huivi By Malene Birger / mekko H&M
Näissä menty. Puoliksi piilossa. Ihanasti suuren mekon ja suuren huivin turvassa.
Siltä varalta että jollei jaksakaan.
Tiedättekö kun aina aamulla herätessä ei ole sellainen jippii uusi päivä, uudet mahdollisuudet -olo? Joskus on se sellainen onko pakko -olo. Että onko missään mitään järkeä. Onko mun pakko olla aikuinen. Vai mitä jos vain jäisin…
Eikä sitten kuitenkaan koskaan jää. Kun nyt on jo hereillä. Kun ei se selkäranka anna periksi. Se nousee. Se vaan lähtee aina liikkeelle ja oikeastaan ne unensekaiset hassut ihmettelyt kääntyvät positiivisiksi uusi päivä -fiilistelyiksi siinä missä silmä tottuu valoon. Tai viimeistään kun saa kahvia.
Tai viimeistään kun tapaa työkavereita.
Multa on joskus kysytty, ihmetelty ja naureskeltukin, että miksen lopeta päivätyötäni ja ryhdy täyspäiväiseksi bloggaajaksi. Vastaus on kai yllä. Olen aivan liian erakko jäämään pois töistä. Minusta tulisi ihan sekopää.
Ja paitsi että tarvitsen, myös tykkään tehdä töitä, mulla pitää kai aina olla jotain puuhailtavaa.
Sitäpaitsi jos se ajatus että en jaksa – en jaksa olla tyylikäs, en jaksa puhua kokouksessa, en jaksa meikata, en jaksa olla mitään – jos se ajatus tulee, niin eihän se mitään. Eihän mun tarvitse ollakaan, mietin hymyillen. Eihän mun tavitse ollakaan mitään. Riittää että olen (minä). Ja vaikka vähän piilossa niinä päivinä kun siltä tuntuu. ❤
Hyvää perjantaita!
Seuraavaksi tulee varmaankin mun pikkujoulukauden ainoa asu (meinaan mennä kaikki pikkujoulut samassa) ja vähän hiuskriiseilyä (värjäsin just ite). 😀
kalastajanvaimo.com 
ihania kuvia! näissä kuvissa näytät ihan oikealta kalastajan vaimolta 🙂
TykkääTykkää
😀 kiitti 😀 😀
TykkääTykkää
Tuo on niin totta että ajatus siitä ettei tarvitse olla ”jotain” helpottaa monia juttuja. Itse olen juuri valmistumassa fysioterapeutiksi ja koen suurta epävarmuutta siitä että nytkö mun pitäisi tietää kaikki ihmisen kehosta ja siitä miten se toimii. Muistutan itseäni vähän väliä siitä että ei tarvitse. Tästä se alkaa se oppiminen. Teen niillä taidoilla mitä minulla on ja mitä en nyt tiedä, selvittelen sen ensikerraksi.
Aina ei voi myöskään olla positiivinen – ilon kukkaa on kasteltu useilla kyynelillä.. Sitten se kukkii taas entistä ihanammin.
Mukavaa viikonloppua ❤
TykkääTykkää
Näin on -kiitos kommentista. Tällaisina hetkinä auttaa hurjasti myös kuulla se muiltakin… 🙂
TykkääTykkää
Juuri näin, naulan kantaan! Lohduttava kirjoitus, joka sai taas nyökyttelemään 🙂
TykkääTykkää
Ja hyvä taas kuulla etten ole ainoa ;))
TykkääTykkää
Voi miten kauniit värit talvikuvissasi onkaan! Ja asu sopii noihin väreihin tismalleen. Kaunis huivi! Hyvää pikkujouluaikaa!
TykkääTykkää
Hyvää pikkujouluaikaa tosiaan! Se piristää kummasti kun on pieniä juhlia koko ajan 😀
TykkääTykkää
Olipa ihana kirjoitus! Sanoin (tai tunnustin juuri ennen nukkumaanmenoa) vast’ikään miehelleni, että voih -kun on niin parka-olo. Hän vastasi, että kaikkihan me ollaan (ainakin välillä). Ja lisäsi, että maailma olisi hyvä paikka, jos kaikki olisi enemmän tuollaisia. Kai se on inhimillisyyttä. Ja silti riitän ja me kaikki. Ihan itsenämme. Kiitos lohdullisesta postauksesta. Ja kuvasi ovat niin kauniita taas 🙂
TykkääTykkää
Hyvä että sanoit ❤ Jo se auttaa niin paljon kun saa sanottua -ja että on joku lähellä….
TykkääTykkää
Tekstisi oli kuin suoraan mulle kirjoitettu <3Nyt minun on taas hiukan helpompi hengittää. Olet ihana bloggaaja!
TykkääTykkää
❤ niinpä, mullekin tekee aina niin hyvää kuulla etten ole ainoa.
TykkääTykkää
Moikka Johanna!
Onks toi neulemekko miten reilua kokoa? Onko toi sun mekko kokoa xs? Mietin vaan, etta hukkuukohan tohon helposti kun on tommonen valja malli. 🙂
TykkääTykkää
Joo on tää aika reilu, mulla on tosiaan xs. Mut ihanan reilu toisaalta, usein istun kotisohvallakin iltaa tossa. Tykkään kyllä. 🙂
TykkääTykkää