Tiesittekö, että osassa Saksan peruskouluja aiotaan opetussuunnitelmaan sisällyttää ”Sosiaaliset mediat” omana aineenaan jo kouluvuonna 2012? Facebookit, chatit ja blogit ovat ilmeisesti jo sen verran suuri osa tulevaisuutta, että niiden oikeaoppista käyttöä aletaan pitämään välttämättömänä osana yleissivistystä -ihan peruskouluiästä alkaen.
Noh, se nyt on jossain päin Saksaa se, mutta bloggaamisen osalta sosiaalisten medioiden käyttöä olen toki paljon itsekin pohtinut, enkä pelkästään omien ajatusten ja kokemusteni pohjalta vaan myös teiltä saamani palautteen kautta, muiden blogeja ja mediaa seuraten. Mullekin on muunmuassa (uskomattoman monta kertaa) tullut viestejä siitä, miten kannattaisi lopettaa bloggaaminen. Koska asianomainen tietää, että tulen katumaan. Kaikkea hyvää tarkoittaen tietenkin(?) -ja usein alan asantuntijana joko itse bloganneena tai psykologiaa lukeneena. Ja miten tyhmää -siis suoraansanottuna aivotonta tällainen bloggaaminen on. Esimerkkejä olisi paljon -jos vain muistaisin ne 😉 Viestien tarkka sisältö ei kuitenkaan ole lainkaan keskeinen seikka, vaan se, miten paljon hämmennystä suositun blogin kirjoittaminen on tuntunut herättäneen esimerkiksi mun ikäluokassa -saati sitten vanhemmissa ikäluokissa. Onhan tää ihan ennenkuulumatonta ja reagoiminen silmiä pyörittelemällä ja bloggaajaa paheksumalla on monelle pelkästään luonnollista ennen uuden ilmiön sisäistämistä.
Joskus on toden totta tuntunut aikamoiselta vastavirtaan kahlaamiselta; vastaan odotuksia, vastaan vallitsevia normeja. Vastaan sitä mitä mun pitäisi tehdä. Mutta varmin keino katua jotain tässä elämässä on elää muiden odotusten mukaan, kuunnella muita ja luopua omista haaveistaan ja näkemyksistään. Hoippua omalta polulta muiden huutelemiin suuntiin. Vain huomatakseen jonkun vuoden kuluttua, että nyt se juttu olisikin ollut ihan ok. Mulle on ihan hurjasti antanut myötätuulta paitsi blogista iloa saaneet muut ihmiset, myös ajatus siitä, että rohkaisen monia muita vaikkapa bloggamaan; go for it! 🙂 -sekä ajatus siitä, että psytyn vaikuttamaan uuteen ilmiöön liittyviin asenteisiin ja ennakkoluuloihin positiivisesti.
Mulle bloggaaminen on vähän samalla tavalla julkinen harrastus kuin jumpan ohjaaminen -eikä sielläkään kukaan huutele, että mitäs siellä itseäsi esittelet kaiken kansan edessä 😉 Samalla tavalla jumppatunnille saa tulla jos asia kiinostaa ja hipsutella vähin äänin ulos tunnilta huomatessaan eksyneensä aivan väärään paikkaan. Enkä kuulkaas tule koskaan katumaan niin jumpan ohjaamista kuin bloggaamistakaan -niin kauan kun joku muukin saa niistä iloa! 😀
Ymmärrän myös, että bloggaaja saattaa tuntua epätodelliselta ja siksikin helpolta kohteelta arvostella. Vaikuttaa maanläheiseltä ja mukavalta ja silti touhuta tällaista itsekeskeistä ja pinnallista huuhaata. –Mikä on totuus? Eihän tää voi pitää paikkaansa 😉 Hämmentyneelle lukijalle tuo ihan varmasti suurta hetkellistä helpotusta lokeroida bloggaaja pinnalliseksi ja hölmöksi, mutta tiedättekö mitä? Ainakin kaikki mun tapaamani bloggaajat ovat tosi tosi mukavia! 🙂 Ja mitä minuun tulee, noh, blogista on ehkä jollain tapaa tullut suosittu, mutta täällä minä edelleen kirjoittelen tylsän tavallisen elämäni keskeltä samoja juttuja. Pääasia että saan jotain yhteyttä sinne Suomeen 😛
Mut hei, tähän loppuun ei voi mikään biisi sopia paremmin kuin Basement Jaxxin DO YOUR THING ja paras video, joka Youtubesta kys. kappaleeseen löytyi, hahaa…
Mulla olisi muuten vielä yksi kysymys: huomaatteko omissa asenteissanne muutosta blogeja (tai muita sosiaalisia medioita) kohtaan? Posiitiiviseen tai negativiseen suuntaan? Vai oletteko suhtautuneet ilmiöihin suunnilleen samalla tavalla alusta alkaen?
kalastajanvaimo.com 
Tiedän sen ihmistyypin, joka vastustaa jokaista uutta asiaa hyökkäämällä vastaan ja arvostelemalla. Lähipiiristäni löytyy eräs esimerkki, joka motkottaa kaikesta uudesta, mutta ajan myötä tekee itse samoja juttuja. Oli sitten kyseessä joku ilmiö tai muoti tms…
Tuo on niin kummallista, että jotkut luulevat blogistin esittelevän blogissa KOKO elämänsä ja pitävät blogissa esitettyä elämää KOKO elämänä. Totuushan on kuitenkin se, että blogissa näkyy pikkupikku prosentti blogistin elämästä.
Sun blogi on yksi arkeni valopilkku, kiitos siitä!
TykkääTykkää
Moi ja kiitos Elisa! Hitsi mun ei ollut tarkoitus marmattaa omista negakommenteistani -etenkään nyt kun niitä ei ole! 😀 Yleisesti vaan puhua kun nyt mediassa täällä oli ja jostain muualtakin taisin tän kaltaisia tunnelmia poimia tuntosarviini..
Mut näinhän se on, ihan voisi molemmat mielipiteet olla mun suusta..
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus!
Suhtatumiseni bloggaamiseen on pysynyt suht samana koko sen pienen ajan, mitä olen blogimaailmassa viihtynyt. Olen alusta asti hakenut hyvää mieltä ja kivoja asioita täältä ja niitä myös huisin paljon löytänytkin – kuten sinun ihanan blogisi ja monta muuta :))
Kaupan päälle olen saanut ihania blogiystäviä ja aivan mahtavan tavan rentoutua myös itse blogia kirjoittamalla. Omaan blogiin ei kovin isoa kynnystä ollut, kun ajattelin kirjoittavani lähinnä itselleni muistiin oman elämän seikkailuja ja taltioivani käsitöitä. Mutta olihan se jännää saada mukaan myös lukijoita 🙂
Juuri sinun kaltaisesi positiiviset ja toisia rohkaisevat bloggaajat saivat minutkin uskomaan itseeni täällä – kiitos siitä!
Positiivinen ja aidosti kiinnostunut asenne välittyy ruudun molemmin puolin, sen aistii kyllä niin blogin kuin kommentinkin kirjoittajasta.
Täällä blogimaailmassa onneksi pätee aivan sama valinnan vapaus kuin muissakin vastaavissa asioissa. Jokainen voi ainakin suurinpiirtein valita, minkälaisesta kaupasta ostaa vaatteensa, mitä kirjoja tai lehtiä lukee ja mitä kanavaa katsoo tv:stä, samoin kuin mitä blogia lukee.
Eläköön se valinnan vapaus!
Ihanaa lokakuuta 🙂
TykkääTykkää
Mä olen kanssa pähkäillyt jonkin verran bloggailuani päätymättä kuitenkaan selkeään lopputulokseen mikä on bloginpitämisen varsinainen päämäärä vai onko sellaista. Kaduttaako myöhemmin vain ja jääkö kaikki ikuisesti nettiin ja mitä haittaa siitäkään loppujen lopuksi on…
Sun blogia on siitä erittäin kiva seurata että tyylisi on kepeä, juttusi ja asenteesi ovat enimmäkseen positiivisia ja sen takia blogi piristää. Uutisetkaan kun eivät tarjoile kuin rikosta, katastrofeja ja toisintoja tv:ssä tapahtuneista asioista. Blogissa viehättä sen tarjoilema realismi tekijän eli kokijan silmin. Ja kuten mainitsitkin, niin ketä ei ole kiinnostunut ei ole pakoetettu. Niin blogin pitäminen kuin sellaisten lukeminenkin on täysin omaehtoista.
Että ei muuta kuin kiitos jutuistasi! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos että jaksat kirjoittaa tätä piristävää blogiasi negatiivisesta palautteesta huolimatta. Sinusta välittyy positiivinen (ja samalla realistinen) elämänasenne, joka saa ainakin tämän lukijan hyvälle tuulelle kerta toisensa jälkeen 🙂
Luulenpa, että kaikki lukijat eivät sisäistä ajatusta blogin rajauksellisuudesta. Onhan meillä kaikilla taipumus kaunistella ja valikoida piirteitä joita tuomme esille itsestämme tai elämästämme. Ei kukaan voi olettaa blogitekstien muodostavan kokonaiskuvaa kirjoittajan persoonasta, tai hänen elämänsä kaikista osa-alueista. On myös aika epäreilua arvostella, tai spekuloida sitä tuntematonta.
Katsoin muuten joskus lähettämäsi videon ja aprikoin mielessäni, että olemme habitukseltamme niin erilaisia, ettemme live-elämässä koskaan tutustuisi. Silti minusta on erittäin mukava lukea tekstejäsi, ja löydän monia yhteisiä mielipiteitä, arvoja ja ajatuksia. Bloggaamisessa ei tarvitse välittää siitä epäreilusta ensivaikutelmasta!
TykkääTykkää
Onko mielipiteeni blogeista muuttunut ajan myota? eipa oikeastaan. Ennen kuin luin mitaan blogeja olin vahan pihalla ideasta, mista ihmiset kirjoittavat ”joka paiva”, etc. Sinun blogisi oli ensimmainen jota aloin ystavani ehdoituksesta seuraamaan (ystava tietaa tyylini 😉 Jossain vaiheessa seurasin useampaakin blogia lahes paivittain mutta sinun blogisi on ainoa mika on jaanyt nettilukemisen vakilistalle. En luo paljonkaan juorulehtia, saan parempia ja minulle sopivampia ideoita hyvista,”tavallisten ihmisten” blogeista! kiitos siita sinulle!
TykkääTykkää
Blogien lukeminen on vähentynyt omalta osaltani aika paljon, oikeastaan luen enää vain muutamaa suosikkiani (sinun on yksi niistä 🙂 ) Ehkä joku kyllästymispiste on saavutettu… Blogit ovat mielestäni nykyään aika arkipäiväinen asia.
TykkääTykkää
Tuo on janna juttu, etta niin herkasti ollaan arvostelemassa muiden tekemisia jos hiemankin poikkeavat normijutuista – toimistohommista ja sen sellaisista. Itse olen huomannut ison eron ihmisten suhtautumisessa bloggailuuni taalla Suomessa siihen mita se on Turkissa. Siella ollaan kiinnostuneita, ja jollain tapaa ihaillaankin: heti kysytaan voisinko mahdollisesti kirjoitaa tuosta ja tuostakin asiasta, ja jotkut jopa ihmettelivat kun en blogin osoitetta maininnut CV:ssa tai kayntikortissa 😀
Suomessa suhtautuminen on vahan sellaista ”noh, siinahan touhuilet noita teinityttöjen leikkeja, ei siina ole mitaan vakavasti otettavaa kuitenkaan” 🙂
TykkääTykkää
asutko suomessa?:)
TykkääTykkää
Aloitin blogin pitämisen ekan kerran vuonna 05 kun asuin Kuusamossa ja halusin välittää kuulumisiani Etelä-Suomeen ystävilleni.
Se lopahti kun muutin takaisin kotiseudulle, mutta nyt aloitin vuoden alussa uudestaan.
Blogeja olen aina ”ymmärtänyt” mutta edelleenkään en kaipaa FB:a, twitteriä tmv elämääni. Blogeissa pidän niiden visuaalisuudesta, kerronnasta, syvällisemmästä ”hömpästä” kuin siitä, mitä pikaviestimet sisältävät.
Työssäni opettajanakin oon käyttänyt blogeja, tehtiin sellaiseen äidinkielen projekteja, ja toimi aivan loistavasti.
TykkääTykkää
Kyllä se on sellainen homma, että jos meidän ikäluokkamme (olen saman ikäinen kuin sinä) ei seuraa aikaansa ja siihen liittyviä ilmiöitä muuten kuin vastustamalla niitä niin millaisessa liemessä ne tyypit on kolmenkymmenen vuoden päästä? Kehitys kehittyy, ihmisten tavat kommunikoida muuttuvat nopealla syklillä, jos kolmekymppiset on nyt jo blogi/facebook jne. vastaisia niin onnea vaan tulevaan. Kyllä ne on jotkut muut kuin bloggarit joita nolottaa jälkeenpäin.
TykkääTykkää
Jatkona edeliseen.. ajatelkaa nettitreffipalveluja. Itse kokeilin niitä viisi-kuusi vuotta sitten ja silloin ne oli vielä tosi noloja suurimman osan mielestä. Epätoivoisille luusereille tarkoitettuja ja mitä ne on nyt? Ihan normaali tapa tavata fiksuja uusia ihmisiä ilman baarissa roikkumista.
TykkääTykkää
Ihana kirjoitus Johanna ❤ Olet kyllä niin sympaattinen ja toivottavasti jatkat myös blogin kirjoitusta vielä pitkään:)
TykkääTykkää
Miulle Facebook on suhteellisen vieras asia, koska believe me or not, en ole siellä 😀 Tuntuu ajoittain jopa eristäytyneeltä (;D) joissain asioissa, kun ei ole kirjautuneena sinne… Blogit on miusta tosi jees 🙂 Mahtavaa, että on ilmainen keino ilmaista itseään tälläkin tavalla! Totta kai jossain vaiheessa, kun blogit alkoivat yleistyä, tuli mukanansa ärsyttäviä lieveilmiöitäkin. Onneksi sinä olet noin vahva ihminen ja pystyt tekemään omaa juttuasi muista huolimatta :)! Minua inhottaa, kun saatan pohtia toisten arvostelua turhankin paljon, enkä pysty siksikään ehkä koskaan pitämään blogia? Mahtavaa syystiistaita ❤
TykkääTykkää
Hei Johanna!
Kiitos jälleen kerran piristävästä kirjoituksestasi. Teksti ja video muistuttivat taas ettei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti!
Olen juuri ulkomailla itsekin, ja välillä on koti-ikävä. Sun blogin lukeminen auttaa ikävään oloon välittömästi, vaikka olet itsekin Norjassa! Esim. tänään kokeilin sun taannoisen lihakeitto-ohjeen innoittamana pistää vähän uusia aineksia jauhelihakeittoon ja ai että tuli hyvää.
Kiitos sinulle, toivottavasti bloggaat vielä pitkään! =)
TykkääTykkää
Loistava video! 🙂
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus, kiitos!!
Tätä on pohdittu aika monessa blogissa nyt.
Bloggaaminen on niin nykypäivää, ei siinä ole mitään kummallista.
Minusta blogeja kohtaan on samantapaista suhtautumista kuin n. 10v sitten Huuto. netissä myyjiä kohtaan. Näin itse koen. Se oli silloin uutta ja myyjiä haukuttiin ym, jos myi enemmän ja jotain erilaista, kuten ulkomailta ostettua.
Sama juttu nyt bloggaamisessa.
Kunnes ihmiset tottuu blogimaailmaan.
Mä itse kirjoitan blogia, missä käsittelen myös vaikeampia asioita. Harkitsin tarkkaan ennen kuin päätöksen tein, enkä ole katunut. Toki paskaa tulee niskaan, mutta sen tiesinkin.
Tärkeintä on olla oma itsensä ja tehdä kuten parhaaksi näkee. Silloin ei tarvitse katua.
Muita parjaajia turha on kuunnella.
Jatka ihanaa blogiasi juuri tälläisenä. =)
TykkääTykkää
Haluan laittaa oman pienen kommenttini. Aralla mielellä aloitin bloggaamisen ja vieläkin välillä kipuilen, mutta huomaan, että koska se tuo iloa itselleni ja muille, niin haluan jatkaa. Kaikkea voi käyttää hyvään tai pahaan, otetaan blogeista se hyvä irti!
Sepä se : Do your thing!
TykkääTykkää
Ensiksi kiitos tästä hyvän mielen blogista. Luen usein mitä olet lisäillyt, enkä kommenttilaatikkoon kurkistele. Nyt sinulla oli kuitenkin aihe johon halusin jotain ”vastata”.
Elämä on lyhyt eikä sitä kannata haaskata olemalla sellainen kun muut odottavat, tai tekemällä kuten muut haluavat. ”Neuvonantajien” taustalla ovat usein kateus, kauna ja katkeruus.
Toivotan kaikkea hyvää. Toivottavasti saan jatkossakin lukea sopivan ”hömppää” 😉 blogia, eli päivän asua, sisustusta, ruokaohjetta silloin tällöin, kädentaitoja ja pikku nassukoita!
TykkääTykkää
Hmm, saksalaiset ovat fiksuja ja ilmeisen edellä aikaansa. Tosi hyvä ajatus tuo sosiaalisen median oikeanalaiseen käyttöön kasvattaminen jo lapsesta alkaen.
Välillä kyllä tekee ihan pahaa kun jotkut kirjoittavat mitä sattuu ja lataavat kuviaan minne sattuu. Eikä tietojen suojausta tietenkään ole otettu millään tavalla huomioon vaan kaikki pläjäytetään sen kummemmin ajattelematta koko maailman silmien eteen.
Ei kyllä tekisi pahaa tuo koulutus myöskään keski-ikäisille suomalaisille Facebookin käyttäjille 🙂
TykkääTykkää
Noi jäbät vetää aika hyvin 🙂
TykkääTykkää
Tää oli hyvä kirjoitus. Enpä ollutkaan vielä kuullut tuota Saksa -uutista ennen tätä.
Omasta suhtautumisesta sosiaaliseen mediaan… Aluksi olin jyrkästi vastaan Facebookia, sitten kun eräs ystäväni kirjautui sinne päätin itsekin kokeilla. Viime aikoina on useaan kertaan tuntunut siltä, että haluan sieltä pois ja koko naamakirja ärsyttää ja kyllästyttää. Viime viikolla sitten poistin profiilini. Eihän se kokonaan sieltä häviä, mutta en vaan kirjaudu sinne enää sisään. Blogijuttuihin suhtautuminen taasen on muuttunut avoimempaan suuntaan. Aloitin blogin pitämisen 2007 se ensimmäinen blogi oli päiväkirjatyyppinen. Pidin visusti huolen, ette paljasta itsestäni liian henkilökohtaisia asioita, kuten asuinpaikkaa tai nimeä enkä julkaissut kuvia itsestäni – en tosin julkaissut silloin vielä kuvia mistään muustakaan. Nyttemmin, kun olen useamman vuoden pitänyt ”julkisempaa” blogia käsitellen puutarha- ja sisustusjuttuja, olen tullut avoimemmaksi. Rivien välistä on luettavissa missä päin Suomea asun, esiinnyn itse toisinaan kuvissa jne jne…
Kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoisia ilmiöitä nämä sosiaalisen median eri muodot. Mielenkiinnolla seuraan varsinkin juuri bloggaamisesta käytäviä keskusteluja ja ihmisten käyttäytymistä ja reaktioita blogimaailmassa.
TykkääTykkää
Puhut kyllä asiaa, Johanna! Ja ehkäpä sosiaalisen median vanhempi kasti on vailla JUURI NOITA taitoja, joita ei ole koulussa opetettu. Nykyään Suomen opetussuunnitelmassa on mainittu mediakasvatus, mutta ei vielä kylläkään omana aineenaan.
TykkääTykkää
Aiemmin minulla ei ollut aikaa seurailla blogeja eikä ollut mitään mielipidettä niistä.
Jäin lomille töistä ja etsiskelin netistä joitakin blogeja, mutta mikään ei oikein ”natsannut”, ei ollut yhteisiä intohimoja kirjoittajien kanssa.
Serkkuni vihjaisi tästä blogista, joka on mielestäni iloa tuottava ja kuitenkin kovin monipuolinen, joten mielelläni olen jäänyt tätä seuraamaan.
Saa nähdä, miten käy blogin seuraamisen suhteen, kun työ & hektinen arki taas koittavat.
TykkääTykkää
Itseäni harmittaa lähinnä se, että koko blogimaailma on nykyään niin mainosten kourissa. Alussa oli ihanaa kun bloggaajat kertoivat OMILLA RAHOILLA ostamistaan tuotteista REHELLISIÄ mielipiteitä, ja tekivät sivuistaan omannäköisiään…Tälläkin hetkellä sinun ja charin blogin taustana on CK:n törkeä Shock-hajuvesimainos, joka juurikin näihin blogeihin ei mielestäni sovi pätkääkään 😦
Ennen bloggaajiin oli helpompi samaistua, kun eivät saaneet tavaraa ilmaiseksi eivätkä hypänneet showroomeilla jne. Tätä kun eivät monet ”taviksetkaan” harrasta.
Oma asenteeni esim. kun Indiedays lanseerattiin, oli hyvinkin negatiivinen, eikä se siitä itseasiassa miksikään ole muuttunut edelleenkään. En silti jätä lukematta ”mainosblogeja”, mutta huomaan lukevani niiiiiiiin paljon mielummin tavallisia blogeja jotka eivät ole mainostukseen vielä mukaan lähteneet.
Monesti bloggaajat puolustelevat yhteistyötänsä sillä, että myös lukijat hyötyvät niistä. Arvonnoissa esim. bloggaaja saa usein ilmaistuotteen ja saa jakaa saman YHDELLE lukijalleen, kun kilpailuun tulee parhaimmillaan tuhansia kommentteja!!! Mielestäni tuo on hieman vääritynyttä…
Lisäksi monet vain toteavat että bear with it, tähän on tultu ja blogit nyt vaan ovat in. Harmillista 😦
TykkääTykkää
Sinäkin Johanna olet jo useamman vuoden blogannut, joten olisit varmasti jo huomannut, jos juttu ei sovikaan sulle tai jos kadut esim. kaksi vuotta sitten tekemiäsi postauksia. Niin että sikäli omituista kommentoida, että ”saatat joskus katua bloggaamistasi”.
Ja entä jos kadutkin joskus? Jos niin sattuisi käymään, niin saatpa elämältä senkin oppitunnin :).
Itsekään en varsaisesti pidä kaupallisuuden (Indiedays) vetämistä blogeihin, mutta ymmärrän 100% blogistin tahdon kehittää omaa bloggaamistaan. Niinpä en jaksa paheksua tai jättää blogeja lukematta mainosten takia.
Kiitos blogista ja ihanaa syksyä!
TykkääTykkää
Hienoa kirjoitusta! Minun suhtautuminen blogeihin on kyllä muuttunut. Niin kauan kun en niistä sen enempää tiennyt, ajattelin että mitä lie hömpötystä. Sitten eksyin muutamille kiinnostaville blogeille ja siinä se oli! Käsitykseni muuttui täysin kun tajusin mistä on kyse. Omista suosikeistani saan mielettömästi insipiraatiota, kiitos siitä kaikille teille bloggaajille 🙂
TykkääTykkää
Ja pöh sanon vaan kaikenmaailman vikisijöille! Itse olen blogannut vuodesta 2006 ja vaikka se ei aina ole pelkästään antanut, se on ainakin opettanut. Tuntemaan itseäni, puolineni kaikkineni. Olen saanut myös uuden ammatin ja kasapäin uusia ystäviä ja kokemusta suuntaan jos toiseen. Kritisoijat ovat usein turvanarkkareita, joita kaikki uusi pelottaa. Me emme kuulu heihin, eller hur 🙂
Kram, Minna 🙂
TykkääTykkää
ffff
TykkääTykkää
Hih! Meinasin just kirjottaa että olen seurannut blogiasi pitkään mutta että olen laiska kommentoimaan. Koska toi yllä oleva karkasi käsistä eli ehkä hyvä niin ,-D.
Olen suhtautunut blogeihin positiivisesti alusta lähtien (korkeasta iästäni huolimatta!)mutta olen kyllä törmännyt kummallisiin mielipiteisiin tyyliin mitä noi nuoret likat muka osaa! Kiitos kivasta blogistasi! Ihanista kuvista ja inspiraatiosta arkeen! Mukavaa syksyn jatkoa!
TykkääTykkää
Hyvä kysymys. Blogimaailma herättää monenlaisia tunteita – itse luen valikoiden ja vain niitä blogeja, jotka tavalla tai toisella inspiroivat. Yleensä haen blogimaailmasta hyvää mieltä, piristystä arkeen sekä uusia ideoita. Miellän sen niin, että mitä henkilökohtaisempi blogi ja mitä enemmän blogisti uskaltautuu raottamaan omaa elämäänsä, sen kiinnostavampi sitä on lukea – plus tietysti esteettiseen puoleen panostaminen on itselleni tärkeää (kauniit kuvat, runsaasti kuvia, niiden asettelu, jne.).
Sitten se toinen puoli – itse en koskaan, ikipäivänä, pitäisi julkista päiväkirjaa. En missään nimessä julkaisisi internetissä tunnistettavia kuvia itsestäni saati lapsistani. Olen hyvin yksityinen ihminen ja ”once it’s on the internet it’s there forever” on vähän liiankin hyvin iskostunut omaan mieleen. En haluaisi, että lapseni tulee 15 vuoden kuluttua kysymään, että miksi sinä olet julkaissut perhe-elämäämme ja minun kuviani netissä. Haluan, että lapsellani on mahdollisuus valita itse.
Mutta kuten sanottu, jokainen tekee omat valintansa ja ihmiset arvostavat hyvin erilaisia asioita – se mikä toiselle on liian yksityistä on toiselle sitä arkipäivää jonka mieluusti jakaa blogissaan. Blogin pitäminen on harrastus muiden joukossa ja jos siitä saa iloa itselleen, niin pelkästään jo sen pitäisi riittää syyksi jatkaa – saati että sadat (?) muutkin ihmiset saavat siitä iloa ja inspiraatiota elämäänsä 🙂
TykkääTykkää
Seuraan blogeja joista pidän. Ei siis mitään ongelmia blogien kanssa. Kiitos mukavasta blogistasi.
TykkääTykkää
Pidän blogeja tosi tärkeinä, mielestäni ne ovat tärkeämpiä kuin vaikkapa aikakauslehdet. Blogeissa on usein tuorein tieto asioista ja ilmiöistä ja blogit pystyvät reagoimaan ajassa tapahtuviin muutoksiin nopeammin. Jos vertaa vaikka aikakauslehtiin, siinä vaiheessa kun lehti on mennyt painoon, tieto on jo vanhentunut. Jos tahdon tietää mitä tapahtuu vaikkapa muodin tai käsitöiden saralla tai mikä on nyt ns. ”in”, niin menen lukemaan ekaksi blogeja. Blogit ovat myös mielestäni keskimäärin itsenäisempiä ja siitä hyviä, että ne antavat kenelle tahansa äänen, joka voi kantaa koko netin yli. Blogit ovat siinä mielessä tosi demokraattisia ja luomassa keskustelevampaa yhteiskuntaa. Olen kuitenkin huomannut, että ihan kaikissa kansan kerroksissa blogit eivät ole lyöneet läpi ja ihmiset eivät aina ihan täysin ymmärrä koko konseptia… mutta ehkä sitten aikanaan!
TykkääTykkää
Hyvä teksti, Joo keep blogging vaan! 🙂
TykkääTykkää
Niin….. kyllähän tämä elämä on täynnä pitäisi-juttuja…. olen kuitenkin tätä mieltä:
Jos etsii epäpuhtauksia vain toisen elämästä,
on vaikea puhdistaa omaa elämäänsä.
Jos kiinnostuu asioista toisen mukaan,
piirtää enemmänkin hänen elämää kuin omaansa.
Jos kulkee polkuja mitä joku toinen kulkee tai on kulkenut,
ei löydä koskaan perille..
Tärkeintähän on itse voida hyvin, perhe voi hyvin ja vaikka kuinka välillä tuntuu haasteelliselta uida vastavirtaan(joidenkin asioiden suhteen) ja helpompaa olisi hypätä omalta polulta pois ja jatkaa muiden polkujen seuraamista, ei se toisi ainakaan minulle onnea enkä voisi hyvin.
Erittäin hyvä postaus, kiitos!
Kirpsakkaa syksyn jatkoa!
TykkääTykkää
Jos bloggaamisella saavutetaan jotain hyvää (herätellään ja puhutellaan lukijaa) ja/tai saavutetaan lepo hetkeksi arjen rasituksista uusilla ideoilla ja ajatuksilla, niin se on mielestäni saavuttanut tarkoituksensa.
Kiitos blogistasi!
TykkääTykkää
Hei!
Oikein hyvä postaus, pakko kommentoida. Blogeja ja bloggaajia on erilaisia, toiset vähemmän henkilökohtaisia kuin toiset, mutta mielestäni se linja, mikä itsestä tuntuu hyvältä, on juuri oikea! Kukaan muu ei voi toisen puolesta arvioida, paljonko omasta elämästään sopii paljastaa. Mielestäni ainoa ohje bloggaamisessa – kuin monessa muussakin asiassa – on se, ettei kirjoita tai kuvaa mitään, mitä ei olisi valmis näyttämään kenelle tahansa ja johon ei voisi ylpeydellä palata vuosikymmenien päästä. Silloin ei ole mitään syytä katua myöhemmin sanomisiaan ja tekemisiään!
Ainakin itselleni blogin kirjoittaminen on aivan korvaamaton henkireikä – tapa ilmaista itseäni, tallettaa muistoja ja luoda jotain kaunista. Bloggaus on mielestäni uusi taiteen laji! Mutta kuten aina taiteilijoiden kohdalla, ei suosiota ilman kritiikkiä. Negatiivisia kommentteja on käsitelty tässä blogissa kuitenkin erinomaisella tavalla, kuten tämäkin postaus osoittaa. 🙂
Ihana Johanna ja ihana Kalastajan vaimo, jatkakaa samaan malliin päivieni piristykseksi ja inspiraatioksi!
TykkääTykkää
Hei,
minusta sinun blogiasi on kiva lukea. Ja kaikki valokuvat ovat niin kauniita. Eli piristät aina päivääni, kun käyn lukaisemassa blogisi.
Eihän näitä blogeja ole pakko niiden ihmisten lukea, jotka niistä eivät välitä, toisten on vaan pakko aina valittaa jostain.
Eli älä välitä arvostelojoista vaan jatka bloggamista itsesi ja meidän iloksi, jotka sitä tykkäävät lukea 🙂
TykkääTykkää
..varmaan ihan hyvä ettet muista niitä kaikkia esimerkkejä. Säilytät omat yöunesikin vielä! 😉
Asiallinen kirjoitus 🙂
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus 🙂
Ja en ainakaan itse ole huomannut mitään HIRVEÄÄ eroa. Blogin onkin jo 5v.! Alussa en uskaltanut kertoa kenellekkään blogistani, mutta nyt en enää ”häpeä” sitä 😉
TykkääTykkää
Voi Johanna, i h a n a kirjoitus!<3
Niin allekirjoitan mitä kirjoitit.
Minä suhtauduin epäluuloisesti ja kielteisesti sosiaalisiin medioihin niin kauan kun en osallistunut niihin.
Toisten/asioiden arvioiminen ja arvosteleminen on aika helppoa. Ja sitä tekee huomaamattaan. Luullen kaiken aikaa itseään suvaitsevaksi ihmiseksi.
Mukavia syyspäiviä! 🙂
TykkääTykkää
Tykkään lukea blogeja, etenkin sinun! Itse en pystyisi jakamaan omaa elämään, tai edes palasta siitä suurelle yleisölle. Pelkäisin just pahanpuhujia tai jotain hulluja jotka alkaisi vainota. Blogien suosio kasvaa kokoajan, uskon että suosio jatkuu muutaman vuoden. Sitten tulee jotain muuta tilalle.
TykkääTykkää
No nimenomaan niin… Ihana postaus!
Onhan näitä ”mikä ihme luulet olevasi kun bloggaat ja oikeastiko luulet että ketään kiinnostais”-ihmisiä 😀
TykkääTykkää
Seuraan aika säännöllisesti blogeja ja huomaan, että esim. aikakauslehtien selailu on jäänyt tästä syystä kokonaan pois:) Tykkään harrastaa blogien seuraamista. Ruotsissa ollaan tässäkin asiassa hirmuisesti edellä. Ihailen Blondinbellaa, joka on tehnyt tästä ammatin itselleen. Jotenkin motivoi itseänikin tekemään juuri sitä omaa juttuani ja tavoittelemaan kohti taivasta unelmissani:) Itse en bloggaa. Välillä tulee paha mieli kun lukee ilkeitä tai arvostelevia kommentteja, yleensä en kommentteja tästä syystä luekaan! Kolikon toinen puoli on sitten nuo bloggaajat, jotka ottavat tököttiä naamaan, tisseihin, peppuun ja revittelee koko elämäänsä internetissä sekä haalivat materiaa ympärilleen onnellisuuden toivossa, se on aika pelottavaa ja huolestuttavaa. Silloin sitä miettii, että voikun tuotakin tyttöä joku halaisi oikein kunnolla.
TykkääTykkää
Naulan kantaan, Johanna!! ❤ Superhyvä aihe ja vielä niin osuvasti ilmaistu. Kirjoitit niin hienosti, että en malttanut olla naputtelematta omia samansuuntaisia ajatuksiani tästä selvästi mielipiteitä jakavasta aiheesta omassa pikkublogissani 🙂 Käyhän kurkkaamassa, jos vaan ehdit 🙂
TykkääTykkää
Juu, toivottavasti Suomessa myös ymmärretään ottaa tuollainen aihe koulujuttuihin mukaan sillä tietyissä määrin netti sosiaalisine medioineen aiheuttaa hankaluuksia. Varsinkin kun olen asiaa seurannut kahden teini-ikäisen selän takaa niin mietityttää kyllä.
Itse en enää kovin perhekeskeistä blogia aio pitää mutta mun mielestä sun kohdalla tilanne on hieman erillainen sillä sun blogi on ollut suosittu jo useita vuosia ja juttua löytyy myös lehdistä ja muualta niin kyse on jo jostakin muustakin kuin pelkästä blogista. Ja tienaatkin siitä vielä jotakin, senkin pointin ymmärrän erittäin hyvin. Mukavaa syksyä!
TykkääTykkää
Eihän bloggaus nyt ihan oikeasti kovin fiksua touhua ole. Ei aikuisen äidin puuhaa. Mutta ei me ihmisinä mitään täydellisiä olla, kaikissa meissä elää pieni tirkistelijä ja pieni ihailua kaipaava ihminen. Sen sijaan, että keskittyisi todistelemaan kuinka blogin pitäminen (ja bloggaajat) on oikeasti ihan fiksua ja normaalia, voisi vain naurahtaen sanoa, että olen tällanen höpsö ja nautin tästä.
Elämä ei ole aina niin vakavaa. Ehdottaisin, että tässäkin blogissa jätettäisiin bloggauksen järkevyyden pohtiminen vähemmälle. Muissa lukemissani blogeissa ei asiaa pohdita näin paljon.
TykkääTykkää
Ihan mahtava video ja kirjoitus, Johanna 🙂 Tulin niin hyvälle tuulelle tuosta videosta, että kaikki tämän hetken murheet unohtuivat. Minusta se on vähän niin, että se ken toista ”dissaa” tai lannistaa, ei itse uskalla tehdä mitään oman mukavuusalueensa ulkopuolelta eli go for it – do your thing! Eläköön erilaisuus ❤
TykkääTykkää
Itse olen aika myöhäisherännäinen näiden blogien kanssa. Vasta noin vuosi sitten tajusin, mitä kaikkia aarteita täältä voi löytää. Seuraan vain muutamaa blogia ja tuntuu kuin moikkaisi ystäväänsä kun näitä lukee. Sun blogisi on yksi parhaimmista ja ainoa mikä harmittaa, on se, että en ole ”jakanut arkea” kanssasi jo aiemmin. Saan inspiraatiopuuskia lähes jokaisesta päivityksestäsi. Nautin juuri tällaisista elämänläheisistä ja sitten välillä pientä luksusta sisältävistä teksteistä, oivalluksista ja ideoista. Mielipiteeni blogeista on aina ollut myönteinen, koska tosiaankin saan valita mitä seuraan. Itse olen saajapuolella täällä ja kiitän kaikkia sinunlaisiasi, jotka jaksavat kirjoitella kaikkea tällaista.
TykkääTykkää
Lukijana blogit on mulle ajanvietettä ja lifestyle yms. blogit viihdettä, asiablogit sitten asiablogeja. Molempia tarvitaan ja lifestyle- blogeista saa joskus kivoja ideoita esim. pukeutumiseen, sisustukseen, käsitöihin.
Itse pidän harrasteblogia, mutta en missään nimessä julkaisisi itsestäni saati perheestäni kuvia! Minun rajani menee siinä ja siksi joskus ihmettelen miten jotkut kertovat melkein kaiken elämästään. Tuntuu, että tiedän monien bloggajien elämästä enemmän ja henkilökohtaisempia asioita kuin vaikkapa työkavereistani tai muista tuttavista!
Mediakasvatuksessa pitäisi kuitenkin takoa lasten päähän, että miettikää mitä julkaisette netissä! Esim. Feissarimokissa on välillä aika pahoja juttuja, myös aikuisilta.
Nykyään tuntuu monille olevan hirveän tärkeää dokumentoida koko ajan elämäänsä, ottaa kuvia ja julkaista niitä joko blogissa tai sitten FB:ssa ja välillä tulee mieleen osaako kaikki enää elää ilman, että siitä pitää koko ajan raportoida muille. Ja pitääkö joka paikassa ensimmäisenä ottaa kuvia, eikö ikinä ole aikaa tai uskallusta vain olla ja elää – ilman kameraa… Tuntuuko, että viikon loma jossakin menee hukkaan, kun ei voi tehdä postausta siitä missä oli.
TykkääTykkää