ja väriterapia jatkuu! 😀
Moni teistä varmaan tietää, että mulla on osa-aikainen päivätyö terveydehuoltoalalla, parhaillaan terveydenhoitajana pikkulasten neuvolassa ja jatkossa vähän ala-asteellakin. Olen oikeastaan jo vuosia pyöritellyt näitä juttuja mielessäni, mutten vaan oikein jaksanut kirjoittaa mustaa valkoiselle… Koitetaan nyt 🙂
Tehän tiedätte että aina kaikissa mittauksissa ja kyselyissä ja tilastoissa esimerkiksi sairaanhoitajan ammatti sijoittuu aika korkealle –arvostetuimmat ammatit. Juupa. Ihmettelen aina yhtä kovasti et mihin se arvostus perustuu, miksi ihmiset vastaavat näissä kyselyissä näin. Se on vähän sellaista arvostusta et luojan kiitos joku tekee tonkin työn. Sillä sitten kun ei vastailla tilastoihin, voidaankin tulla sanomaan että ”ai sä oot vain joku hoitsu”. Arvatkaa kuinka monta kertaa olen kuullut tota tässä blogiurani aikana? 😉 Jollain on ollut tarve dissata ihan vain siksi että työskentelen terveydenhuollossa, aika kurjaa. Eikä kurjaa mulle henkilökohtaisesti vaan harmittaa ihan koko ammattikunnan puolesta, tosi tärkeää ja vaativaa työtä tekevän ammattikunnan puolesta.
Itse henkilökohtaisesti toivon joskus (nyt moni hoitoallala työskentelevä haluaisi lyödä mailalla päähän ;)) että hoitajatkin olisivat vähän turhamaisempia, panostaisivat enemmän ulkonäköönsä ja omiin tarpeisiinsa. Ihan totta. Tedän, ettei etenkään sairasiin ihmisiin saa parasta kontaktia kulkemalla itse nenä pystyssä ja täydellisessä meikissä, mutta arvostamalla itseään saa sitä alan kipeästi kaipaamaa arvostusta takaisin. Ja tiedän, että hoitoalalla on paljon tosi empaattisia, kultaisia ihmisiä, jotka eivät välitä niin paljon omasta navastaan, mutta sellainen tää maailma nykyään vähän on. Muut, arvostetummat alat osaavat vaatia ja saavat helpommin huomiota ja sitä osakseen.
Miksi usein tuntuu, että moni toimistotyö ihan ilman koulutustakin on arvostetumpi vaihtoehto kuin hoitajuus, johon kuitenkin vaaditaan monen vuoden tutkinto plus jatkuvaa kurssitusta ja päivitystä?
Te huomaatte että oon oikeasti huolestunut tästä 😉 Mun mielestä on vaan uskomatonta, miten vähättelevään sävyyn hoitajista usein puhutaan. Ja yleensä puhujina ovat ihmiset, jotka eivät tiedä työstä juurikaan mitään. Koskaan olletkaan esimerkiksi sairaalaosastolla. Tieisttekö että hoitajan täytyy olla salamannopea niin fyysisesti kuin psyykkisestikin? Sulla on harvoin jäädä aikaa miettimään että mitäs tässä tekisin kun potilas lakkaa hengittämästä. Sulla on hurja paine koko työpäivän ja silti sun täytyy pystyä useaan otteeseen laskemaan ja annostelemaan elintärkeitä (tai hengenvaarallisia) lääkeannoksia. Sun täytyy olla melkoisen skarppi sosiaalisesti, sillä usein niin potilaat kuin omaisetkin saattavat olla melkoisen kärkkäitä. Niin ja virheitä ei oikeastaan voi tehdä. Ei vaan voi.
Niin että päät pystyyn siskot, te teette niin uskomatonta työtä, et moni ei pystyisi! 🙂
Se täytyy vielä sanoa, että täällä Norjassa harva sairaanhoitaja tekee -tai voisi kuvitella tekevänsä täyttä työviikkoa sairaalassa. Se kertoo kai jotain työn raskaudesta ja on verrattavissa siihen, miten äksyjä ja kiireeseen väsyneitä hoitajat esimerkiksi Suomessa saattavat olla. Suomessahan kaikki tekevät täyttä työviikkoa. Täällä Norjassa sairaanhoitajakoulutukseen haetaan about yhtä paljon kuin opettajaksi ja pääsyvaatimukset ovat suunnilleen samat. Hoitajilla on työssä ihan erilainen rauha ja arvostus -ammatti on ihan oikeasti arvostettu.
Ja terkkari on muuten maisteritason koulutus siinä missä sairaanhoitaja on barchelor.
Niin että… 😉 Seuraavan kerran kun tapaat hymyilevän, ystävällisen ja Sinusta hyvää huolta pitävän hoitajan, voit olla varma varma että siinä on pätevämpi tyyppi kuin osaisit arvatakaan. Ja rakkaat kollegat, koittakaa jaksaa hymyillä, rauhoittua, kulkea selkä suorana ja arvostaa itseänne, sillä voitatte niin paljon enemmän takaisin vaikka olisi kuinka kiire! Ja lopuksi päättäjät: lisää aikaa ja palkkaa, ihan oikeasti.
Ja ihan kaikille muillekin; HYVÄÄ VIIKONLOPPUA :)))
Ps. Kuvat on otettu eilen työpäivän jälkeen about klo 18 aikaan. Oli vielä ihan niin valoisaa, että pystyi ihan hyvin kuvailemaan. Viideltä olisi ollut ihan täysi aurinko ja kirkkaus. Fantastista? 🙂
Ps II. Parasta mitä oon aikoihin tehnyt: väsyneenä työpäivän ja päivällisen jälkeen kuppi kahvia ja munkkipossu: Kyllä jaksoi touhuta loppuillan eikä edes nukahtanut iltasatua lukiessaan 😀 Suositellaan :))
kalastajanvaimo.com 
Ihana Johanna ja ihana asu ja ihana Aino ❤
TykkääTykkää
Aino on ihkuin :))
TykkääTykkää
Asiaa! Mistä ihmeestä hoitoalan aliarvostus tulee? Naisvaltaisuudesta…. huonosta palkkauksesta? Vastuu ja työn raskaus (fyysinen ja psyykkinen) ovat todella kuormittavia. Onkohan Suomessa hoitajapula selvitettävissä tuomalla ulkomaisia hoitajia alalle, joiden tulisi hallita vaikea kieli ja suomalainen sosiaalinen palveveluverkosto, osatakseen ohjeistaa ihmiset pulmissaan eteenpäin apua saamaan… tai pakkokoulutetaanko vastahakoiset syrjäytyneet työttömät hoitoalalle… apua! Kärjistyneesti sanoin, mutta mtenkähän aijotaan lähitulevaisuudessa ratkaista asiat?
Itsekin hoitoalalla.
TykkääTykkää
Samaa mieltä. APUA. Työ on niin monimuotoista, että laadukasta palvelua ei tulla saavuttamaa tolla systeemillä mitä just pelkäät (ja moni muukin varmaan pelkää) ja siinähän sitten ihan takuulla laskee alan houkuttelevuus entisestään…. Eikä alalle enää hakeudu ne, joilla on mahdollisuuksia muuhunkin. Ja sit voidaankin pohtia mikä Suomen terveydenhuollon taso on… ei välttämättä enää huippu…
TykkääTykkää
Toimin itsekin terveydenhuoltoalalla terkkarina, ja kirjoituksesi osui ja upposi. Hieno kirjoitus! Miten osasitkaan pukea tämän noin hyvin sanoiksi 🙂 Olen kanssasi ihan täsmälleen samaa mieltä!
Olen seuraillut jo pitkään blogiasi, se on ihana ja tuo piristystä päivään! Jatka samalla mallilla 🙂 Sen olisin vielä kysynyt, että onko kuvat tarkoituksella tehty sellaisiksi, ettei niitä voi viedä pinterestiin, ”pinnata”? Yritin tuon ihanan lettikuvan pinnata ja se antoi ruudulle vain koko tuon kuvaketjun, ei pelkkää yhtä kuvaa?
Ihanaa päivää sinulle!
TykkääTykkää
Joo, hitsi, laitan postauksiin joskus kuvat yhtenä rimpsuna jotta vältyn lisäämästä niitä yksitellen, silloin niitä ei saa erilleen 😦 Eli pahoittelen, tästä on mahdotonta saada yhtä kuvaa erilleen!
TykkääTykkää
Oon niiiin samaa mieltä! 🙂 Huippua että jaksoit kirjottaa ajatuksesi sanoiksi, vaikka siitä tulikin noin pitkä (mulla ei varmaan ois pysyny ajatus kasassa koko aikaa 😀 )!
Ihanaa viikonloppua sinnekin! ❤
TykkääTykkää
Kiitti 🙂 Tää oli tärkeä aihe :))
TykkääTykkää
Hieno kirjoitus! Arvostan kovasti ammattikuntaanne!
TykkääTykkää
Kiitos, kiva kuulla!
TykkääTykkää
Asiaa Johanna! Itse en työskentele sos.-ja terveysalalla, mutta jaksan ihmetellä, miksi sen alan ihmiset suostuvat tuohon kaikkeen sillä palkalla/työsuhde-eduilla (Suomessa.) Ei kai uskalleta lakkoilla, koska siitä nousee niin kova mekkala. Entäs sitten. Mekkala nousee joka tapauksessa. Mielestäni nyt olisi syytä Suomessa herätä. Auttaisiko asiaa, jos miehiä palkattaisiin ko. ammattiliittojen johtoon?
TykkääTykkää
Niinpä… jotain saamattomuutta tässä on, mistä ei voi yksittäitä sairaanhoitajaa syyttää… Täytyisi olla erilainen systeemi ja oikeasti kovat tyypit liittojen johdossa
TykkääTykkää
Yksi blogisi säännöllinen lukija ilmoittautuu taas pitkästä aikaa, kirjoituksesi kolahti, samalla alalla kun työskentelen ja olen NIIN samaa mieltä! Ammatin arvostus on kaukana sen vaativuudesta sekä koulutuksen että jatkuvan itsensä kehittämisen ja kehittymisen tarpeista. Lisäksi vaikka itsellä olisi huono päivä, pitää vain jaksaa hymyillä ja olla empaattinen sekä kuunnella ne potilaiden ja omaisten ahdistukset ja yrittää kannustaa eteenpäin… Raskasta työtä, jota kolmivuoro ei tee ainakaan yhtään kevyemmäksi… Kun vertaa insinöörien (miltei miltä alalta tahansa) lähtöpalkkaa sairaanhoitajien lähtöpalkkaan niin taidetaan jäädä noin 1000€ jälkeen, valitettavasti… Kyllä arvostusta varmasti lisäisi myös kunnon palkkaus, meitä vaan on niin paljon, että summa kasvaa melkoiseksi… Pää pystyyn silti kaikki me hoitajat, ollaan ylpeitä itsestämme ja tekemästämme työstä!
TykkääTykkää
Sepäs, meitä on niin paljon ja rahat kun tulevat yhteisestä kassasta niin palkkaa on tosi vaikea nostaa. Mut ehkä niitä muita etuuksia sitten… vaikkapa vähän ilmavampaa työtahtia, mikä vaatii tietty enemmän henkilökuntaa ja enemmän rahaa jne. Mut kun jotain ois pakko tehdä, jotta uusia opiskelijoita saataisi houkuteltua alalle!
TykkääTykkää
Hei!
Ehdottomasti samaa mieltä, että arvostusta tarvittaisiin lisää 🙂 Olen itse sairaanhoitaja, valmistunut viime jouluna ammattikorkeasta. Ja tuoreessa muistissa on siis, että opiskelu sairaanhoitajaksi ei olekaan ihan pikku juttu, täytyy hallita paljon tärkeitä asioita. Kyseessä kun ei ole enempää eikä vähempää kuin toisten ihmisten henki 😉
Ehdottomasti samaa mieltä myös siitä, että hoitajat voisivat panostaa enemmän omaan ulkonäköönsä ja hyvinvointiinsa muutenkin. Mutta onko se niin, että (ainakin Suomessa) itse työ on niin raskasta, että ei kerta kaikkiaan jaksa paljon muuta.. Itse työskentelen tällä hetkellä sairaalassa osastotyössä kolmea vuoroa, täyttä työviikkoa. Nyt keväällä tosin tarkoitus vaihtaa taas päivätyöhön, juurikin tuon työn raskauden vuoksi. Toivotaan, että tässä(kin) asiassa Suomi osaisi ottaa oppia vaikka Norjasta ja hoitoalalla mahdollistuisivat enemmän erilaiset työmuodot.
Oikein mukavaa kevättä teidän perheellenne ja tsemppiä myös työhösi! 🙂
terkuin Kati
http://katinkashome.blogspot.fi/
TykkääTykkää
Niinhän se usein on, työ on niin psyykkisesti kuin fyysisestikin raskasta, ei siinä paljon muuta jaksa. Mut se on vähän epäreilua, vaikea suhteutttaa muihin aloihin… Pitäisi vähän tasoittaa mun mielestä 😉
TykkääTykkää
Täysin samaa mieltä Johannan kanssa terveydenhoitajien/sairaanhoitajien arvostuksesta. Itse ekonomina arvostan enemmän teidän tekemää työtä kuin omaa toimistotyötäni. Mielestäni teette paljon arvokkaampaa ja tärkeämpää työtä verrattuna tähän ”papereiden pyöritykseen”.
Norjalaiset ystäväni ovat olleet ihmeissään suomalaisen työmaailman vaativuudesta. Lisäksi sellaisen havainnoin olen tehnyt, että norjalaisilla maisterin papereilla ei esim. Suomessa saa maisteritasoista työtä. Eli kärjistettynä koulutuksen taso ei vastaa suomalaista koulutusta. Norjassa on yksityisiä yliopistoja, joihin pääsee rahalla. Vaikuttaisiko tämä asiaan?
Mieheni työskentelee Norjassa ja on monesti sanonut kuinka paljon ”helpommalla” Norjassa pääsee. Hän ei tulisi Suomeen enää töihin millään ilveellä. Tämä ei ole huono asia ollenkaan, mielestäni Suomessakin voitaisiin mennä samaan suuntaan.
TykkääTykkää
Joo suomalainen koulutus on tunnetusti ihan huipputasoa, ehdottomasti! Korkeampitasoinen kuin täällä… Systeemi on muutenkin monella tapaa erilainen, mutta hyvin nää täälläkin pärjää 😉 Ja Suomessa on tosiaan ihan hurja työtahti. Kaikkeen tietysti tottuu, mutta… en tiedä, jotenkin tuntuu ettei se ihmisten viihtyvyyttä ja yleistä ilmapiiriä ainakaan paranna että kaikki energia menee töihin ja koko ajan on pikkusen stressaantunut olo. Työnteko on tottakai vain positiivista, mutta töitä pitäisi myös jaksaa tehdä ilolla!
TykkääTykkää
”Miksi usein tuntuu, että moni toimistotyö ihan ilman koulutustakin on arvostetumpi vaihtoehto kuin hoitajuus, johon kuitenkin vaaditaan monen vuoden tutkinto plus jatkuvaa kurssitusta ja päivitystä?”
Varmaankin siitä syystä, että koska a) te ette tee rahaa/työskentele rahan parissa, vaan te olette kallista ylläpidettävää jokaiselle yhteikunnalle b) vaikka koulutus vaaditaankin, niin ei kuitenkaan akateemista, eli ette ole tehneet töitä tieteen parissa. Juuri nämä kaksi asiaahan tuntuvat olevan nyky-yhteiskunnalle se A ja O; raha ja korkea koulutus ja mielelään tohtorin tittelillä (ja tietenki pitää olla kaunis ja urheilullinen ja kaikin puolin menestynyt. Suomessa näin ei taida olla, mutta auta Armias kun kokisitte Keski-Euroopan vaatimukset!) c) sairaanhoitajahan on vähän niin kuin lääkärin ”palvelija”, eli tekee sen ”ei-niin-vaativan-roskatyön” (anteeksi törkeä muotoiluni, kirjoitan näin vain, jotta selviää, mitä ajan takaa), mitä Herra Tohtorin toimenkuvaan ei kuulu. Sairaanhoitaja saatetaan nopeasti mieltää jonkinlaiseksi sihteeriksi.
Väitän, että moni meistä tietää teidän alan tärkeyden ja sen miten raskas ala se on, mutta yllämainitsemista syistä todellinen arvostus puuttuu. On niin paljon ei-akateemisia ammatteja, joita ilman yksikään yhteskunta ei selviäisi ja silti niitä nyt ei vain kauheasti arvosteta. Suomessa, jossa hierarkiaa ei juurikaan ole, on tilanne kestettävissä, mutta esimerkiksi Saksassa, jossa hierarkialla on valtava vaikutus kaikkialla, on ei-akateemikon aivan turha haaveilla ammattinsa suuremmasta kunnioituksesta. Tämä Sun aihehan Johanna on ikivanha. Näin vaan on ollut jo niin kauan. Me ihmisethän tämän (sen) yhteiskunnan muodostamme ja vain meistä se muutos voi lähteä. Hyvä siis, että otat asian puheeksi.
T: Mrs.Brown
TykkääTykkää
Juu tää on vanha aihe eikä tässä mitään lääkäriarvostusta haeta, mutta se väheksynta ja ali-arvostus verrattuna muihin, jopa matalampiin koulutustasoihin ja ammatteihin vain kärjistyy jatkuvasti. Eikä Suomi tule säilyttämään nykyistä asemaansa terveydenhuollon huippuvaltiona jos suuntaus jatkuu samana, alan houkuttelevuus katoaa nollaan ja pätevät maholliset hoitajat hakeutuvat muille aloille. Eikä hoitajuuden arvostuksella oikeastaan pitäisi hakea mitään muutosta vaan paluuta vanhaan. Hoitajuus on itseasiassa ollut paljon arvostetumpi ammatti ja mun mielestä arvostuksen olisi tässä vuosien mittaan pitänyt päinvastoin nousta; sairaanhoitajat ovat saanet paljon enemmän vastuuta ja vähemmän lääkäritukea työssään.
Sitäpaitsi monia ei-akateemikkoja arvostetaan. Paljon enemmän kuin sairaanhoitajia 😉
TykkääTykkää
Kiitos kirjoituksestasi:) Hassua että toivoit hoitajien olevan turhamaisempia tai kiinnittävän enemmän huomiota ulkonäköönsä sillä mun kokemuksen mukaan hoitajat tykkäävät panostaa ulkonäköönsä. Mulla sattuu olemaan niin että mulla on useampi täti ja he kaikki ovat mua alle 10 vuotta vanhempia joten olen kasvanut enemmänkin kuin pikkusiskona heidän kanssaan. Yksi on sairaanhoitaja, toinen toimistoassistentti ja kolmas ompelija ammatiltaan. Kyllä erikoistunut sairaanhoitaja näistä on mun huomion mukaan kaikkein ihailluin ammatti ja hänen ystäväpiirinsä samasta ammattikunnasta paljon enemmän ulkonäkökeskeisiä kuin esimerkiksi toisen tätini joka on siis toimistoassistentti vaikka kyllä hekin ulkonäöstään huolehtivat..mutta eivät samalla omistautuneisuudella Kaikkein vähiten jos yhtään arvostusta saa ompelijan kolutuksen käynyt tätini koska ”kaikkihan osaavat ommella”. Mun suvun piirissä ja lähipiirissä on muutenkin tosi paljon sairaanhoitajia joista yllättaen kaikki ovat naimisissa joko asianajajan tai insinöörin kanssa (heh, tosi mielenkiintoista;)
Mun vanhemmat sekä isovanhemmat toivoivat aina etten menisi sairaanhoitoalalle tai toimistoalalle koska he eivät arvostaneet näitä aloja palkkauksen tai työkuvan takia, rankkaa hommaa, ei arvostusta, pienet palkat työmäärään suhteutettuna ja toisaalta mun boheemilla besserwisser-asenteella ei noilla aloilla olisi herätelty ihastusta:) Sisustussuunnittelijan ammatti sopii mulle siis ihan hyvin. Työajat ovat luovia ja tietty oman tietämyksen rohkea ulostuonti ja esittely on vaan plussaa koska asiakkaat tyypillisesti haluavat minut paikalle kun itse eivät luota täysin omaan tietämykseensä minun alaani liittyvissä asioissa. Mutta eivät monet arvosta sisutussuunnittelijaakaan koska kaikki naisethan osaavat sisustaa…mun asiakkaat ovatkin isoja yrityksiä joissa on pomoina kiireiset miehet:) Ammatinvalinta ei mun mielestäni saa olla kiinni siitä mitä muut ajattelevat sen arvokkuudesta, Joskus pitää vaan keskittyä omaan napaan ja siihen minkä itse tuntee arvokkaaksi. Mä olen aina ihaillut terveydenhoitajia, varsinkin kouluissa ja raskauteen tai lapsiin liittyvillä osastoilla työskenteleviä.
Champagne/abottleofchampagne:)
TykkääTykkää
Jes, hyvä että näitä hoitajia löytyy!! 😀 Tottakai hoitajiakin on tosi erilaisia. Meitä on kuitenkin niin paljon, että porukkaan mahtuu vaikka mitä. Ja oli tosi hauska lukea tätä sun näkökulmasta; avasi vähän silmiä, et kyllä moni muukin ammatti saa vähättelyä osakseen. Niin se tietty aina on, ettei kaikki arvosta kaikkia yhtä paljon. Mut ei sisustussuunnittelijaa kuitenkaan koskaan listata arvosteuimmaksi ammatiksi ja sit todellisuudessa pidetä ihan mitättömänä 😉 Kiitti hyvästä kommentista!
TykkääTykkää
”…mutta arvostamalla itseään saa sitä alan kipeästi kaipaamaa arvostusta takaisin..”
Ei kai meikkaus, itsensä laittaminen ja itsestään huolehtiminen arvostusta alalle tuo? Vai käsitinkö kappaleen aivan väärin? 😉
Arvostus myös lähtee itsestään kuten sanoit, mutta ei ulkoisista seikoista. Olkaa oikeasti ylpeitä työstänne. Miten usein kuulee sairaanhoitajien, lto:n tai lastenhoitajan suusta rutinaa alan vähäisestä arvostuksesta (mikä totta onkin), olosuhteista, pienestä palkasta jne. Kehukaa itseänne! Antakaa muiden kuulla miten hyviä te olette.
TykkääTykkää
Juu tiedän et toi oli kärjistetysti sanottu enkä tietenkään tarkoita et hoitajien pitäisi kulkea nenä pystyssä täydessä meikissä 😉 Ihan samalla tavalla ajattelen, että omasta arvostuksesta se kaikki lähtee ja sitä yritän kai usein tällä blogillakin viestiä, sitä omaa hyvää oloa ja tyytyväisyyttä. Mutta ihan totta, hoitajien pitäisi enemmän keskittyä niihin positiivisiin puoliin, hymyillä, olla tyytyväisiä ja kehua ammattiaan -valittamalla kun ei arvostusta saa vaan päinvastoin, se on ihan totta. Hyvin sanottu, hyvä kommentti! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Johannalle kirjoituksesta, ja ei, en lyö halolla päähän 🙂
Itse olen, yllätys yllätys, sairaanhoitaja. Työskentelen osastolla jossa työtä tehdään kolmessa vuorossa, tilanteet ovat akuutteja, päivystyksellisiä, ja monesti ennalta-arvaamattomia. Toisaalta samassa paketissa myös pitkäjänteistä kuntoutustyötä jossa jokaisen persoona pääsee myös pidemmällä aikavälillä esiin ja ”työhön”. Pidän työstäni hyvin paljon, koen olevani työssäni hyvä, ja kehittyneeni työntekijänä niin, että saattaisin ongelmaratkaisunkykyineni olla kovaa valuuttaa missä tahansa. Mutta teenkö työtäni silkasta kutsumuksesta, hyvyydestä ja pyyteettömästi. En.
Minä olen hyvä, teen työni hyvin, ansaitsen siitä rahallista korvausta. En kaipaa ylenpalttista arvostusta, tottakai kiitokset ja muistaminen lämmittää, mutta minun mielihyväni tulee muusta, hyvin tehdystä työstä.
Joku kysyi miksi sairaanhoitajat eivät lakkoile. Siksi kun siinä vaiheessa säädetään laki joka ei salli edes irtisanoutumista. Ja yleinen mielipide sairaanhoitajien lakkoilua kohtaan oli tuomitseva, syyllistävä, haukkuva. Kyllä minä muistan. ”Istuvat vain kahvilla, valittavat, ovat pikkuapulaisille tohtorille (mrs. Brown: niin kauan kuin joku tietämättömyyttään/tyhmyyttään kehtaa edes ajatella noin, ei asia muutu. Sairaan/terveydenhoito on niin paljon muuta kuin lääkärien määräykset.)”
Summasummarum, lähden nyt töihin! Tekemään sitä mitä osaan, moniammatillisessa yhteistyössä, ja ei, en toivo että nähdään 🙂
Maarit
TykkääTykkää
Täällä yksi, joka on kouluttautumassa toimittajasta fysioterapeutiksi 🙂 Hyvä hoitsut, teitä ja meitä tarvitaan!
TykkääTykkää
Kiitos.. sydänalaani lämmitti.
nim. leikkaussalihoitaja
TykkääTykkää
Hei! Naulan kantaan!
Mukavaa olisi, jos raskas työ näkyisi joskus myös palkkapäivänä, mutta näin ei ole -eikä kai tule koskaa olemaankaan (ainakaan Suomessa). Hoitoalalla on varmaan aina se ikuinen jäänne ”kutsumustyöstä”ja kuvitellaan, että sillon siitä ei tarvitse maksaa (mitään).
Itse olen sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa ja tulen töihin aina meikattuna ja hiukset laitettuna. En meikkaa paljon, mutta en osaisi olla täysin ilman mitään! Siksi, koska me kuljetaan päivästä toiseen valkoisissa lakanoissa ja identiteetti jää pukukaappiin, on mielestäni kivaa ”näkyä” edes kaulasta ylöspäin omana itsenään. ( joo myönnetän, on siinä omat plussansakin, että vaatteet on firman puolesta eikä tarvi silitellä kauluspaitoja aamuisin 😉 )
Henk.koht voin sanoa meikkaavani ja laittavani hiuksia myös – en vaan itseni, vaan työkavereiden ja potilaiden takia. Aina on kivempi katsoa ihmistä joka on huoliteltu!
Kiitos kivasta blogista! Ja sinä vasta olet ilo silmälle! 😀
TykkääTykkää
No täytyy itse sanoa etten hirveän korkealle katso esim. terveyskeskuksessa työskenteleviä hoitajia tai lääkäreitä. Toiminta on kaikin tavoin hyvin hankalasti johdettua ja epäkäytännöllistä. Hoitajia ja töitä on niin moneen eri lähtöön, että kyllä henk.koht. pitää sanoa etten hirveen rankkana pidä myöskään neuvolassa työskentelyä. Suuresti arvostan taas elinsiirto-osastolla, sisätautiosastolla ja infektio-osastolla työskenteleviä hoitajia. Mielestäni palkkauksen pitäisi mennä työn vaativuuden mukaan. Rauhallinen päivätyö neuvolassa on aika erilaista, kun esim. hoitajana olo infektio-osastolla. Kuten yllä sanottiin niin yleensä työt, jotka ei ole tekemisissä rahan kanssa ei ole niin arvostettuja. Raha on kuitenkin se joka tässä yhteiskunnassa merkitsee eniten. Onhan kuitenkin kaikki työ tarpeellista ja yhteiskunta ei pyörisi ilman näiden vähemmän arvostettujen töiden tekijöitä. Ei se meikki mielestäni tuo arvostusta, vaan kyllä se on se itsevarmuus joka huokuu rautaisesta ammattitaidosta.
TykkääTykkää
Nykyäänhän kaikessa on kysymys ”mediaseksikkyydestä”, joten ymmärrän Johanna hyvin mitä tarkoitat ulkonäköön panostamisella. Toimistotyö korkkareineen ja tekokynsineen/ pukuinen ja solmioineen vaan tuntuu houkuttelevan nuoria enemmän kuin sairaalatyö. Tosi tärkeä aihe, itsekin näitä juttuja kaveripiirissä usein pohditaan, kun hoitsuja ollaan. Itse kyllä tykkään laittautua ja koen, että potilaillekin on mukavampi kun vastassa on pirtsakan näköinen hoitaja. Koen olevani myös roolimalli työssäni (vaikka jokainen tietysti voi vapaa-ajallaan tehdä mitä haluaa), joten olisi tekopyhää saarnata esim. tupakoinnin lopettamisesta ja terveellisistä elintavoista, jos itse kävisin vähän väliä röökillä ja painaisin 100 kg.
Mutta ei alistuta, teemme todellakin hienoa työtä ja kukas sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse eli pidetään lippu korkealla ja arvostetaan omaa työtämme!
Ps. Blogisi on suosikkieni joukossa, jatka samaan malliin 🙂
TykkääTykkää
Itselläni on suuri arvostus kaikkia hoitoalalla olevia kohtaan. Niin päiväkodin ”tätejä” kuin synnytyssairaalan kätilöjä kuin kaikkea siitä väliltä. Toisen lapseni synnyttämisen jälkeen sain pahan verenvuodon ja sain uskomatonta hoitoa. Ottaen huomioon, että osastolla on muitakin naisia täystohinassa, apua tuli heti ja se ei loppunut kuin kotiovelle muutaman päivän kuluttua. Suurin osa vielä aivan ihania ihmisiä, ei vain ammattitaitoisia hoitajia. Suuri arvostus terveys ja hoitoalalle & kaikille sillä alalla työskenteleville, tietenkään poissulkematta muita ammattiryhmiä. ;D Hyvä Johanna!
TykkääTykkää
Totta joka sana. Uskon toisaalta, että me hoitajat sen arvostuksen saisimme, jos ylpeänä kertoisimme mitä teemme. Emmekä aina olisi niin kovin pahoillaan kun vuorotyön vuoksi emme pysty osallistumaan johonkin tapahtumaan, jonne päivätyötä tekevillä ei ole ongelmia osallistua lainkaan. Kyllähän sitä aina kuulee miten ihmiset sanovat, että hei eivät pystyisi hoitajan työhön, mutta mitä siihen sitten vastaisi. Enhän mäkään ilman koulutusta pystyisi pystyssä pysyvää taloa suunnittelemaan tai keksimään ja kehittämään uusia tietokoneita. Eli ehkä ongelma onkin se, että hoitoalalla usein työskentelevät ne, jotka ovat empaattisia ja kultaisia ihmisiä, mutta jotka ovat vain liian pehmeitä. Ne kovemmat tapaukset sitten etenevät urallaan hoitoalallakin.
Ja toisaalta vaikka sitä on ylpeä siitä mitä tekee ja pitääkin siitä mitä tekee, eikä töissä ole ollenkaan kamalaa, niin kyllähän se vetää omankin mielen matalaksi ja alkaa kyseenalaistamaan kaikkea (niin omia taitojaan, itseään kuin koko universumia) kun huomaa, ettei pysty millään keinoin pieneltä lapselta viemään kipuja pois ja seuraavaksi jo saatteleekin häntä viimeiselle matkalleen.
Mutta kun ei sitä kai kukaan ajattele, että hoitaja voisi ottaa nuo asiat niin raskaasti, koska alallehan on kutsumus jne. Pidetään kuitenkin pää pystyssä ja arvostetaan itseämme sekä niitä meille hoitoa antavia. Ihanaa viikonloppua Johanna!
TykkääTykkää
Hyvä Johanna!!!
Olen itse nuori, viime jouluna valmistunut sh/th, töissä äitys- ja lastenneuvolassa. Työ on vaativampaa, kuin mikään, mitä olen aikaisemmin tehnyt. On jatkuva kiire, vaikeita tilaniteita, paljon kysymyksiä joihin en osaa vastata. Tärkeintä kuitenkin on, että itse arvostan. On tämä hienoa työtä ;).
TykkääTykkää
Tuo henkinen osuus hoitajan työssä on käsittämättömän suuri… Nyt kun olen ollut työelämästä äitiysloman/vanhempainvapaan kautta pidemmän aikaa, olen huomannut miten paljon kevyempi olo on…
* Vanamo*
ps. Ihastuttavaa ja värikästä viikonloppua sinulle 🙂
TykkääTykkää
Hei Johanna ja terveisiä täältä Valdresista! Hyvä kirjoitus, itsekin olen terveydenhuoltoalan pienipalkkaisia. Tai ainakin ollut, nyt en ole ihan varma :). Lisäksi olen sairaanhoitajan tytär ja sisko.
Sairaanhoitajat ovat päätyneet vähän sellaiseen noidankehään: ammattia ei arvosteta, koska se on niin huonosti palkattua, ja se on niin huonosti palkattua, koska sitä ei arvosteta :). Älytöntä, eikö? Tuo huono palkkaus tulee osittain siitä ikivanhasta ”kutsumusammatin” leimasta. Ei siitä ole kovinkaan kauan, kun suurin osa sairaanhoitajista jäi naimattomiksi ja he asuivat sairaalan asuntoloissa ”uhraten” koko elämänsä sairaanhoidolle. Florence Nightingalen esimerkki velvoitti. Sairaanhoitajat edustivat ja edustavat edelleen ihmisten mielissä pehmeitä arvoja. Sellainen sisar hento valkoinen taitaa edelleen olla myös monen miehen päiväunien kohde :).
Nykymaailma on vain niin kova paikka, että se mitä nykyään arvostetaan on raha. Ihmisten arvoa mitataan tuloilla, ja koska saiaanhoitajan palkka on mitä on, ei se arvostuskaan ole monen mielessä niin korkealla. Ainakaan ennen kuin joutuu itse sairaalaan hoidettavaksi :).
Mutta luulen, että aika moni sairaanhoitaja on kuitenkin itse ylpeä työstään. Jopa ylpeä siitä, että ei ole antanut rahan ratkaista ammatinvalintaansa. Ja suurin osa tuntemistani sairaanhoitajista myös pitää työstään. Vaikka työtä ei yleisesti arvosteta, jokainen hoitaja saa kuitenkin arvostusta siltä tärkeimmältä, eli suoraan potilaalta. Hyvin tehdystä työstä saa palautteen heti, ja näin ei monessa työssä ole. Se auttaa jaksamaan – ja oma tunne siitä, että tekee tosi tärkeää työtä. Eli päät pystyyn!
Toki sitä toivoisi, että sitä arvostusta tulisi myös yhteiskunnalta. Ainakin niin, että jokaisella suomalaisella sairaanhoitajalla olisi mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Palkkaakin tärkeämpänä pitäisin sitä, että on tarpeeksi työntekijöitä, mutta täytyy sillä palkallakin elää. Nämä asiat ovat täällä Norjassa paremmin.
Ja Johanna, jätä ne hoitsu-dissaukset omaan arvoonsa. Aina riittää dissaajia. Ainakin minun silmissäni arvosi kohosi kovasti, kun kuulin mitä työtä teet :).
terveisin Hanne
http://www.samanotavanalla.blogspot.no
TykkääTykkää
En voi muutakuin kompata tuota mitä kirjoitit, samaa mieltä ollaan! Kolme vuotta sitten kun lähdin opiskelemaan terveydenhoitajaksi, hain samalla kertaa yliopistoon opiskelemaan luokanopettajaksi, pääsin sisään sinnekkin mutta valitsin terveydenhoitoalan. Sain pitkään kuulla monilta tutuilta siitä ”miksi valitsin VAIN terkkarin koulutuksen kun olisin päässyt OIKEASTI hyvään ammattiin ja yliopistoon lukemaan”.. Tällöin mietin itse ihan samaa kun sinä tässä tekstissä, hei haloo, missä on terveydenhoitoalan työntekijöiden arvostus? Saan tänä keväänä paperit ulos koulusta ja aloitan samalla työssä lastenneuvolassa, olen erittäin tyytyväinen valitsemaani koulutukseen ja pidän työstäni, vaikken opiskelekaan yliopistossa opettajaksi..
Toivon, että Suomessa saadaan tämän alan asiat järjestykseen ja motivoituneita, hyvin palkattuja, työstään nauttivia, kotimaisia, itsestään huolehtivia, sopivan stressittömiä ja ennenkaikkea arvostettuja hoitajia nähdään työkentillä tulevaisuudessa paljon enemmän!
Hyvää viikonloppua ja ihanaa kevättä! 🙂
TykkääTykkää
Montako päivää sä olet työskennellyt neuvolassa?
Kerron sulle, että esim. viime viikkooni mahtui kohtuun kuollut lapsi, keskenmenoja, syöpäsairas kolmevuotias ja avioero miehen pettämisen vuoksi. Helppoa? Joudun usein myös miettimään, koska lähetän äidin eteenpäin, teenkö ls- ilmoitusta vaiko pyöritän käsiäni.
Jotkut eivät vain näe metsää puilta. Jos olen onnistunut antamaan kuvan helpohkosta työstä, taidan tehdä työni oiekin 😉
TykkääTykkää
No enemmän teitä arvostetaan kuin meitä perhepäivähoitajia. Multakin kysellään jatkuvasti milloin aion mennä ”oikeisiin töihin” 😀 Mun mielestä jokainen ammatti on yhtä arvokasta, oli sitten osaston ylilääkäri tai siwan kassa. Jokainen ammatti on kuitenkin yhteiskunnalle tärkeä! 🙂 -st.brigitten
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus! Minusta tuntuu ihmeelliseltä, miten joku voi edes ajatella niin, ettei arvosta terkkojen ja sairaanhoitajien työtä?!!??? Minulle se on aina ollut itsestään selvää miten arvokasta ja rankkaa työtä he tekevät. Pienestä pitäen olen toivonut että saisin isona olla terveydenhuoltoalalla ja nyt vihdoin olen päässyt alalle opiskelemaan, vaikkakin sitä ”alhaisinta” vähiten arvostettua/palkattua ja Rankkaa alaa-> lähihoitajaksi. On niin törkeää, että ihmiset eivät arvosta alaa, jonka todellisuutta eivät edes tiedä, vaan luulevat tietävänsä… (Sama huono arvostus pätee rakennusalalla, jotka tekevät eritavalla tärkeää ja erittäin rankkaa fyysistä työtä. Siitäkin on läheiselleni sanottu ”no, mutta sinä olet vielä nuori, ehdit vaikka mitä vielä”, vaikka hän on tykännyt alasta ja päättänyt jäädä omalle alalleen,, Viemäristöt sun muut, itsestäänselvyys?!) Että sellaisia arvostelijoita…. 😀
TykkääTykkää
Ihailen jokaista hoitoalalla työskentelevää. Itse olen akateemisella alalla, ja haaveilen jatkuvasti, että voisin vaihtaa alaa, ja tehdä jotain, josta olisi oikeasti konkreettista hyötyä jollekin. Ehkä haaveeni jossain vaiheessa toteutuu.
Tuo tuossa vähän ylempänä oleva vierailijan kommentti sai kyllä sisuskaluni kiehumaan. Vaikka itsellänikään ei ole mitään kokemusta hoitoalalta, en voi käsittää tuommoista kommenttia. Jos itsellä ei ole kokemusta siitä työstä, on aivan turha alkaa arvostelemaan. Ulkopuolelta ei näe aivan kaikkea. Samalla periaatteellahan voisi sanoa, että miksi hitossa jotkut yrityspamput vetävät kymppitonneja liksaa kuussa? Eihän ne tee muuta kuin istuvat puvut päällä kokouksissa?
Enkä myöskään ymmärrä noita ”lääkärin pikkuapulais” -kommentteja/ajattelutapaa. Olen itse viime aikoina huomannut, että välillä tuntuu kuin sairaanhoitajat tietäisivät monesta asiasta enemmän kuin lääkärit (lääkäreitä yhtään väheksymättä).
Kiitos tästä postauksesta. Olette oikeasti tärkeitä!
TykkääTykkää
Tämä teksti on kyllä täysin totta ! Itse työskentelen tällä hetkellä sairaanhoitajana mutta aloitan kahden viikon päästä terveydenhoitajan työt opiskeluterveydenhuollossa. Itse koen että sairaanhoitajaa arvostetaan hieman enemmän kuin terveydenhoitajaa, vaikka terveydenhoitaja on käynyt täysin saman koulutuksen kuin sairaanhoitaja ja tähän puoli vuotta erikoistumista päälle. Nyt kun olen vaihtamassa terveydenhoitajan työtehäviin, olen kuullut useaan kertaan että ” kylläpäs sinun kelpaa tehdä töitä, kuin ei tarvitse muuta kuin istua ja kuunnella inhimsten kuulumisia ”. Terveydenhoitajan työ on kyllä paljon muutakin ja terveydenhoitajat joutuvat pohtimaan vaikeitakin asioita ja tekemään kiireellisia ja vaikeita ratkaisuja, Sairaanhoitajana toimin vanhustenhuollon puolella, ja tuolloin sain kuulla kommentteja joiden mukaan OIKEAT sairaanhoitajat työskentelevät yliopisto- tai keskussairaaloissa ja loput hukkapalat jotka eivät osaa työtään tekevät vahnushuoltoa tai työskentelevät kaupunginsairaaloissa. Vanhustenhuolto vasta onkin haastavaa kun iäkkäille on kertynyt jos jonkin näköistä sairautta ja dementian vuoksi oireista ja voinnista ei meinaa saada millään selvää ! Itse olen ajottain loukkaantunut saamistani kommenteista. Kiitos kun sain hieman avautua ! 🙂 Mukavaa viikonloppua kaikille
TykkääTykkää
Miten joku voi olla sitä mieltä, että neuvolassa työskentely ei ole rankkaa…Mitataanko rankkuutta pelkästään sillä, kuinka fyysistä työ on?? Itse en ole hoitoalalla töissä, mutta ei ole kyllä koskaan tullut mieleen laittaa hoitajien erilaisia työnkuvia arvojärjestykseen.
Ystäväni työskenteli ennen sairaanhoitajana syöpäosastolla, mutta päätti opiskella terveydenhoitajaksi, koska hän halusi lastenneuvolaan töihin. Tehtyään ensimmäisen harjoittelun neuvolassa, hän sanoi joutuneensa tosissaan kyseenalaistamaan haavettaan, sillä työ oli yllättänyt henkisellä rankkuudella. Juuri lastensuojeluilmoitusten tekeminen ym. vaikeat asiat pyörivät iltaisinkin hänen mielessään.
Hoitajat, teette tärkeää työtä! Minä ainakin arvostan teitä! ❤ Hieno kirjoitus, Johanna. 🙂
-Kaisa
TykkääTykkää
Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Tyttäreni ja vävyni ovat molemmat sairaanhoitajia suuressa yliopistollisessa sairaalassa ja heidän kauttaan olen nähnyt, miten vaativaa sairaanhoitajien työ on.ja miten paljon pitää osata ja jatkuvasti lisäkouluttaa itseään. Ja palkkaus on kuitenkin´työn vaativuuteen nähden pieni ja vuorotyö raskasta. .
TykkääTykkää
Täällä ilmottautuu yksi lastentarhanopettaja, niin opettaja, eikä hoitotäti (sitä termiä suurin osa meidän ammattikunnasta näyttää käyttävän), jolla on samanlaiset aatteet omasta ammatistaan.. Ainiin ja ammattitutkintomme suoritamme yliopistossa! Raskasta, aliarvostettua ja alipalkattua.. minkäs teet naisten ala kun on kyseessä!
TykkääTykkää
Hieno kirjoitus ja jaan ajatuksesi täysin! Itsekin työskentelen hoitoalalla ja jatkuvasti myös pyörittelen näitä samoja asioita mielessäni, sekä myös työkavereiden kanssa. Tuntuu, että hoitoala on jäänyt ihan muiden ”jalkoihin” ja huonoa palkkaa + muita perustellaan vaan sillä, että ”sehän on kutsumusammatti”. On tietysti, mutta eikai se sulje pois sitä, että meitäkin voitaisiin arvostaa ihan yhtälailla kun muitakin ammattikuntia… Usein onneksi nimenomaan ne potilaat on niitä, joiden vuoksi jaksaa hymyillä ja jotka saa hyvälle tuulelle ja heidän kanssaan tuntee sitä arvostusta. Kunpa vaan tosiaan päättäjiltä saisi yhtälaista arvostusta ja tunnustusta siitä, kuinka arvokasta ja vaativaa työmme onkaan.
Mutta tosiaan, kunhan muistetaan itse arvostaa itseämme ja tiedostetaan oma tärkeytemme – me ollaan ihan mahtavia kaikki!
Hyvää viikonloppua Johanna! 🙂
TykkääTykkää
samaa mieltä tuosta ettei hoitajia arvosteta tarpeeksi, mutta olen kyllä eri mieltä tuosta meikkaamisen tärkeydestä. toki pitää tehdä sellaista mistä itse saa voimaa, mutta kaikilla se ei ole meikkaaminen. ja uskon, että tuolla meikkaamisen tärkeyden korostamisella saavutetaan vain sama maine kuin jollain lentoemännän ammatilla tai kampaajan ammatilla on. huom. maine, en nyt puhu heidän työnkuvastaan.
ja näissä arvostuskysymyksissä on aina vähän kyse siitä, mihin vertaa. en oikein usko tuota, että sairaanhoitajaa arvostettaisiin vähemmän kuin esim. kosmetologia tai kaupan kassaa. mutta varmasti vähemmän kuin esim. hammaslääkäriä, diplomi-insinööriä tai asianajajaa. tai opettajaa. näin se vaan menee, akateemista koulutusta arvostetaan. maailma ei ole tasa-arvoinen paikka. insinööreille maksetaan, koska heidän työnsä tuottaa rahaa -> korkeampi palkka -> korkeampi arvostus. en itse ole hoitoalalla, mutta olen saanut sellaisen vaikutelman, että sairaanhoitajan töissä on suuria vaativuuseroja. minusta on vähän outoa, että palkkaeroja ei ilmeisesti sairaanhoitajien välillä ole kovinkaan paljon? eiväthän insinööritkään saa samaa palkkaa työtehtävistä riippumatta. saa korjata, jos olen väärässä.
eli lisää arvostusta sairaanhoitajille, mutta ei meikkaamalla 🙂
TykkääTykkää
Hienosti kirjoitettu. Itse ainakin arvostan sitä enemmän hoitoalan ihmisiä mitä enemmän omassa elämässäni näen heitä. Eli oltuani sairaalassa, sekä nyt lasteni ollessa päiväkodissa olen tajunnut mitä superihmisiä sairaaloissa, terveyskeskuksissa, päiväkodeissa (perhepäivähoitajista puhumattakaan) työskentelee. Ehkä juuri ne jotka eivät arvosta työtänne, eivät ole olleet esim sairaalassa. Tai jos ovat ja silti eivät arvosta, ovat kyllä tosi vinksahtaneita. Mutta sama pätee myös mm. siivoojiin, bussinkuljettajiin, kaupankassoihin ym ala-arvostettuihin palveluammatteihin joita väheksytään. Nuo ammattilaiset kun tekevät ns. näkymätöntä taustatyötä ja joka huomataan vasta kun on jotain valittamista. Ja sitten se kyseiseten ammattilaisten kohtelu vasta törkeäksi meneekin. En esimerkiksi ymmärrä miten joku voi kohdella kassatyöntekijää kuten usein näkee heitä kohdeltavan.
Toisaalta, ainakin minä toimistotyöläisenä, nimenomaan arvostan teitä hoitajia ihan vaan koska itse en kykenisi työhönne. Eli arvostan paljon enemmän kuin vaikka jotain dippainssiä joka jalat pöydällä tekee ”ajatustyötä”. Koska ainakin täällä Suomessa iso osa hoitajista työskentelee jaksamisen äärirajoilla niin fyysisesti kuin psyykkisesti, paskapalkalla ja ilman kiitosta. Mutta silti se on heille kutsumusammatti.
TykkääTykkää
Olisipa mielenkiintoista tietää, mitenkähän mahdat suhtautua meihin sairaalan ulkopuolella työskenteleviin – siis perus- tai hoitotason ensihoitajiin? Back upina ei ole montaa kollegaa joilta heti kysyä neuvoa (toki niitä sinne paikalle sitten pyytämällä saadaan, riippuen tietysti missä päin maata toimitaan) ja lääkäri on kännykän päässä, ellei ole kiinni tehtävässä. Ympärillä pyörii ehkä sukulaisia, ystäviä ja kylänmiehiä tai sitten joku haulikon kanssa, jolloin odottelemme sinipukuisten ensin rauhoittavan tilanteen. Vastuu painaa, muttei se palkassa näy eikä etenemismahdollisuuksia juuri ole.
TykkääTykkää
Kirjoitus kyllä osusi ja upposi. Työskentelen itse sairaanhoitajan yliopistollisessa keskussairaalassa. Olet täysin oikeassa siinä, että koko ajan täytyy olla skarppina ja virheitä ei saa tehdä. Omaiset ja potilaat ovat erittäin vaativia, oli osasto mikä tahansa.
Eilen juuri tein 10 tunnin työpäivän ja täytyy kyllä sanoa, että viimeisinä tunteina ei ollut ihan niin skarppi oli. Potilaat kyllä arvostaa hoitajaa ja hänen ammattitaitoaan, riippuen tietty potilaasta 😉 Myös potilaiden silmissä hoitaja on lähes multitalentti ihminen joka pystyy hoitamaan miljoona asiaa samaan aikaan ja siltikin hymyillä iloisesti potilaalle ja heidän omaisilleen, sehän on meidän työtämme. Hoitaja ei saa näyttää omaa pahaa oloaan tai surullisuuttaan potilailleen vaan aina on oltava iloinen. Ehkäpä juuri tämän takia hoitoalalle hakeutuvat tietyntyyppiset ihmiset.
kaikesta huolimatta en ikimaailmassa vaihataisi mihinkään omaa ammattiani sairaan- ja terveydenhoitajana, rakastan työtäni! Työkaverit ja potilaat saavat jaksamaan yhä kiireisemmässä sairaalan arjessa.
Kiitls ajatuksia herättävästä kirjoituksesta ja ihanasta blogista!
TykkääTykkää
Musta tuo kuulostaa ihan hullulta, ettei hoitajia arvosteta. No, palkassa se arvostus ei taida juurikaan näkyä, mutta itselle ei ole kyllä tullut pieneen mieleenkään halveksua tai vähätellä hoitoalalla työskenteleviä! Hyvä te! Ja kaikki kaikki muutkin. Jokaista tarvitaan siivoojasta kaupan kassan kautta sairaanhoitajaan.
-Tina’s-
TykkääTykkää
Kiitos, et usko miten oikeaan aikaan tää teksti tuli. Oon itekin sairaan- ja terveydenhoitaja, ollut nyt vähän aikaa kotona ja työnhaku edes. Täällä hoitotyön arvostus tosiaan alhaalla ja itekin oon katunut ammatinvalintaani ja miettinyt kouluttautuisinko muuhun. Raskas ala tosiaan, naisvaltainen. Mut isoin ongelma kun mielestä on tuo et täällä osa-aika työhön ei oo juuri mahdollisuutta. Tein sitä pari vuotta mut nyt ei tunnu onnistuvan. Tuntuu et työhaastattelukin menee pieleen jos kysyy tuosta mahdollisuudesta. Pitäsköhän lähteä Norjaan jos se on siellä yleistä.. Täällä sama kyl muillakin aloilla, vain ihan vauvojen äideillä osittaista työntekoa kannatetaan. Ja tiedän muitakin jotka on mieluummin kotona koululaistenkin kans ku tekee täyttä työaikaa. Sun teksti antoi kyl tsemppiä, kiitos.
TykkääTykkää
Terveydenhuoltoalan pääsykokeissa jo karsitaan pois liian kriittiset ja ”vaativat” ihmiset ja valitaan koulutukseen sellaisia helppoja, ei liian erikoisia, ei liian vahvoja, tasapäisiä ihmisiä. Löytyykö näistä kilteistä tytöistä munaa vaatia itselleen parempia etuja vai tyydytäänkö naismaiseen tapaan narisemaan ja loukkaantuneeseen sävyyn vaatimaan lisää arvostusta?
TykkääTykkää
Samoin itse kohtaan tätä, ettei hoitajaa arvosteta ja melkeinpä päivittäin! Potilas sanoo hammaslääkärille, että teitpä sinä kovan työn. Ja minä siinä vieressä olen hiljaa huhkinut koko ajan ja jatkan puurtamista, kun siivoan jäljet, jotta pysytään aikataulussa ja saadaan seuraava potilas penkkiin.Niinä hetkinä täytyy vain tsempata itseään, että olitpa nopea, tarkka ja hyvä hoitsu.Mutta joskus tekisi mieli aukaista suunsa ja sanoa, että ”kyllä, kova työ ME tehtiin” 😉
-Hammashoitaja
TykkääTykkää
Hyvin kirjoitettu. Itse olen siivoojana ja minunkin ammattiani monesti vähätellään. Eihän se aina mitään herkkua ole (kuten luultavasti jokaisesta joskus tuntuu omassa työssään), mutta itse kyllä viihdyn työssäni. Jotenkin vaan tuntuu, että monet säälivät minua ammattini takia. Ehkä se johtuu siitä, että alalla on yleisesti ottaen huonot palkat. Itselläni on kyllä varaa asua omistusasunnossa, minulla on auto..ym, joten eivät kaikki siivoojat elä kituuttaen.
Mielestäni kaikki työt ovat aivan yhtä tärkeitä ja kaikkia pitäisi arvostaa yhtä paljon. Oikeastaanhan juuri ne työt, joita arvostetaan vähiten, itse asiassa pyörittävät tätä maata. Jos ei olisi siivoojia (esim. sairaaloiden leikkaussaleissa), roskakuskeja, putkimiehiä, sairaanhoitajia jne, voi vaan kuvitella millainen kaaos syntyisi jo yhdessä päivässä.
TykkääTykkää
Itse teen työtä toimistossa ja pari ystävääni on lähihoitajia ja tekevät työtä vanhusten parissa. Todella nostan hattua kaikille hoitotyötä tekeville ja vierestä seuranneena voin vain sanoa, että todella rankkaa, vaativaa ja erittäin tärkeää työtä teette kaikki hoitoalalla olevat! Oma työni on toisella tavalla rankkaa ja vaativaa, eikä niitä mielestäni pitäisi edes vertailla tai asettaa ”paremmuusjärjestykseen.
On aina ihana nähdä ihminen, joka pitää työstään. Sehän näkyy siinä miten kohtelee muita, työkavereita, potilaita, asiakkaita jne. Ja toisaalta ikävä nähdä niitä tapauksia, kun ihminen ei pidä työstään, oli se sitten hoito- tai toimistotyötä. Ja kyllähän työn arvostus myös lähtee siitä, miten jokainen itse arvostaa omaa työtään. Muta olen joskus miettinyt sitä, että onko hoitoala jotenkin hyvin hierarkinen? Hoiturit vs. Lääkärit tms?Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että hoitajat ansaitsisivat reippaan palkantarkistuksen. Niin tärkeää työtä he tekevät!
TykkääTykkää
Hyvä ja tärkeä aihe. 🙂
Joku jo kommentoikin, kuinka perhepäivähoitajat ovat siellä arvoasteikon häntäpäässä jo pelkästään eri hoitoalojakin verratessa. Johtunee siitä, että aikojen alussa perhepäivähoitajiksi päätyivät ”vain” kotiäidit, jotka koulutettiin hommaan ”vain” lyhyellä kurssilla. Itse opiskelin vuoden verran saadakseni perhepäivähoitajan ammattitutkinnon, mutta silti vaikkapa päiväkodin työnhaussa edelleni menisi vanhustyöhön suuntautunut lähihoitaja. Tämä siitä huolimatta, että oma koulutukseni on laaja-alaisempi kuin lähihoitajan perusopintoihin kuuluva varhaiskasvatuksen osuus. Jos sattuisin pääsemään päiväkotiin yhdessä tällaisen (vanhustyön) lähihoitajan kanssa, palkkani olisi joka tapauksessa huonompi kuin hänen. Ristiriitaista, vai kuinka?
Kaiken lisäksi perhepäivähoitajat hyvin usein työskentelevät yksin. Tekevät varhaiskasvatussuunnitelman, viikko- ja päiväkohtaiset aikataulut itse. Juovat kahvit silloin kun ehtivät, jos ehtivät. Ruokatuntia ei ole, jos ei lasketa sitä, että syöt samalla kun hoidat jopa viiden lapsen ruokailun. Toki se ateriakin on kokattu itse, siinä vaipanvaihdon ja muun lastenhoidon ohessa. Palkasta ei tarvinne enempiä edes mainita, sillä se on suorastaan naurettava työn määrään ja vastuuseen nähden. Silti perhepäivähoitajiin usein suhtaudutaan kuin he olisivat kyseisessä työssä vain, koska eivät parempaan pysty älyn tai viitseliäisyyden puutteen johdosta.
Monet tällaiset seikat ovat valitettavasti johtaneet siihen, etten enää vuosiin ole työskennellyt alalla. Silti ammattiani kysyttäessä muistan aina korostaa, että minulla on perhepäivähoitajan _tutkinto_. Toivon, että edes jollekulle kysyjistä se antaisi aihetta muokata käsitystään perhepäivähoidosta ja alan työntekijöistä. Valitettavasti hoitoalalla (millä tahansa osa-alueella) on usein niin, että ”kukas kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse”…
Tsemppiä ihan kaikille hoitoalan ammattilaisille! Samoin oikeastaan kenelle tahansa, minkä tahansa alan todelliselle osaajalle; sillä onhan vielä aliarvostetumpiakin töitä olemassa. Jos vaikkapa koko maan siivoojat menisivät yhtäkkiä lakkoon, ei monella työpaikalla kyettäisi vähän ajan kuluttua enää käymään töissä… Ja rehellisesti nyt; kuinka moni on viimeksi kehaissut (tai edes huomioinut) oman työpaikkansa siivoojaa..? 🙂
Terveisin Anna
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus Johanna!
Itse työskentelen synnytyssalissa kätilönä ja vaikka palkka ei olekaan päätähuimaava, rakastan työtäni ja olen ylpeä ammattitaidostani. Työssäni kohtaan naisen ja perheen paljaimmillaan – joskus suuren onnen ja joskus raastavan surun keskellä. Työ vaatii paljon, mutta se on myös kasvattanut minua valtavasti ihmisenä ja pakottanut laittamaan arvojärjestystä kohdilleen. Mikään ei ole niin palkitsevaa, kuin nostaa pieni parkuva vastasyntynyt vanhemmilleen ihasteltavaksi! 🙂
nimim. työtään rakastava kätilö
TykkääTykkää
Heipparallaa. Hyvä kirjoitus. Minusta monia muitakin tärkeitä ammatteja kohtaan on liian vähän arvostusta ja hoitajat ovat varmasti yksi niistä ammateista. En kuitenkaan ihan ymmärtänyt tuota kommenttiasi, että terveydenhoitaja on maisteritason koulutus. Tämähän ei kyllä pidä paikkansa sillä terveydenhoitajaksi kouluttaudutaan ammattikorkeakoulussa, jossa ei kouluteta maistereita. En ymmärrä miksi ammattikorkeakoulun käyneet haluavat niin kovasti kutsua itseään maistereiksi. Eikö oma ammatti ole kenties tarpeeksi hyvä heidän omasta mielestään?
Yhtä kaikki sairaanhoitajan ammatti on tärkeä ja homma on raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Arvostan todella.
t. Kalla
TykkääTykkää
Hei tää mun on vaan pakko korjata, taisin kirjoittaa pikkusen epäselvästi! Mulla amk:n käyneenä ei oo minkäänlaista tarvetta kutsua itseäni maisteriksi enkä sitä tee -sen verran on vielä jalat maan pinnalla ja järkeä päässä! 😉 Puhuin Norjan tilansteesta ja kuvittelin ton jatkavan Norja -osuutta ihan luonnollisesti vertaamalla miten asia täällä Norjassa on. Täällähän koko sairaanhoitajanhoitajan koulutus kaÿdään ”universitetissa” ja terkkarin jatko siis Norjassa on maisteri. Vähän niinkuin fysioterapeuttikin on täällä master, Suomessa amk. Juu ei tietenkään amk -tutkintoa voi maisteriksi kutsua, mikäs ihme jäki siinä olisi kun ei se sitä ole 😉 Se ei tässä ollut tarkoitus!
TykkääTykkää
Tosi hyvä teksti! Allekirjoitan jokaisen lauseesi myös omalta kohdaltani, vaikka olenkin eri alalla (kirjastossa). Mäkin oon miettinyt, että mikä näissä matalapalkkaisissa naisvaltaisissa aloissa on, kun me ollaan vaan niin kilttejä eikä osata/uskalleta tuoda omaa osaamistamme ja tärkeyttämme esille. Etenkin kun meidänkin alalla useisiin hommiin tarvii korkeakoulututkinnon, myös ihan maisteritasoisen, eli ei kirjastoonkaan ihan kuka tahansa tuolta kadulta voi tulla, ei yksinkertaisesti pärjää. 🙂 Väheksymättä yhtään ketään, joka on ammattilainen omassa työssään. Oikeasti surettaa se, miten vähäpätöisinä näitä ammatteja pidetään, samoin myös esimerkiksi siivoojia yms. Näillä aloilla sen tärkeyden huomaisi vasta sitten, kun kukaan ei enää työskentelisi näissä hommissa. Ja sitten olisikin jo tosi hankalaa.
Mahtavaa että otit tämän tärkeän asian esille, toivottavasti opimme arvostamaan toistemme työtä ja ammattitaitoa! Tosin muiden arvostaminen lähtee kyllä tässä oman työn ja ammattitaidon arvostamisessa. Tehdään ylpeästi omaa, tärkeää työtämme kukin. 🙂
TykkääTykkää
Nyt täytyi lähteä kommentoimaan, vaikka yleensä olen hiljainen sivusta seuraaja. Olen ihan eri mieltä sairaanhoitajan arvostuksesta. Olen itse ’sisäsiistissä’ ja hyvin palkatussa toimistotyössä, tykkään työstäni kovasti, mutta silti usein mietin, että olisi vielä paljon palkitsevampaa tehdä vaikkapa sairaanhoitajantyötä. Vietin joskus aikanaan sairaalassa yli kuukauden ja sain mahdollisuuden seurata hoitsujen työtä läheltä. Lääkäreihin verrattuna hoitsut olivat kartalla ja vaikuttivat tietävän usein enemmän kuin lääkärit. Hoitsut ovat työn sankareita 😉 Asun Ruotsissa, mikä taitaa olla jonkinlainen välimalli Suomen ja Ruotsen välillä. Ihmettelen juuri tota Suomen kuviota, että miksi ko. ala on niin surkeesti palkattu. Ruotsissahan puolestaan opettajien arvostus on matalalla…
TykkääTykkää
Täällähän on näköjään muitaki lanssareita 🙂 Kovasti tämä aihe saa omatki tunteet kuumeneen. Paljo ois asiasta ajatuksia, mutta empä jaksa niitä kaikkia tänne kirjotella. Uskomatonta välillä, miten paljo vedotaan hoitajien etiikkaan, esim. joukkoirtisanoutumisissa. Jos ei asia mee muuten perille, niin pakko ottaa järeämmät keinot käyttöön. Oma mielipiteeni on, että naiset ei osaa vaatia parempaa tarpeeksi kovasti. Uskoisin, että jos ala olis miesvaltasempi, palkatki ois paremmat. Toivottavasti kommentti ei provosoi.
TykkääTykkää
Olen joutunut käymään hammaslääkärissä kymmeniä kertoja (sekä yksityisellä että julkisella puolella) ja hyvin usein hammashoitaja on jotenkin vetäytynyt, eivätkä kaikki edes tervehdi minua. Tuntuu olevan jotenkin tapana, että he ovat ”näkymättömiä” hoitohuoneessa. Itse kuitenkin tervehdin sekä lääkäriä että hoitajaa, katson silmiin, kiitän MOLEMPIA työstään. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi hammashoitajien pitää olla hiljaa ja puhua vain lääkärille, jos hänellekään. Outoa, kovin outoa, mutta ehkä se jokin ihme kulttuuri, joka on syntynyt hammashoidon puolelle(?). Lääkäri on muka jumala ja hoitaja muka jokin assari. Ei näin. Muistakaa ihmiset huomioida se hoitajakin, vaikka väkisin 😉
TykkääTykkää