…just thinking loud…
Heisan 🙂 Vaikka olenkin ollut kommenttiboksissa taas viime päivät kovin hiljainen, on sieltä yksi mielipide ihan kirvoittanut vastaamaan oman postauksen verran. Tai siis mielipiteenvaihto, ei niinkään yksittäinen kommentti. (En ole siis ihan poissaoleva, I’m watching you…. 😉 )
Kaikki alkoi kommentista, jonka kirjoittaja kertoi lukeneensa mun blogia vuoden verran ja pitävänsä tätä tylsänä ja kuviakin aina samanlaisina. Kritiikin välttämättömyyttä kyseenlaistettiin myöhemmässä kommentissa, johon taas vastattiin kysymyksellä ”Miksei muka saisi kritisoida?”.
Koska tää kritisointi ja sen välttämättömyys on ollut kommenttiboksissa ennenkin aikamoinen dilemma, ajattelin nyt vihdoin sanoa jokusen mielipiteen asiasta.
Ihmisillä on mun mielestä nimittäin nykyään ihan ihmeellinen tarve kritisoida kaikkea. Et ole järkevä fiksu ihminen, jollet kritisoi, jollet ajattele kriittisesti kaikesta. Jollet oikein etsimällä etsi virheitä, jotain mistä valittaa. Ajattelutapahan iskostetaan meille jo ihan peruskoulusta; sun on pakko oppia kyseenalaistamaan kaikki. Ja tosi hyväkin näin. Maailma on nykyään täynnä vaikka mitä. Kaikkea ei saa uskoa ja niellä.
Ja ollaanhan me hyvänen aika Suomessa, älykkäiden ja teknologisesti kehittyneiden ihmisten maassa.
Jossain vaiheessa vaan kritisoiminen ja valittaminen kääntyy ihan surulliseen suuntaan vain siksi, että meillä ihmisillä on kauhea tarve vaikuttaa fiksuilta ja vaatia parempaa. Suomen loistava kouluruoka on p****a eikä kaupan leipähyllystäkään taida löytyä yhtään tarpeeksi täydellistä leipää. Ja jollei valita, niin tyhmähän sitä on. Jos vaan hymyilee että onpa hyviä leipiä rivissä tai -kamala sentään- tyytyy siihen mitä on saatavilla. Tyhmäähän se on.
Ja mun mielestä kun tuntuu yhä enemmän siltä että tyytyväisyys, onnellisuus ja vähään tyytyminen vaatii enemmän älykkyyttä ja elämänkokemusta kuin se ainainen vaatiminen ja valittaminen.
Miten minusta tuntuu jotenkin myös siltä, ettei kaikki kritiikki ollenkaan ole kehittävää tai järkevää -saati välttämätöntä. Ei sen antajalle eikä saajalle. Vaikka kuinka olisi sananvapaus ja kaikilla oikeus omaan mielipiteeseensä. Ja vaikka kuinka olisi opetettu kriittisen ajattelun olevan se ainoa oikea fiksu tapa. Ehkä sekin kannattaa kyseenalaistaa. Että onko mulle (tai muille) sittenkään hyväksi lähestyä asioita näin kriittisesti. Onko se sittenkään parasta mulle, mun itsetunnolle ja ihan yleisesti pääkopalle. Parantaako se sittenkään mitään, muuttuuko joku paremmaksi.
Hmm. Kunhan mietin 😉
Tai no, kyllä te ehkä tiedätte mun mielipiteen. En edes mieti.
kalastajanvaimo.com 
Hyviä ajatuksia. Tuo on totta, että sitä kritisoi helposti niin ankarasti, että itselläkin tulee paha mieli. Ihan vaikka pitäisi kritiikkinsä ihan omana tietonaan. Aina pitäis itselleenkin sanoa, että ”onko tämä rakentavaa”. Huomaan esim. monesti syynääväni esim. muiden naisten makkaroita ja mahapömppöjä, ja se johtuu taatusti ihan vain siitä, että koen omani ongelmallisiksi. Turha on upottaa itseään negatiivisiin ajatuksiin, koska aika usella se taitaa mennä niin, että sen pahimman kritiikin saa oikeasti itse.
Kun keskittyy positiivisiin asioihin alkaa ajattelemaan yleisesti myönteisemmin ja armollisemmin, siitä hyötyy isekin. Positiivisuus luo positiivisuutta.
-KA
TykkääTykkää
Ihana asu.. ja mistä sun siskon pinkit lenksut? Täydelliset 🙂
TykkääTykkää
Ne on Niken, osti täältä paikallisesta urheilukaupasta 🙂
TykkääTykkää
Naulan kantaan! Lisäksi jokaisen pitäisi kehittyä, mennä eteen päin, olla parempi ihminen ja tehdä hienoja uuden vuoden lupauksia ja ennen kaikkea ylittää ne. Täytyy olla cool, missään nimessä ei saa jämähtää paikoilleen tai mennä ”taakse päin” elämässään, kuten työkaverini fiksusti tokaisi kun toinen työkaveri muutti pienempään ja halvempaan asuntoon. Mitä ikinä tuo elämässä taakse päin meno sitten tarkoittaakin. Suomessa on ihmeellinen malli elää ja vaatia ihmisiltä ja itseltä melkeinpä mahdottomia, ei sellaista kukaan jaksa tai jos hetken jaksaakin niin seinä tulee vastaan hyvin nopeasti. Tähän samaan sarjaan menee tuo kritiikin antamisen pakko. Eikö me voitais hetkeksi hellittää ja riittää ihan tällaisina kuin tänään olemme?
TykkääTykkää
Aivan mahtavaa, ihanaa ja niin totta! Ihan hykertelin tuota tekstiä lukiessani: juuri noin! Olen kurkkua myötä täynnä työpaikan kahvipöytäkeskusteluja, joka on ainaista valittamista ja kritisoimista. Esimiehenä toimiessani sain kuulla jatkuvaa marinaa ja koskaan ei ollut kaikki tyytyväisiä, eivätkä tule olemaan. Ihailen elämänasennettasi, olet löytänyt tasapainon ja se on hieno asia! Jotkut eivät vain kestä sitä ja yrittävät nujertaa sinut samalle tasolle kuin missä itse ovat. Surullista.
TykkääTykkää
Naulan kantaan! Lisäksi jokaisen pitäisi kehittyä, mennä eteen päin, olla parempi ihminen ja tehdä hienoja uuden vuoden lupauksia ja ennen kaikkea ylittää ne. Täytyy olla cool, missään nimessä ei saa jämähtää paikoilleen tai mennä ”taakse päin” elämässään, kuten työkaverini fiksusti tokaisi kun toinen työkaveri muutti pienempään ja halvempaan asuntoon. Mitä ikinä tuo elämässä taakse päin meno sitten tarkoittaakin. Suomessa on ihmeellinen malli elää ja vaatia ihmisiltä ja itseltä melkeinpä mahdottomia, ei sellaista kukaan jaksa tai jos hetken jaksaakin niin seinä tulee vastaan hyvin nopeasti. Tähän samaan sarjaan menee tuo kritiikin antamisen pakko. Eikö me voitais hetkeksi hellittää ja riittää ihan tällaisina kuin tänään olemme?
TykkääTykkää
Mä en ole lukenut kys. kommenttiketjua, mutta pakko taas kerran ihmetellä – miksi joku seuraa vuoden verran blogia, jota pitää tylsänä ja jatkuvasti samanlaisena? =D Kyllä netistä ihan varmasti löytyy jokaiselle jotakin, että jos aika käy pitkäksi vaikka jotain tiettyä blogia lukien, niin ei kun googlettamaan jotain itselleen mielenkiintoisempaa seurattavaa..
TykkääTykkää
Niinpä! Mun mielestä hyvä neuvo on myös se, että jos ei koe esimerkiksi jotakin blogia enää kiinnostavana tai kokee, että jutut alkavat olla samanlaisia niin voi ihan hyvällä omalla tunnolla (hissukseen) katsella joitain muita blogeja vaihtelun vuoksi. Ei ole pakko aina ääneen marmattaa ja ulista kun voi itse asialle tehdä jotain, vaiks kui;)
TykkääTykkää
Voi oon niin just täysin samaa mieltä!! Kiitos kun kirjoitit – ihanaa huomata etten oo mielipiteineni ihan yksin. Olen asunut poissa Suomesta reilut kymmenen vuotta, ja en tiedä onko tuo kriittisyys ja negatiivisuus lisääntynyt vai onko omat silmät vaan avautunut näkemään sen, kun on saanut elää leppoisammissa ympyröissä. Tämä oli ihan superhyvä ja syvällinen kirjoitus.
TykkääTykkää
Osuva teksti ja hienoa, kun tartuit aiheeseen. Me suomalaiset ollaan juuri tälläisiä ja sen varmasti huomaa hyvin ulkomailla asuessaan. Ei toisen onni ole keltään muulta pois! Kritiikki on hyvästä ja uskon että se auttaa kehittymään, mutta kaikella on rajansa 😉
Niin ja miksi ihmeessä lukee vuoden blogia, josta ei edes (muka) tykkää…?
-S
http://sandellasblog.blogspot.fi/
TykkääTykkää
Terve kritiikki on ihan ok, mutta minulla on sellainen periaate blogeihin kommentoidessani, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, en sano mitään.
Ihana muuten tuo raitamekko + pitkä neuletakki yhdistelmä ❤
TykkääTykkää
Onhan se kuitenkin vähän eri asia marmattaa kouluruuasta (jota on enemmän tai vähemmän pakko syödä) kuin blogista! Haloo 😀
Pitää olla aika vähän sisältöä elämässä jos vaivautuu a) lukemaan tylsää blogia vuoden ja vielä b) avautumaan siitä *hih*
TykkääTykkää
Miksi ei lopeta blogin lukemista, jos ärsyttää. Toiset ei osaa iloita jonkun positiivisuudesta tai hyvästä mielestä. Jatka vain samaan malliin. 🙂
TykkääTykkää
Kriittisyys ja valittaminen on eri asioita. Jos kommentoija sanoo, että blogi on tylsä, se on pelkkää valittamista, kuten myös tuo toteamus kouluruoasta. Kritiikissä oma (positiivinen tai negatiivinen) mielipide perustellaan ja annetaan arvion lisäksi ratkaisuehdotus. Blogin tylsäksi arvioineen kommentoijan lausntoa ei voi sanoa muuta kuin turhaksi valittamiseksi, joka lisää ikävää ilmapiiriä, niin kauan kuin hän ei kykene tuomaan mielipiteensä oheen myös perusteluja, suhteutusta ja parannusehdotuksia.
TykkääTykkää
”Ja mun mielestä kun tuntuu yhä enemmän siltä että tyytyväisyys, onnellisuus ja vähään tyytyminen vaatii enemmän älykkyyttä ja elämänkokemusta kuin se ainainen vaatiminen ja valittaminen.”
Ai että tykkäsin teksistäsi ja ajatuksistasi. Jatkathan todellakin samaan malliin.
TykkääTykkää
Minäkin seuraan blogiasi enemmän tai vähemmän aktiivisesti, en ole aiemmin lukenut kommentteja ( ne eivät kiinnosta ) Mutta nyt luin ja hyviä huomioita tuli muilta lukijoilta. Minä pidän nimenomaan blogisi tutusta tyylistä, tekstien ja kuvien hyväntuulisesta otteesta. Kuvaat itsellesi tärkeitä ja rakkaita juttuja, eiks kaikki tee niin?
Ja tuosta elämässä taaksepäin menosta… eiköhän jokainen määritä itse elämänsä suuntaa ja kulje kohti itselle oikeita valintoja. En halua työpaikan kahvipöytäfilosofien määrittävän itselleni ”oikeita elämän suuntaviivoja”, yritän löytää ne ihan itse 😀
TykkääTykkää
Tuollaiset elämäntapa-valittajat ovat tosi rasittavia. Ikinä heiltä ei tule mitään ehdotuksia miten asian voisi hoitaa paremmin, he olettavat ettei kukaan kuitenkaan mitään tule ikinä minkään hyväksi tekemään (nämä tyypit löytyvät varsinkin työpaikoilta…).
Luulisi että elämä olisi tosi ankeeta kun lasi on aina puolityhjä!
TykkääTykkää
Mä en ymmärrä tota blogien kritisointia ja ihan suoraa haukkumista, älä hyvänen aika klikkaa tätä osoitetta, jollei sisältö miellytä!
ps. mua miellyttää ❤
TykkääTykkää
Hei, ihan naulankantaan osuit kirjoituksessa! Itse olin lopen kyllästynyt työyhteisön negatiiviseen ilmapiiriin, jatkuvaan marinaan ja valitukseen ihan joka asiasta. Omalla positiivisella asenteella kun ei saanut suuntaa käännetyksi tein ratkaisuni ja vaihdoin työpaikkaa. Ei ollut helppo ratkaisu sekään, mutta nyt oltuani uudessa työpaikassa kolme kuukautta huomaan, kuinka hirvittävän paljon marisijat veivät energiaa muilta ja kuinka paljon ihan työaikaakin kului valitus virsien kuunteluun.
Kesälomaa mulla ei tänä kesänä ole, mutta elämän ilo ja energia alkaa taas palautua. Sinun blogisi lukemisesta on kesällä saanut kivat kesäfiilikset, ihan kuin olisi itsekin ollut kesäkahvilassa tai lenkillä vuoristossa! Ihania kuvia, mukavaa jutustelua ja roppakaupalla positiivista elämän asennetta. Jatka samaan malliin! Terveisin hyvin harvoin kommentoiva lukijasi
TykkääTykkää
Kommentoinpa minäkin nyt tähän, kun asia on jo aiemmin herättänyt ajatuksia. Täällä netissä on helppoa kritisoida ja marista kasvottomana ja usein anonyyminä,antaa kritiikkiä jota ei kasvokkain varmasti kovinkaan moni antaisi. Liikuskelen hirmu harvoin (onneksi) missään keskustelupalstoilla, mutta alkukesästä ohjauduin muutaman kerran (tulevasta matkakohteesta tietoa etsiessäni) esim. suomi24 foorumeille, enkä voinut kuin hämmästellä sitä viha- ja p***apuheen määrää, mitä sieltä löytyy, milloin mistäkin aiheesta. Kuinka helppoa onkaan suoltaa kaikkea potaskaa tänne verkkoon ja siinä sivussa haukkua kanssakirjoittajat lyttyyn, kun oma henkilöllisyys ja naamataulu eivät ole missään vaiheessa vaarassakaan paljastua. Mutta jotenkin säälin ihmisiä, joiden täytyy sillä tavalla itseään tuoda esiin. Tämä ei nyt ehkä liittynyt suoranaisesti tähän Johannan saamaan kritiikkiin, mutta asia nousi tasa mieleen. Lähinnä tuosta arvostelun helppoudesta netin suojassa.
Kritiikkihän itsessään on ihan ok, kun se on rakentavaa ja eteenpäin vievää…haukkuminen on täysin eri asia. Asiallista palautetta on kiva saada, ainakin minusta. Ja kun muistaa sen hampurilaismallin 😉
Onneksi Johanna et välitä näistä, ja jatkat omalla linjallasi 🙂 Edelleen kiitokset mukavasta ja piristävästä blogista, joka tuo tuulahduksen ”maailmalta” tänne Suomen perämetsiin 🙂
Mukavaa syksyä!
Terkuin Paula L
TykkääTykkää
Tykkään kuvistasi ja tarinoistasi. Jatka vain samaan malliin. Jokainen voi hankkia oman elämän : )
TykkääTykkää
Osui ja upposi! Näitä elämäntapavalittajia tuntuu pesiytyneen juurikin työpaikoille ja nettiin. Molemmissa ympäristöissä ehkä käsitellään henkilökohtaisestikin koskettavia asioita, mutta kuitenkin sellaisen pienen etäisyyden päästä, että on helppo päästää narinat valloilleen. Työpaikalla ollaan tiiviisti tekemisissä, mutta harvoin tunnetaan kuitenkaan oikeasti. Netissä taas voidaan pysyä täysin tuntemattomana. Näiden verhojen välistä on helppo huudella sellaistenkin, jotka eivät muualla välttämättä avaisi suutaan.
Napina on helppo tapa osoittaa muiden ja ympäristön virheitä, vaikka oikeasti saattaa kaihertaa joku oman elämän epäkohta. Kokemusta on, tällaiseen syyllistyn aika ajoin itsekin. Mutta olen koittanut opetella tunnistamaan näitä fiiliksiä ja tilanteita, ja yrittää muistaa vilkaista peiliin.
Aito positiivinen asenne näkyy, tuntuu ja tarttuu. Niiden lähteitä ei turhan tiuhassa ole, mutta blogisi on yksi sellainen. Kiitos siitä!
t. Mirjami
TykkääTykkää
Olen kanssasi samaa mieltä! Luin eilen yhdeltä ”laadukkaalta” keskustelupalstalta miten kouluruoka on niin huonoa, että vanhemmilla pitäisi olla oikeus tuoda lapsilleen omat eväät. Veti kyllä niin sanattomaksi ja surulliseksi. Ilmainen kouluruoka on asia, josta ulkomailla ollaan meille kateellisia, mutta täällä jotkut pitävät sitä huonona asiana 😦
Itse tykkään blogistasi 🙂 Jatka samaan malliin!
TykkääTykkää
Hitsi vie……. No kai sitä voi ottaa omat eväät, katsoo kuinka kauan sitä jaksaa tehdä. Mun mielestä on ainakin paljon parempi saada koulussa lämmin ruoka kuin joutua syömään (ja joka aamu tekemään) sitä samaa voileipää. Koulussa saa joskus hyvää ruokaa ja joskus ei-niin-oman-maun-mukaista mutta oppiihan syömään vähän kaikkea. Eikä ruoan tarvitse aina olla viiden tähden tai McDonaldsin, pitäisi olla iloinen että saa ruokaa. Mut kun sitäkin on valitettavasti ihan liikaa nykyään, ei oikein osaa arvostaa… Eli ihan samaa mieltä sun kanssa, tuli vaan taas melkein ärsytys ja kirjoitettua aina napakkaan sävyyn! 😀
TykkääTykkää
Hmmm. Sun näkökulma sieltä uskomattoman rikkaasta Norjasta on ehkä hieman vino suhteessa tämän päivän Suomeen. Ymmärrän ettet siitä puhunut mutta kun samaan syssyyn laitoit pikkasen järjettömästikin kouluruoan tason ja blogikritiikin niin mainitsen nyt parista asiasta. Tällä hetkellä koetetaan niin kaikessa mahdollisessa huononnuksia entisessä kotimaassasi että mikäli me vaan täällä mentäisiin typerän virneen kanssa eteenpäin ja hoettaisiin että ”ihanaa ihanaa voi kun kaikki on kaunista ja ihanaa, olen positiivinen” niin hyvin nopeasti tavallinen pikkuihminen löytäisi itsensä tilanteesta jossa kaikki perusrakenteet olisi riisuttu luurangoksi. Alkaen omasta alastasi, terveydenhuollosta.
Joten ehkä jättäisin kuitenkin nämä tämän tyyppiset postaukset vähemmälle jossa yleisesti kritisointi nähdään huonona. Peräänkuuluttaisiin myös asioiden mittasuhteuttamista, tuskin oikeasti ajattelet sitä että kritiikki sinun blogiasi kohtaan on samalla tasolla kuin yhteiskunnallinen keskustelu ja kriittinen ajattelu??
TykkääTykkää
Typerä virne = Hymy? 😉 Tää on just se ajattelutapa, jossa hymyilevä ja tyytyväinen ihminen koetaan typeränä eikö? 😉
En todellakaan ajattele, että krittiikki mun blogia kohtaan on yhteiskunnallisten ongelmien tasolla, enkä toivottavasti missään kohtaa siihen suuntaan viitannutkaan. Blogin kommenteista tuli vaan mieleen tää yleinen tyytymättömyys ja se, miten kritisoinnista ja skeptisyydestä kaikkea kohtaan on tullut tosi hyväksyttävä käytösmalli. Monille jopa elintapa ja ihailtava, fiksun ihmisen malli. Tuli vaan mieleen. En oikeastaan olisi noista blogin kommenteista ottanut minkäänlaista hernettä nenään, ihan kivojahan ne oli, mutta ketju toi vaan mieleen tällaisen päässäpyörineen aiheen.
TykkääTykkää
Todella hyvä kirjoitus ja samaa mieltä olen kanssasi. Oon monesti miettinyt itse, että valitsen mielummin olla muiden silmissä mukava ja ystävällinen kuin kriittinen älykkö. Tuntuu, että noiden välillä usein on valintatilanne, etenkin suomalaisessa työelämässä (työskentelen asiantuntijatehtävissä) En tiedä muista kulttuureista, mutta me Suomessa voisimme välillä miettiä, että oltaiskos vaan onnellisia ja mukavia toisillemme, eikä koko ajan pönkitettäis omaa itsetuntoamme kritisoimalla ja ”pätemällä” kaikessa mahdollisessa. Mun mielestä meidän kulttuuriin kaivataan inhimillisyyttä ja positiivisuutta! Se on ihan ok nauraa ja sanoa, että mokasin ja jatkaa eteenpäin elämässä pää pystyssä ja välillä sivuille hymyillen =) Tulipas tajunnanvirtaa =)
TykkääTykkää
Aivan samaa mieltä!
TykkääTykkää
Mä en ymmärrä miksi lukee/seuraa blogia, joka on tylsä? Kun ei oikeasti ole pakko seurata, jos ei halua.
Mä tykkään lukea sun juttuja ja katsoa kuvia. Susta huokuu se, että olet tyytyväinen elämääsi ja se on ihanaa! ♥ Sun lapset on suloisia ja iloisen näköisiä hyvin usein. Varmasti on huonojakin päiviä, mutta mitä vähemmän sen parempi. Ja noihin huonoihin päiviin vaikuttaa ihan hurjasti se oma kuuluisa asenne. Sulla on hyvä ja positiivinen asenne. Se on arvokas asia, jonka voi siirtää seuraavalle sukupolvelle.
Kati E
TykkääTykkää
On tullut huomattua miten kaikki valittavat blogeista koko ajan. Ihmettelen vain sitä, että kuka viitsii lukea blogia josta ei tykkää? Tai kuka viitsii lukea vuoden blogia joka on hänen mielestään tylsä?
Ehkä sitten kyse onkin jostain muusta, ken tietää. Minä vaan en viitseisi lukea sellaista mistä en tykkää, varsinkin kun netti on täynnä juttuja joista valita.
Ihania kuvia jälleen 🙂 Mukavaa keskiviikkoa kaikille!
-NelliL-
http://villananna.blogspot.fi/
TykkääTykkää
Vielä tuosta mainitsemastasi sananvapaudesta. Minusta jotkut ovat senkin käsittäneet väärin. Ylpeillään sillä, että suoranaisuus olisi jokin hyve ja sen turvin sitten lauotaan päin naamaa kritiikkiä ja suorastaan töykeitä kommentteja ystävillekin. ”Jos ei osaa sanoa mitään hyvää, niin on sitten hiljaa”. Tässä kohtaa lukijoille selvennän, että en viittaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja politikointiin, vaan ihan ihmisten keskeiseen kanssakäymiseen.
Vielä kouluruuasta (vaikka onkin sivujuonne mielestäni tässä koko keskusteluketjussa), se on jokin pieni vähemmistö oikeasti, joka sitä asiaa jatkuvasti velloo samaan tapaan kuin pakkoruotsia. Omat lapset 9- ja 15-vuotiaat ajattelevat, että kouluruuissa on suosikkeja ja inhokkeja. Niinhän on kautta aikojen ollut. Lienee jotkut ”pätemistä harjoittavat” vanhemmat jotka sitä kohkaavat. Minusta on aivan huippua, että Suomessa koulussa saa ilmaisen lämpimän ruuan, ihan jo itseäkin helpottaa, ettei tarvitse tehdä kuin yksi lämmin ruoka enää kotona arkisin. Näin kesäloman jälkeen luksusta 😉
TykkääTykkää
Jos en tykkää jostain blogista, niin kerta lukeminen riittää. En minä sitä vuotta kahlaa ja tylsisty. Olikohan kritisoija ihan rehellinen vai vaan kateellinen.
Ihailen Johannan energisyyttä ja tyylitajua, kuvia on mukava katsella. Ja mikä parasta, jutut ovat hyväntuulisia ❤
-Tintti
TykkääTykkää
Turha vinkuminen on turhaa vinkumista ja siten turhaa, mutta viimeaikoina on myös yleistynyt sellainen ajatus malli että ” ellet ole mun kans samaa mieltä, olet väärässä”, enkä nyt tarkoita juuri tätä blogia.
Esim. bloggaajat tuntuvat pitävän aiheellisena poistaa kysymykset, mikä on aika kökkö tapa. Blogihan on kai keskusteluboxeineen tarkoitettu interaktiiviseksi välineeksi pelkän Ai kun sä oot NIIN nätti -ihkutuksen ja mainosmedian sijaan? Toki pelkät loukkaavat kommentit voi jättää omaan arvoonsa, ei niissä ole mitään älykästä tai nerokasta, mutta keskustelua on ihana asia ja keskistelua ei synny jos kukaan ei uskalla kertoa omaa mielipidettään. Ja kun alkaa bloggaamaan, ei voi olettaa että kaikki ovat Aina samaa mieltä kanssasi, edes ne vakioseuraajat. Itseään ei silti tarvitse muuttaa.
Rehellisesti sanoen, koskee monia muotiblogeja (joista korniutensa vuoksi monet ovat tippuneet listaltani), kirjoittajat saattavat päästää melkoisia aivopieruja ja valita päälleen juuri sellaiset ihmetamineet joilla jaloista tulee kaksi kertaa paksummat tolpat, mutta niin vain kehuja satelee. Kalastajan vaimoa tämä vaiva ei toki koske, solakka rouvasihminen kun on:)
Tarkoitan siis vain, että asioissa – isoissa ja pienissä, tosin toisen tyynyliinat ovat minulle se ja sama – fiksu keskustelu on aina parempi vaihtoehto kuin ennakkoluuloton hehkutus. Krittiikki on monesti tarpeellinen asia, etenkin itsekritiikki kun se kanavoituu järkevällä tavalla. Vaikka kaikki ovatkin tavallaan toki ihkuja. On minussakin – kritiikin tai ainakin avoimen keskustelun kannattajassa – omat hyvät puoleni. Niihin kuuluu mm. arviointikyky!
Niin ja tietenkin, keskustelu on parasta livenä, saman pöydän ääressä!
TykkääTykkää
Ensiksikin kiitos Johannalle energisestä ja esteettisestä blogista. Tsemppiä!
Toiseksi, jos joku ”vierailija” oli ymmärtänyt, että tässä blogitekstissä olisi vedetty suora yhteys yhteiskunnallisen ja muun elämän kritisoimisen välille, niin itse en kyllä ollenkaan ymmärtänyt sitä näin. Yhteiskunnallinen kritiikki pitää osoittaa sinne mistä siitä on hyötyä: päättäjille ja vaikuttajille. Netissä/kahvipöydässä mariseminen ei auta.
Toisten ihmisten valintojen, ulkonäön, persoonan yms. anonyymi kritisoiminen osoittaa epäkypsyyden/vastaavan heikkouden vain puhujassa itsessään.
TykkääTykkää
Hyvä ettet ymmärtänyt noin 🙂 Ihan samaa mieltä 🙂
TykkääTykkää
Asiaa. Luulen, että netin myötä käsitteet ”sananvapaus” ja ”kriittisyys” ovat saaneet vähän uudet merkitykset. Monet tuntuvat ajattelevan, että sananvapauden ja kriittisyyden nimissä suoraan henkilöön kohdistuva haukkuminen ja panettelu on sallittua ja sitähän se ei kyllä ole, vaan nimenomaan haukkumista, loukkaamista ja huonoa käytöstä. Vaikka blogit ovat julkisia, niiden takana on kuitenkin yksityinen ihminen, ja on vaikea ymmärtää, että jotkut katsovat oikeudekseen ja velvollisuudekseen kommentoida ihan miten tahansa ja mitä tahansa. Tuo ”tylsä blogi”-kommentti ei suinkaan ollut pahimmasta päästä, mutta sinänsä täysin tarpeeton. Jos blogi on muuttunut omasta mielestä tylsäksi, niin voi jättää lukematta. En ihan ymmärrä, miksi on niin tärkeää sanoa se ääneen? Miksi ei vaikkapa kertoisi, minkälaisia postauksia kaipaisi?
Yhteiskunnallisissa asioissa voi/pitää toki olla kriittinen, mutta silloinkin pitäisi olla valmis tekemään jotain asioiden eteen pelkän valittamisen sijaan. Sitäpaitsi positiivisuus ja rakentava kritiittisyys eivät sulje toisiaan pois millään tavalla: on täysin mahdollista olla molempia yhtä aikaa.
Kouluruokailusta sen verran: täällä Norjassa ei ole minkäänlaista kouluruokailua, joten ilmaisesta kouluruuasta valittaminen saattaa tuntua tästä perspektiivistä vähän kummalliselta. Ehkä Johannakin otti tuon esimerkin juuri sen takia.
TykkääTykkää
Jep, kaipaan sitä kouluruokaa tänne!! 😀
TykkääTykkää
Tylsyydestä huolimatta, tämä ”the kritisoija” on kuitenkin seurannut blogiasi vuoden! Hah…saavutus sinänsä. Ehkä hän ymmärtää siirtyä kiinnostavammille foorumeille lukemaan hullun kiinostavia juttuja!!! 🙂
Mielestäni kristisoinnin taustalla on aina vähän, ainakin ripaus kateutta. Suositut bloggaajat eivät pääse tätä pakoon. Suurin osa meistä lukijoista lukee blogeja avoimin ja iloisin mielin ja vaikka vähä joskus kadehtisimmekin jotain, osaamme silti iloita siitä mitä toisella on tai mitä joku toinen on saavuttanut elämässään. Silloin myös omasta elämästä osaa NAUTTIA 🙂
-Sanna-
TykkääTykkää
I hear you, sister :)!
– mä niiiiiin ihastuin tuohon sinun upeaan piiiiitkääään neuletakkiisi <3! Mistä tuollaisen suloisuuden saa hankituksi? Tuo kun näyttää olevan niin ihanan ilmava ja hyvin laskeutuva, ihoa hyväilevä…
Aivan on samat aatokset siitä, että toisaalta kritiikkiä saa ja pitääkin antaa – aiheesta! – mutta sitten pitää kyllä myös osata irrottautua siitä alati valittamisen upottavasta suosta, mihin valitettavan helposti tämä jonkinsortin besserwisserisyys ihmisen alentaa. Oikeanlainen kritiikkihän palvelee kaikkia ja oikein perusteltuna se myös auttaa oivaltamaan ja ymmärtämään, näkemään asiaa eri kantilta – lyttäämättä ja masentamatta. Kritiikin antaminen on siis taitolaji :).
Valittaminen sen sijaan valittamisen ilosta on helppoa. Mutta mitä se kertoo sitten valittajasta itsestään?
Ja mitä tulee sitten jostakin blogista ja sen ylläpitämän tyylin valittamisesta… Mä näen sen asian aivan turhana. Jokaisella blogistilla on se oma tapansa ja tyylinsä pitää blogia ja hyvä niin – jos kaikki olisivat tusina tavaraa, niin huh huijaa! Sitä paitsi tässäkin pätee niin selvästi tämä valinnan vapaus – mikäli huomaa, että ei tykkää jostain blogista, niin miksi ihmeessä sitä jää seuraamaan ja kenties jopa pahoittamaan omaa mieltänsä? Sitä omaa näppäimistöä kun voi hallita :). Kaiken lisäksi kaikki muuttuu matkan varrella, niin blogin pitäjä kuin blogin tyylisuuntauskin. Muutosta kun ei voi estää eikä pysäyttää, ihminen kun kasvaa ja kehittyy väistämättä – halusipa sitä tai ei – suuntaan jos toiseenkin. Se, miten ja millä tyylillä on aikoinaan esimerkiksi bloginsa aloittanut ei välttämättä päde enää muutaman vuoden päästä, koska joukkoon on tullut niitä muutoksen nyansseja, mitkä puolestaan vain ovat tervetulleita! Perusydin kun kuitenkin on siellä esillä :).
Oma jännä juttunsa on sitten se, että – olipa sitten kyseessä joku blogi tai sitten ihminen – miten voikaan olla vaikeaa sietää ja nauttia toisen onnesta ja ilosta, siitä luontaisesta elämisen riemusta mikä tulee joillekin automaattisesti? Aika nopeasti sitä iloa ollaan lyttäämässä, ikään kuin ei kestettäisi sitä, että jollakin voi olla elämänsä tasapainossa ja asiat hyvin. Tämä on surullista, sillä jokaisella meistä on ne onnen ja ilon avaimet/mahdollisuudet käsissämme – omasta itsestämme on vain kiinni se, miten niitä avaimiamme käytämme :).
Ja hei – anteeksi, ihan kamalan pitkää jorinaa pukkaa
Pirteää päivää sinulle :)!
– Tanja –
TykkääTykkää
Kiva kirjoitus! Itse pitää olla sen verran tasapainossa, että pystyy iloitsemaan toistenkin iloisista asioita. Mä käyn täällä juuri sun valokuvien ja kivasti kirjoittujen juttujen takia. Sun blogissa on selkeä tyyli ja se on just se kiva juttu, että lukija tietää mitä saa ja odottaa aina uutta postausta. 😀 Elämässä on tietysti monta vivahdetta, mutta eikö tälläisen blogin ajatus ole nimenomaan tuottaa hyvää mieltä… Suomalaiset vain joskus tuntuvat pitävän negatiivista avautumista ainoana oikeana tapana olla ”rehellinen ja aito.”
Kouluruokakritiikki on mulle myös ulkomailla asuvana ihan ihmeellinen juttu. Tietysti yhteiskuntaan kannattaakin pyrkiä vaikuttamaan, kuten joku tuossa ylempänä totesikin, mutta kun on tottunut maksamaan joka ikisen päivän kouluruoasta, niin ei oikein ymmärrä miksi ilmainen perusruoka ei kelpaa… Ei se nyt edelleenkään mitään roskaruokaa (esim. USA:n koulujen tyyliin) ole. Joten jos lapsi pienekin annoksen syö, niin onhan se kuitenkin jollakin tavallisella ruoalla vatsaansa täyttänyt. Jos Suomessa asuisin, niin laittaisin varmasti illalla sitten kotona sellaisista aineksista iltaruokaa, mitä epäilisin kouluruoasta puuttuvan.
TykkääTykkää
Hups! Jos joku sanoo sun blogia tylsäksi ja kuviakin aina samanlaisiksi, niin sehän on vähän sama kuin jos sanoisi että ”Johanna, sun elämä on tylsä ja siitä saa vain tylsiä kuvia.” Aika julmaa jopa! Mistä kummasta blogiin hyppäisi yhtäkkiä jotain ”erilaisia” kuvia, kun sun blogi on juuri sellainen kuin olet luvannutkin sen olevan siinä blogin reunassa olevassa ”yhteenvedossa”? Lapsia, kauniita tavaroita, asuja, pohdintaa jne.
Mua niin kiukuttaa tommoinen. Ei se ees oo kritiikkiä, se on silkkaa tyhmyyttä!
TykkääTykkää
Tätä blogi maailmaa voisi verrata kaupassa käymiseen… Poimin kaupan hyllystä minulle sopivat tuotteet ja nautin niistä. Mistä en pidä, jätän toisten nautittavaksi.
Miksi olisin niin tyhmä, että vuoden käyttäisin tuotetta mistä en pidä ja sen jälkeen antaisin vielä palautteen tuotteen huonoudesta….
Voihan sitä kokeilla valittaa esim. vanilia tuutista, että maku on jatkuvasti sama ja tylsä…
TykkääTykkää
Hyvä vertaus!! 🙂
TykkääTykkää
Mun mielestä, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, on parempi olla hiljaa 🙂
Jos kritiikkiä ei voi antaa rakentavaksi, miksi haukkua toista. Palaute ja erilaiset (muutos)ehdotukset on varmasti jokaiselle bloggarille tervetullutta, vaikka jokainen tietysti tekee asiat kuten haluaa. En ole lukenut kyseistä kriitikon tekstiä (en yleensäkään jaksa lukea kommentteja juuri siksi, että niissä on mielestäni -lähes joka blogissa- niin paljon turhaa negatiivista avautumista), enkä jaksa ottaa kantaa yksittäisen ihmisen aivopieruihin. Ihmettelen vaam aina mielessäni, kuka jaksaa käyttää aikaansa jättämällä täysin hyödyttömän kommentin. ”mä en kyl tykkää sun blogista ja mun elämäntilanne on ihan erilainen ku sulla.. en tajuu, miks jaksat sitä sun tätä..” Blaablaablaa, mene sitten lukemaan/tekemään jotain muuta, jos ei nappaa, ei kai näitä kukaan pakota lukemaan?
Eipä tässäkään kommentissa ole paljoa järkeä, mutta pistinpä kerrankin lusikkani soppaan, kun sattui olemaan sopivasti hetki aikaa 🙂 Sen verran voisin toki samalla itse ehdottaa, että tykkäisin lukea näitä postauksia enemmän niin, että tekstiä on kuvien välissä. En tiedä, johtuuko vaan tästä muutosta Me Naisiin, mutta tällä ”uudella” tyylillä kuvat tulee scrollattua nopsasti, jotta pääsee tekstin kimppuun 🙂 Huomaan, että en katso (kauniita!) kuvia enää yhtä paljon kuin aikoinaan. Mutta tee kuten itsestäsi parhaalta tuntuu, minä kyllä roikun täällä lukemassa 😀
Kiitos blogistasi!
-tintti
TykkääTykkää
”Yhteiskunnallisissa asioissa voi/pitää toki olla kriittinen, mutta silloinkin pitäisi olla valmis tekemään jotain asioiden eteen pelkän valittamisen sijaan. Sitäpaitsi positiivisuus ja rakentava kritiittisyys eivät sulje toisiaan pois millään tavalla: on täysin mahdollista olla molempia yhtä aikaa.”
Kuka on sanonut etteivät kriitikot esitä myös parannusehdotuksia? Yhteiskunnallisissa asioissa se toisaalta on ainakaan yksityiskohtiin asti mennen liikaa vaadittu. Ts. jos tavallinen kansalainen kritisoin kovillakin äänenpainoilla vaikkapa terveydenhuollon tai opetustoimen selviä huononnuksia jotka tietävät ainoastaan nopeaa säästöä ja pitkässä juoksussa ongelmia ja lisäkuluja, niin sen voi sanoa ilman että esittää ratkaisuja, sitä vartenhan ovat olemassa virkamiehet ja poliitikot, siitä heille isosti maksetaan!
Mitä tulee tämän blogin harvaakin harvempiin kritiikkeihin, muistan nähneeni kehitysehdotuksiakin. Tämä on Johannalle työtä, samaan tapaan kaikissa töissä käydään kehityskeskusteluja miksei se olisi täälläkin mahdollista. Melko kiintoisaa jos vetäisin työpaikalla herneet nenään ja lähtisin nenä taivasta kohden loukkaantuneena tuolit kolisten paikalta kun esimiehen kanssa pohditaan mitä ehkä kannattaisi tehdä toisin:D
TykkääTykkää
Korostan nyt vielä etten vetänyt herneitä nenään esimieheni kommenteista 😉 En itseasiassa vetänyt herneitä nenään mistään, mutta kommenttiboksin ketju sai mieleen tällaisen aiheen, joka on muutenkin pyörinyt mielessä. En halunut oikeastaan kritisoida ketään henkilökohtaisesti, en yhtäkään kommenttia yksin.
TykkääTykkää
Juuri näin! Asiallinen kritiikki ja aiheesta on toki paikallaan. Mutta juuri tällaisissa tapauksissa, kun voisi vaikkapa vaan jättää blogin lukemisen väliin, on nillittäminen ja ilkeily turhaa. ”Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa, ettei turhaan pahoita toisten mieltä” opetti mammakin jo aikoinaan.
Kiitos kivasta blogista ja kauniista kuvista!
Priska
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus Johanna! Ihailen positiivista elämänasennettasi!
TykkääTykkää
Hienoa tekstiä taas, aina niin virkistää maalaisjärjen käyttö ja ihan tavallisten käytöstapojen noudattaminen (ja niiden peräänkuuluttaminen). Olen usein miettinytkin miten jaksat ja uskallat edelleenkin blogata kun meno kommenttiboksissa välillä suorastaan hävettää!
Edellisiin kommentteihin lisäisin tunnustuksen että olen silloin tällöin oman blogini kommenteista poistanut ne mauttomimmat (jonkun mielestä varmaan siltikin ”oikeutetun kriittiset”) kommentit ja kysymykset tyyliin ”miten kehtaat liikkua noin rumassa paidassa” ja ”eikö aikuisella ihmisellä ole muuta tekemistä kuin xxx?”. Ja minä en edes pidä muoti-/elämäntapablogia, mutta saatan jossain kasvihuoneviljelyä koskevassa kuvassa vilahtaa nurkassa… Nämä on juuri niitä mielipiteitä joita fiksu ihminen ei kasvotusten toiselle laukoisi, ja jos laukoisikin niin todennäköisesti jättäisin silloinkin omaan arvoonsa ja poistuisin paikalta. Lisäksi noista kysymyksistä kommenttipalstalla useimmiten seuraa vain loputon juupas-eipäs jankutus.
Toinen minua pitkään ihmetyttänyt ilmiö on tapa lukea ihan harmittomiakin tekstejä kuin piru raamattua. Esiin vetäistään joku yksittäinen sana tai esimerkki (kröhöm, kouluruokako tässä oli pointtina, kröhöm) johon takerrutaan, ja tekstin sanoma ohitetaan täysin. Monesti tekisi mieli repiä hiuksia ja kiljua että ”missä tässa noin väitetään?!!”. En tiedä lukevatko niin monet blogeja vain etsien jotain mistä jurputtaa, vai onko ihmisten luetun ymmärtämisen taso todella niin huono. En sitten tiedä kumpi vaihtoehto on parempi.
-Leea-
TykkääTykkää
Sä olet kyllä fiksu ihminen 🙂 Sun kuvat on aina kauniita ja muutenkin tätä on kiva seurata.
Ja sille kritisoijalle haluaisin sanoa että joku sitä tässä sun blogissa viehättää kun on jo vuoden jaksanu roikkua mukana.
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus. Jotkut ihmiset osaavat tehdä itsestään naurunalaisia hakiessaan huomiota. Oppia ikä kaikki ja käytöstavat kaunistavat ja kyllä jokainen tajuaa että rakentava kriittinen keskustelu on hyvästä, mutta ei haukku ja kateus rakenna mitään eikä ketään. No kaikkea hyvää itsekullekin, jokainen on viimekädessä itse vastuussa omasta onnellisuudesta ja hyvä näin, toisen onni ei voi olla toiselta pois, ainoastaan lisätä omaa onnea! Iloitaan hyvänmielenlähteistä, niinkuin tästä blogista!
TykkääTykkää
PÖH! Kritiikille on paikkansa, jos sen tarkoitus on kehittää jotain. Toisen mielen pahoittaminen on vain ilkeämielistä ja kateuden värittämää touhua. Blogi kun on tavallana toisen julkinen päiväkirja, saa se olla tekijänsä näköinen. Johannan blogi on oikein kiva!
Vuosi on melko pitkä aika (vapaaehtoisesti) seurata, jollei oikein miellytä. Olisiko pientä kateutta vaiko vain ylestä ”päinpers…rallia”, mitä maailma on pullollaan…http://makkonen2012.blogspot.fi/2013/07/pain-persetta-rallia.html
TykkääTykkää
Mä otan nää päivitykset ilolla vastaan, että on olemassa joku, joka avoimesti antaa kurkistaa elämäänsä, niin kovin toisenlaiseen kuin omani, enkä ole tullut koskaan ajatelleeksi, että jotain pitäisi kritisoida. Sitäpaitsi, niinhän se on, että kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää, joten ei kai ole tarkoituskaan, että miellytät muita ja vastaat muiden tarpeisiin, vaan se, että sen kummempia ajattelematta annat meille hetken sun elämästä, joka ei ehkä ole aina täydellistä?
HannaHoo
TykkääTykkää
Ihana sun siskosi hame 🙂 Mistä se hankittu?
Sinulla on kiva blogi ja kivoja kuvia, olen lukenut blogiasi reilun vuoden ja luen jatkossakin.
TykkääTykkää
Sisko, vastaa, en tiedä 😀
TykkääTykkää
Hei Johanna,
olen itse jo yli 50-vuotias, mutta luen ilomielin kirjoituksiasi ja ihailen kauniita kuvia ja kirjoitustyyliäsi, älä muuta niitä!
Joillakin suomalaisilla on tarve ilmaista oma kateellisuutensa ”kriittisyytenä” ja kuten sanoit, etsimällä etsiä ”kritisoitavaa”. Kuten joku kommenteissa jo kirjoittikin, ellei voi olla sanomatta mitään negatiivista, pitäisi sitten kriittisyytensä omana tietonaan.
Terv. vakituinen lukijasi
TykkääTykkää
Vaikka olet saanut kritiikkiä…mutta minulle tämän blogin seuraaminen on ollut ihanan mukavaa!! Olet näillä kivoilla kuvilla ja postauksilla tuonut valoa päivääni. Ilolla odotan niitä pieniä hetkiä ”seurassasi”… pienellä ihmisellä on pienet ilot 🙂 Kiitos!
TykkääTykkää
Olen lukenut blogiasi noin vuoden ja inspiroit minua rohkeudellasi ja sait minutkin toteuttamaan haaveeni omasta blogista. 🙂 Kiitos! Sinun tyylisi on tällainen, miksi muutella ”tyyliään” jonkun takia joka ei siitä luultavasti siitä huolimatta pitäisi vaan tulisi uutta kritisoitavaa. Ole vain oma ihana itsesi. sillä loistat juuri sillä ❤ -Netta- http://nh-d.blogspot.fi
TykkääTykkää
Lievästi huvittuneena olen lueskellut näitä nk. kriittisiä puheenvuoroja, jotka taitavat kuitenkin olla vain huonosti naamioituja tölväisyjä. Monet, varsinkin pidemmät niistä, taitavat olla saman muutaman kirjoittajan kirjottamia: tietyt lauserakenteet ja sanavalinnat paljastavat, vaikka vierailijana ne kirjoitetaankin. 🙂
Viestiä voi niin monella tavalla. Verratkaapa vaikka näitä kahta tapaa ilmaista asia: ”Sun blogisi on huonontunut kauheasti viime vuoden aikana enkä enää viitsi sitä lukea” vs. ”Ne postaukset aiheesta x, jotka kirjoitit vuonna y olivat tosi kivoja. Voisitko taas joskus postata samasta aiheesta?”.
TykkääTykkää