Kaunis nainen

Kauneus. Kauneusihanteet. Tjaa…. Onko mulla kauneusihanteita? Mikä on kaunista?

Mietin, että vaikka 50-vuotta takaperin vertasivat naiset itseään naapurin Mirjaan ja muihin kylän suosittuihin tyttöihin ja tuttuihin rouviin. Halusivat ehkä samanlaisen hameen tai kihartaa hiukset samaan tapaan.

Tänään me vertaamme itseämme maailman kymmeneen kauneimpaan naiseen.

Joo, oli 60- ja  70-luvullakin kuvia naisista. Oli muotikuvia, oli alastonkuvia, oli lehtiä ja mainoksia. Oli erikokoisia ja näköisiä naisia. Nykyään jokainen malli on tismalleen samankokoinen -ja jollei ole, niin sitten niistä tehdään sitä. Aika jännää… juuri nyt, kun ylipainoisia on enemmän kuin koskaan, kun eripainoisia ja -kokoisia naisia on maailmassa enemmän kuin koskaan ennen, on mainosten malleista muokattu enemmän toistensa kaltaisia kuin koskaan aiemmin. Monista luonnollisista piirteistä on tullut suoraan sanottuna luonnotonta -jopa vastenmielistä, jotain mitä ei kuulu näyttää. Kuten vaikkapa yli-Beyonce-ihanteiden-pyöreät reidet ja lantio, selluliitti; eipä näy. Juuri nyt, kun niitä olisi tarjolla enemmän kuin koskaan ennen.

Kauneusihanne käsityksenä ja siihen liittyvät vaatimukset ovat viimeisten kymmenenkin vuoden aikana kasvaneet valtavasti. Vuosi vuodelta, mun aikuisikäni aikana. Ulkonäöstä on tullut yhä enemmin status. Hyvällä ulkonäöllä on helpompi saada työtä, kumppani, uskottavuutta, jopa ystäviä. Monellekaan ei riitä naapurin Mirjan ulkonäkö jos kerran mahdollista voisi olla saada vaikkapa Cindy Crawfordin. Ja eh tässä tulee kauneusihanteiden suurin paradoksi; kukaanhan ei näytä Cindy Crawfordilta aamulla omassa kylppärissä -ei edes Cindy Crawford 😉

Cindy pääsi muuten esimerkiksi tähän, sillä hän on itse joskus sanonut ton kylppärijutun.

Nykytekniikalla kaikesta on tosin saatu ihan hirmuisen aidon näköistä. On hiuslisäkkeitä, joita kukaan ei uskoisi irtonaisiksi. Kauneusleikkauksia, joista ei välttämättä kukaan muu tiedä mitään. On ripsiä ja kynsiä. Jokaisen mainoksen ja kuvan mallia on muokattu. On helppo silottaa reiden ihoa. Kaventaa vyötäröä, pyöristää huulia. Mitä vain, jotta malleista tulisi standardia. 

Standardia… eli sitä, mitä meille myydään oikeana naisena. Sitä, mihin me itseämme ja ulkonäköämme vertaamme; johonkin, mitä ei oikeasti ole edes olemassa. Se, että standardi-naisella on kuvien mukaan mahtava tukka, hoikka kurvikas vartalo, hehkuva iho ja herkulliset kasvonpiirteet jakaa oikeastaan meitä tavallisen elämän naisia entistä rajummin kahtia. Ulkonäön kohentamiseen liittyvät toimenpiteet ovat samanaikaisesti sekä entistä suuritöisempiä että myös huomaamattomampia ja luonnollisempia. Kun siis kaikki naiset näyttävät suunnilleen yhtä luonnollislta, ovatkin toiset käyttäneet lopputuloksen saavuttamiseen pienen omaisuuden ja näin saavuttaneet suuren maailman ”standardi-naiseuden”. Kuilu muokkaamattoman ja muokatun naisen välillä kasvaa jatkuvasti.

Entä miksi mun pitäisi tästä välittää? Ei mulla ole mitään esimerkiksi kauneusleikkauksia vastaan. Saati sitten hiustenpidennyksiä tai muita pikku kohennuskonsteja vastaan. Päinvastoin; ulkonäöstä huolehtiminen on mulle tärkeä juttu. Mutta se tapa ja tehokkuus, intensiivisyys, jolla meille syötetään ihan mahdottomia ihanteita; naisia, joita ei ole olemassakaan on mun mielestä joskus ihan kamala. Miksei me käytetä hyväksemme kaikkea sitä kauneutta, mitä maailmalla on tarjota, miksi yksi ainoa (hyvin harvinainen tai jopa olematon) naistyyppi on muka se ainoa oikea?

Niin… mikä mun mielestä olikaan kaunista?…

Kuva

Pliis, ei välitetä niistä! Jatketaan olemalla persoonallisia 🙂

109 vastausta artikkeliin “Kaunis nainen

  1. Hmmm… Aina on ollut kauneusihanteita ja aina niihin on pyritty vaarallisinkin keinoin. Ei tätä asiaa voine maailmasta poistaa.
    Mihin sen sijaan jokainen meistä esimerkiksi ÄITINÄ voi vaikuttaa, on se, että jo pienestä pitäen vahvistamme lastemme itsetuntoa. ”Olet hyvä ja kaunis sellaisena kuin olet.” Näytetään esimerkkiä myös omalla toiminnalla, eikä vain hurskastella, miten asioiden pitäisi olla.
    Ulkonäköpaineisiin törmää meistä jokainen. Kuka on sisältä vahva ja kestää ne omana itsenään, ja kuka juoksee plastiikkakirurgille, onkin sitten ihan toinen juttu… En vastusta plastiikkakirurgiaa, mutta ulkonäön varaan rakentuva itsetunto on aika haavoittuva.

    Tykkää

  2. Hyvä kirjoitus, kiitos.
    Olen edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä tuosta äidin vaikutuksesta: toivon kovasti että saan tyttäreni uskomaan että hän on ihana ja kaunis juuri sellaisena kun on.
    Minäkin huolehdin itsestäni ja ulkonäöstäni, harrastan paljon liikuntaakin koska siitä tulee hyvä olo mutta mytös siksi että se kohentaa ulkonäköäni, tai ainkin itse ajattelen niin… Minulle oli esim. tosi tärkeää saada itseni raskauden jälkeen kuntoon. Toki tämä on myös työhön liittyvä juttu: on pakko olla kunnossa että jaksaa. En kuitenkaan liiku sen takia että olisin laiha tai että kulutan mahdollisimman paljon siitä siitä mitä syön. Samalla tavalla haluaisin kannustaa lastani liikkumaan, en siksi että hänestä pitäisi tulla huippu-urheilija vaan siksi että se on mukavaa tekemistä.

    Tykkää

  3. Kiitos tästä aivan upeasta kirjoituksesta! Olen niin samaa mieltä…ja tuo loppuhuipennus oli paras! 🙂

    Tykkää

  4. Yleisesti kauneusihanteet ovat mielestäni menossa kauheaan suuntaan. Ei sillä eikö mallit olisi kauniita,mutta kun ihannoidaan sairaalloisen laihaa vartaloa ja kroppaa joka voi olla muutettu leikkauksin,onko se normaalia? Itse tulen perheestä jossa ulkonäkö oli ja on edelleen tosi tärkeä ja voin todeta että se kyllä syö itsetuntoa pidemmällä ajalla. Koskaan ei tunnu olevansa tarpeeksi kaunis tai laiha. Vanhempien pitäisi todellakin tukea lapsiaan normaaliin minäkuvan luomiseen, näin

    Tykkää

  5. Yleisesti kauneusihanteet ovat mielestäni menossa kauheaan suuntaan. Ei sillä eikö mallit olisi kauniita,mutta kun ihannoidaan sairaalloisen laihaa vartaloa ja kroppaa joka voi olla muutettu leikkauksin,onko se normaalia? Itse tulen perheestä jossa ulkonäkö oli ja on edelleen tosi tärkeä ja voin todeta että se kyllä syö itsetuntoa pidemmällä ajalla. Koskaan ei tunnu olevansa tarpeeksi kaunis tai laiha. Vanhempien pitäisi todellakin tukea lapsiaan normaalin minäkuvan luomiseen. Olen edelleen vaiheessa jossa muokkaan käsityksiäni ja hyväksyn itseni sellaisena kun olen. Tykkään meikata ja laittautua,olla kaunis oma itseni mutta se ei saa olla ainoa asia elämässä 😉

    Tykkää

  6. Siinähän se juju on aina ollut että ihannoidaan sitä, minkä harva voi saavuttaa. Niin on ollut aina. Kun ruuasta oli pulaa, ihannoitiin pulskaa vartalomuotoa, kun taas eletään yltäkylläisyydessä ja matalan painon ylläpitoon täytyy nähdä vaivaa, ihannoidaan laihuutta. Haluaisin sanoa hoikkuutta, sillä en ole kuullut terveiden ihmisten ihannoivan anorektisimpia malleja vaan tervettä hoikkuutta.
    Viime vuosisadan aikaan näyttää tosin ihannevartalo olleen hoikahko, mutta naisellinen. Terve. Silloin taidettiinkin enemmänkin tavoitella tiettyä ulkonäköä kasvojen ja hiusten osalta. Juuri eilen katsoin paloja 60-luvun muotinäytöksestä. Kaikkien silmät niin lavalla kuin yleisössä oli meikattu samalla tavoin näyttämään suurilta ja hiukset yhtä muhkeasti. 🙂
    Nykyinen kauneusihanne näyttää mielestäni olevan ennemminkin kahtiajakoinen. Ainakin täällä pohjoismaissa. Toisaalta ihanne menee yhä muovimaisemmaksi, esteettiset leikkaukset, hiustenpidennykset ja rakennekynnet ovat arkipäivää ja laihuuteen pyritään ties millä ihmelaitteilla ja -dieeteillä. Mutta yhä vahvemmassa on pyrkimys luonnollisuuteen. Terveeseen kroppaan liikunnan avulla, hiusten värjäämättömyys on yhä suositumpaa, samoin luonnonkosmetiikka ja vain kevyt ehostus.
    Jos omaan mielipiteeni avaan, silmissäni kauniilta ihmisiltä näyttävät paitsi ne persoonalliset, omalta itseltään näyttävät, mutta erityisesti he, jotka kantavat itsensä kauniisti. Mikään ei kaunista yhtä paljon kuin hyvä itsetunto.

    Tykkää

  7. Olipa hyvä postaus, kiitos tästä!
    Kiitos myös koko tästä ihanasta blogista, joka on ehdottomasti yksi lemppareistani. En ole ennen sinulle kommentoinutkaan, mutta nyt on kyllä viimeinkin se tehtävä: KIITOS! 🙂

    Tykkää

  8. Täällä yksi läski kirjoittaa:)
    Olen kyllä myös vähän hämmentynyt siitä, miten tuossa kauneudessa arvostetaan vain yhdentyyppistä kauneutta nykyään. Ehkä siinä sekoitetaan keskenään oikeasti kauneus ja joku muu termi. Minusta Cindy on kyllä kaunis, mutta arvostukseni on tullut sieltä urheilupuolelta enemmän (olen jo teininä jumpannut Cindyn jumppavideon tahtiin tavoitteena hänen kroppansa).
    Ehkä kauneuteen nykyään kuitenkin liitetään myös fyysinen hyvä kunto, enemmän tai vähemmän (sixpäck, hauis you know;), mikä taas ei ole minusta sinänsä huono asia. Mutta kaikki eivät siihen pääse siltikään. Ja pyöreäkin voi olla tosi hyvässä kunnossa kenenkään sitä huomaamatta.
    Tämä on kyllä vaikea asia. Esikoinen on poika, joten huoli anoreksiasta yms. on vähän pienempi, mutta saa nähdä juniorin sukupuolen – että kuinka käy. Itse olen kauneusriippuvaisen äidin (silikonit, botox jne.) tytär jonka lihavuudesta mainittiin ensimmäisiä kertoja n.8-vuotiaana. Ja näin 27 vuoden jälkeenkin on vaikeuksia antaa omalle kropalle rauha kaikenmaailman syömishäiriöiden yms. kanssa. Onneksi äitiydellä sentäs on usein parantava voima:)
    Erittäin hyvä kirjoitus! Samoin kynttilät! Osaisinpa itsekin kirjoitaa ja ottaa yhtä hienoja valokuvia:)

    Tykkää

  9. Ihana toi voguen mainos! Loistavaa, muiden pitäis ottaa mallia tuosta 🙂
    Niin ja vielä toinen tällänen pintaliitorepliikki, propsit cindylle tuosta sen omasta kylpyhuone-kommentista! 😀

    Tykkää

  10. Kiitos tästä! Aivan upeaa!!!
    Olen itse tätä kaikkea ulkonäkö”rasismia” vastaan aina taistellut oman sairauteni vuoksi. Sairastan alopeciaa joka aiheuttaa karvattomuuden. On täysin käsittämätöntä, että kaulasta alaspäin minäkin olen nainen (ei karvan karvaa missään mikä tuntuukin olevan ihan jees naiselle..) mutta se, että minulta puuttuu hiukset, ripset ja kulmakarvat ei sovi naisen kuvaan.
    Sama pätee painoon, pitäisi mukamas olla isot rinnat ja muhkea peppu, mutta samaa aikaan muualta täytyisi olla super slim.
    On niin totta ettei tässä tekokauneuden maailmassa oikeasti enää ymmärrä mikä on oikeasti kaunista!
    Tahtoisin uskoa että itsessäni sitä olisi luonnollinen eripari vartalo, joka on täysin normaali ja kalju pieni omanlaatuinen pääni 🙂

    Tykkää

  11. Hyvin kirjoitettu 🙂
    Jokainen näyttäkööt siltä miltä tykkää, terveyden rajoissa tietenkin! Äärimmäinen lihavuus saati laihuushan ei terveellistä ole.
    Itse olen suht tyytyväinen ulkonäkööni ja minulla on mielestäni hyvä itsetunto, joskus alkaa ärsyttää vatsamakkarat – no sitten niille pitää tehdä jotain eikä vaa valittaa, niskasta vaa itteä kiinni jos häirittee. 🙂

    Tykkää

  12. Oiva kirjoitus! 🙂
    Tuntuu kyllä siltä, että nykyään kaikista mainoksien naisista muokataan aivan mielettömän laihoja. Tavalliset ja normaalit naiset jäävät marginaaliin. Onhan kauneusihanteita ollut aina ja riippuu ihan kulttuuristakin minkälaista naista pidetään kauniina.
    Minusta luonnollisuus on kaunista. Jokunen aika sitten muistan sanoneeni miehelleni, että olisipa minullakin päivettynyt iho eikä tämmöinen kalpea. Pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on, ihan yksinkertaisesti. 🙂 Pidän itseäni kuitenkin loppujen lopuksi kauniina juuri tämmöisenä kuin olen!

    Tykkää

  13. Todella hyvä kirjoitus! Ja surullista on se että usein kauneusihanteisiin pyritään juurikin jonkun muun miellyttämiseksi – tulevan kumppanin, työnantajan jne..
    ja minullekin on jäänyt vahvasti mieleen kun luin kerran Cindy Crawfordin haastattelusta miten hän sanoi etteihän hänkään näytä Cindy Crawfordille kun aamulla katsoo peiliin 🙂

    Tykkää

  14. Hei kerrotko, mistä nettisivulta sai tilattua niitä hopeinen laatta – makeanveden helmi -koruja, millaisen laitoit taannoin arvontaan? Kiitos :).

    Tykkää

  15. Minulla on 15 vuotias tyttö, ei laiha eikä lihava. Kaunis kasvoiltaan joihin meikkiä roiskitaan vielä yli äyräiden (onneksi menee iän myötä ohi). Mutta siis se ulkoinen paine mikä tyttöön(tyttöihin) kohdistuu on helvetillistä. Kouluterveydenhoitaja kysyy olisiko sinun helpompi olla muutama kilo kevyempänä? Mummo ja täti kysyy oletko taas lihonut? Kaverit kertoo mitä vaatteita pitäisi käyttää. Äitinä sitten konstailen kaiken tuon tietoisuuden välissä ja mietin mikä on minun roolini tässä? Pitääkö minun yrittää helpottaa lapsen oloa ja ”laihduttaa” häntä salaa? Vai kannustaa olemaan juuri sellainen kuin on (tätä teen)? Sydäntä särkevää on kun tyttö sanoo että viihdyn kyllä itse juuri tällaisena kuin olen mutta miksi mummo ja täti kysyy pitäisikö laihduttaa. Ja uskokaa tai älkää niin mummo ja täti tai terveydenhoitaja ei ymmärrä kuinka pahalta nuo kommentit tuntuu. Ja mitä se ulkoinen kauneus lopulta on? Kuka määrittelee minkä näköinen ihminen on kaunis? Toinen tykkää vaaleista,toinen tummista, yksi sinisilmäisistä ja toinen ruskeasilmäisistä, jollekin isot rinnat on se must juttu, toiset taas tykkää pienemmistä jne. Minusta tämä asia on sellainen mitä kukaan ihminen ei voi määritellä tai sitä ei voi kirjoihin ja kansiin kirjoittaa säännöksi.
    Sanottakoon tähän loppuun että tyttö voi hyvin ja on sinut itsensä kanssa, kaikesta huolimatta. Joku toinen lapsi kenellä ei ole yhtä hyvä itsetunto olisi todennäköisesti murtunut ulkonäköpaineiden alla.
    Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Iloitaan vaikka siitä että tänä aamuna jouduimme jossain päin skrapaamaan auton ikkunat auki, eikä siihen kuitenkaan mennyt kuin pari minuuttia aikaa. Eikä näin ollen ollut sittenkään maailmanloppu 🙂

    Tykkää

  16. Minullekin on jäänyt se Cindyn sanominen joskus mieleeni, se on niin hienosti sanottu! Minulla on kaksi lasta – kummatkin poikia ja olen toden totta siinä mielessä jopa huojentunut, että en ”joudu” miettimään miten tyttäreni tähän maailmaan kasvattaisin, kaikkien niiden ulkonäköpaineiden keskelle. Toisaalta savottaa riittää varmasti siinäkin että saisin kasvatettua kaksi kohteliasta ja avarakatseista, kauneusihanteista välittämätöntä nuorta miestä… Enpä tiedäkään kumpi parempi (pahempi). Toivoa vaan voidaan että seuraavasta sukupolvesta saataisi edes hieman sallivampi muhkuroiden, kohjujen ja muiden täydelliseksi tekevien epätäydellisyyksien suhteen!

    Tykkää

  17. Tottakai… teot ovat tärkeämpia kuin ”hurskastelu” ja lapsia täytyy tukea, mutta hyvästä itsetunnosta on usein kovin helppo puhua… Näiden ulkonäköpaineiden keskellä, jotka meitä naisia ja etenkin nuoria tyttöjä nykyisin kohtaa. Ne on mun mielestä terveellä järjellä ja itsetunnollakin ajateltuina hiukan epäreiluja. No, ei mikään elämää suurempi asia ja monesti ihan mukavakin juttu noi kauniit naiset joka puolella 😛

    Tykkää

  18. Ihana kirjoitus! Itse oon 17-vuotias tyttö, koko teini-iän ollu alipainoinen ja saanu siitä huomautuksia. En yhtään tykännyt ”jätkäkropastani”. Nyt vuoden sisään on painoa kuitenki tullu lisää, ja nykyään oon normaalipainoinen – ja pakko myöntää, että tuo kasvanut mahakumpu vähän ahdistaa. Mutten halua ahdistua siitä! Juuri siksi koska inhoan näitä kauneusihanteita ja samaan muottiin valamista. Mulla on se kaivattu hoikka vyötärö mutta olemattomat muodot. Ja niin se menee, harvalla on kaikki nuo ihaillut ominaisuudet.. 🙂 Oon päättäny olla ylpeä kropastani. Mihinkään leikkauksiin en myöskään ikinä halua. Vähän kyllä pelottaa millainen maailma on sitten kun oon ite keski-ikäinen tai vanha. Varmaan kaikki muut on jotain muovinukkeja ja minä ryppyinen rusina 😀 Mutta sillepä sama!
    Oon myös miettiny sitä, millasen kuvan kauneusleikkauksissa käyvät äidit lapsilleen antaa. ”Sä oot kaunis just sellasena ku oot, kelpaat aivan hyvin” jne. vakuuttelut ei paljon taida tehota, jos itse kuitenkin on jatkuvasti tyytymätön kroppaansa ja käy ottamassa suikaleen sieltä, toisen täältä ja lisäilemässä täytettä sinne ja tänne. En tarkoita että kauneusleikkauksissa käyvät äidit olis automaattisesti huonompia, mua vaan aidosti huolestuttaa se esimerkki mitä siinä annetaan. Koska ei ne sanat merkkaa jos toisin kuitenkin toimitaan. Varmasti lapsikin alkaa tarkkailemaan olemustaan erilailla.
    Äitini on urheilullinen nainen, mutta yli 50-vuotiaana luonnollisesti hiukan ryppyinen eikä mikään supertimmi. Joskus hän tuskasteli peilin edessä hiukan löysää mahaansa ja raskausarpiaan. Oli pakko todeta: ”Ne on sua muistuttamassa siitä kuinka ihania lapsia oot tähän maailmaan saattanut” 😉

    Tykkää

  19. Joo liikunta on parhaimmillaan kivana harrastuksena :))
    Ja äiti parhaimmillaan kun ei vaadi mitään kummempia ulkonäköjuttuja, jestas… :S Kauhee en ole edes ajatellut tällaista vielä. Toivon ettei mun tarvitse pahemmin edes ulkonäöstä puhua lasten kanssa; että ne tietävät olevansa ihania ja rakastettuja ihan just sellaisinaan, ulkonäöstä viis! :))

    Tykkää

  20. Joo, en ajatellu oikeastaan yhtään tätä vanhempi-lapsi näkökulmaa juttua kirjoittaessani…kuten yllä kirjoitin, toivon ettei ulkonäöstä tarvitse edes kauheasti kekskustella lasten kanssa (ainakaan piiitkään aikaan). Toivon, että lapsista kasvaa rakastettuja ja tyytyväisiä ihmisiä, jotka tosiaan siinä sivussa pitävät huolta etteivät ulkoisestikaan näytä sotkukasoilta 😛

    Tykkää

  21. JOo hyvä kommentti… mietin tota luonnollisuuttakin… oiskohan sekin vähän tätä mikä on vaikea saavuttaa -osastoa? 😉 Nykyään on niin helppoa olla ”tekemällä kaunis” että luonnonkaunius alkaa olemaan harvinaisempaa laatua ja siksi nousemassa pinnalle..?
    Samaa mieltä viimeisestä lauseesta; itsetunto ja se, että elämssä on sisältöa ja onnellisuutta kaunistaa usein eniten…

    Tykkää

  22. hmm.. hyvä postaus.. vaan eikös se niin ole, että kautta aikain muodikkainta ja kauneinta on se mikä on vaikeinta saavuttaa?
    joskus ylvään kalpea iho oli kauneuitta ja muodikasta, kun normalai-ihmiset raatoivat päivät pitkät pellolla paahteessa, ja vana ns paremmalla väellä oli mahdolisuus oleilla varjossa itseäänm ruskettamatta.. Ulkonäkö antaa tietyn statuksen.
    Kun työyt siirtyivät siististi sisälle.. tuli rusketus muotiin, koska vain rikkailla oli paremmin aikaa maata auringossa.
    Suoratukkaiset haaveilee kiharoista, kiharatukkaiset suorasta tukasta, tummaihoiset vaalentaa nahkaansa, vaaleaihoiset makaa solariumissa.. jnejne
    Perimmäinen ajatus siis että ihminen on siitä kumma, että harvoin on tyytyväinen siihen mitä on, vana se mikä on ehkä suurimman työn takana on mukamas parempaa.
    Nykyisin kun ”kaikki on mahdollista” ja enstistä suuremman ihmismäärän saatavilla.. niin se kauneusihanne on keinolla millä hyvänsä saatava vielä vaikeammaksi saavuttaa..
    Onneksi.. olen huomannut,, ikä ja lasten saaminen kummasti auttaa aika montaa ihmistä laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.. koska lopulta juuri se oma hyvinvointi ja perheen hyvinvointi, ja terveys on paljon tärkeämpää kuin tietty vaatekoko tai tukanväri.

    Tykkää

  23. Menee ehkä osittain aiheen vierestä, mutta olen tänä(kin) sykysnä seurannut Suomen huippumalli haussa -ohjelmaa. Yksi kilpailijoista on hieman isokokoisempi kun muut ja tästä valitetaan hänelle koko ajan.
    Malleillahan tosiaan vaatimukset kropan suhteen on tiukat, mutta minusta siinä annetaan erittäin huonoa esimerkkiä, kun naisen, jonka BMI on varmaan korkeintaan 21-22 jos sitäkään, käsketään laihduttaa 5kg.
    Luonnostaan todella hoikkia nuoria naisia kuitenkin on olemassa, niin en ymmärrä, miksei kisaan ole voitu ottaa vain sen kokoisia ihmisiä, vaan joku, joka on jo varsin hoikka ja sitten kerrotaan tv:ssä, että pitäisi laihduttaa..
    Kun esim. 60kg nainen laihduttaa 5kg, se on melkein 10% painosta ja se ei ole mikään pieni asia. Kauhistelen sitä, millaisen käsityksen naisen vartalosta tämä ohjelma antaa nuorille katsojille.

    Tykkää

  24. Ooo! No sopipa todellakin hyvin aiheeseen, olisinpa tienyt niin olisin liittänyt tekstiin! Siis uskomatonta…. Ei ihme että me naiset joskus todella vaadimme itseltämme MAHDOTTOMIA… 😮

    Tykkää

  25. Voi kiitos Iirs, todella tunteita ja ajatuksia herättävä kommentti…
    En oikeastaan ole koskaan miettinyt tota lapsuuden voimaa tässä asiassa, meillä ei varmasti kotona koskaan ole puhuttu painosta tai ulkonäöstä yleensäkään, se on ollut täysin sivuseikka… Enkä usko(/toivo) itsekään koskaan oille lapsille siitä puhuvani, siis ulkonäöstä tai etenkään painosta. Kyllähän ne varmasti jää mieleen :/
    Ps. Kuten myös Cindyn videoiden tahdissa jumppaillut :)))

    Tykkää

  26. Juu ja noi naiset on ihan älyhyvännäköisiä:P No, ties miten niitäkin on muokattu 😉
    Jeps, hyvä Cindy!

    Tykkää

  27. Tyttölapsen äitinä nää ulkonäköpaineet kolahtaa kyllä.
    Täytynee vaan luottaa siihen, että onnistuu kasvattamaan hyvällä itsetunnolla varustetun nuoren naisen, aikanaan.
    Minulle ihmisen kauneus on toki myös ulkoista (hymyä, ilmettä, puhtautta) mutta parasta kaikessa on se hyvä, mikä vain näkyy ihmisestä läpi. Hyvä olo ja ja hyvä tahto. Se vaan on kauneinta.
    Kaunista viikkoa!

    Tykkää


  28. Hmmm, nykymainonta vie meitä vaan kauemmaksi ja kauemmaksi kaikesta poikkevasta… Se on niin tyhmää. Maailmassa on yhä enemmän ja enemmän erilaisia ihmisiä ja poikkeustapauksia… tosi kauniita sellaisia ❤

    Tykkää

  29. 😀
    Totta… jokainen saa näyttää just siltä miltä haluaa ja hyvä niin. Ymmärrettäväähän se on, että naiset haluavat näyttää kauniilta ja sit se usein on just se nykyhetken vallitseva ihanne mihin kaikki pyrkii. Niin se vaan on. Mut jos nykyhetken vallitsevaa ihannetta mainostettaisi vähän eri tavalla…. 😉

    Tykkää

  30. Hih, tunnistan tosta ihon kalpeudesta itseni 😛 Mutta juu, jokainen voi olla todella kaunis juuri luonnollisena itsenään!

    Tykkää

  31. Kamalan suuri osa ulkonäön muokkaamisesta tapahtuu varmaan muista syistä kuin omista tarpeista…

    Tykkää

  32. Mmm, hyvä kuulla että sun viisitoistavuotias viihtyy hyvin sellaisenaan 🙂 Niin pitäiskin. Onpa hassua että terkkaritkin kysyvät tollaista, luulisi tietävän miltä kyselyt voivat tuntua… Höh.
    Ihana kommentti kaiken kaikkiaan Minna ❤

    Tykkää

  33. Jeps, eiköhän meidän kasvava sukupolvi ole taas pikkasen fiksumpi ja sallivampi, odotetaans vaan. 50 vuoden päästä ihmiset nauraa et hitsi miten samannäköisiä kaikista oli 1900- ja 2000-lukujen vaihteessa tehty 😉

    Tykkää

  34. Voi onpa sun äidillä aika herttainen (ja fiksu) tyttö :))
    Se on varma, että harvalla on laiha vartalo kaikkinen muotoineen oikeilla paikoilla -koska se nyt vaan ei ole luonnollista 😉 Ja me voidaan vaan käyttää sitä mitä meille on annettu parhaalla mahdollisella tavalla.
    Itse en oikein osaa noihin kauneusleikkauksiin ym.sanoa mitään… en todellakan tiedä miten olisin itse lapsena reagoinut äidin ulkonäön kohenteluun enkä tiedä miten siihen omalla kohdallani suhtautuisin… Jäänee arvoitukseksi 😉

    Tykkää

  35. Joo se näyttää olevan avainsana… se tavoittelu ja vaikeus. Ihmiset on hassuja 😉
    Totta, äitiys esimerkiksi tuo peliin niin monta tärkeää juttua, ettei ulkonäköön liittyviä juttuja mieti niin vakavasti. Ne on jotain eksraa jos kaikki muu on ok…

    Tykkää

Jätä kommentti Sara Peruuta vastaus