskitie… 🙂 Hyvä kommentti 🙂
TykkääTykkää
Hyvä postaus!
Tämän saman asian on kiteyttänyt Jenni Pääskysaari kirjaan Tyttö sinä olet.. . joka on tarkoitettu tytöille itselleen luettavaksi. Ostin sen jo valmiiksi , annettavaksi lapsenlapselleni, sitten kun on ikää tullut. Itse luin sen ja mielestäni on hyvä ja rohkaiseva kaikin puolin.
-päivi-
TykkääTykkää
Oi, en tienytkään! tai olen kuulut kirjasta, mutten tienyt sisältöä. Loistovinkki, kiitos!
TykkääTykkää
Samaa mieltä Emilia kanssa. Uskon, että lapsesi kyllä tietävät ulkonäön merkityksen sinulle… Kun meikkaat, keimaat ja otat kuvia itsestäsi. Samaa ajattelin siitä ”pitäisi”postauksesta. Sinä joka saat niin paljon aikaiseksi. Teet ja touhuat. Sitten postaat tuollaisesta aiheesta. Mutta siis ei mitään jos nämä ovat aitoja ajatuksia. Jotenkin tuli ristiriitainen fiilis toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Tällaiset ”ei ulkonäöllä ole väliä” postaukset on varattu meili ei niin timmeille ja näteille ?
TykkääTykkää
Jäin miettimään onko blogin estetiikalla, vaatteineen ja muine visuaalisine elementteineen todella ristiriitaa tässä esitettyjen ajatuksien kanssa?
En itse näe asiaa ristiriitaisena.
Olen taiteilija ja estetiikka, niin kotona, ympäristössä kuin myös oman olemuksen myötä pukeutumisessa ja ”koristautumisessa” tuottaa iloa!
Ja aivan muut arvot ja asiat, kuten henkiset, ovat kuitenkin niitä elämää kannattelevia ja tärkeitä.
Kyky nähdä ja luoda kauneutta on myös arvo sinänsä. Ulkonäköpaineet, joista tässä puhutaan ovat mielestäni aivan eri asioita. Siinä on päinvastoin kyse kyvyttömyydestä nähdä kauneutta elämän monimuotoisuudessa.
TykkääTykkää
Ajattelin itse samoin; moni seuraa varmasti blogia myös kuvien vuoksi (niitä on paljon ja tykkään tosiaan panostaa visuaaliseen puoleen), mutta varmasti juuri siksi, että ne saavat lukijan/ katsoman tuntemaan jotain. Herättävät tunteita; eivät ulkonäköpaineita! 😀 Aivan samaa mieltä mifi, hyvä pointti tämäkin.
Enkä voisi valitettavasti kirjoittaa vain ”kauniille ja timmeille” varatuista aiheista :D, tyhmähän olisin jos sulkisin omat ajatukseni pois blogista, jonka kautta mulla on mahdollisuus vaikuttaa tärkeämpiinkin asioihin. Tai jos yrittäisin esittää että ”Helpostihan arjessa ehtii kaiken tämän mitä minä teen, ei mulla yhtään tiukkaa tee. Ettekö te muut ehdi ja saa aikaiseksi?” :’D Aikamala. :)) Mun on vaan pakko kirjoittaa myös näistä valilä. 😉
TykkääTykkää
Olen samaa mieltä kanssasi. Kyllä Johanna kirjoituksesi sotii hieman sitä vastaan, mitä tuot kuvillasi esimerkiksi esille.
TykkääTykkää
Olet niin oikeassa tuosta persoonallisesta ulkonäöstä, sellainen jää paljon paremmin mieleen ja jotenkin miellyttää myös enemmän silmää. Mutta kauneus on katsojan silmissä, ja hyvä niin!
TykkääTykkää
Kiitos taas kauniista ajatuksesta<3
TykkääTykkää
Hei vain Johanna ja mukavaa syksyä 🙂
Minä olen seurannut blogiasi jo pidempään ja joskus harvoin jotain kommentoinutkin. Toki aikanaan blogiisi päädyin kivojen kuvien takia ja kauniita kuvia on mukava katsoa vieläkin. Mutta jos sinulla ei olisi aina myös hyvää asiaa täällä niin olisin varmaan jatkanut matkaani johonkin toiseen blogiin ja sieltä taas eteenpäin. Pidän sinun tavastasi kirjoittaa ja antaa aina vähän ajattelemisen aihetta. Välillä on mukavia keveitä juttuja ja välillä painavampaa asiaa. Jatka samalla linjalla.
TykkääTykkää
Täällä yksi uskollinen lukija,mutta harvoin jaksan kommentoida ( terveydenhoitajan työ ja 3 teiniä,you know). Olen aiemmin kommentoinut vuorotyäläisenä,mutta nykyään teen sentään jo päivätyötä;vähän helpottaa. Täällä Suomessa kun ei helposti osa-aikatyötä tehdä.
Mutta siis aiheeseen.Osui ja upposi.Itselläni on kaksi teinityttöä.En ole voinut välttyä kuulemasta ja näkemästä,miten armottomia itseään kohtaan tytöt ovat. Olemattomia läskejä siellä täällä, ja viimeksi tyttäni kärtti rahaa valokynän ostamiseen.Siis what? Olen vasta nyt itse opettelut sen käyttöä;ei rippikouluikäinen mitään valokynää tarvitse. Meikaan ja laittauduin itse mielelläni ja vietämme tyttöjen kanssa ”kauneuspäiviä” eli teemme kasvonaamiot,hoidamme jalat pehmoisiksi ja syömme jotain hyvää. Samalla tulee puhuttua siitä miten tärkeää on toki hoitaa itseään niin jaksaa paremmin.
Tuskin olen täydellinen naisenmalli omille tyttärille,varmaan sorrun välillä puhisemaan omista jenkkakahvoista heidän kuullen ja teenv armasti muitakin virheitä,mutta parhaani yritän.Käyn vielä halimassa vastaanhagoittelevia tenejä ja kehun kauniiksi.Tykkäävät kyllä,vakka vetäytyvät äkkiä pois:)))
-kirsi-
TykkääTykkää
Niin totta joka sana ja ihanasti kirjoitettu! Miten tämän oppisi arjessakin aina muistamaan. Että huonona hiuspäivänä vaan leveämpi ja iloisempi hymy, johon huomio kiinnittyy! 😉
TykkääTykkää
Voi kun olisin saanut elää tuollaisten terveiden ja hyvää itsetuntoa tukevien ajatusten ja tekojen keskellä ulkonäköäkin koskien. Ulkonäöstä on tullut ns. teema, kun äitini on aina verrannut meitä sisaruksia myös ulkonäön suhteen. Minä en ollut sisaruksista se klassinen kaunotar ja rotunainen, vaan enemmän persoonallisen näköinen, mistä ei juuri kiitelty tai tsempattu. Oman sävynsä on tuonut myös ankara uskonnollisuus, jossa ulkonäkö ja esim. paino oli muiden määriteltävissä ja kontrolloitavissa. Olen tehnyt pitkän matkan näiden asioiden kanssa ja olen ihan tyytyväinen itseeni tänä päivänä. Salliva ja hyväksyvä suhtautuminen omaan kehoon on tullut kovien kipupisteiden kautta. Kiitos Johanna kirjoituksestasi. Aistin, että hyvin terveellä ja rakentavalla pohjalla jaat ajatuksiasi. Olen esteetikko ja nautin suuresti myös blogin kuvallisesta annista.
TykkääTykkää
Hyvä teksti!
Ite en kokenut ristiriitaa tämän postauksen ja sun blogin sisällön välillä, päin vastoin, koska kuten itsekin sanoit, muiden aiheiden vuoksi tätä seuraan, en sun ulkonäön:) Kaikkein eniten näiden vuosien aikana oon pitänyt niistä postauksista, joissa oot avautunut enemmän ja samalla antanut ajattelemisen aihetta. Joskus siihen on riittänyt joku yks lause postauksen keskellä, mitä ei välttämättä oo ees niin tarkotettu merkittäväksi, mutta se on vaan siinä kohdassa itelle iskenyt, ja sitten on niitä kirjotuksia, joissa oot nimenomaan pohtinut syvemmin, esimerkiksi tää teksti. Mulla on tapana tallentaa puhelimen muistiinpanoihin millon mistäkin semmosia tekstejä ja lauseita, jotka on itelle jollain tapaa tärkeitä, kauniita tai koskettavia, sinne on tallentunut kyllä monta sunkin lausetta:) Mulla ne sun kirjotukset erityisesti on olleet se suurin syy, minkä vuoksi mä tätä bogia seuraan.
Tietenkin pidän myös kauniista kuvista; merenrannoista, maalauksista, neuleista, sisustuskuvista ja päivän asuista. Silti ne sun omat ajatukset vie aina esteettisyydeltäkin voiton, niihin oon palannut monesti myöhemminkin, niin kuin muutama päivä sitten just siihen syyspostaukseen, jossa kuvasit syksyn tuloa: kirpeetä ilmaa, punasia poskia ja elämän hidastumista. Sekin tais olla jo parin vuoden takaa:)
Sun kirjotukset on maalaisjärjellä luotu ja lisäksi vielä kirjotat ne sun ajatukset ylös niin kauniisti, välillä kyyneliin saakka koskettavasti. Niistä teksteistä nimenomaan mulle on välittynyt susta semmonen terveen elämänilonen, hyväntahtonen ja ihmisistä välitävä kuva -ja se on se asia, miks mä täällä sun blogia edelleen seuraan. Että siellä on aito ja luonnollinen ihminen kaiken takana. Ja vaikka sä oot ulkoisesti kaunis, sillä ei ois kyllä väliä, jos sisällä ei ois mitään annettavaa ja jaettavaa. Joten mun kohalla et oo luonut ulkonäköpaineita, ennemminkin saat aina yrittämään elää tätä elämää enemmän, tekemään sitä mistä pitää, ihan omana ittenään:) Saat paljon hyvää mieltä aikaan:)
TykkääTykkää
Juuri näin! Elämä ulkonäköasian kanssa on kyllä jatkuvaa tasapainoilua. Lähtisin esimerkiksi oikein mieluusti ilman meikkiä aamuisin liikenteeseen, mutten koe, että ihoni on siihen tarpeeksi ”hyvä”. Toisaalta en myöskään haluaisi olla pyntätty. Välillä, kun napsii kuvia, sitä ajattelee samoin kuin peilin ääressä ”Vitsit, nyt näytän hyvältä!” ja toisinaan taas, et voi ei, toltako mä oikeasti näytän. Tosta syystä en ole osannut aloittaa instatiliäkään. Miksi jakaisin ne täydellisen onnistuneet kuvat, kun olen epätäydellinen luonnossa, ja miksi taas laittaisin ne hirveät sinne, kun ei niitäkään kukaan halua katsella. 🙂 Oon kriittisimpinä päivinä ajatellut, et instan ja facen perusteella saa sen käsityksen, et kaikilla menee hienosti, on happeninkiä ja kaunista pintaa, mut ihmisten sielun elämässä on ”vajausta”. Et katsookohan ne omaa faceaankin ikään kuin ulkopuolisen silmin ja uskottelee, et kaikki on niin hienosti kuin miltä näyttää. Kuulostaapa synkeältä; oon oikeasti positiivinen, mutta tämä somemaailma saa välillä synkistymään! 😉
TykkääTykkää
Uimahallissa saa nähdä jos jonkin näköisiä naisvartaloita, avartaa niin pienen kuin isommankin tytön/naisen näkemystä.
TykkääTykkää
Ihana. Kirjoitat kauniisti 🙂
TykkääTykkää
Huippu kirjoitus tähän ulkonäkökeskeiseen aikaan.Kiitos.
TykkääTykkää
Kauniisti kirjoitettu. Näinhän se on, että ulkokuori voi olla miten kaunis tahansa, mutta jos sen sisällä asuu ilkeys ja paha, haihtuu lumous pian tomuna ilmaan. Toisaalta maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät ensinäkemältä ole kauniita, mutta päästyämme heitä lähemmäksi hyvyys loistaa kauneutena läpi. Kauniita ajatuksia viikkoosi!
TykkääTykkää
Oon joskus miettinyt että jos ihmiset käyttäisivät puoliksikaan yhtä paljon aikaa sen miettimiseen miten voisivat olla ns parempia ihmisiä (äitejä, isiä, puolisoita, siskoja, veljiä, tyttäriä, poikia, ystäviä, työntekijöitä – mitä rooleja kenelläkin elämässään on) vrt sen pohtimiseen, miten omaa ulkonäköä voisi muuttaa paremmaksi, niin maailma olisi aika paljon parempi paikka! Kukaan meistä ei tule paremmaksi äidiksi laihduttamalla viittä kiloa, kukaan ei tule paremmaksi työssään ostamalla uusia vaatteita, ei tule paremmaksi kumppaniksi vaikka kuinka kiinteyttäisi jenkkakahvat pois, ei tule paremmaksi ystäväksi vaikka hoitaisi itselleen ”täydellisen ihon” tai poistaisi häiritsevän luomen kasvoista. Ei ole mitään pahaa olla esteettinen ihminen ja huolehtia ulkonäöstään, pointtina vaan on se, että ihmisillä menee hirveästi aikaa niiden ulkonäköasioiden murehtimiseen – eivätkä ne todellisuudessa kuitenkaan tee meistä sen parempia ihmisiä..
TykkääTykkää
Melkoinen pakarasto
TykkääTykkää