Tai ainakin Norjassa.
Täällä taas. Kotona Norjassa.
Ja heti ensimmäisenä yönä tuli luntakin.
Eilen illalla oli vain kylmä viima ja asfaltilla kevyesti tuulessa pyörivä valkoinen huntu.
Ja jääkylmä, kaksi viikkoa tyhjillään ollut koti, jota lämmiteltiin heti takalla. Laitettiin lämpöpumppu puhisemaan, takka rätisemään, villasukat jalkaan ja kuunneltiin ohuissa puuseinissä natisevaa myrskyä. Oltiin kotona.
Tänä aamuna ihan kunnon lumipeite maassa; sellainen kuin nyt kuvissa näkyy. Ja iltapäivällä vähän vielä enemmän. Koko päivän kun tuprutteli. Viima aika kova vieläkin; piti posket punaisina ja sormet kohmeina.
Kuljimme tuon suuren tammen ohi hakiessamme Iselinin (kanin) kavereilta hoidosta kotiin. Saimme kuumaa kahvia ja lämmintä mustikkapiirakkaa. Juttuseuraa. Miten joulu meni, vuosi vaihtui.
Ja mietin, että kotona ollaan taas. Norjassa ainakin. Vai? Kummassa?
Kotona Norjassa.
Se on oikein, niin sen voi sanoa.
Koska mulla nyt vaan on kaksi kotia. Kutsun tietysti yleensä aina Norjan kotia; tätä piskuista, vanhaa vetoista puutaloa kodiksi. Tietysti harmittaa usein, ja ihan hitsisti, etten voi kutsua niitä mun elämäni parhaita tyyppejä päivälliselle. Ettei olla kaikki yhdessä lasten synttäreillä. Ettei ne kaksi kotia voi olla yhdessä. Tietysti se on ihan pehvasta. Elämässä jotkut asiat on. Mutta tämä on sitäkin enemmin mun kotini. Joka päivä. Tämän olen pystynyt hankkimaan ja täällä tehdään muistoja. Meidän kotimme, meidän turvapaikkamme, meidän pesämme.
Mutta koti on aina siellä missä sydän on ja siksi mulla tulee aina olemaan kaksi kotia. Toinen koti Suomessa, kotikaupungissa; siellä missä ne ihmiset ovat. Eipä sillä talon värillä tai mahtavuudella mitään väliä ole. Siellä se koti on missä ne rakkaat ihmiset ovat. Siellä tuntee olevansa kotona. Ja voin olla ihan pikkasen onnekaskin siitä. Että niitä paikkoja on jopa kaksi.
❤
kalastajanvaimo.com 
❤ Mä niin yhdyn tähän. Itse myös ulkomailla asuvana koen taas pientä ahdistusta kun meidän pitäisi lentää huomenna sinne ulkomaan kotiin pitkän ja ihanan joululoman jälkeen. Olisi niin ihanaa jäädä tänne Suomeen perheen ja ystävien joukkoon. Mutta toisaalta on ihana mennä sinne toiseenkin kotiin, missä on omat muistot ja se toisenlainen elämä. Ja ne ihanat uudet ystävät. ❤ Hyvää kevättä sinulle Johanna. Blogiasi on ihana lukea jossa aina niin kauniita kuvia. Tulen hyvälle tuulelle kun luen kuulumisiasi ja mietteitäsi elämästä.
TykkääTykkää
Varmaan meillä kaikilla ”muualla asuvilla” aika samat mietteet… sekin helpottaa ettei ole ainoa ❤ Kiitos 🙂
TykkääTykkää
Mun mielestä on aina ihana palata kotiin Suomeen, mutta sen jälkeen on vielä ihananpaa palata Norjan kotiin. Ja aina mietin miten joillain ei ole kotia ollenkaan ja mulla on 2 ! Hyvää uutta vuotta! ♡
TykkääTykkää
Mulla ei ole kai koskaan tota… 😉 Että olisi vielä ihanempaa palata Norjan kotiin. 😉 Mutta kyllä se ihan hyvin on alkanut menemään, että ehkä joskus…
TykkääTykkää
Kauniita ajatuksia jälleen. Sun tekstit ovat aina todella koskettavia.
Itse toiselta paikkakunnalta muuttaneena pystyn samaistumaan, vaikka välimatkaa onkin paljon vähemmän suhun verrattuna. Silti olen tosi onnekas siitä, että kaksi paikkaa tuntuu kodilta ja kumpaankin on aina ihana palata<3
Ihanaa alkanutta Uutta vuotta sulle Johanna! ❤
TykkääTykkää
Niinpa, ei sillä välimatkalla niin kauheasti väliä, ihan sama tilanne voi olla vaikka samassa maassa asuisi. Ja oma asenne ratkaisee; jos osaa katsoa asiaa niin, että on onnekas kahdesta kotipaikasta… Niinhän siihen on pakko asennoitua. Kiitos, sulle myös Jutta. ❤
TykkääTykkää
Minäkin pystyn samastumaan tuohon kahden kodin tilanteeseen, vaikka molemmat ovatkin Suomen sisällä. Voi kuinka haluaisinkin, että kaikki yhdessä voitaisiin juhlia joulut ja lasten synttärit… Mulla on vielä paljon tekemistä siinä, että täältä nykyisestä kotipaikastani löytäisin ihan oikeita uusia ystäviä. Miten se onkin aikuisena niin vaikeaa! Kiitos taas kauniista sanoistasi ja hienoista kuvista.
TykkääTykkää
Niinpä Hilu, se ystävien löytäminen onkin aika ratkaisevaa… Itse olen aina ollut pikkasen erakko enkä kaivanut kauheasti ihmisiä ympärilleni, mutta kyllä joskus tuntuu yksinäiseltä. Ei mullakaan täällä ole kuin yksi oikein kunnon läheinen ystävä ja ehkä viitisen hyvää kahvittelukaveria. Mutta huomaan, että se on osittain oma valinta. En oikein kaipaakaan enempää… Että tsemppiä; ei niitä aina kamalasti tarvitse ollakaan. ❤
TykkääTykkää
Vähän samat fiilikset täällä juuri Suomesta palanneena, vaikka Belgia muuttuukin päivä päivältä enemmän kodiksi. Yhdyn Johannan kommenttiin (yllä), että saa todella tuntea itsensä kiitolliseksi, että koteja ja kotimaita on jopa kaksi. Onnellista uutta vuotta kaikille kahden maan asukkaille. 🙂
http://www.sandraandruben.com
TykkääTykkää
Niinpä, noin se on pakko ajatella jos haluaa pysyä positiivisena eikä ihan masentua joka paluun jälkeen! 😀 Kiitos Sandra ja hyvää uutta vuotta Belgiaan! 🙂
TykkääTykkää
Kaunis kirjoitus 🙂
Mistä upea takkisi on?
Hyvää uutta vuotta kaikille!
TykkääTykkää
Hei, takki on Didriksonin, löyty Sokokselta alesta puoleen hintaan 🙂 Just ennen uuden vuoden juhlintaa ehdittiin äitin kanssa käymään vähän aleshoppailuilla! 😉
TykkääTykkää
Ihanasti sanottu ja kiteytetty!
TykkääTykkää
❤
TykkääTykkää
Mistä olet hankkinut tuon ihanan sinisen parkatakin? Ps. Ihania kuvia ja kuvissa oleva käppyräpuu on niin kaunis!
TykkääTykkää
Heippa, takki on Sokokselta, Didriksonin talvitakki, löytyi puoleen hintaan justiinsa vajaa viikko sitten. :))
TykkääTykkää
Mulla on pienen ikäni (22v) aikana nyt ollut neljä kotia neljässä eri maassa, yksi on Suomi ja lapsuuden koti, yksi on Belgia ja lapsuuden ja vanhempien nykyinen koti, yksi on Ruotsi, entinen kotimaa ja yksi on Skotlanti, nykyinen asuinpaikka jo kolmen vuoden ajan. Ja joka kerta kaikkialta lähtiessä yhteen muista kodeista harmittaa, mutta samalla on kiva mennä ”kotiin”. Hassua kun ihmiset ennen lomaa kysyvät ”menetkö kotiin” ja pitää sanoa erikseen, että ”joo, Belgian kotiin” mutta takaisin Skotlantiin tullessa tulen ihkaensimmäiseen omaan kotiini. Ja on totta, että pitää aina valita, että kenen kanssa viettää joulu tai uusivuosi tai synttärit, mutta toisaalta jos olisi kaikki rakkaat vaan yhdessä paikassa koko elämän heitä ei ehkä osaisi arvostaa samalla tavalla kuin nyt.
TykkääTykkää
Oi… sulla onkin aikamoinen kartta! Mutta hienosti tunnut osaavan ihmisten ja paikkojen väliä vaihdella! Totta, ihmisiä osaa arvostaa varmaan vielä enemmän eikä ehkä tule niin paljon niitä riitoja eikä ainakaan kyllästymisiä… ;D Pakko katsoa näitä positiivisia puolia tässä 😛
TykkääTykkää
Sulla on niin lämpöisiä ajatuksia ja ihanasti osaat puhea tunteita sanoiksi:)
Ps. Mikä takki sulla on näissä kuvissa:)?
TykkääTykkää
Kiitos ❤ Takki on Didriksonin, Sokokselta löytyi -50% alella :))
TykkääTykkää
Olen lueskellut noita vanhoja blogipostauksia vuodesta 2010 alkaen taas uudelleen. Muistan monet jutut, mutta niitä on kiva lueskella aina välillä uusiksi, silloin kun on aikaa. Tää on vaan niin paras blogi ikinä 🙂
TykkääTykkää
❤ ❤ ❤ Kiitos Maiju!! Luin vähän aikaa sitten itsekin ja huomasin käyttäneeni ennen vähän vallattomampaa kieltä 😀 😀 Mutta aiemmin sain siitä (mun mielestä ihan turhaan ;)) huomautuksia ja huomaan että olen vähän siistinyt kieltä… En nyt vieläkään -tahallakaan- kirjoita mitään puhdasta kirjakieltä, ehkä vähän liikaakin sistinyt. 😉 Sellaisen huomion tein itse. Mutta kiitos ❤
TykkääTykkää
Sinun ruskeat mokkasaappaat ovat aivan ihanat, mikä merkki???
TykkääTykkää
Oih. Täällä myös yksi ulkomailla asuva suomalainen, joka pohtii kotinsa sijaintia… Nuo kaksi viimeistä kappaletta osuvat niin oikeaan. On koti, joka on lapsille oikea heidän oma kotinsa ja minulla on ne kaksi kotia. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi uuteen vuoteen!!!
TykkääTykkää